Pölli tästä -blogi on ideavarkaan apaja

Kielenkääntäjä kaipaa kasvoja

Share on twitter
Share on linkedin
Share on facebook
Share on whatsapp
Jari Parantainen
Jari Parantainen
Olen Suomen kokenein tuotteistaja. Koulutan & konsultoin. Aiheina tuotteistaminen ja hinnoittelu. Palkittu Pölli tästä -blogi & bisneskirjoja. [email protected] ✆ 050 5229 529
New call-to-action

Kävin puhekeikalla asiakkaani Delingua Oy:n tupareissa pari viikkoa sitten. Firman työntekijät ovat kielenkääntäjiä ja tulkkeja. Tilaisuuteen oli kutsuttu Delinguan asiakkaita.

Puheeni aiheeksi valitsimme johtajan tärkeimmän sanan, joka on tietysti ”EI”. Perustelin yleisölle, miksi myönteinen ajattelu on järkyttävän yliarvostettua – ellei suorastaan vaarallista.

Toimitusjohtaja Katja Virtanen tiedusteli etukäteen, saisiko puheeni simultaanitulkata englanniksi. No totta helkkarissa saisi, sehän oli hauska idea!

Delingua Oy:n yrittäjäomistaja & toimitusjohtaja Katja Virtanen ehdotti, että tuparipuheeni tulkattaisiin englanniksi. Kuva: Andreas Thomasson
Delingua Oy:n yrittäjäomistaja & toimitusjohtaja Katja Virtanen ehdotti, että tuparipuheeni tulkattaisiin englanniksi. Kuva: Andreas Thomasson

Demoaisimme samalla sitä, miten tulkki voi toisaalta pakertaa jossain huitsinkuukkelissa etänä. Toisaalta hänen versionsa olisi yleisön seurattavissa mobiililaitteiden tai tablettien avulla langattomasti.

Tässä tapauksessa tulkkini Nina tykitti käännöksensä kyllä saman rakennuksen yläkerrasta. Mutta periaatteessa hän olisi voinut istua vaikka Australiassa.

Tapasin Ninan etukäteen vain muutaman minuutin ajan. Hän kysyi, sisältyisikö puheeseeni lainauksia, jotka hän voisi tarkistaa. Lisäksi varoitin häntä, että tietyssä kohdassa esitystäni mahtavan dynaaminen ääneni saattaisi hiukan YLIOHJAUTUA.

Puheeni tulkkasi simultaanisti Nina, joka urakoi koko tunnin yksin. Yleensä tulkit huhkivat pareittain niin, että vetovuoro vaihtuu monta kertaa tunnissa. Kuva: Andreas Thomasson
Puheeni tulkkasi simultaanisti Nina, joka urakoi koko tunnin yksin. Yleensä tulkit huhkivat pareittain niin, että vetovuoro vaihtuu monta kertaa tunnissa. Kuva: Andreas Thomasson

Paasasin tunnin. Yleisö seuraili tulkkausta tabletteihin kytketyillä kuulokkeilla.

Taustalla näkyy kuva Ninasta, joka käänsi esitykseni livenä englanniksi. Kuva: Andreas Thomasson
Taustalla näkyy kuva Ninasta, joka käänsi esitykseni livenä englanniksi. Kuva: Andreas Thomasson
Kuulijat pääsivät seuraamaan tulkkausta muutamalla kiertävällä mobiililaitteella. Kuva: Andreas Thomasson
Kuulijat pääsivät seuraamaan tulkkausta muutamalla kiertävällä mobiililaitteella. Kuva: Andreas Thomasson

Esityksen jälkeen tapasin hiestä märän tulkkini uudelleen. Kysyin, miten hän selvisi urakastaan.

Rupeama oli nimittäin harvinaisen raskas, sillä yleensä tulkkeja pakertaa yhdellä ”kanavalla” ainakin kaksi. Normaalisti he olisivat ehtineet vaihtaa vuoroja ainakin pari kertaa lennossa.

