Rekrytoija on entinen epäkohtelias nuori

Share on twitter
Share on linkedin
Share on facebook
Share on whatsapp
Jari Parantainen
Jari Parantainen
Tavoitteeni on lihottaa suomalaisen insinöörin lompakkoa niin, että hän saa osaamisestaan enemmän rahaa. Olen Suomen kokenein tuotteistaja. Palkittu Pölli tästä -blogi & bisneskirjoja. ✆ 050 5229 529
Tilaa hälytys

Liity Pölli tästä -blogin lukijoihin. Saat tiedon Jarin uusista kirjoituksista sähköpostiisi.

Copywritereiden salaseura paljastaa -koulutus 4.–5.2.2020 Vantaalla
Koulutus on tarkoitettu asiantuntijalle, joka haluaa säilyttää työpaikkansa. Robotti on armoton kilpailija. Kirjoitustaidoton päätyy työttömäksi vihannekseksi ensimmäisten joukossa.
KOULUTUS
Kymmenen sivun myyntiesitys -koulutus vantaalla 11.2.2020
Mikä tahansa myyntiesitys mahtuu 10 sivuun ilman, että ne ovat edes täyteen ahdettuja.
KOULUTUS

Reeta Kantanen on 22-vuotias työtön. Hän purnasi Hesarin (1.9.2014) mielipidekirjoituksessaan, että työnantajat ovat tylyjä nuorille työnhakijoille.

Kantanen oli törmännyt monille tuttuun ilmiöön. Yritysten viestintä on ala-arvoista.

”Päätöksestä ei kuitenkaan kerrottu. Sainko paikan? Enkö saanut paikkaa? Ettekö tulleet päätökseen? En edes tiedä, menivätkö hakemukseni perille.”

Työhakemukset tuntuvat siis katoavan kuin mustaan aukkoon.

Saatan tietää, mistä ongelma juontaa juurensa.

Saan lähes päivittäin sähköpostia nuorilta. He kyselevät esimerkiksi yrittämiseen liittyviä neuvoja. Moni haluaisi haastatella opinnäytetyötä varten. Myös mentorointipyynnöt ovat yleistyneet rajusti.

Koska yleiset käytöstavat sitä edellyttävät, vastaan tietysti jokaiseen viestiin. Toisinaan kirjoitan pitkästi. Toisinaan en vain yksinkertaisesti ehdi auttaa. Mutta perustelen senkin lyhyesti.

Nyt seuraa kiinnostava havainto.

Vain joka viides nuori vastaa postiini koskaan!

Toisin sanottuna kyselijän puolesta näkemäni vaiva ei ole edes sen arvoista, että hän viitsisi kiittää vastauksestani.

Paskanjauhanta diginatiivien sukupolvesta ei tarkoita sitä, että nuoren käteen kasvanut päätelaite jotenkin maagisesti kehittäisi myös käytöstapoja. Empatiataidoista puhumattakaan.

Nuorena epäkohtelias tuskin muuttuu oleellisesti. Toki pahimmat särmät saattavat pyöristyä vuosien varrella. Mutta luultavasti hän on epäkohtelias myös aikuisena.

Työpaikkojaan mainostavien firmojen työntekijät ovat kaikki entisiä nuoria. Siis niitä, joista 80 prosenttia ei osaa käyttäytyä. Juuri he eivät viitsi vastata Reeta Kantasen tai hänen kohtalotovereidensa hakemuksiin.

Yritykset ovat tasan niin fiksuja kuin niiden työntekijät ovat. Ei ihme, jos firmojen viestintä tökkii.

