Tekninen guru suoltaa hähmäistä metatason filosofiaa. Myyntireiska parkuu, että kaikki asiakkaat ovat erilaisia. Markkinointimaakari tuskailee jo alustavan esiteluonnoksen kirjoitusvirheitä. Pomo perustelee, miksi mitään ei tietenkään voi tehdä toisin.

Kuvailen tietysti projektiryhmää, jonka pitäisi rusikoida palvelutuote helposti ostettavaksi paketiksi. Onneksi saan maksun kaikesta muusta kuin kärsivällisyydestäni. Muuten saattaisivat keikat loppua lyhyeen.

Hiljattain törmäsin kuitenkin aivan erilaiseen porukkaan. En muista, milloin tuotteistaminen olisi ollut yhtä mutkatonta. Kerrankin kaikki ymmärtävät, että yksityiskohdat vain haittaavat myyntityötä.

Tuloksena on liikuttavan yksinkertaisia palvelupaketteja.

Asiakkaani on Raskone Oy. Putiikki huoltaa kuorma- ja jakeluautoja, perävaunuja ja kaikenlaista raskasta kalustoa parillakymmenellä paikkakunnalla pitkin Suomea.

Tapaamme joka maanantai tunnin tai pari. Ideoimme ja katselmoimme jatkuvasti uusia palveluja. Kevään aikana tuotteita onkin syntynyt jo toistakymmentä.

Tyypillinen tuotteistaja pähkii esimerkiksi palvelun nimeä jopa päivätolkulla. Silti tuloksena on merkkijono, joka ei lisää myyntiä pätkän vertaa.

Raskonelaiset eivät ole vatvoneet yhtäkään nimeä yli viittä minuuttia.

Joudun jatkuvasti nipistelemään itseäni herkistä paikoista: enhän vain näe päiväunta?

Testattavaa onkin syntynyt kuin liukuhihnalta. Tähän mennessä olemme julkaisseet sellaisia palvelupaketteja kuin Raskone-tirkistys, Raskone-nousukas, Raskone-runttaus, Raskone-syyni, Raskone-kyylä, Raskone-pertsi ja Raskone-pihtari.

Toki jokainen tajuaa, ettei kaikista tuotteistuksistamme tule menestyksiä. Toisaalta kukaan ei osaa ennustaa. Hittituote löytyy vain kokeilemalla.

Raskone-nousukas on esimerkki tuoreesta tuotteistuksesta. Se on jakeluautojen perälautanostinten todella tylsä huoltopaketti.

Raskone-nousukas on esimerkki tuoreesta tuotteistuksesta. Se on jakeluautojen perälautanostinten todella tylsä huoltopaketti.

Osa konsepteista on jo edennyt tuotantoon. Esimerkiksi Raskone-yölinja vaikuttaa asiakkaiden ensireaktioiden perusteella idealta, josta saattaa tulla napakymppi. Se on huoltopalvelu, josta vastaavat mekaanikot pakertavat yövuorossa. Se ei ole kuitenkaan yhtään sen kalliimpi kuin ns. normaali huolto.

Yllättäen yöpalvelua ei ole ollut saatavana sitten 1990-luvun. Jotkut sitä yrittivät aikoinaan, mutta luultavasti he hinnoittelivat sen väärin (tai jotain). Tarve on kuitenkin ilmeinen. Kalliiden autojen pitäisi tahkota päivisin pätäkkää omistajilleen – ei siis seisoskella jossain varikolla rassattavana.

Hipsteri tuhahtaa tietenkin, että helppohan sitä on tuotteistaa jotain haalarihommia. Mutta haluaisinpa nähdä, miten hän vaikkapa saisi perheelliset asiantuntijansa siirtymään yövuoroon. Moinen ei Suomessa ole pelkkä johdon ilmoitusasia. Etenkin kun osaavista ammattilaisista – kuten juuri mekaanikoista – on krooninen pula.

Tuotteistaminen onnistuu vain, jos maltat karsia hienon palvelusi yksityiskohtia.