Nina totesi, että lisäksi hänen olisi ehdottomasti pitänyt nähdä kasvoni. Nyt luentosalin kamera jäi selkäni taakse.

Äimistyin. Hänhän kuuli ääneni kuitenkin, eikö niin? Kyllä, mutta silti tulkkaaminen olisi kuulemma ollut paljon helpompaa, jos hän olisi nähnyt myös ilmeet ja kehonkielen.

Vastaus oli sikäli veikeä, että juuri samoihin aikoihin useat tämän blogini lukijat kommentoivat paria julkaisemaani videota tähän tapaan:

”Puhuva pää ei tuo kirjoitettuihin postauksiin verrattuna mitään lisää.”

Tässä se taas kerran nähtiin, miten huonoja olemme itse huomaamaan, miten monenlaiset asiat meihin vaikuttavat.

Monien vähättelemä ”puhuva pää” kertoo jopa puheentulkinnan ammattilaiselle paljonkin asioita, jotka eivät kuulu pelkästä äänestä. Kaiken lisäksi myös puheääni sisältää valtavasti informaatiota, joka taas putoaa painetusta tekstistä armotta pois.

Aivomme vain muhentavat kaikenlaisia vaikutteita niin automaattisesti, että tietoinen mielemme ei tajua siitä mitään.

Hymiöt eivät ole hiipineet tekstimuotoisten viestien vakiovarusteiksi sattumalta.

Lataa Palvelun tuotteistaminen -käsikirja
New call-to-action

16 kommenttia

    1. Valitettavasti en ymmärrä, mitä tarkoitat. Kääntäisitkö sen selkokielelle niin, etten joudu tulkitsemaan näkökulmaasi arvausteni varassa.

      1. Kirjoitus on mainio ja avaa hyvin tulkin haastavaa työtä. HannutT lienee tarkoittanut kommentillaan, että on olemassa tulkintaa ja kääntämistä. Tulkkaus jaetaan konsekutiivi- ja simultaanitulkkaukseen. Jo lavan sivulta vuorotellen tulkkaaminen ilman kasvojen näkemistä oi olla haastavaa.

        Kääntäminen taas on kirjallista. Kielenkääntäjä kääntää siis kirjallista tekstiä ja tulkkaus on suullista. Jos siis pilkkua viilataan, niin otsikon olisi tarkalleen ottaen pitänyt lukea: Simultaanitulkki kaipaa kasvoja. 🙂

        Nostan hattua tulkille. Vielä hurjempaa olisi ollut tulkata saksaksi – negaatio kun tulee vasta lauseen lopussa.

