Tulevana tiistaina vedän Tuotepäällikön pelastuspakkaus -koulutuksen pitkästä aikaa. Edellisestä kerrasta ehtikin kulua yli vuosi.
Tauko oli kasannut kysyntää. Kurssi purskahti täyteen muutamassa päivässä. Oli järjestettävä uusinta. Myös se myytiin jo loppuun.
Toki tässä on vielä jonkin verran tekemistä ennen kuin yllän Cheekin lukemiin.
Stadionilla hillui elokuussa neljäkymmentätuhatta fania per keikka. Koulutuksiini osallistuu runsaat 30 ammattilaista kerrallaan.
Joka tapauksessa kolmas peräkkäinen Tuotepäällikön pelastuspakkaus on jo myynnissä. Päivä on keskiviikko 21. tammikuuta 2015.
Paikka on jo perinteisesti Rantasipi Airport Congress Center lentokentän tuntumassa Vantaalla.
Tuotepäällikön elämä on tyypillisesti yhtä sotkua ja kaaosta. Olisi siis noloa, jos itse koulutus olisi samaa maata – vaikka se siis osallistujien mielestä tuntuisi varmasti kotoisalta.
Yksi vaikeimmista hommista onkin pitää porukka kartalla koko päivän. Miten tuo yksityiskohta liittyy kokonaisuuteen? Missä me nyt olemmekaan menossa? Mitä tulee seuraavaksi?
Tietysti esitysmateriaaliin voisi upottaa navigaattorimaisia osia samoin kuin verkkosivuilla on tapana. Toisaalta haluaisin karsia kaiken ylimääräisen visuaalisen sälän.
Tällä kertaa päätin kokeilla sitä, että kasaan kurssilaisille kokonaan erillisen suunnistusvälineen.
Tuotteistajan tiekartta on A4-läpyskä, johon tiivistin tuotepäällikön (tai tuotteistajan) koko elämän tarkoituksen.
Pläjäys lähti hetki sitten painettavaksi ja laminoitavaksi. Toivottavasti et siis löydä siitä kovin ilmeisiä bugeja:
Lisäksi olen huomannut, että tuotteistajat jäävät helposti pyörimään paikoilleen. Mitä kaikkea pitikään ottaa huomioon? Eikä siinä kaikki: he syöksyvät aina samoihin seipäisiin.
Niinpä lisäsin tiekartan kääntöpuolelle tarkistuslistan, joka sisältää kolmekymmentä tuotteistajan tyhmintä kysymystä. Sivulla on kerrottu myös tuotteistajan viisi yleisintä virhettä.
Tiekartta saattaisi ratkaista toisenkin ongelman. Mitä lyhyen puheen tai koulutuksen osallistujille pitäisi jakaa käsimateriaaliksi?
Tyypillinen esitykseni ei oikein siihen sovellu, sillä se saattaa sisältää vain sata valokuvaa. Ei sellaisen paperille tulostamisessa ole mitään järkeä, etenkin jos salissa istuu 300 kuulijaa.
Esimerkiksi idolini Katleena ”Kävelevä Katastrofi” Kortesuo on ratkaissut asian fiksusti niin, että hän piirtää esityksestään miellekartan muistikirjaansa. Sitten hän nappaa sivusta valokuvan ja lähettää sen koulutuksen järjestäjälle.
Jos pahvini siis tuntuu toimivalta vielä viikon tai parin kuluttua, liitän sen myös lyhyiden tuotteistuspuheideni vakiomateriaaliksi.
Kukaan ei koskaan lue kurssimappinsa sisältöä jälkikäteen.
10 vastausta
Vinkki viimeiseen virkkeeseesi:
Panosta mapin kansiin, erityisesti selkämykseen! Kurssisi jälkieuforiassa ”tuotepäällikköreppana” raahaa mappisi hyllyyn, koska siitä voi(si) käydä kertaamassa sen mitä juuri kohta enää ei muista. Siinä se mappi sitten lepuuttaa vuosia tai ainakin seuraavaan muuttoon saakka. Se on yhtä kuin mainostilaa yrityksessä, joka on jo kerran ostopäätökseen sortunut. Miltä kuulostaa noin 500 palstamillimetriä silmänkorkeudella kerrottuna jaettujen mappien määrällä?
Hyvä idea!
Tähän saakka olen miettinyt noin vain tuotelaatikoitani, joita annan asiakaskäynneillä. Boksini ovat sen verran suuria, että ne yleensä päätyvät saajansa hyllyyn – siis ainakin juuri siihen seuraavaan muuttoon saakka.
Wohoo, kiitos upeista titteleistä!
Olen muuten miettinyt, että minun olisi järkevää käydä jokin visualisoinnin tai mainospiirtämisen peruskurssi. Kun kerran suttaan muistiinpanoni paperille, miksi en tekisi sitä ammattimaisesti? (Tämä on tietty vähän näpertelyä, mutta miellekartoista on alkanut tulla osa toimintamalliani.)
Eipä kestä, olethan kiistatta Suomen tunnetuin kohellushenkilöbrändin kehittäjä!
Jotain konkreettista koulutuksen järjestäjä selvästi kaipaa – siis oli seinälle tykitetty esityksen aikana jotain tai ei. Sikäli jokin vakiomateriaali olisi hyvä löytyä takataskusta.
Pläjäyksen pitäisi olla toisaalta riittävän suurpiirteinen, muuten se vanhenee heti. Toisaalta jokainen tajuaa, että liian yleiseksi jäävä pläjäys on turhake.
Sommittelemani kaavio on tietysti tosi kylmää ja etäistä kamaa. Esitykseni sekaan en suin surminkaan halua moista tauhkaa. Lähipäivinä varmaan selviää, onko osien summa enemmän kuin 1+1.
Piti vielä sanomani, että ”epäammattimaiset” piirroksesi ovat toisaalta hyvin aidon oloisia.
Viittaan tässä tähän havaintoihin, joista saattaa poikia jopa seuraava kirjani. Opus olisi siis nimeltään Huono on uusi hyvä.
Totta turiset. Ehkä juuri siksi ihmisiä kiinnostaa, kun malli on ilman meikkiä, formulakuski kolaroi radalla, näyttelijä kaatuu humalassa ja tietokirjailija tekee kirjoitusvirheen. Se on aitoa elämää, toisin kuin kiiltävä tuote-esite tai rikossarja, jossa jokainen murha selvitetään.
Puhumattakaan kokaiinilla elävistä valokuvamalleista (Kate Moss laskuttaa yksin enemmän kuin kaikki suomalaiset mallit yhteensä), pikkuhousunsa unohtaneista laulajattarista, uskottomista golfareista, (mielestäni ehkä kaikkien aikojen parhaan tv-sarjan) Breaking Badin metakokista ja vaimojaan hakkaavista mäkihyppääjistä.
Miten meni?
Palaute kohdassa ”Kouluttajataidot ja opetustyyli” = 4,92 (asteikolla 1–5, n = 26).
Ei paha.