Löin reippaan vedon tasan seitsemän vuotta sitten. Jos häviäisin, maksaisin tappioni vuoden maksuttomalla orjatyöllä.
Istuin lounaalla Kampissa entisen yhtiökumppanini Antti Apusen kanssa täsmälleen seitsemän vuotta sitten. Päivämäärä on helppo muistaa. Se oli lukuisten hääparien suosikki 20.02.2002.
Viidentoista vuoden esimiesputkeni oli juuri päättynyt. Olin innoissani yksinyrittäjän vapaudesta. En joutuisi pyörittämään aikuisten päivähoitopalveluja enää päivääkään. Levittelin ravintolan pöydälle vedoksia uusista keltamustista käyntikorteistani.
Kerroin Antille tuttavastani, joka pyöritti yhden miehen yritystä. Hän oli muutamassa vuodessa kasvattanut bisneksensä yli puolen miljoonan pumpuksi. Uhosin, että jos se onnistuu kaiken maailman puupäiltä, onnistuu sama minultakin.
Antti yritti tavalliseen tapaansa rauhoitella. Hänen mielestään konsultin oli erittäin vaikeaa yltää yli 300 000 euroon, vaikka hän mitä tekisi.
Ärsyynnyin niin, että ehdotin vetoa: jos en kasvattaisi firmani liikevaihtoa viidessä vuodessa miljoonaan euroon ypöyksin, maalaisin Antin talon omin kätösin kivijalasta räystääseen saakka.
Lisäksi lupasin, että tahkoaisin liikevoittoa puolet liikevaihdosta.
Antti naureskeli meuhkaamiselleni. Ikävä kyllä hän suostui vetoon kahdella ehdolla:
- Ensinnäkin saisin kohtuuden nimissä aikaa 7 vuotta (viiden sijaan).
- Taloa ei tarvitsisi maalata. Mutta jos häviäisin, tulisin hänen sihteerikseen, autonkuljettajakseen ja kahvinkeittäjäkseen vuodeksi ilman palkkaa.
Vastaavasti sovimme, että jos voittaisin vedon, Antti ryhtyisi duunarikseni samoilla ehdoilla.
Kirjoitimme käsin lyhyen sopimuksen ja allekirjoitimme sen.
Ensimmäisenä vuonna en pitänyt vielä mitään kiirettä. Liikevaihtoa kertyi vaivaiset 87 tonnia.
Toinenkin tilikausi kului asiakkaita etsiskellessä. Kokeilimme Antin kanssa jopa yhteistyötä, mutta jotos päättyi pian avioeroon. Liikevaihto sentään säilyi ennallaan.
Kolmannen vuoden saldo oli 110 tonnia. Juu, kasvua kyllä. Mutta aivan liian vähän.
Vuonna 2005 ei näyttänyt sen paremmalta. Liikevaihtoa jäi säälittävästi 133 tuhanteen.
Nyt alkoivat olla hyvät neuvot tarpeen. En missään tapauksessa suostuisi Apusen piiaksi tai aaltoseksi!
Epätoivoissani päätin tuotteistaa omat palveluni. Olisin edelleen yksinyrittäjä, mutta saisin värvätyksi alihankkijoita avukseni.
Vaikutus oli radikaali. Vuonna 2006 liikevaihto kasvoi yli kolminkertaiseksi 461 tonniin. Olin vihdoin kasvu-uralla!
Seuraavan vuoden myynti kasvoi kohtalaisesti. Se päätyi hiukan yli puoleen miljoonaan euroon. Liikevoittokin eteni jo hehtaarille (yli 40 %).
Loppusuora urkeni. Alkoi seitsemäs vuosi. Nousukausi jeesasi. Olisi vain tuplattava myynti ja kasvatettava voittoprosenttia aavistus. Tavoite olisi vielä saavutettavissa, aprikoin optimistisesti.
Mutta sitten syksyllä iski taantuma. Tiesin aika pian, että peli oli menetetty.
Viime vuoden liikevaihto jäi alustavan tilinpäätöksen mukaan 0,7 miljoonaan. Vaikka liikevoitto oli jo lähes tavoitteessa (47 %), se ei paljon lohduta.
Tänään sopimuksestamme tulee kuluneeksi tasan seitsemän vuotta. Olen hävinnyt vetoni. Vuoden orjakontrahti odottaa.
Toki olen yrittänyt neuvotella. Mutta Antti ”Adolf” Apunen on tehnyt selväksi, että sopimus on sopimus.
Niinpä siirryn maaliskuun 2009 alusta Antin alaiseksi Ediste Oy:n palvelukseen lusimaan vuoden orjapestiäni. Muikeasti kannattanut Noste Oy paukahtaa pöytälaatikkoon ja lopettaa liiketoimintansa toistaiseksi.
Aseta itsellesi haastavia tavoitteita, joita pystyt mittaamaan. Mutta varo: saatat saavuttaa ne (toisin kuin minä).
PS. Blogit kuitenkin jatkuvat. Nosteelta jo aikaisemmin tilatut työt toimitamme tietenkin sopimusten mukaisesti.