  1. Toivottavasti sait videon tulkkauksesta. Olisi tuhannen taalan paikka nähdä miten kauniimman sukupuolen tuominen esitykseesi vaikuttaa.
    Hatunnosto kaikille simultaanitulkeille, jotka samanaikaisesti kuuntelevat yhtä kieltä, prosessoivat sen toiselle ja tuottavat siitä vielä laadukkaan kuuloista tekstiä! Olen amatöörinä joutunut aika usein tulkkaamaan esityksiä, koulutuksia, keskusteluja ja kaupankäyntiä vielä yleensä ollen vielä toisen osapuolen leirissä. Kuuntelu ja puhuminen tietysti tapahtuvat sopivasti lomittain ei simultaanisti.
    Esiintyjän näkeminen mahdollistaa pienen ennakoinnin simultaanitulkkauksessa. Ilmeesi tai olemuksesi saattaa kertoa, että seuraavien millisekuntien jälkeen tulee kevennys tai koko esityksen painavin pointti. Sekin on jo tärkeä tieto, millä sekunnilla aivojen pitää varautua uuden lauseen prosessointiin. Esiintyjän näkeminen myös täydentää kääntäjän kokemaa tilaisuuden tunnelmaa ja parantaa käännöksen osuvuutta.
    Vertaapa vaikka asiakastapaamisiasi puhelimitse ja kasvokkain. Jos et vielä tunne asiakastasi hyvin, niin livenä pääset paremmin kärryille hänen tavastaan keskustella. Minulla on joskus vaikeuksia tietää milloin asiakas vitsailee ja milloin on tosissaan. Nykyäänhän on aivan tavallista, että sanotaan jotain aivan päinvastaista kuin tarkoitetaan. Esimerkiksi asiakas sanoo ”Onpa halpa” kun on saanut mielestään kalliin tarjouksen.
    Juuri sinun ”puhuva pää” -videosi olivatkin eri juttu. Olen täysin samaa mieltä siitä, että ääni tai teksti on vain murto-osa esityksen kokonaisuudesta. Sinun ensimmäiset videokokeilut saattoivat karahtaa kiville aivan pienistä erittelemättömistä syistä. Sanotan nyt vaikka, että ukkosen värinen tausta ja muu väritys tai pramealla maasturilla köröttely. Videosi eivät vain vielä jostain syystä saavuttaneet katselijoissa autenttisuuden ja uskottavuuden kokemusta ja hyväksyntää. Se voi olla jostain ihan pienestä kiinni. Tiedetäänhän, että esityksen täydelliseen pilaamiseen ei tarvita kuin yksi tekijä, esimerkiksi huono valaistus, kaikuva akustiikka, väärin säädetty ilmastointi tai sopimaton istumajärjestys.

    1. Tarkoittanet siis, että jokin videoissa ärsytti ehkä promillea blogini yleisöstä. Mistään muusta ei liene näyttöä?

      Siksi toisekseen nyt otin kantaa vain kommentteihin, että puhuva pää ei muka toisi mitään lisää tekstiin verrattuna. Jo pelkästään se todistaa aivan päinvastaista, että yhtäkkiä asian esitysmuoto herätti tunteita poikkeuksellisen paljon.

      1. Varmaan tiedät itse videoiden näyttökerroista onko videoformaatti ollut onnistunut, ainakin pidemmällä aikavälillä mitattuna 🙂 Oletan että suositumpi formaatti tulee dominoimaan tätä blogia..

        Toinen hyvä tapa olisi tietenkin mitata esimerkiksi lukijan lukemaa tekstiä (erityisesti luetun nopeutta). Ainakin älypuhelimella tällaista on jotkut firmat (Samsung?) kyenneet mittaamaan. Mainostajan tai mainosmyyjän näkökulmasta tällaiset teknologiat olisivat tietenkin relevantteja, luulisin että esimerkiksi hesarin kuukausiliitettä tai Suomen Kuvalehteä luetaan hartaammin kuin iltapäivälehtien klikkejä.

        Luulen myös että ärsyyntyminen on väärä termi (tai ehkä tuo promille on oikea määre) sillä aika monet antoivat kuitenkin ihan rakentavaa ja asiallista palautetta videoon formaattina tai videon tempoon liittyvistä ongelmista.

        Mielestäni on kuitenkin huono verrata tekemiäsi videoita siihen että simultaanitulkkaaja toivoo näkevänsä sinut tulkatessaan vaikka videon välityksellä, koska tälle tulkkaajalle puhujan kävely, nyökytykset, istuminen, käsien levittäminen, elekieli, nauru yms. ovat tärkeitä salamannopean tulkkauksen onnistumisen kannalta. Tämä voi olla äärimmäisen tärkeää myös tulkkauksen vastaanottajalle ja mahdollistaa sen että kuulija pysyy reaaliaikaisesti kärryillä kerrotusta asiasta.

