Virkakieli on suomennettavissa

Share on twitter
Share on linkedin
Share on facebook
Share on whatsapp
Jari Parantainen
Jari Parantainen
Olen Suomen kokenein tuotteistaja. Koulutan & konsultoin. Aiheina tuotteistaminen ja hinnoittelu. Palkittu Pölli tästä -blogi & bisneskirjoja. [email protected] ✆ 050 5229 529
New call-to-action

Helsingin apulaiskaupunginjohtaja Pekka Sauri väitti Hesarissa hiljattain, ettei lakiin perustuvasta virkakielestä saa ymmärrettävää. Väite on tietysti silkkaa soopaa.

Äidinkielen opettaja Leena Kallio kirjoitti eläkepäiviensä iloksi Saurille vastineen tänään (HS 8.4.2015). Kallio esitti kaksi versiota samasta tekstistä.

Ensin huono versio:

”Muutosta tähän päätökseen voidaan hakea yllä mainitulta valitusviranomaiselta kirjallisella valituksella, joka valittajan itsensä tai hänen valtuuttamansa asiamiehen on annettava tai lähetin välityksellä tai postitse toimitettava valitusviranomaiselle viimeistään valitusajan viimeisenä päivänä ennen valitusviranomaisen viraston aukioloajan päättymistä luettuna yllä mainitusta päättymispäivästä.”

Kallion (omasta mielestään) selkokieliseksi korjaama virkakieli meni näin:

”Tähän päätökseen voidaan hakea muutosta yllä mainitulta valitusviranomaiselta. Muutoshakemus tehdään kirjallisena. Sen toimittaa valitusviranomaiselle joko hakija itse, hänen valtuuttamansa asiamies tai lähetti. Hakemus voidaan lähettää myös postitse. Muutosta koskevan hakemuksen on oltava perillä viimeistään valitusajan viimeisenä päivänä ennen viraston aukioloajan päättymistä. Valitusaika alkaa päätöksen antamispäivästä.”

Toki jaloste on parempi kuin alkuperäinen. Mutta se on silti kaukana siitä, mitä itse kutsuisin selkokieleksi.

Tässä korvaava ehdotukseni:

”Jos olet päätökseeni tyytymätön, kirjoita valitus. Toimita se minulle itse tai lähetä postitse. Voit myös käyttää asiamiestä tai lähettiä. Valituksesi on oltava perillä tiistaihin 26. toukokuuta kello 16:een mennessä.”

Poistin turhia sanoja ja karmivan passiivihumpan. Sitä paitsi virkahenkilön hieno tietokone osaa laskea valituksen viimeisen palautuspäivän.

Onneksi tekstistä jäi jäljelle sentään jotain. Aina sekään ei ole niin selvää: Olisi edes pyryttänyt

Lataa Palvelun tuotteistaminen -käsikirja
New call-to-action

16 kommenttia

  1. Nimenomaan näin. Vaikuttavaa työtä selkeyttämisen kanssa. Virkakieli on käsittääkseni vähän sellainen asemaa ylläpitävä juttu. Poliitikot puhuu politiikkakielellä, virkamiehet virkakielellä, akateemikot akatemiakielellä… Olis kiva jos nämä olis ymmärrettäviä eikä viljeltäis ihmetermejä vain korostaakseen omaa asemaa.

    1. Olet oikeassa. Mielestäni koukeroinen teksti kertoo jotain laatijansa itsetunnosta. Hän pyrkii välttelemään vastuutaan. Kielen avulla hän yrittää etäännyttää itsensä jonnekin omaan ylhäisyyteensä.

  2. Näin pykälänviilaajana tunnen piston sydämessäni.

    Viisi vuotta Calonian tai Porthanian penkkejä tuntuu siirtävän kehen tahansa vähintäänkin passiivitaudin. Mielenkiintoista on, että missään oikeustieteellisen vaiheessa kukaan ei varsinaisesti opeta opiskelijoita kirjoittamaan koukeroista passiivikieltä. Jostain se vain kuitenkin syntyy, ilmeisesti matkimalla: ”Tältähän virallisen, juridisen kielen tulee näyttää, kun siltä se aina näyttää.” Näin pitää olla, koska näin on aina ollut. Tulee paljon virallisempi vaikutelma!

