Pölli tästä -blogi on ideavarkaan apaja

Haluatko olla yksinyrittäjä vai työnjohtaja?

Share on twitter
Share on linkedin
Share on facebook
Share on whatsapp
Jari Parantainen
Jari Parantainen
Olen Suomen kokenein tuotteistaja. Koulutan & konsultoin. Aiheina tuotteistaminen ja hinnoittelu. Palkittu Pölli tästä -blogi & bisneskirjoja. [email protected] ✆ 050 5229 529
New call-to-action

Tunnen puolisen tusinaa fiksua yksinyrittäjää. Lounaskeskustelumme ajautuvat toistuvasti samaan suuntaan:

”Mahtava liikeidea, eiköhän perusteta uusi yhteinen firma!”

Siinä sitä sitten hehkutellaan muutamia minuutteja, kunnes alkaa taas laskupää toimia.

Hype hyytyy joka kerta yhtä yksinkertaiseen alakoulun matematiikkaan.

Otetaan ensin yksi kappale kohtalaisen menestyvää yksinyrittäjää. Sovitaan, että hän laskuttaa asiantuntijapalveluistaan 250 tonnia vuodessa. Siitä jää voittoa (ennen veroja) runsaat sata tonnia vuodessa aika helposti.

Entä mitä uusi liikeidea olisi tarkoittanut?

Yrittäjien pääluku tietysti tuplaantuisi. Periaatteessa heidän pitäisi edelleen pystyä laskuttamaan ainakin entiset 250 tonnia per nenä.

Paitsi jos liikeidea perustuukin johonkin aivan muuhun kuin nykyiseen osaamiseen niin, että he eivät laskuta henkilökohtaisesti enää yhtään mitään.

Se ”johonkin muuhun” perustuva liikeidea on yhdeksän kertaa kymmenestä jotain, johon tarvitaan työntekijöitä. Se taas merkitsee, että yrittäjien täytyy rekrytoida ja johtaa kaikin inhimillisin tavoin oikuttelevia kaksijalkaisia.

Lisäksi aina osa porukasta täytyy lähettää maitojunalla takaisin kotiinsa. Huteja sattuu jokaiselle.

(Silläkään ei ole loppujen lopuksi kovin suurta merkitystä, ovatko työntekijät omia vai alihankkijoita, freelancereita tai jotain muuta. Jostain heidätkin on etsittävä. Myös heidän työtään on jonkun johdettava.)

Oletetaan, että yhden työntekijän kuukausipalkka on neljä tonnia. Hän olkoon vaikkapa projektipäällikkö. Kuvitellaan lisäksi, että hän tuottaa liikevaihtoa tuplasti bruttopalkkansa verran (2 x 12 kk x 4000 €/kk = 96 tonnia vuodessa).

Nyrkkisääntö sanoo, että työntekijän kulut ovat ainakin 1,5-kertaiset bruttopalkkaansa nähden. Hänen laskutuksestaan jää siis työnantajalle katetta noin neljännes. Se tarkoittaisi enintään 24 tonnia vuodessa.

Jo tässä vaiheessa hyydyn joka kerta.

Laskelma tarkoittaa, että uusi firmamme alkaisi tuottaa nykyistä enemmän vasta, kun sillä olisi kymmenkunta työntekijää. Siis viisi duunaria per osakas.

Lisäksi se merkitsee, että kaikkien rekrytointien pitäisi tuottaa jotain päivästä nolla. Se ei tietenkään ole realistista, vaikka myyntityökin menisi aivan nappiin.

Toisin sanottuna firma tekisi paljon nykyistä vähemmän rahaa ties kuinka monta vuotta.

Haluaisinko siis olla ainakin viiden työntekijän pomo, jotta saisin vuosikausia vähemmän pätäkkää kuin nykyisin yksinyrittäjänä?

Vastaus on harvinaisen helppo: no en todellakaan haluaisi.

Lopulta me innokkaat innovaattorit hotkimme jälkkärimme. Toteamme, että olipa mukava rupatella taas. Ja että jatkamme bisneksiämme kukin tahoillamme entiseen tapaan.

Yksinyrittäjä tahkoaa kohtalaisen helposti osinkoja enemmän kuin puolen tusinan työntekijän yritys.


Vielä ehdit mukaan kevään viimeiselle Tuotepäällikön pelastuspakkaus -kurssilleni. Vedän sen ensi viikon tiistaina 7. kesäkuuta 2016 Rantasipi Airportissa Vantaalla.


Lataa Palvelun tuotteistaminen -käsikirja
New call-to-action

13 kommenttia

  1. Erittäin hyvä pohdinta ja yksinkertainen matematiikka. Sattui mulle vielä otolliseen saumaan 🙂 Aika monen kannattaisi lukea tämä – ja ehkä jopa tulostaa toimistonsa seinälle.
    Kiitos.

