Eilinen Kauppalehti (6.10.2014) jatkoi keskustelua tohtoreiden työttömyydestä. Se on lähes tuplaantunut kahdessa vuodessa. Elokuussa työtä haki peräti 912 tohtoria.
Haastateltavana oli Tieteentekijöiden liiton toiminnanjohtaja Eeva Rantala. Oletan, että hänen vastauksensa kuvastivat tohtoreiden näkemyksiä:
”Osittain se on tämän yleisen työllisyystilanteen takia.”
”[Yrityksissä] ei tunnisteta tohtoreiden osaamista. En tiedä, missä on vika.”
”Minusta meidän yhteiskunnassamme ei arvosteta koulutusta tänä päivänä riittävästi.”
”Meillä on moninkin tavoin koulutettua porukkaa, mutta sitä ei sitten arvosteta.”
Työttömyys johtuu siis työttömyydestä. Lisäksi tohtoreita pitäisi arvostaa, koska he ovat tohtoreita.
Voisikohan tästä Rantalan kommenttista löytyä ongelman perimmäinen syy:
”Kun he ovat maistereina, he kelpaavat työelämään. Eivät kai he siinä välissä tyhmene, kun väittelevät tohtoreiksi. Heillä on kuitenkin laaja-alaista osaamista, projektiosaamista ja konferensseissa esiintymistä. Yritysten puolella ei tunnisteta tohtoreiden osaamista ja ehkä tohtoritkaan eivät osaa sitä omaa osamistaan kunnolla markkinoida.”
Omasta kokemuksesta tiedän, että kun tohtori tulee työhaastatteluun, hän pyytää tietenkin isompaa palkkaa kuin maisteri. Eikä hän todellakaan ole etsimässä projektipäällikön tai matkasaarnaajan tehtäviä.
Kaikkein pahiten työttömyys on iskenyt bioalan tiedehenkilöihin. Heitä on kaikista tohtoreista alle 10 prosenttia, mutta työttömistä tohtoreista yli 20 prosenttia. Filosofian tohtorit Maarit Jokela ja Kaarina Reini sekä dosentti Jaana Rysä avasivat mielenmaisemaansa Hesarin mielipidepalstalla 4.10.2014:
”Poliittisessa päätöksenteossa pitäisi kiinnittää huomiota seuraaviin asioihin: Tutkimus- ja riskirahoitusta on lisättävä bioaloille, jotka ovat avainasemassa, kun kehitetään esimerkiksi terveyttämme edistäviä ratkaisuja.”
”Bioalan kehittymisen kannalta on tärkeää luoda työpaikkoja alan korkeakoulutuksen jo omaaville. Jatkuva kouluttaminen on yhteiskunnan resurssien hukkaamista ja yksilön kannalta erittäin surullista.”
Valtion tulisi siis perustaa työpaikkoja, jotta tohtoreilla olisi työpaikkoja, jotta he eivät opiskelisi turhaan surullisiksi tohtoreiksi, joille ei löydy työpaikkoja.
En liene ainoa, joka jo pohtii, miten tyhmiä tohtorit voivat olla. Olisi kai melkoinen ihme, jos moiset kehäpäätelmät saisivat työnantajat metsästämään tohtoreita palkkalistoilleen.
Eeva Rantala ei tiennyt, missä vika. Mutta ei hätää! Minäpä tiedän.
Lisäksi voin paljastaa ratkaisun, joka poistaa muutamassa kuukaudessa tohtoreiden työttömyyden kokonaan. Pitäkäähän kaikki tohtorit tuoleistanne kiinni, sillä vinkkini saattaa yllättää:
Saat töitä sillä siunaaman sekunnilla, kun alat ansaita työnantajallesi enemmän rahaa kuin sitä tuhlaat!
Juuri bioalan tohtorit ovat tunnettuja siitä, että he ovat polttaneet valtavat määrät sijoittajien pätäkkää joka puolella maailmaa. Silti niitä ”terveyttämme edistäviä ratkaisuja” on syntynyt niukasti, jos ollenkaan.
Myös ylilaatu on laatuvirhe. Toistan saman vielä tohtorikielellä: koulutuksestasi ei ole mitään hyötyä, jos siitä ei ole mitään hyötyä.
Tieteentekijöiden liiton iskulause näyttää olevan ”Tiedettä elämää varten”. Ehdotan siihen pientä, mutta tärkeää hienosäätöä. Miltä tämä kuulostaisi: ”Tiedettä asiakkaita varten”.
”Yllättävän monia tutkijoita motivoi tieteellisen kunnianhimon sijaan pyrkimys päästä suojaan muun maailman vaatimuksilta.” – Yritysvalmentaja Jari Sarasvuo, HS. 13.11.2009