Palvelun tuotteistaminen opas, Jari Parantainen
Palvelun tuotteistaminen -käsikirja
Tämä e-kirja neuvoo, miten tuotteistat insinöörisi osaamisen helposti ostettavaksi sisäänheittopaketiksi.
Maksuton

29 kommenttia

  1. Olen ollut havaitsevinani, että sähköposteihin vastaaminen on vähentynyt dramaattisesti 10 tai 20 vuoden takaisesta. Ehkä ihmiset saavat nykyään niin paljon roskapostia, että sen tuhoamiseen menee kaikki sähköposteille varattu aika ja energia. Tai sitten kyse on vain siitä, että sähköpostia ei voi kuitata klikkaamalla Ehkä-nappia.

    1. Ymmärrän ongelman, jos vastapuoli on konkari isossa organisaatiossa. Hänen postiinsa saattaa vyöryä satoja viestejä päivässä.

      Mutta sitä jaksan epäillä, että myös nuorten sähköpostiin tulvisi todella vastausta vaativia posteja. Olen kuitenkin yli 50-vuotias setä. Ehkä olen tässä(kin) asiassa aivan pihalla.

      1. Olisin tosi iloinen, jos mun postiin ei tulisi turhanpäiväisiä kiitosviestejä. Uskon kyllä, että kaikki on tosi kiitollisia. Vaan ei, aina niitä vaan tulee… (Joo ja olen yli 50)

        1. Vastaavasti ihmiset väittävät monista muista asioista, että ne eivät heihin tehoa. Kuten vaikkapa suoramarkkinointi.

          Jostain kumman syystä suorakirjeitä kannattaa edelleen lähettää, vaikka kaikki vihaavat niitä.

          1. Harvinaisen ontuva analogia.

            Suoramarkkinointi toimii ehkä bulkkituotteissa ja suurella määrällä toistoja, mutta sillä on negatiivinen vaikutus brändiarvoon. Esimerkiksi työnhakutilanteen taas näkisin hakijan pyrkimyksenä nostaa brändiarvoaan rekrytoijan silmissä.

            Itse en ainakaan toivo enkä missään nimessä oleta saavani sisällöttömiä kuittauksia joka viestistä. Se, että näet omastasi poikkeavan sähköpostietiketin epäkohteliaisuutena kertoo enemmän itsestäsi kuin toisessa päässä olevasta henkilöstä.

          2. Mistä ihmeestä tempaisit moisen väitteen? Siis että suoramarkkinoinnilla olisi negatiivinen vaikutus brändiarvoon?!

            Noin muuten tuo esimerkkini on vain näyte siitä, ettei yksittäisen ihmisen oma mielipide ole mikään todiste jonkin menetelmän tehosta tai tehottomuudesta. Siihen on ainakin muutamia syitä:

            1. Ihmiseen vaikuttavat lukemattomat asiat niin, ettei hän itse tiedosta sitä. Tähän ilmiöön liittyvistä tutkimuksista olen kirjoittanut tässä blogissa monet kerrat.
            2. Ihmisen ego ei haluisi millään hyväksyä ajatusta, että häneen voitaisiin vaikuttaa ilman hänen omaa hyväksyntäänsä.
            3. Ihminen on erittäin heikko hahmottamaan tilastollisia jakaumia. Se olisi usein mahdotonta jo siksikin, ettei hän näe kuin murto-osan otoksesta. Pahimmillaan n on vain 1 (hänen oma reaktionsa) tai jopa 0 (kuvitelma omasta reaktiosta).

            Tästä samasta syystä saattaisin olla itsekin väärässä, jos perustaisin väitteeni vain omille tuntemuksilleni. Mutta kun vastavuoroisuuden periaatteeseen liittyvät tutkimustulokset viittaavat siihen, että naurettavan pienet kohteliaisuudet vaikuttavat.

            Niistä löytyy mainioita esimerkkejä esimerkiksi Cialdinin Influence-kirjasta ja Dan Arielyn opuksista.

  2. Oletko huomannut saman ilmiön. Nykyään kun laitat ilmoituksen avoimesta paikasta tulee sähköposteja ja soittoja ”liikaa” eli aika ei tahdo riittää perusteelliseen läpikäymiseen, jos ilmoitusta ei ole niin kyselyitä tule ollenkaan.

