Provad Oy:n projekti päättyy tänään klo 13 alkavaan loppukatselmukseen. Olemme pohtineet firman palvelubisnekselle viestinnän linjaa, joka erottuisi tavallisen tylsästä konsulttijorinasta.

Ensimmäisen työkokouksemme päätteeksi järjestin äänestyksen. Toteutammeko ehdottamani idean? Vai köröttelenkö maitojunalla kotiin?

Projektiryhmä (joka lienee sama kuin Provadin johtoryhmä) valitsi uuden linjan jatkoon äänin 5–0.

Provadilaiset aikovat iskeä suoraan asiakasehdokkaan hermoon. Jos joku ei reagoi, hänen täytyy olla koomassa tai kuollut.

Homma on siis savolaiseen tapaan toteutusta vaille valmis. Heti syksyllä alkaa tapahtua.

Paitsi että ensin pitäisi selättää eräs kiusallinen oireyhtymä. Me kaikki sairastumme siihen usein. Edes antibiootit eivät pure.

Taudin nimi on PELKO.

Jotta Provadin viesti läpäisisi yleisen kohinan, sen on pakko herättää tunteita. Ikävä kyllä se herättää silloin myös kielteisiä tunteita. Joku pillastuu vääjäämättä.

Mutta kuten Provadin markkinointipäällikkö Mikko Latva-Koivisto osuvasti tiivisti:

“Jos kukaan ei suutu, mikään ei muutu.”

Sellaista läpäisevää viestiä en ole koskaan nähnyt, joka jotenkin onnistuisi kiertämään tämän tosiasian. Jopa hulvattoman hauska huumori suututtaa aina osan vastaanottajista.

Olemmekin tuijotelleet asteikkoa, jonka olen nimennyt kohtalaisen omahyväisesti:

Etenkin nerokkaasta nimestään tunnettu Parantaisen viestiasteikko toimii tähtäimenä. Jos tavoitteena on läpäistä markkinoiden kohina, viestinnän linja on kammettava ainakin kolmostasolle.

Etenkin nokkelasta nimestään laajalti tunnettu Parantaisen viestiasteikko toimii tähtäimenä. Jos tavoitteena on läpäistä markkinoiden kohina, viestinnän linja on kammettava ainakin kolmostasolle.

Asiantuntijat keskittyvät viestinnässään 99-prosenttisesti joko ykkös- tai kakkostasoon. Nössöviestin herättämät reaktiot on helppo tunnistaa:

Koehenkilöt alkavat analysoida lempivärejään tai jotain muuta epäoleellista.

Jos kiinnostava sisältö puuttuu, mitä muuta vastaanottaja voisikaan kommentoida? Tuoksuuko esite hyvältä?

Tavoitteena on siis nousta ainakin asteikon kolmannelle tasolle. Sen taas tunnistaa siitä, että johtajien lähipiiristä alkaa kuulua rutinaa.

Pelko leviää ensin firman työntekijöihin. Heti seuraavaksi se tarttuu kotijoukkoihin. Näin on jo käynyt tälläkin kertaa.

Kuten olen sata kertaa todennut, vain typerys ei pelkää. Fiksu rohkea kyllä pelkää. Mutta hän osaa hallita pelkonsa.

Kaltaiseni edesvastuuttoman konsulentin on tietysti helppo viisastella. Kun tavara tukkii provadilaisten tuulettimet syksyllä, olen ratsastanut auringonlaskuun jo aikoja sitten.

Yritän tietysti rokottaa asiakkaani pelkoa vastaan. En vain ole keksinyt mitään tehokkaampaa kuin kertoa, mitä tuleman pitää.

Yritän siis pelotella koko porukalta paskat housuun jo etukäteen.

Ikävä kyllä vain käytännön siedätyshoito saattaa lopulta auttaa. Sekin puree ani harvoihin.

Useimmat johtajat eivät kestä pelkoa. Torstain lounaslistakin jännittää ihan tarpeeksi. Pomo toteaa, että entinen tylsä viestintä olikin oikeastaan mukavan turvallista.

Erottuva viestintä ei jää koskaan ideoista kiinni. Useimpien pää ei vain kestä edes lähipiirinsä pelkoreaktioita – asiakkaiden purkauksista nyt puhumattakaan.


Ilmoittaudu seuraavalle Näin voitat tarjouskipailun -kurssilleni. Vedän sen tiistaina 14. kesäkuuta 2016 Rantasipi Airportissa