    Jo työelämässä kuitenkin törmää siihen, että varsinkaan sopimuksia laatiessa ei passiiveja saa jättää minnekään. Tekijän tulee aina olla näkyvissä, ettei vastuu jää hämäräksi. Hyvin usein sopimusriidat ja -oikeudenkäynnit johtuvatkin siitä, ettei sopimukseen ole tarpeeksi selvästi kirjattu ylös, kenen vastuulla on tehdä mitäkin.

    Ehkä tästä syystä nykyinen pomoni onkin asiasta äärimmäisen tarkka ja hyvä niin – passiivit pois.

    Kummallista onkin, miten passiivit vain hiipivät jostain salakavalasti, vaikka niitä yrittää välttää. Ilmeisesti liskoaivoissa ”tältähän sen kuuluu näyttää” on oikein hyvä ja perusteltu syy tuottaa epäselvää kieltä. Mitään järkeä siinä ei tietystikään ole eikä se palvele kenenkään etua.

    Se, ettei lakikieltä voisi muuttaa selkeämmäksi, on täyttä höpöä. Se vaatii vain viitseliäisyyttä ja ”tältä tämän kuuluu näyttää”-asenteen hylkäämistä.

    1. Passiivi lienee seurausta aivojen laiskuudesta. Tekijä on päätettävä. Se on rajaus ja luopumista. Päättäminen on tunnetusti raskasta työtä, jota ihmisen mieli välttelee viimeiseen saakka.

      Pomollasi on hyvä asenne. Olen huomannut itsekin, että passiivisopimukset ovat paskoja sopimuksia. Siksi on käsittämätöntä, etteivät alan oppilaitokset nimenomaan kouluta päinvastaista.

    2. Passiivi on seurausta objektiivisuuden vaatimuksesta tiedemaailmassa. Etenkin ensimmäistä persoonaa kartetaan, koska tutkimusten ja tieteellisten artikkeleiden pitäisi olla mahdollisimman objektiivisia ja siten tietenkin persoonattomia. Tässä on myös se, että monessa muussa kielessä passiivi on paljon luontevampi ilmaisumuoto kuin suomessa, esimerkiksi juuri englannin kielessä, joka on tiedemaailman kieli. Sieltä passiivi valuu suomenkieliseen tieteelliseen tekstiin, mistä se valuu opiskelijoiden ilmaisutavaksi.

      (Kyllä tieteessä tunnustetaan, ettei kukaan voi olla täysin objektiivinen ja ainakin pidemmissä töissä osa jo analysoikin jossain kohtaa omaa suhdettaan kyseiseen työhön antaakseen lukijalle mahdollisuuden arvioida objektiivisuuden tasoa. Silti, tällöinkin muualla työssä aika usein käytetään passiivia. )

      1. Toki kirjoittajalla voi olla syynsä etäännyttää itsensä (tai ryhmänsä) passiivin avulla. Mutta ei sille mitään voi, että tekstistä tulee heti vetelää. Sitä paitsi se tekijä voisi usein olla jokin muukin kuin minä tai me.

        Ei se aktiivikaan ole aina harmiton. Esimerkiksi me-muotoisten tekstien lukija on usein pulassa. Hän ihmettelee vähän väliä, mitä joukkiota se ”me” kulloinkin tarkoittaa. Ilmiö on tuttu sekä lehtiartikkeleista että kirjoista.

      2. Ei ole mitenkään aukoton sääntö, että tieteessä käytettäisiin passiivia viittaamaan kirjoittajaan tai kirjoittajiin.

        Esimerkiksi suomen kielen alalla on erittäin vakiintunutta, että kirjoittaja viittaa itseensä yksikön ensimmäisessä. Siis ”luvussa 2 käsittelen…”. (Tai me-muodossa, jos kirjoittajia on useita. Tiivistelmä on tapana kirjoittaa passiiviin tai kolmanteen persoonaan, ”kirjoittaja(t) käsittele(e/vät).)