    Odottavatko kaikki työttömät että vain ilmoituksien perusteella palkataan? Itse olen palkannut muutamia henkilöitä ja kertaakaan ei ole ollut ilmoitusta. Kaikki rekrytyt olivat jo aikasemmin toisessa työsuhteessa.

    Sitten vielä kun kirjoitus oli hieman huono siinä ei mainittu koulutusta eikä minkä alan töitä on hakenut. Sitten mielipidekirjoituksen perusteella on mahdoton lähteä sanomaan että millainen olisi työntekijänä, kaikkihan ovat ahkeria ja tunnollisia kun sitä kysytään. Kyseissessä tapauksessa en tiedä CV:tä mutta välillä ne ovat niin karmeaa luettavaa että ei niihin kehtaa/halua edes vastata. Välillä toivomukset työtehtävistä eivät vastaa työnkuvaa mitä ollaan hakemassa.

  3. Valmistuin media-alalle kaksi vuotta sitten ja lähetin noin viidellekymmenelle alan yritykselle työhakemuksen. Sain kolme(3) vastausta, kaikki kielteisiä(no problem)! Vaihdoin alaa…

    1. Ei olekin erityisen absurdia, että edes media-alan yritykset – tai siis siellä työskentelevät entiset nuoret – eivät osaa viestiä.

      Ymmärrän hyvin, vaihdoit alaa.

  4. Silloin kun työni oli suht pientä ja harmitonta, vastailin kiltisti kaikkiin posteihin koska määrä oli sen verran pieni. Nykyään kyllä jää aika iso osa ei-kriittisistä viesteistä jää vastaamatta, yksinkertaisesti sen takia, että määrä on niin suuri. En kyllä edellytä vastaamista muiltakaan. Mielestäni tämä on ihan validi viestintäetiketti nykypäivänä. Ei voi olla järkevää investoida massiivisesti aikaa ja vaivaa pelkän kohteliaisuuden tai tapakulttuurin vuoksi.

    1. Amazonin asiakaspalvelussa kunkin ammattilaisen täytyy vastata viiteen sähköpostiin minuutissa. Keskimäärin aikaa on siis 12 sekuntia per vastaus. Muuten tulee kenkää.

      Päättelen tästä, että sähköpostiin vastaaminen on kyllä hiottavissa aika virtaviivaiseksi.

      1. Onhan se. Toki esim. asiakaspalvelussa on ihan selkeää, että tukiviesteihin vastataan ja nopeasti, kun on selvää kuka on asiakas ja mihin suuntaan raha liikkuu.

  5. Tässä toisen yli viiskymppisen sedän nillitystä: on selvää että viestintätavat ovat muuttuneet ja kuten Jeremies sanoi, tällainen saattaa (?) olla ”validi viestintäetiketti nykypäivänä”.
    Toisaalta tässä Jarin esimerkissä kritisoijana oli nuoren ikäluokan edustaja, joten sielläkin kyllä kärsitään välinpitämättömyydestä.

    Ihmettelen kovasti miksi hitossa rekrytoija sitten laittaa ilmoituksen julkisuuteen ja indikoi täten että yhteyden otot kiinnostaa? Jos rekrytointiprosessit ovat muuttuneet niin paljon että ilmoitus netissä tai printissä julkaistu ilmoitus on pelkkää riesaa niin eikö siitä kannata luopua?
    Rekrytointi vaatii aina paljon työtä ja on aina riskialtista. Ihan sama missä vaiheessa sen työn tekee, vastaamalla ilmoituksiin tai tekemällä hiljaista työtä verkostoissa. Työtä on kuitenkin paljon. Tässä operaatiossa on syytä arvostaa lajitovereitaan.

