Langattomasta laajakaistasta tuli hitti vasta, kun siitä tuli esine. Se kertoo jälleen kerran asiasta, jota asiantuntijoiden on vaikea uskoa: aineeton palvelu kannattaa puristaa hyödykkeeksi.
Lähes jokaisella on nettiyhteys kotonaan. Mutta langaton, matkapuhelinverkossa toimiva versio ei ole käynyt kaupaksi, vaikka sellainen vaihtoehto on ollut jo vuosia mahdollinen.
Hinta oli pitkään ongelmista suurin. Taivaalla lentävät bitit olivat kalliita ja laskun loppusumma usein arvoitus.
Toinen este liittyi mielikuviin. Moni on taistellut tietokoneensa ja matkapuhelimensa kanssa aivan riittävästi. Siksi pelkkä ajatus langattoman verkkoyhteyden virittelystä on saanut kekäleenkin kylmäksi millisekunnissa.
Eilinen Kauppalehti (28.2.2008) kertoi, että nyt langaton verkko on alkanut vetää. DNA Finlandin myynti- ja markkinointijohtaja Juha Rahko arveli, että suomalaiset hankkivat tänä vuonna ehkä jopa 300 000 langatonta laajakaistaliittymää. Perinteisten lankaliittymien kauppa jäänee 180 000:n hujakoille.
Kaiken takana on DNA:n loistava tuotteistus nimeltään Mokkula.
Sama tuote on myös muilla operaattoreilla. Kuitenkin DNA osasi tehdä tuotteistajan perustemput oikein:
- hankalasta teknisestä palvelusta (mobiililaajakaistaliittymä) tehtiin hypisteltävä esine
- pulikalle annettiin hupaisa suomalainen nimi, jonka jokainen muistaa heti*
- hinta on selkeä, kiinteä ja edullinen
- tuotteen saa heti (lankaliittymää joutuu usein odottamaan viikkokausia)
- markkinointi kiteyttää tuotteen perusidean ymmärrettävästi
Muuta ei tarvittu, hittihän siitä sitten tuli. Nyt kaupasta voi ostaa jotain konkreettista, jonka jokainen tumpelo saa toimimaan.
Olen itsekin ollut jo kuukauden kahden vaiheilla, pitäisikö moinen Mokkula tilata vai ei. Se olisi nimittäin näin yrittäjälle hyödyllinen jo pelkästään varmuusvälineenä.
En tarkoita, että häätäisin DNA:n rakkineella alati ympärilläni parveilevia kauniita naisia. Mutta kun lankaverkko on kuitenkin aina toisinaan pimeänä, olisi loistavaa, että silloin löytyisi myös varareitti.
Yksikin päivä nettipimennossa saattaa johtaa siihen, että isot kaupat menevät sivu suun. Sen rinnalla pari kymppiä Mokkula-kuukausimaksua ei merkitse yhtään mitään. Ja toki reissusta olisi mukava päästä posteihinsa käsiksi läppäriltä missä tahansa (ilman pulaamista puhelimen kanssa).
Arki on täynnä esimerkkejä, miten fyysinen tavara käy kaupaksi, vaikka siihen ei ole enää oikeastaan järkisyitä. Silti asiantuntijoiden on edelleen vaikea uskoa, että aineeton kannattaisi pusertaa bokseiksi ja esineiksi.
Yhä useammat kirjat voisi ostaa sähköisenä versiona. Kuitenkin paperipainokset myyvät enemmän. Musiikkiharrastajat haluavat CD:n hyllyynsä. Pelkkä MP3-tiedosto jossain kiintolevyllä ei kelpaa läheskään kaikille.
Ohjelmistoja myydään laatikoissa, vaikka ne voisi ladata netistä. Koulutuksiin osallistujat haluavat paksuja mappeja siitä huolimatta, että ne menevät seuraavassa muutossa avaamattomina kierrätykseen.
Paketoi palvelusi esineeksi. Silloin asiakas
tuntee saavansa heti jotain vastineeksi. Lisäksi käännät ostajan
ajatukset pois epäoleellisista asioista, kuten tuntihinnoistasi.
*DNA:n selvityksen mukaan jo 80 prosenttia suomalaisista tietää, mikä on Mokkula! Mutta vain 60 prosenttia tietää, mikä on liikkuva laajakaista.
