Marimekko taistelee asiakkaista alalla, jossa tylsä ei pärjää. Silti se vaikuttaa päivä päivältä enemmän insinööritalolta.
Malin Groop aloitti uudessa työpaikassa tammikuussa 2009. Hänestä tuli Marimekon brändi- ja markkinointiviestintäjohtaja (huh!). Markkinointi & Mainonta -lehti (15/2010) haastatteli Groopia.
Tulokas yllätti jo ensimmäisellä kommentillaan. Hän totesi, että yrityksenä Marimekko herättää tunteita.
Olen aivan eri mieltä. Marimekko nimenomaan ei herätä tunteita. Juuri siksi puulaaki on vaikeuksissa.
Marimekko on muotibisneksessä. Muoti on muotia vain, jos se on tavalla tai toisella seksikästä. Jos muotitalosta puuttuu seksi, se tuskin menestyy.
Tapahtumamarkkinointiin erikoistuneen Louder Oy:n vetäjä Juha Aalto kertoi aikanaan, että hänen pakeilleen oli marssinut johtajia, joilla oli kunnianhimoisia haaveita.
Vieraat etsivät asiantuntijaa, joka osaisi muuttaa heidän heidän firmansa kiinnostavaksi.
Tehtävä ei ole mahdoton. Mutta yhtiö on lopulta vain juridinen käsite. Se on yhtä jännittävä kuin kasa toimitiloja, organisaatiokaavioita, tilejä ja taseita.
Juha kertoi asiakkailleen karun totuuden.
Jos yrityksen on muututtava kiinnostavaksi, se tarkoittaa, että siellä työskentelevien ihmisten on tehtävä kiinnostavia asioita.
Se siitä. Ei tullut putiikista seksikästä.
Mielestäni Juhan lausunto on kerta kaikkiaan nerokas. Se kertoo täydellisesti sen, miksi niin harvat firmat kiinnostavat ketään.
Tylsät organisaatiot ovat tylsiä siksi, että ne ovat täynnä pelkureita, byrokraatteja ja pitkästyttäviä korporaatioelukoita.
Marimekossa on joskus ollut johtajia, jotka tekivät mielenkiintoisia asioita. Sekä Armi Ratia että Kirsti Paakkanen olivat sellaisia. Heistä riitti tarinaa vuodesta toiseen. Siksi Marimekko on vieläkin jonkin verran kiinnostava.
Firman nykyinen toimitusjohtaja Mika Ihamuotila on entinen pankinjohtaja* – ikävä kyllä. On vaikea kuvitella konservatiivisempaa bisneskoulua kuin finanssilaitos.
Viime viikon tulosjulkistuksessa Marimekon pomo kauhisteli uhkaa, joka ei ole koskaan pälkähtänyt yhdenkään menestyvän muotitalon johtajan päähän.
Ihamuotilan mielestä firman kannattavuus on vaarassa, jos puuvillan hinta nousee roimasti.
Brändi- ja markkinointiviestintäjohtaja Malin Groop puolestaan totesi haastattelussaan, että Marimekon brändin ytimessä on painokangas ja kuvio.
Molemmat kommentit ovat kuin bittikaudelle jumittuneen insinöörin suusta. Aivan kuin nokialainen väittäisi, että heidän brändinsä ydin on kahdeksan megapikselin kamera. Ja että firman kannattavuus heikkenee, jos torx-ruuvien hinta nousee.
Ai niin, mutta niinhän nokialainen väittääkin.
Pahoin pelkään, että Marimekko on uusi Nyky-Nokia.
Ehkä luulet myyväsi huipputekniikkaa tai asiantuntijapalveluja. Mutta yhä useampi meistä insinööreistä huomaakin olevansa muotibisneksessä.
* Toki pankkiirikin voi olla kiinnostava, jos hän tekee kiinnostavia asioita. Ihamuotilan entinen pomo Nalle Wahlroos on siitä elävä esimerkki.