    Nyt kun vapaan kasvatuksen saaneet Jani-Petterit ovat päässeet rekrytoivaan esimiesasemaan, on heidän helppo ylenkatsoa ikätovereitaan tai nuorempiaan, puhumattakaan vanhemmista. Joku viisas sanoi: ”Olet minua huonompi koska olet syntynyt minua ennen”. Teknologisen kehityksen periaate ”uudempi on aina parempi” ei sovellu kulttuuriin tai ihmissuhteisiin.

    1. Iltalehdessä muuan rekrytoija lausuu seuraavaa:

      ”Käytämme valtavasti työtunteja ja resursseja rekrytointiin, jonka jälkeen ihmiset lähettävät meille hakemuksia sarjakuvahahmojen nimillä ja olemattomilla yhteystiedoilla. Hakijat eivät aina vastaa puhelimeen, kun heitä yrittää kutsua haastatteluun. Eräs nuori kesätyönhakija totesi kollegalle, ettei tule haastatteluun, koska kollegallani oli kuulema niin ”homon kuuloinen ääni”.”
      https://iltalehti.fi/tyoelama/2014090218626368_tb.shtml

      En yhtään ihmettele, jos hakemuksiin hautautuva rekrytoija pyrkii poistamaan hakemusten käsittelystä kaikki epäolennaiset toimet, kuten esimerkiksi vastausten lähettämisen sellaisille henkilöille, joiden ei toivo hakevan ensi kerralla.

      1. Kiitos Ville-Valtteri, tästä tuli mieleeni rekrytoijia leimaava yleinen piirre. He ovat aivan naurettavan varovaisia ja korrekteja.

        Jos hr-ammattilainen olisi ryhdikäs, hän voisi arvioida hakemukset hyvin nopeasti toivottomiin ja muihin.

        Kuvittele, jos hakija saisi vastaukseksi jotain tähän tapaan:

        ”Olemme nyt arvioineet hakemuksesi. Sait siitä yhden pisteen (asteikolla 1–5). Toisin sanottuna et koskaan pääse edes haastatteluun, jos tyylisi ei oleellisesti muutu.”

        Vastaukseen voisi liittää vielä osoitteen, josta saisi työnhakuvalmennusta. Näin työntantaja auttaisi palautetta kestävät ihmiset oikeaan suuntaan.

        Pelkästään tällaisesta rehellisestä vastauksesta nousisi sellainen kohu, että oksat pois! Eikö ole merkillistä?

    2. Kiitos Mikko, esität kyllä tärkeän kysymyksen tuosta julkisesta ilmoittelusta. Sitähän leimaa hyvin ristiriitainen meininki.

      Täydellinen tilannehan olisi se, että hakemuksia tulee vain kolmelta pätevältä kandidaatilta, joista on mukava kilpailuttaa ja palkata paras.

      Sitten kuitenkin työnantajaa näyttää aina ahdistavan, jos se ei saa hakemusten vyöryä. Se on jotenkin tappio.

      Ainoaksi vaihtoehdoksi jää ampua itseään jalkaan. Ilmoitus laaditaan tahallaan niin, että siihen vastaavat tietenkin myös kaikki kajahtaneet hörhötkin.

  6. Nykyään ansioluettelo tai hakemus itsessään ei vielä takaa mitään, koska niitä tehtaillaan niin paljon. Sadan hakemuksen sijaan kannattaisi käyttää enemmän panoksia yhteen tai kahteen hakemukseen. Yksilöllisessä hakemuksessa voit peilata ajatuksiasi esimerkiksi yrityksen tavoitteiden ja visioiden suhteen. Tämä ei onnistu laadukkaasti sadan hakemuksen kanssa. Sata hakemusta kertoo jonkinlaisesta paniikista ja epätoivosta, joka hakijalla vallitsee (kun ei tule niitä vastauksia). Paniikki tilanteessa ainut järkevä vaihtoehto on fokusoituminen, ei paniikin ja sitä seuraavan sadan hakemuksen tehtailu.