        Kuulijan tai lukijan näkökulmasta vertaisin tätä formaattiasiaa lähinnä haluun joko lukea kirja tai katsoa leffa. Tekstittäjän (vrt. tulkkaaja) näkökulmasta videon katsominen on hyvinkin relevanttia eikä pelkkä puheen kuuleminen todennäköisesti riittäisi niin hyvän lopputuloksen eli teksitetyn pätkän saavuttamiseen. Loppukäyttäjä (lukija/kuulija) taas voi hyvinkin preferoida kirjan käyttöliittymää koska se mahdollistaa helpommin esimerkiksi kirjan keskeyttämisen tai omien ajatusten prosessoinnin aiheesta. Elokuva helpommin ”pakottaa” katsomaan sen kerralla loppuun.

        1. Kyllä, monet lukijani antoivat rakentavaa palautetta, josta olen heille syvästi kiitollinen.

          Koska et voi nähdä tai kuulla minua, totean vielä näin varmuuden vuoksi erikseen, ettei edelliseen virkkeeseeni sisälly mitään ironiaa tai ärsyyntynyttä uhriutumista.

          Lisäksi toistan (hiukan jo kärsimättömästi), että tämä uusin kirjoitukseni käsitteli vain niitä väitteitä, että puhuva pää ei muka toisi mitään ”lisäarvoa” tekstiin verrattuna.

          Tulkkaajan ongelmat nimenomaan osoittavat päinvastaista. Puhuva pää välittää helvetin paljon enemmän informaatiota kuin pelkkä ääni – alastomasta tekstistä puhumattakaan.

          Tekstittäjien tilanne on tosiaan sama. Ääninauhalta on kuulemma paljon vaikeampi suomentaa kuin jos näkyvissä on myös kuva.

          1. Tähän kommenttiin perustuen kysynkin, miksi esimerkiksi lukiossa ylipäätään on kielten kuuntelu? Ensinnäkin se sorsii sellaisia, jotka eivät opi kuuntelemalla, ja kyllä, he saattavat ymmärtää sitä kieltä ihan hyvin esimerkiksi noin muuten (saattavat osata siis puhua natiivipuhujan kanssa tai ymmärtää kaikki leffakohtaukset). Joillekin on vain helpompi hahmottaa videon tai luetun kautta asioita. Toki on varmasti myös kuulo-oppijoita.

            Mitä tulee tähän vanhaan formaattiasiaan niin puhuva pää tuottaa lisäarvoa monelle. Mutta tarvitseeko näiden formaattien olla toisiaan poissulkevia? Voiko tehdä edelleen kirjoituksen vaikka olisikin video aiheesta?

          2. Hyvä kysymys! Jos kuuntelukokeen on tarkoitus simuloida todellisuutta, se rajoittuu lähinnä puhelinkeskusteluihin.

            Sinänsä noista erilaisista oppimistyyleistä tuntuu yleistyvän käsitys, että ne ovat urbaania legendaa & humpuukia. Veikkaan, että taustalla on jokin aikanaan toimittajiin vaikutuksen tehnyt yleistys.

            Formaattien ei tarvitse olla poissulkevia. Kyse on enemmän kustannusten ja tuottojen suhteesta.

            Esimerkiksi suosikkini Freakonomics Radio litteroi podcastinsa myös teksteiksi. Ne ovat tosin aika tuskallisia luettavia. Mutta lähdeaineistona ne toimivat tietysti äänitettä paremmin.

      2. Ok. Vedän takaisin ja hyväksyn sen, että kuulumme muiden kymmenien kommentoijien kanssa promillen minoriteettiin. Elävän kuvan mukaan ottaminen varmasti tuo uusia elementtejä. Jos se on puhuva pää, niin siten aletaan arvioida sitä ja sen toteutusta. Tekstissä ei audiovisuaalisilla seikoilla ole sijaa. Kun laulaja tekee levyn, arvioidaan lauluääntä. Kun hän tekee videon, arvioidaan kaikkea takapuolesta diskovaloihin. Kielenkääntäjä tarvitsee tulkkauksessa kasvoja aivan varmasti ammatillisesti, mutta myös kääntäjä on ollut ilmeisen pettynyt jouduttuaan tyytymään vain luurien kautta välitettyyn sointuvaan ääneesi.

