Kävin alkuviikosta lounaalla vanhan ystäväni kanssa. Hän on yksi tuhansista Nokialta pois potkituista insinööreistä.
Kysyin, mitä hän haluaisi tehdä, jos voisi valita minkä tahansa ammatin.
Ystäväni mietti hetken ja vastasi, että hän ryhtyisi valokuvaajaksi. Samaan hengenvetoon hän totesi, että se taitaa vain olla liian kilpailtu ala.
Olin tukehtua kanasalaattiini.
Se pitää paikkansa, että valokuvaajaksi itseään tituleeraavia maailmaan mahtuu. Mutta vähintään 97 prosenttia heistä on täysiä tunareita!
Ilmeisesti kameraan on liian helppo tarttua. Niinpä markkinoille kertyy jos jonkinlaista urpoa sekoilemaan.
Toki joukossa on myös rautaisia ammattilaisia. He ovatkin kiireisiä vuodesta toiseen. Vanhat asiakkaat pitävät valioryhmästä tiukasti kiinni.
Asia on sikäli ajankohtainen, että olen viime päivät etsinyt kuumeisesti valokuvaajia Noste-iltalento-palvelumme tuotantoporukkaan. Heitä on oltava useita, sillä tuskin kukaan pääsee varmasti paikalle esimerkiksi 120 kertaa vuodessa.
Olen nimittäin ihan saletti, että jokainen MD-11:n ohjaimiin tarttunut vieraamme haluaa tilanteesta kunnon muiston. Eikä siitä tule mitään, että jokainen yrittää otattaa itsestään kuvia ryhmän muilla pilottikokelailla.
Tässä hiukan näytteitä kuvaajaehdokkaiden kommenteista:
”Minä otan vain mustavalkoisia valokuvia”
”En halua osallistua tähän projektiin, koska ne kuvat pitäisi ottaa kunnolla.”
”Haluan keikan ilman muuta. Mutta objektiivini on huollossa.”
”Kuvankäsittely olisi hinnassa, mutta ei viimeisen päälle tehtyä.”
”Asun liian kaukana.”
”Minimimäärä on kymmenen kuvauskertaa á 800 euroa.”
”Olisipahan ajankulua.”
Voisin jatkaa listaa vaikka kuinka pitkään. Toisaalta on hienoa, että useimmat amatöörit paljastavat itsensä heti, kun he avaavat suunsa.
Lisäksi kuvaajilla on outoja käsityksiä siitä, miltä asiakaspalvelijan tulisi näyttää – tai miten hänen kannattaisi käyttäytyä.
Hiljattain eräs resupekka yritti napata ryhmäkuvaa bisnesasiakkaista. Kun ilmeet olivat kovin totisia, joku ehdotti, että kuvaaja sanoisi jotain hauskaa.
Ammattilainen mietti hetken ja teki työtä käskettyä:
”PILLU!”
En ole vielä nähnyt potrettia. Mutta veikkaan, että hymyt olivat aika väkinäisiä.
Suomessa on helppo menestyä millä tahansa niin sanotulla luovalla alalla. Useimmat kilpailijat ovat täysiä tunareita. Tuotteistaminen jää usein kokonaan hoitamatta.