        On harhaanjohtavaa antaa ymmärtää, että passiivi tekisi tieteellisestä tekstistä objektiivisemman. Viitatessaan itseensä kirjoittaja kuitenkin kertoo itse tekemistään valinnoista. Kirjoittaja päättää tutkimuskysymyksensä, valitsee taustateorian, muokkaa käsittelyjärjestyksen, koostaa tutkimusaineiston, analysoi sen ja muodostaa päätelmät. Mikään näistä vaiheista ei tapahdu itsestään. Miksi siis häivyttää kirjoittajan ratkaisut passiivin taakse? Ei ainakaan objektiivisuuden vuoksi, sitähän pikemminkin edistää se, että lukija erottaa kirjoittajan panoksen selkeästi lähteistä, aineistosta ja yleisesti hyväksytyistä faktoista. Passiivia voi tarvita muuhunkin, ja silloin tulee helposti sekaannuksen vaara. (Tähän tyyliin: ”Lakiehdotusta käsiteltiin ensimmäisen kerran vuonna x. Seuraavaksi käsitellään asiaa y.” Ai, kirjoittaja tarkoittikin itse käsittelevänsä tekstissä seuraavaksi asiaa y, pitipä lukea kahteen kertaan.)

        Eri aloilla on toki eri käytäntöjä. Itse ohjeistan äidinkielen kypsyysnäytettään suorittavia oikeustieteilijöitä käyttämään tutkielmissaan minä-muotoa, jollei ohjaaja erikseen kiellä. Ja sellaisia ohjaajia on nykyään ilahduttavan harvassa.

        1. Oikea meininki – hyvä!

          Passiivi on paha. Se näkyy myös (esimerkiksi it-järjestelmien) vaatimusmäärittelyissä. Koodari joutuu jatkuvasti arvailemaan, kuka oikeastaan tekee.

          Enää puuttuu, että määrittelyn kirjoittaja höystää tekstinsä termeillä, jotka merkitsevät jokaiselle eri asiaa. Ehkä paras niistä on ”riittävä”. Tuotekehittäjä sitten arpoo mielensä mukaan, mikä saattaisi olla milloinkin riittävää.

  3. Olen kuullut, että aikoja sitten lakimiehet jne. saivat palkkansa sanaluvun perusteella. Arvovalta varmaan nousi, jos jaksoi kirjoittaa enemmän sivuja sulkakynällä kuin maanviljelijät.

    Alkuperäinen juttu oli 39 sanaa ja 5,5 riviä, sinun korjaamasi oli 29 sanaa, mutta vain 2,5 riviä. Siis 25 % vähemmän sanoja ja 50 % vähemmän mustetta.

    Tietysti jos ei ole tarkkana, voi tulla väärinkäsityksiä. Mutta luulen, että hyvä looginen kirjoittaja pystyy tarkkuuteen vähemmillä sanoilla.

    Ehkä olisi aika lähettää bloggaus kaikille Suomen lakiluennoitsijoille ja professoreille ’for comment’. Sitten tulee nopea muutos – tai ainakin hyvää uutta naurun aihetta.

    1. Kalle, kiitos tilastoistasi! Yleensä alkuperäisen tekstin kirjoittajat puolustavat jokaista sanaansa. Mutta kun porukalla pohdimme, lopulta täsmälleen sama viesti on ilmaistavissa reilusti vähemmillä sanoilla ilman, että sisältö muuttuu lainkaan.

  4. Sama virkakieli tuntuu vaivaavan myös aika monen yrityksen viestintää. Ja olen huomannut vastaavan ilmiön levinneen myös joidenkin yhdistysten viestintään.

    Toinen ilmiö jonka olen huomannut on se, että joskus selkokielisyys tulkitaan myös epäystävällisyydeksi tai negatiivisuudeksi.

    Esimerkkinä… kirjoitan yhdistyksen luottamushenkilölle viestin jossa todetaan jokin tapahtunut fakta selkokielellä tai kysytään tarkennusta saatuun viestiin,joka siis on tätä ”virkakieltä” ja josta ei tavallinen insinöörikoulutuksen saanut putkiaivo saa yksiselitteisesti selvää mitä tarkoitetaan. Vastauksena saa hävyttömän viestin jossa viestitetään rivien välistä ”Oletko tyhmä, etkö osaa lukea”.

