Jostain kumman syystä johtajat ja yrittäjät ovat alkaneet kysellä strategia- ja viestintäapua kuluneena keväänä.

Yksi tai kaksi kertaa menisi vielä sattuman piikkiin. Mutta puoli tusinaa tapausta tuntuu jo trendinpoikaselta.

Ostosignaalit ovat outoja siksi, etten ole vuosiin osallistunut strategiahankkeisiin. Viestejäkin olen viilannut vain tuotteistusprojektien tarpeisiin.

Suhtaudun strategiaprojekteihin hyvin nihkeästi. Se johtuu siitä, että asiakkaani ovat yleensä periaatteessa rohkeita – mutta käytäntö on aivan jotain muuta.

Strategian idea on miettiä, miten yritys poikkeaisi edukseen kilpailijoista. Lisäksi pervoilun pitäisi houkuttaa jotain asiakasryhmää, joka tuskin on sama kuin nykyinen.

Määritelmästä seuraa heti kaksi ongelmaa:

  1. Harva meistä lopulta haluaa erottua paljon mistään. Meillä kaikilla on vahva vietti sopeutua laumaan.
  2. Asiakasryhmä ei tarkoita ihmiskuntaa. Siitä pitäisi lempata noin seitsemän miljardia kaksijalkaista luiskaan. Luopumisen tuska on hirmuinen.

Tähän kun pitäisi lisätä vielä kohinasta erottuva viestintä, kainalot alkavat kostua yhdeltä sun toiselta.

Noste-strategiaprosessi

Koska olen yksinkertainen tolvana, käyttämäni strategiaprosessi on hyvin simppeli. Strategian pitäisi muuttua myös palveluiksi / tuotteiksi, viesteiksi ja uuden aatteen mukaisesti pakertaviksi työntekijöiksi. (Klikkaa kuva täysikokoiseksi)

Toki ymmärrän, että monella johtajalla on paljon menetettävää. Sitä paitsi asiakkaiden, kollegojen, alaisten, esimiesten, kilpailijoiden, alihankkijoiden, päämiesten, tiedotusvälineiden, viranomaisten, Hakaniemen veroparatiisin, demareiden, tuttujen, elävien ja kuolleiden sukulaisten sekä kotieläinten ja robotti-imureiden vastarinta on raskasta.

Danske Bank päätti joitain vuosia sitten luopua suuresta osasta konttoreitaan. Mummojen ja toimittajien raivo oli hirmuinen. Vain Vauvalehden keskustelupalstalaisten boikotti jäi puuttumaan.

Strategiaa on siis helppo muuttaa periaatteessa. Käytännössä se on pirun vaikeaa. Yrityksen omankin porukan aivopesu jää usein puolitiehen. Pian elämä valuu takaisin vanhoihin uomiinsa.

Ihan niin itsetuhoinen konsulentti en ole, että haluaisin tahallani päästä epäonnistumaan tällaisissa hankkeissa. Ne jäävät suutareiksi yhdeksän kertaa kymmenestä.

No, muutamat asiakkaani ovat nyt kuitenkin luvanneet olla rohkeita, tuli mitä tuli. Joukossa on jopa yksi kuluttajapuolen firma, mikä on virkistävää vaihtelua. Yleensähän häärin vain b2b-bisnesten parissa.

Sen olen joka tapauksessa oppinut vuosien mittaan, että yritän altistaa projektiryhmän siedätyshoidolle koko hankkeen ajan. Toisin sanottuna minkään vastarinnan ei pitäisi tulla yllätyksenä.

Mutta pelkkä myrskyvaroitus ei tietenkään takaa mitään. Pupu saattaa pujahtaa pöksyihin silti, kun uusi strategia pitäisi muuttaa käytännön toimiksi.

Strategiaprojektin tilausvaiheessa me kaikki olemme periaatteessa rohkeita. Harva kuitenkaan kestää lähimmäistensä vastarintaa käytännössä.


Ilmoittaudu seuraavalle Tuotepäällikön pelastuspakkaus -kurssilleni. Vedän sen tiistaina 7. kesäkuuta 2016 Rantasipi Airportissa Vantaalla.