    1. Kuten sanottu, tuo sauma tuppaa tulemaan itselleni vastaan noin kerran kuukaudessa. Olen pelottavan hyvä innostumaan milloin mistäkin uudesta liikeideasta. Onneksi tunnistan oireet itsessäni jo hiukan paremmin kuin joskus menneinä vuosina.

      Tuo lienee yksi (erityisesti yrittäjiä riivaava) eskapismin muoto. Haaveilu on kuin huumetta tasan niin kauan kuin sitä onnistuu harjoittamaan ilman inhottavia realistisuustarkistuksia.

      En tietenkään yritä sanoa, että innostuminen olisi pahasta. Toisaalta vanha vertaus adhd-jäniskoirasta on hyvä pitää mielessä. Sehän ampaisee aina seuraavan otuksen perään, kun sellainen sattuu vilahtamaan silmäkulmassa.

      Rakki ei saa lopulta yhtäkään jänistä kiinni, vaan juoksee itsensä läkähdyksiin.

    1. Twitterin puolella Tatu Tamminen kyselikin, montako ei-fiksua yksinyrittäjää tunnen.

      Tunnen heitä aivan liian monta. Mutta kyse ei ole niinkään älykkyyden puutteesta, vaan elämänhallinnan ongelmista.

      Väittäisin niin, että jos joku ei osaa pyörittää edes omaa yksityistä arkeaan vaivatta, hänen ei kyllä kannata ryhtyä yksinyrittäjäksi. Siitä ei takuulla seuraa mitään hyvää.

      Väitän, että luotettavuus on yrittäjän ominaisuuksista tärkein. Vaikka hän olisi miten lahjakas ja energinen idealinko, kaikki se valuu lopulta hukkaan ilman rutiinien sietokykyä.

  2. Olipas harvinaisen osuva aihe. Samaa nykyään saarnaan yrittäjille, jotka ovat ”valmiina ottamaan seuraavan askeleen.” Harva uskoo, ja varmaan ihan hyvä niin. Mistäpä niitä satunnaisia menestyksiä muuten tulisi. Yksittäisen yrittäjän kyllä kannattaa tosissaan miettiä sitä liiketoimintamallia taulukkolaskentaohjelman kanssa.

    1. Toki kalkyyli riippuu elämäntilanteesta ja suhdanteistakin. Mutta kun olen aikoinaan itse kasvattanut firmaa ohi tuon viiden työntekijän rajan, se on kyllä perustunut nimenomaan siihen, ettei silloin käynyt mielessänikään mitään yksinyrittäjävaihtoehtoa.

      Tähänkin asiaan tarvittiin entisen pomoni Pertti Ervin kommentti. Pohdin joskus hänen seurassaan ääneen, miten miljoonan euron henkilökohtainen eläkerahasto kannattaisi kartuttaa.

      Hän totesi siihen, että jos minulla on työvuosia jäljellä vielä 20, sadan tonnin tulos vuosittain riittää. Vaikka lopuksi joutuisin maksamaan koko roskasta puolet veroa, miljoona siitä jäisi käteen joka tapauksessa.

      Siitä lähtien olenkin sitten junnannut vuosi kerrallaan kohti tavoitetta juuri Ervin ehdottamalla periaatteella. Onhan siinä toki riskinsä, mutta niin on kaikissa muissakin vaihtoehdoissa.

  3. Tuo niin totta, jos työllistät eli elätät viisi ihmistä ja työnantajana saat korvausta eli rahaa siitä itsellesi 1000 euroa / työllistämä henkilö / kk niin ihan hyvä ja kaikki ovat tyytyväisiä eikä kukaan ole kateellinen.

    Jos työllistät 30 tai vaikkapa 100 henkilöä kuukaudessa niin 1000 euroa / työllistämäsi henkilö korvauksesi ei enää ole kenenenkään ympärillä olevan mielestä oikein.

    Mutta 30 henkilön työllistämisellä tuo tonni olisi realistista saadakin, viiden henkilön tuotoilla ei ihan välttämättä. Joten yksim tai heti suuresti olisivat ainoat järkevät vaihtoehdot.

    1. Hyvin sanottu, tuo on tosiaan aika on/off-tyyppinen asetelma.

      Tavallaan siis tyhmintä on pyörittää muutaman hengen yritystä. Silloin henkilöstöasiat on jo joka tapauksessa hoidettava, mutta suurin osa rahoista valuu suoraan duunareiden liksoihin. Yrittäjälle jää lähinnä työllistämisen ilo.

