Pölli tästä -blogi on ideavarkaan apaja

Tarjoilen vapaaehtoista pakkoa

Share on twitter
Share on linkedin
Share on facebook
Share on whatsapp
Jari Parantainen
Jari Parantainen
Autan insinöörejä tuotteistamaan osaamisensa helposti ostettaviksi palvelupaketeiksi. Olen Suomen kokenein tuotteistaja. Palkittu Pölli tästä -blogi & bisneskirjoja. ✆ 050 5229 529

Kaltaiseni kokenut kosmopoliitti ja kielinero pääsee tietysti tutustumaan kansainvälisiin bisneskäytäntöihin alvariinsa. Piipahdin vaimoni kanssa hiljattain Itävallassa.

Wienissä törmäsimme ilmiöön, jollaiseen ei sorru edes Manhattanilla suhaava taksikuski.

Kun pääsin maksamaan kevyttä illallistamme, siihen saakka mukavalta vaikuttanut tarjoilija tunki kortinlukulaitteensa nenäni tuntumaan ja kysyi:

”Haluaisitteko jättää juomarahaa?”

Sävyt eivät tietenkään välity näin kirjoitettuna. Mutta livenä kysymys kuulosti siltä, että kuinka paljon olin ajatellut tippiä antaa.

Sönkkäsin hädissäni jotain. Tarjoilija pyöristi loppusummaa vikkelästi noin 15 prosenttia yläviistoon.

Maksan lisää ihan mielelläni, jos palvelu on edes kohtalaista. Mutta silti haluaisin päättää siitä ihan itse. Nyt tilanteesta jäi vain kiristämisen fiilis.

Yksi kerta menisi vielä sattuman piikkiin. Mutta pari iltaa myöhemmin sama kuvio toistui toisella puolen kaupunkia. Tarjoilija oli ehkä pykälää hienotunteisempi, mutta erikoiselta se tuntui silti.

Sähköinen maksaminen on tietysti johtanut siihen, etten enää pääse arpomaan lompakostani sopivia seteleitä. Ennen sentään koko pöytäkunta sai pohtia kiitollisuutensa astetta kaikessa rauhassa. Nyt siihen ei ollut mitään mahdollisuutta.

Toisaalta on turha kuvitella, että maksajat osaisivat navigoida erilaisten kortinlukijoiden valikoissa. Jos henkilökunta ei naputtele juomarahaa koneelle, pieleen menee varmasti.

Ainakin miestarjoilijat ovat päättäneet tarttua härkää sarvista. Jos asiakkaat eivät muuten hoksaa maksaa ekstraa, heitä pitää hiukan auttaa!

Vaatisi melkoista pokkaa tuijottaa kaksimetristä korstoa yläviistoon ja todeta, että heitäpä heebo voltti: en kyllä ajatellut tipata pennin jeniä.

Toki ymmärrän pienipalkkaisia raatajia. Mutta ikävä kyllä he ampuvat omaan räpyläänsä.

Vapaaehtoinen pakko ei vain toimi.

Asiakkaat hakeutuvat muualle yhtä varmasti kuin demarit ehdottavat taas uusia veronkorotuksia rikkaille.

Täsmällinen hinta ei ole kaikille asiakkaille kovin oleellinen asia. Mutta se on vuosi vuodelta tärkeämpää, että myyjä vaikuttaa reilulta.


Ilmoittaudu seuraavalle Näin voitat tarjouskilpailun -kurssilleni. Vedän sen tiistaina 27. syyskuuta 2016 Rantasipi Airportissa Vantaalla.


Palvelun tuotteistaminen opas, Jari Parantainen
Palvelun tuotteistaminen -käsikirja
Tämä e-kirja neuvoo, miten tuotteistat insinöörisi osaamisen helposti ostettavaksi sisäänheittopaketiksi.
Maksuton

11 kommenttia

  1. >>Vapaaehtoinen pakko ei vain toimi.

    Noh, USAssa on vapaaehtoinen pakko jättää tippiä toimut jo pitkään. Ja tyhmää turistia opetetaan kyllä ankarasti, että hän käyttäytyy törkeästi, jollei jätä saadettyä prosenttimäärää. Kokemusta on.

    Ja olihan meilläkin 1980-luvulla vapaaehtoinen pakko jättää portsarille tippiä soittoravintolasta poistuessa. Muuten sai seuraavana iltana huomata, että ravintola on yllättäen täynnä tai että kengät ovat väärät. Kokemusta on.

    1. Silti on jotenkin eri asia, että asiakas saa edes kuvitella olevansa vapaaehtoinen. Ei USA:ssa ole mitään vaikeutta käydä ravintolassa, kun kaikki tietävät käytännön.

      Isävainaani teki monta vuotta sivuhommina portsarin duunia. Olin joskus apuna minäkin. En tullut silloin ajatelleeksikaan, että saidoille asiakkaille olisi kostettava. Tai ehkä kukaan ei vain uskaltanut pihistellä…

  2. Viitisen vuotta nyt Atlantin toisella puolen, eikä tämä käytäntö edelleenkään tunnu järkevältä, vaikka siihen onkin jo oppinut ottamaan osaa sujuvasti.

    Suomessa käydessä tuntuu ihanan tolkulliselta, kun tajuaa ettei listalta luetun hinnan päälle tulekaan veroa + oletettua tippiä. Ravintolassa aina laskua maksaessa yllättyy iloisesti, kun kalliilta tuntunut hinta ei paisu maksaessa enää pisaraakaan.

