Vaadin eduskunnalta ripeitä toimia seksuaalisen häirinnän lopettamiseksi. Mutta heti sen jälkeen täytyisi puuttua yhteiskuntamme toiseksi tärkeimpään ongelmaan: syyllistäminen on kriminalisoitava.
Kukaan ei voi olla huomaamatta, millaista kärsimystä syyllistäminen tuottaa. Tässä vain muutama tuore näyte yhdestä ainoasta sanomalehdestä:
- ”Vaikeinta Lehtovaaralle on ollut opetella, että hän ei voi rytmilleen mitään eikä siitä tarvitse syyllistyä.” (HS 15.12.2017)
- ”Ehken voi määrätä mitä lapseni leikkivät, mutta ainakin voin olla syyllistämättä heitä siitä.” (HS 14.12.2017)
- ”Rakkauden pitäminen hömppänä ja naisten syyllistäminen siitä, että he tekevät asioita rakkaudesta, on väärin.” (HS 3.12.2017)
- ”Aborteista on syyllistetty naisia, aviorikoksesta on seurannut kuolema.” (HS 3.12.2017)
- ”Ollila kuitenkin muistuttaa, että yksittäisen rintasyöpään sairastuneen naisen syyllistäminen alkoholinkäytöstä on turhaa, koska rintasyöpään vaikuttaa myös moni muu asia.” (HS 23.11.2017)
- ”Odottavien äitien syyllistäminen on lopetettava.” (HS 18.11.2017)
- ”Eikä huostaan otetun lapsen äitiä oikein käy syyllistäminen tiedotusvälineiden julkaisupolitiikasta.” (HS 14.11.2017)
- ”Sekä Mattia että Maurizio ovat olleet osallisina tässä prosessissa. Jomman kumman syyllistäminen tuntuisi aika idioottimaiselta.” (HS 23.10.2017)
- ”Teksti on kirjoitettu harkiten, niin ettei sitä voi itsestään selvästi luokitella vihatekstiksi, mutta sen ilmiselvänä motiivina on juutalaisten kasvatusteoreetikoiden syyllistäminen.” (HS 22.10.2017)
- ”Lopettakaa muslimien syyllistäminen, älkääkä antako muukalaiskammon ja vihan hiipiä sisällenne,…” (HS 21.10.2017)
- ”Työttömyys on muutenkin raskasta. Miksi minua vielä syyllistetään?” (HS 18.10.2017)
Tietenkin julkisuuteen saakka yltää vain murto-osa tapauksista. Voin vain kuvitella, millainen määrä syyllistämistä muhii pinnan alla.
No, leikki sikseen. Mutta olenko ainoa, jonka mielestä milloin mistäkin syyllistämisestä purnaavien joukko kasvaa nopeasti? Jos niin todella on, miksi syyllistäminen on niin paha asia?
Syyllistäminen ilmeisesti viittaa tilanteeseen, jossa joku moittii toista aiheetta. Mutta koska monet meistä syyllistyvät jo puolesta sanasta, hyökkääjän on silti helppo herättää uhrissaan ikäviä tunteita.
Syyllistäjät tietysti oppivat nopeasti, että keino on tehokas. Eikä oppimisen tarvitse olla edes tietoista.
Toisaalta maamme kuhisee vähintään puoliammattimaisia mielensäpahoittajia. He moittivat mielellään muita siitä, että nämä syyllistävät.
Mielensäpahoittajat siis moittivat aiheettomasti muita siitä, että nämä ovat moittineet aiheettomasti.
Lisäksi suomalaiset rakastavat kiertoilmaisuja. Kun aikoinaan menestyneet firmat saavat paskahalvauksen, ilmiö täytyy ristiä toimialan murrokseksi. Haaskaus kuulostaa vähemmän pahalta, kun sitä kutsutaan resurssien yliallokoinniksi.
Siivoojan titteli vaihtuu hygienia-alan asiantuntijaksi. Loka-auto on vastaavasti mobiili yhteiskuntajätteen käsittely-yksikkö. Sosiaalipummikin on hienommin sanottuna ideologisesti työtön.
Ehkä kaikkein kallein kiertoilmaus on nimeltään ”kestävyysvaje”, joka tarkoittaa verovarojemme holtitonta tuhlaamista.
Mitä siitä sitten seuraa, kun moderni markkinoija seuraa aikaansa? Hän tietenkin huomaa, että
- syyllistäminen on syntiä,
- monet fiksutkin ihmiset pahoittavat mielensä milloin mistäkin ja
- kiertoilmaisuja käyttävät kaikki muutkin.
Lopulta erittäin harva myyjä uskaltaa enää sanoa asiakkaalleen suoraan, että tämä tekee jotain väärin. Kuitenkin ostajaa kannattaisi nyt syyllistää, koska siihen on todella aihetta.
Kun potilas ei hoksaa (tai myönnä) olevansa sairas, miksi ihmeessä hän ostaisi mitään lääkettä.
Syksyn aikana jouduinkin syyllistämään yrittäjiä, johtajia ja asiantuntijoita kerta toisensa jälkeen siitä, että he eivät syyllistä asiakkaitaan.
Saimme kyllä myyntiesityksen jälkipuoliskon kuntoon varsin vaivatta. Sillä tarkoitan osuutta, joka kuvaa tuotteen tai palvelun. Se on helppoa, koska kaikki on pelkkää hyötyä ja hyminää.
Mutta ensin pitäisi tietenkin kuvata ongelma. Se onkin jo paljon vaikeampi rasti. Nyt pitäisi puhua ikävistä asioista.
Hyvä myyntiesitys alkaa usein perusteellisella – tai suorastaan dramaattisella – kuvauksella siitä, miten päin helvettiä asiakkaan asiat ovatkaan.
Yllättävän usein kokenutkin kauppalopo karttelee tätä vaihetta: ”Eeeeiii! Emmehän me voi mennä sanomaan tärkeälle tyypille, ettei hän osaa hommiaan!”
Joudun muistuttamaan, että mustakeltaisen For Dummies -kirjasarjan teoksia on myyty yli 200 miljoonaa kappaletta. Aika monet meistä ovat siis marssineet kirjakaupan kassalle tunnustamaan tyhmyytensä jopa ilman ulkopuolista apua.
Toki satunnainen herkkänahkainen ostaja saattaa käräyttää kääminsä. Mutta olisiko hänestä ollut asiakkaaksi muutenkaan?
Ärhäkässä myyntiesityksessä on kaksi osaa. Ensin se kuvaa ongelman. Ratkaisun vuoro tulee vasta, kun asiakkaan syyllistäminen on onnistunut.
PS. Kirjoitin tämän postauksen siksi, että eilen eräs twitteristi syyllisti minua. En kuulemma julkaise juttuja joka viikko.