    Kun tekee kaikkensa ja käyttää hieman luovuutta, niin ei taatusti jää rekrytointitilanteessa massan jalkoihin. Sivuhuomiona: olen jopa kuullut, että jossain tilanteissa yritykset lukevat ainoastaan sata ensimmäistä hakemusta, loput menevät silppuriin lukemattomina. Olen myös kuullut haamupositioista, joilla yritykset ovat näkyvillä eri rekrytointimedioissa, vaikkei heillä ole aidosti tarkoitusta edes palkata ketään.

    Hain taannoin huippupestiin. Tiesin, että siihen tulee kymmeniä tai satoja kovatasoisia hakemuksia ja sadoittain keskimääräistä kehnompia hakemuksia. Täytin tiedot nettiin, kuten pyydettiin. Tämän jälkeen tein itsestäni lyhyen videohaastattelun: miksi minut kannattaisi ottaa jatkokierrokselle. Lähetin videon kirjatussa kirjeessä rekrytoijalle sekä mukaan vielä tulostetun ansioluettelon ja hakukirjeen. Kun status quoa rikotaan, niin on mahdollista päästä seuraavalle tasolle.

    Näytin heille jo kättelyssä, että olen valmis kävelemään tarvittavat ”eksta mailit”, jolloin hekin olivat valmiita pieneen lisäpanostukseen. Sain yksilöllisen vastauksen ja rekrytoija piti minua vielä erikseen loopissa siitä, miten rekrytointi eteni ja miksi prosessi kesti oletettua pidempään. En saanut kyseistä paikkaa, mutta nimi jäi varmasti mieleen tulevaisuutta ajatellen. Kannattiko nähdä aikaa ja vaivaa? – Kannatti, sillä seuraavan videon tekeminen on huomattavasti kivuttomampi kokemus.

    1. Linkitän tähän vielä toukokuisen, paljon keskustelua poikineen postaukseni Auttaisiko vielä yksi työhakemus?.

      Asia on juuri niin kuin Juha sen tässä toteaa: aivoton hakemusten tehtailu kertoo, ettei hakija sovellu ainakaan luovaa älyä vaativiin tehtäviin.

  7. Avoimia hakemuksia tulee ei nyt päivittäin mutta viikoittain sähköpostilla. Järjestään vastaan kaikille kohteliaasti ja kerron myös laittavani hakemuksen talteen vastaisuuden varalle. YKSIKÄÄN näistä hakemuksen lähettäjästä ei ole replynnyt takaisin ja kiittänyt vastauksesta. Sinällään ihan sama, paitsi että jonkinsortin käytöstavat pitäisi olla… Kun ja jos tulee rekrytointitarvetta niin en varmasti ota yhteyttä yhteenkään näistä tavattomista hakijoista. Kyllä käytöstapoja olla pitää…

    1. Kiitos Kari, siinähän sitä tuli karua statistiikkaa. Mitähän tuo ”kiittämättömyys” kertoo hakijoiden kyvystä sietää pettymyksiä?

      Sitä paitsi esimerkkisi kertoo siitä, että kun hakijoita on paljon, hyvin pienet myönteiset teot saisivat erottumaan joukosta.

    2. Ei varmaan tule mieleen, että jos 1000 tai edes 100 ihmistä laittaa kiitosviestin, se tukkii sähköpostilaatikon. Itselleni ei työnhakijana tulisi mieleenkään tuhlata rekrytoijan kallista aikaa täysin turhalla ”ok kiitti” -viestillä. Sähköpostiviestintä on täysin eri asia kuin kasvokkain tai puhelimessa juttelu.

      1. Kuten tässä keskustelussa on käynyt moneen kertaan ilmi, kiitos-viesti ei suinkaan ole turha. Niin ajattelevilta ovat vain yksinkertaisimmatkin käytöstavat hukassa.