  3. Insinöörimieleni kokee että jotenkin olisi kaikille helpompaa että palvelumaksu olisi aina sisällytetty hintaan eikä siitä tarvitsisi käydä mitään lekkeripeliä kuka mitä ja miten ja miksi. Sitten jos palvelu olisi erittäin hyvää, voisi toki sitä erikseen huomioida ken haluaa.

    Yhdysvalloissa matkanneena teki monesti pahaa maksaa palvelumaksua jos tarjoilijan suu oli mutrulla jo ovella.

    1. Olen tietysti jo (tuotteistajan) virkani puolesta täsmälleen samaa mieltä. Selkeä, etukäteen tiedossa oleva hinta olisi lopulta kaikkien kannalta fiksumpi. Ja kuten sanot, todellista ekstraa voisi jokainen silti antaa. Erinomaiset suoritukset tulisivat siis palkituksi joka tapauksessa.

      1. Luulenpa, että syy siihen, että palvelu ei ole hinnoissa on siinä, että ihminen voi päättää myös olla antamatta tippiä jos palvelu on huonoa.

        Jos palvelu olisi hinnoissa, silloin siitä olisi maksettava vaikka se olisi surkeaakin.

        Hiljattain vierailin Budapestissa, Unkarissa ja siellä kävin useaan kertaan eräässä ravintolassa, jossa ruoka oli todella hyvää. Palvelu oli kuitenkin aika surkeaa. Siellä oli meneillään hellekausi, mutta silti kun tarjoilijat ottivat juomatilauksia he toivat juomat usein vasta ruokien kanssa samaan aikaan. Vaikka olin todella janoinen. Tämä hieman vaihteli kerrasta toiseen, mutta välillä en saanut juotavaa ollenkaan.

        Laskuun se juoman hinta oli silti muistettu lisätä.

        Vaadin tietenkin poistamaan tuon saamatta jääneen juoman hinnan ja jätin tarjoilijat ilman tippiä.

  4. Mutta ehkä tippikäutäntö on johtanut siihen, että USAssa palvelukulttuuri on aivan eri tasolla kuin Suomessa, siellä tarjoilijat ovat keskimäärin tippinsä asainneet. Suomessa ei ole tippejä, mutta kovin harvoin tipin arvoista palveluakaan. (Tähän liittyvä anekdootti: Olen USAssa kerran jättänyt tippiä 2 senttiä, vain näyttääkseni etten unohtanut; olen myös antanut suuremman tipin kuin laskun loppusumma oli.)

    1. Kuten itse näen asian, tippi on ylimääräinen palkkio tarjoilijalle hyvin tehdystä työstä. Edes niissä maissa, joissa tippikulttuuri on yleinen, kukaan ei edellytä tipin antamista jos palvelu on huonoa.

      Itse en juuri koskaan käy ravintoloissa jos jotenkin voin sen välttää täällä kotimaassa. Jo senkin takia että olen erikoisruokavaliolla mutta muutenkin ravintoloiden ruoka jättää usein toivomisen varaa (Epäterveellistä, annoskoot jne). Ravintoloita, jossa hinta-laatusuhde on kohdallaan, on täälläkin, mutta aika harvassa. Kova alv ja kaikenmaailman lisät ovat ajaneet hinnat pääsääntöisesti yli sen mitä hinta-laatusuhteelta odottaisi.

      Itse näkisin mieluiten tilanteen, jossa ravintolat voisivat alentaa hintoja kun niiden velvoitetasoja alennettaisiin ja sitten voisi jättää sitä tippiäkin mieluummin kuin nykyisellään. Jarin kirjoituksesta tämä kohta:

      ”Maksan lisää ihan mielelläni, jos palvelu on edes kohtalaista. Mutta silti haluaisin päättää siitä ihan itse. Nyt tilanteesta jäi vain kiristämisen fiilis.”

      Tuo kysymys taisi tulla puskista, myönnetään, mutta aina voi sanoa myös ei. Mikäänhän ei velvoita tipin antamiseen. Tosin ihmettelen tuota tipin kinuamisen käytäntöä. Ulkomailla olen nähnyt paremman ratkaisun, että asiakkaan kuitille kirjoitetaan, että tippi ei sisälly hintaan.

      1. Tuo kysymys taisi tulla puskista, myönnetään, mutta aina voi sanoa myös ei.

        Jos olisin ollut huonosta palvelusta tosi pottuuntunut, ehkä olisinkin täräyttänyt heti EI-vastauksen.

        Ongelma olikin tässä tapauksessa se, että kokemus oli ihan hyvä – ja siis ilman muuta peruskokoisen juomarahan arvoinen. Mutta luultavasti maksupääte on niin hankala kapine, että harva malttaa ihmetellä, miten sen avulla voisi antaa tippiä.

        Niinpä tarjoilijat ovat oppineet, että asiakkaita täytyy hiukan ”auttaa”. Harmi vain, että käytäntö hapatti tunnelmat ainakin kaltaisiltamme ensikertalaisilta saman tien.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Aiheeseen liittyvät muut kirjoitukset

Palvelun tuotteistaminen opas, Jari Parantainen

Palvelun tuotteistaminen

Pakerratko insinöörien esimiehenä?

Tämä yli 100-sivuinen e-kirja neuvoo vaihe vaiheelta, miten puserrat asiantuntijoittesi osaamisesta enemmän kate-euroja tuotteistamisen keinoin.

Teoksen vinkit perustuvat Suomen kokeneimman tuotteistajan käytännön kokemuksiin sadoista insinööritalojen tuotteistusprojekteista 17 vuoden aikana.