Lappeenrannan teknillisen yliopiston vararehtori Minna Martikainen kertoi syksyllä (HS 23.9.2011) maksullisen opetuksen vaikutuksista. Korkeakoulu osallistuu kokeiluun, jossa EU- ja Eta-maiden ulkopuolelta tulevat joutuivat maksamaan 8 000 euron lukukausimaksun.
Miten kallis opetus oli vaikuttanut? Tulos oli ilmeisesti monille uutinen.
Maksulliseen ohjelmaan hakeutuneet opiskelijat olivat muita sitoutuneempia opintoihinsa. Opiskelijoiden taso oli noussut.
Ällistyttävää, eikö totta? Kun opiskelija oli maksanut isot rahat, häntä ei huvittanutkaan riekkua kaljalla kavereiden kanssa.
Kyse on vasta kokeilusta, joka päättyy vuonna 2014. Ikävä kyllä opetusministerinä istuu luultavasti vielä silloinkin demari Jukka Gustafsson. Jos saan arvata, hän tulee vaikenemaan ”väärät” tulokset kuoliaaksi.
Jostain syystä monet kuvittelevat, että opintojen tulee näyttää maksuttomilta, vaikka ne eivät sitä tietenkään ole.
Vastaavasti sairaalat, päiväkodit ja muut kunnalliset putiikit pelkäävät painaa laskuihinsa tietoa, paljonko palvelu todellisuudessa maksoi – siis kun asiakkaan maksamaan osuuteen lisätään verorahoista tuleva osuus.
Logiikka on aivan nurinkurinen. Ilmainen nilkuttaa tosi usein. Esimerkkejä on helppo löytää aivan arkisista tilanteista.
Oletetaan, että tilitoimisto järjestää maksuttoman aamiaistilaisuuden. Osallistujien tulee ilmoittautua etukäteen, sillä paikkoja on tarjolla vain 40. Luvassa on pari tuntia hyviä esityksiä + maukas aamiainen.
Mikä on no-show-prosentti? Tosin sanottuna, moniko ilmoittautuneista jää pois siitä etukäteen kertomatta?
Ainakin Helsingissä on aivan tavallista, että jopa puolet porukasta lintsaa. Eikä heistä juuri kukaan jaksa ilmoittaa, ettei viitsikään tulla syömään sämpyläänsä.
Entä jos kutsussa lukeekin, että tilaisuuden hinta on 100 euroa? Mukana seuraa kuitenkin pääsylippu, jolla kutsuttu pääsee tilaisuuteen maksutta.
Nyt no-show puolittuu! Enää neljännes ilmoittautuneista jää tulematta.
Hintalappu on viesti, jonka jokainen ymmärtää. Se kertoo, että palvelulla on jokin arvo. Se on arvottoman vastakohta.
Anna palvelullesi kunnon hinta, vaikket sitä koskaan keneltäkään laskuttaisikaan.
Yksi vastaus
Hah! Tämän asian tiesin jo ennenkin, mutta sain erinomaisen vinkin meidän aamiaisseminaareihin:
”Entä jos kutsussa lukeekin, että tilaisuuden hinta on 100 euroa? Mukana seuraa kuitenkin pääsylippu, jolla kutsuttu pääsee tilaisuuteen maksutta.”
Tulemme taatusti käyttämään tuota!
[Poistettu mainostekstiä]
Homma pätee esim. ”kokeile ilmaiseksi 30 päivää” -markkinointiin erinomaisesti. Jos annamme softan täysin vastikkeetta käyttöön prospektille vaikka kuukaudeksi, ei siihen kosketakaan. Jos se kuukausi taas maksaa vaikka puolet normaalista hinnasta, on testausprosentti lähes sata.
Olen itse tehnyt tunnuksia sinne tänne eri ohjelmistoihin (viimeksi verkkosivujen optimointityökaluun) 30-päivän kokeilujakson innoittamana ja into sekä tekeminen on lopahtanut hyvin pian. Koska ei siinä mitään häviä, jos jättää tekemättä.
Oma oppini on, että jos jotain annat ilmaiseksi, joudut tekemään kolme kertaa enemmän töitä, saadaksesi kohteesi tekemään toivomasi asiat. Soittoja, sähköposteja, workshopeja, huolenpitoa ja persiiseen potkimista. Siinä häviää rahaa molemmat osapuolet.
Nykyään lätkäisemmekin lähes järjestäin ainakin pienen hinnan testijaksoille ja säästämme molemmilta aikaa ja rahaa. Kumpikaan ei köyhdy, vaan molemmat rikastuvat. Win win.
Petri