    Niin ja kokemukseni mukaan valitettavasti juuri juristin koulutuksen saaneet syyllistyvät tähän virkakieleen myös työn ulkopuolisissa viesteissä, ilmeisesti tosiaan on niin että se on koulutuksessa omaksuttu taito…

    1. Curling-työnantajan suojatti pitää tietysti insinöörityylistä töksäyttelyä epäkohteliaana. Mutta kyllä menevät puurot ja vellit sekaisin, jos kohteliaisuus muka edellyttää epäselvää horinaa.

      Diplomaattista hyminää voisi aivan hyvin olla esimerkiksi viestin alussa ja lopussa. Siinä välissä nököttäköön itse asia selkokielisenä. Siis perinteisen hampurilaissäännön sovellus.

  5. Richard Branson taisi joskus lohkaista, jotta ’yksinkertaisen ja suoraviivaisen tekeminen on todella vaikeaa, mutta kuka tahansa idiootti voi tehdä mistä tahansa asiasta monimutkaista’. Lieneekö osa nettoentropian kasvamista, että sopimustekstien, tarjouksien, copy-tekstien, käyttöohjeiden, myyntipresentaatioden, käyttöönottokuvausten ja herra ties minkä on aina oltava ensivaiheessa mahdollisimman pitkä ja monimutkainen ja sisällöllisesti harhaille sinne sun tänne?

    1. Kiitos Sauli, oikeassa olet. Jo laskimen kuuluisa keksijä Blaise Pascal kirjoitti aikanaan 1600-luvulla: “Anteeksi, että tämä kirje on näin pitkä. Minulla ei ollut aikaa kirjoittaa sitä lyhyesti.”

    2. Pönöttäjät vaalivat reviiriään, eihän se ole lainkaan miellyttävä tunne, jos norsunluutornia tullaan heiluttelemaan. Kuuluu jotenkin samaan kategoriaan kuin tilanne, jossa tekeminen on tärkeämpää kuin tulokset.

      ”Any intelligent fool can make things bigger, more complex, and more violent. It takes a touch of genius — and a lot of courage — to move in the opposite direction.”
      Albert Einstein

      ”Everything should be made as simple as possible, but not simpler.”
      Albert Einstein

      1. Ei se norsunluutornin purkaminen helpolta vaikuta. Esimerkiksi Kelaa on monesti ylistetty siitä, miten se on ryhtynyt suomentamaan lomakkeitaan. Mutta projekti alkoi kai vuonna 2011 – ja näyttää edelleen jatkuvan!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Aiheeseen liittyvät muut kirjoitukset

tarkistuslista-M
Jari Parantainen

Anna palautetta tapahtumajärjestäjän pikaoppaasta

Tapahtumajärjestäjän pikaopas on rakennettu kuuden tarkistuslistan ympärille. Yhteensä listoista löytyy 62 tärkeää tehtävää, joista moni unohtuu alan ammattilaisiltakin. Sivuja oppaassa on 30.

noste_sissit_748-copyright
Jari Parantainen

Nordea jahtaa tosi tyhmiä terroristeja

Nordean asiakas purnasi Hesarissa (23.11.2016), että pankki oli tentannut hänen tallettamansa käteisen alkuperää. Puhelimitse asiaa ei voitu hoitaa. Kamreeri oli komentanut alamaisensa konttorille kuulusteltavaksi nenätysten. Pari päivää

Palvelun tuotteistaminen -opas, Jari Parantainen

Palvelun tuotteistaminen

Pakerratko insinöörien esimiehenä?

Tämä 120-sivuinen e-kirja neuvoo vaihe vaiheelta, miten puserrat asiantuntijoittesi osaamisesta enemmän kate-euroja tuotteistamisen keinoin.

Teoksen vinkit perustuvat Suomen kokeneimman tuotteistajan käytännön kokemuksiin sadoista insinööritalojen tuotteistusprojekteista 17 vuoden aikana.

New call-to-action