  4. Laskelmaesimerkin mukaan yksinyrittäjä laskuttaa vuodessa 250 000, mutta palkattu työntekijä vain 96 000?

    Miksi sen palkatun työntekijä tuntihinta olisi huonompi kuin yksinyrittäjän?

    Jos se palkattu työntekijä laskuttaa saman verran kuin alkuperäinen yksinyrittäjä eli 250 000, niin laskelma kääntyy reilusti voitolliseksi jo yhdellä työntekijällä.

    1. Totta tosiaan! Olisihan se tosiaan paljon mukavampaa yrittäjän kannalta, jos kaikille hänen työntekijöilleen maksettaisiin ykkösluokan taksoja.

      Miksi ihmeessä kaikki eivät sitten palkkaa firmaansa täyteen huippulaskuttajia?

      Voisit käydä kysymässä tätä vaikkapa lakitoimistosta. Siellä on ”ihmetelty” samaa asiaa joitain satoja vuosia.

      Miksi asiakkaat arvostavat vain joidenkin poikkeustapausten osaamista niin, että he ovat valmiita maksamaan siitä jopa kymmenkertaista hintaa verrattuna alan muihin työntekijöihin nähden?

      Siis vaikka kaikilla on kaiken lisäksi sama tutkinto taustallaan.

      Tai ehkä käyt kysymässä asiaa softafirman vetäjältä. Hänkin kertoo, että firman parhaiden koodareiden tuottavuus on kymmenkertainen pahnanpohjimmaisiin verrattuna.

  5. Muutaman henkilön firmaa (alle 10) ei todellakaan ole järkevää pyörittää Suomessa. Turhaa stressiä ja olematon palkkio. Noista huti rekryistä on omakohtaista kokemusta. Huippuosaajia on todella vähän, keskinkertaisuuksia ei kannata palkata.

    1. Riskiaversiivisia laskutaidottomia huippuosaajia varsinkin on todella niukasti!

      Vakavasti: eihän firma voi kuvitella pärjäävänsä palkkaamalla huippuosaajia, jos firma ei tuota huippuosaajien työlle mitään lisäarvoa. Jos vaikkapa lakimies huomaa tuovansa rahaa taloon ja firma ei tarjoa muuta kuin käyntikortit, niin lakimies neuvottelee nopeasti palkkansa tasolle, jolla firmalle jää lähinnä korvaus riskinotosta ja infran tarjoamisesta. Ei se ihan sattumaa ole, että laki- ja konsulttitalot ovat usein partneriomisteisia ja palkat vahvasti provisio/bonus -pohjaisia.

      Eiköhän se yksinyrittäjän dilemma ole juuri tuotteistuskysymys: pystyykö yksinyrittäjä tuotteistamaan uniikin osaamisensa monistettavaan muotoon siten, että konseptia ei kuitenkaan kukaan kykene kopioimaan?

  6. Suomessa peätään liikaa kopioimista. Joka ikinen business ihminen jonka kanssa olen käynyt keskusteluja mm. verkkopalveluista, ottaa ensimmäisenä tuon kopioinnin. Toki ei asiaa voi sivuuttaa kokonaan mutta ehkäpä tuotteet/palvelut menisi paremmin kaupaksi jos pitäisi itsestään enemmän mölyä ja ei lymyilisi ”puskissa” 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Aiheeseen liittyvät muut kirjoitukset

MItkä ovat delegoinnin 12 vaihetta?
Jari Parantainen

Mitkä ovat delegoinnin 12 vaihetta?

Delegoinnissa on 12 vaihetta, joista suurin osa unohtuu aina. Asiantuntija harkitsisi ylennystään toisenkin kerran, jos hän ymmärtäisi, että suurin osa hänen päivistään kuluu sitten delegointitöissä.

Jo alle kaksivuotias tajuaa, mikä on reilua
Jari Parantainen

Jo alle kaksivuotias tajuaa, mikä on reilua

Osmo Soininvaara on mielestäni terävä heppu. Seuraan hänen blogiaan tiiviisti, vaikka en aivan aina hänen päättelyketjujaan täysin ymmärräkään. Paljon olen häneltä kuitenkin oppinut. Joulukuussa 2018

Palvelun tuotteistaminen -opas, Jari Parantainen

Palvelun tuotteistaminen

Pakerratko insinöörien esimiehenä?

Tämä 120-sivuinen e-kirja neuvoo vaihe vaiheelta, miten puserrat asiantuntijoittesi osaamisesta enemmän kate-euroja tuotteistamisen keinoin.

Teoksen vinkit perustuvat Suomen kokeneimman tuotteistajan käytännön kokemuksiin sadoista insinööritalojen tuotteistusprojekteista 17 vuoden aikana.

New call-to-action