        Perustelustasi tulevat mieleen yritysten jouluviestit mallia ”lahjoitimme tänä vuonna joululahjoihin varatut rahamme suoraan köyhille Afrikkaan”.

        On tietysti hienoa, että firmat lahjoittavat rahaa hyviin tarkoituksiin. Mutta käytännön todellinen syyhän on täysin itsekäs.

        Nimittäin joululahjojen antaminen asiakkaille on niin työlästä, että laiskat nykyihmiset haluavat sellaisesta ”turhuudesta” eroon. Mainospuheet hyväntekeväisyydestä ovatkin silkkaa hurskastelua.

  8. Hyvät käytöstavat ja hyvät hakemukset ovat lähes yhtä harvinaisia kuin susi kävelemässä Mannerheimintietä pitkin Stockmannin kassi kädessä. Ainakin näin on koulutettujen hierojien ja muiden kuntouttavan terveydenhuollon edustajien keskuudessa.

    Yleisimpiä tumpelointeja on ,ettei ilmoitustekstiä ole luettu ajatuksen kanssa ja ymmärretty lukemaansa. Sitten on pari epämääräisellä suomenkielellä kirjoitettua riviä sähköpostin viestikentässä. Ei CV:tä liitetiedostona, ei kunnollisia yhteystietoja (minulle ei pelkkä sähköpostiosoite riitä). Toinen on se käsittämätön katuslangin mongerrus, josta tällainen kovaa vauhtia kaljuuntuva keski-ikäistyvä mies ei saa mitään tolkkua. Suotavaa olisi kirjoittaa selkeää kieltä.

    Entä itse työhaastattelut ja testaukset? Niihin on valmistautunut vain yksi tuhannesta. Koulutettuja hierojia valmistuu noin 1000 vuodessa tätä nykyä. Hmm. Huomaako kukaan tässä ongelman? Tyypillisimpiä munauksia ovat mm. ne iänikuiset Adidaksen yli-isot verkkarit päällä ja ei todistuksia mukana. Kyllä, näillä on merkitystä. Verkkarit eivät kuulu työhaastatteluun, eivätkä minun firmassani myöskään työasuun. Jos on paperit järjestyksessä ja hakemus hyvin laadittu, on helpompaa olettaa, että myös potilasraportointi on hanskassa. Kyllä tässä työssä on osattava myös kirjoittaa, vinkki alan oppilaitoksille.

    Mm. yllä mainituista syistä päätin pistää jokin aika sitten rekryilmoitukset hyllylle hamaan tulevaisuuteen. En pidä ajan tuhlaamisesta. Ja joka tapauksessa avoimia hakemuksia putoilee sähköpostiin viikoittain.

    1. Kiitos Jyrki, kommenttisi on hyvin valaiseva!

      Olen saanut paljon sähköpostia työttömiltä. He yleensä haluavat kertoa, etten ymmärrä töiden hakemisesta mitään.

      Hakemukset eivät kuulemma tule hylätyiksi heistä itsestään riippuvista syistä. Sen sijaan taustalla on ikäsyrjintä, kieroutunut järjestelmä, kapitalistien salaliitto ja milloin minkäkin planeetan väärä asento.

      Kuitenkin tällaiset arkiset työntantajan näkökulmat kertovat aivan muuta. Töitä olisi, mutta useimmat hakijat vain ovat niin onnettomia tampioita.

  9. Työnhakijalla usein unohtuu, että myös siellä toisessa päässä viestii yksittäinen ihminen. Jos käyttäytyy epäkohteliaasti, esimerkiksi vastaamisen laiminlyömällä, niin turha siinä on sen jälkeen parkua omaa sivuuttamistaan prosessissa.

    Vanha liikemaailman totuus pätee myös työnhakuun:

    ”People Do Business With People They Know, Like, And Trust”

    1. Totta tupiset! Vaikka firmat näyttävät joltain suojamuuriensa takana kyyristeleviltä organisaatioilta, tavalliset ihmiset sielläkin töitä paiskivat.