        1. En tiedä todellista kannattajien ja vastustajien suhdetta. Todisteita on vain promillesta tai ehkä parista. En tiedä tarkkoja lukijamääriäkään, joten kyse on vain karkeasta arviosta.

          Todettakoon se vielä, etten itse jaksa katsoa videoita kovinkaan usein. Olen siihen aivan liian kärsimätön. Samasta syystä luennot ovat usein tuskallisia. Opiskelen kaikkein mieluiten lukemalla.

          Mutta pidän sitä aika vaarallisena, että päättelisin omista mieltymyksistäni kovin paljon. Ihmettelen esimerkiksi Leijonan luola -ohjelmien miljonäärisijoittajia usein:

          ”En sijoita tähän liikeideaan, koska en pidä liian makeasta minttujäätelöstä.”

          Mitä ihmettä sillä on tekemistä minkään kanssa, pitääkö sijoittaja itse jostain vai ei?!

          1. Varmaankin tuohon teesiin ”sijoita tuotteisiin tai toimialaan joihin uskot ja joita ymmärrät” liittyy ihan fiksukin pointti. Omahan oraakkeli tähän arvatenkin sanoisi että pitää itse ymmärtää miten joku yritys tai tuote toimii ennen kuin siihen sijoittaa.

            Mikäli nyt vaikka sattuu pitämään Teslan autoista niin on se musta paljon fiksumpi lähtökohta osakkeen ostamiselle kuin että joku analyytikko kehottaisi ostamaan jonkun omasta mielestä ei-niin-fancyn yrityksen (esim. GM) aliarvostettuja osakkeita.

            Nämä valuaatiot ovat kuitenkin aivan hatusta vedettyjä joka tapauksessa, ainakin lyhyellä aikavälillä. Ehkä tuo Microsoftin LinkedIn kauppa jotain todistaa myös?

          2. Mutta eihän Teslan tai GM:n osakkeiden kurssikehitys riipu mitenkään siitä, mitä mieltä satun olemaan kyseisten putiikkien autoista.

          3. Ei riipukaan, osakkeiden hinnanmuodostus onkin täysin skitsofrenistä. Silti lienee parempi että sijoittaa mieluummin siihen osakkeeseen minkä tuotteesta pitää kuin siihen mistä ei pidä tai mihin ei usko.
            Suurimman osan nyt ei kannattaisi muutenkaan poimia kohteita vaan laittaa roposet suosiolla indekseihin.

  2. Kiinnostava keikka sinulla, Jari!

    Haluan hieman täsmentää artikkelissa ja kommenteissa käytettyjä termejä, sillä kääntäminen ja tulkkaus sekoitetaan todella herkästi.

    Kääntäminen on kirjoitetun kielen siirtämistä kirjoitettuun muotoon -> lopputuloksena käännös. Tulkkaaminen on puhutun kielen siirtämistä puhuttuun muotoon -> lopputuloksena tulke.

    Sama henkilö voi toimia sekä tulkkina että kääntäjänä, mutta automaattisesti näin ei ole. Itse olen koulutukseltani kääntäjä, mutta tulkiksi minusta ei todellakaan olisi. Iso hatunnosto Ninalle, simultaanitulkkaus vaatii rautaista ammattitaitoa!

    Mutta sitten asiaan. Puhuva pää -videot ärsyttävät varmasti lukemaan tottuneita blogisi lukijoita, mutta asia ei ole verrattavissa tulkkaustilanteeseen.

    Mielestäni tulkkisi kommentissa on kyse kontekstin tärkeydestä, mikä pätee myös kääntäjän työhön.