      Sitä paitsi rekrytointihommiin liittyy konkreettista valtaa poikkeuksellisen paljon. Kannattaisi siis vähän miettiä, miten työhakemuksien käsittelijöihin suhtautuu.

  10. Hyviä pointteja Jari ja Mikko. Ehkä meidän pitäisi ryhtyä kouluttamaan työnhakijoita työn hakemiseen? Ei sittenkään. Minulta menisi luultavasti hermot.

    Koska ongelman ratkaisu on itsellä joka päiväistä herkkua työssäni, joskus pohdin syitä miksi näihin samoihin ongelmiin törmää jatkuvasti. Syitä varmasti on monia ja alakohtaisiakin mutta kieltämättä kohtelias käytös vetoaa minuun. Lontoo vissiin jätti jälkensä aikanaan. Huomaan usein, että kaupoissa asioidessa saan iloisesti yllättyneitä reaktioita peri englantilastyylisellä tavallani. Vinkki siis työnhakijalle. Ole kohtelias. Kuten Jari kirjoitti, isoissakin yrityksissä on ihmisiä töissä, kannattaa muistaa tämä seikka.

    Mieleenpainuneista työnhakijoiden munauksista saisi hyvän pikku kirjan. Kyseenalaisesti paras omalle kohdalleni sattunut hakijan moka meni näin:

    Minä: Miksi lähdit opiskelemaan tätä alaa ja miksi haet meille töihin?
    Hakija: No mää tykkään tavata erilaisii ihmisii ja auttaa niitä…mut eihän hieronnalla voi hoitaa kipuja.

    Hakija haki kivunhoitoon erikoistuneelle klinikalle.

    1. Itse muistan esimerkiksi tällaisen keskustelun:

      Minä: ”Miksi haluaisit tulla firmaamme töihin?”
      Hakija: ”No kun nykyinen työpaikka on toisella puolella Helsinkiä. Tänne pääsisi paljon nopeammin, kun olen niin aamu-uninen.”

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Aiheeseen liittyvät muut kirjoitukset

Pölli tästä -blogi on ideavarkaan apaja
Jari Parantainen

Muistatko ennustaneesi Trumpin voiton?

Ensi viikolla ainakin yksi tuttavasi alkaa väittää, että hän aavisti Donald Trumpin voiton etukäteen. Kuitenkin muistat aivan hyvin, miten hän nimenomaan löi vetoa Hillary Clintonin

Pölli tästä -blogi on ideavarkaan apaja
Jari Parantainen

Selkopuhe voitti asiantuntijan jorinan

Rooger Doodley pohti Neuromarketing-blogissaan jo kauan sitten, miksi Donald Trumpin viesti tuntuu uppoavan äänestäjiin. Uusimmassa tekstissään (Trump Surprise: Four Neuromarketing Takeaways from the 2016 Election) hän käy läpi muutamia

Pölli tästä -blogi on ideavarkaan apaja
Jari Parantainen

Onko sisäänheittotuote vain turha välivaihe?

Tyypillinen asiakkaani on insinööritalo, joka myy mutkikasta teknistä palvelua tai softaa. Se pitäisi sitten muka tuotteistaa. Olen usein eri mieltä. Firman massiivista monsteripalvelua ei kannata

Palvelun tuotteistaminen opas, Jari Parantainen

Palvelun tuotteistaminen

Pakerratko insinöörien esimiehenä?

Tämä yli 100-sivuinen e-kirja neuvoo vaihe vaiheelta, miten puserrat asiantuntijoittesi osaamisesta enemmän kate-euroja tuotteistamisen keinoin.

Teoksen vinkit perustuvat Suomen kokeneimman tuotteistajan käytännön kokemuksiin sadoista insinööritalojen tuotteistusprojekteista 17 vuoden aikana.