    Vapaa-ajalla saatan yhtä lailla lukea blogeja silmäillen kuin podcasteja puolella korvalla kuunnellen. Silloin olen vastaanottajamoodissa, enkä välttämättä kaikilla aisteilla läsnä. Jos jokin näppärä sanaleikki tai kiva kuva hukkuu matkalla, tämä hajamielinen hattarapää tuskin edes huomaa asiaa.

    Passiivisena vastaanottajana saatan olla myös kiinnostavissa tapahtumissa, joihin osallistun mm. työn puolesta, mutta joista en ole raportointivastuussa kenellekään. Voin keskittyä hetken kissavideoiden katseluun, eikä peliä silti ole menetetty.

    Jos kuitenkin kuulemani tai näkemäni sisältö pitää välittää eteenpäin – vieläpä ammattimaisena kääntäjänä tai tulkkina –, tilanne on eri. Silloin vivahteilla on merkitystä. Kääntäjä tai tulkki on vastuussa sisällön siirtämisestä vastaanottajalle, eikä informaatiota saisi kadota matkalla. Konteksti ilmeineen, eleineen, väreineen, kuvineen jne. on tällöin todella tärkeä.

    Kääntäjälle saa tehokkaasti hien pintaan vaikkapa sovelluksen tai ohjelmiston käännöstyö, jossa lähdeteksti (usein yksittäisiä sanoja tai lyhyitä komentoja) tulee Excel-taulukkona saatteella ”ei sun tarvi tietää, mihin nämä tulee, käännät vaan”.

    Esimerkiksi sana ”play” on aika mahdoton kääntää, jos ei ole tietoa, sijaitseeko se vaikkapa pelin aloitusnäkymässä vai mediatiedoston nappulassa. Tähän perustuu myös se, miksi av-kääntäjille kuvanauha on tärkeä.

    1. Kiitos Kaija! Tiedän kyllä tulkki- ja kääntäjä-käsitteiden eron, mutta käytin niitä tahallani huolettomasti. Termien täsmällinen tarkoitus lienee tärkeä lähinnä kääntäjille ja tulkeille itselleen, ei niinkään useimmille meistä maallikoista.

      Mielestäni sinäkin perustelet juuri sitä, mitä sanoin: kuva sisältää informaatiota, jota on pelkän tekstin avulla vaikea välittää. Olkoon se informaatio nimeltään sitten vaikkapa juuri ”konteksti”.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Aiheeseen liittyvät muut kirjoitukset

Syntyvyys saattaa romahtaa sitä nopeammin, mitä ahkerammin toimittajat jaksavat taivastella asiaa.
Jari Parantainen

Jos syntyvyys sakkaa lisää, se saattaa olla toimittajan vika

Syntyvyys Suomessa on syöksykierteessä. Se on saanut toimittajat keulimaan. Esimerkiksi Helsingin Sanomat uhrasi taas aiheelle kolme aukeamaa. Mutta jokainen psykologiaan perehtynyt tajuaa, miten älämölö kannustaa entistä useampia lapsettomiksi.

Pölli tästä -blogi on ideavarkaan apaja
Jari Parantainen

Muistatko ennustaneesi Trumpin voiton?

Ensi viikolla ainakin yksi tuttavasi alkaa väittää, että hän aavisti Donald Trumpin voiton etukäteen. Kuitenkin muistat aivan hyvin, miten hän nimenomaan löi vetoa Hillary Clintonin

Palvelun tuotteistaminen -opas, Jari Parantainen

Palvelun tuotteistaminen

Pakerratko insinöörien esimiehenä?

Tämä 120-sivuinen e-kirja neuvoo vaihe vaiheelta, miten puserrat asiantuntijoittesi osaamisesta enemmän kate-euroja tuotteistamisen keinoin.

Teoksen vinkit perustuvat Suomen kokeneimman tuotteistajan käytännön kokemuksiin sadoista insinööritalojen tuotteistusprojekteista 17 vuoden aikana.

New call-to-action