Asiantuntijan herkkä ego kärsii, jos joku ehdottaa, että alansa kunkku käyttäisi työssään tarkistuslistoja. Hän nakkelee niskojaan ja tuhisee:
”Ehkä jotkut vähäpätöiset yksityiskohdat jäävät joskus hoitamatta. Mutta mitään tärkeää en tietenkään unohda!”
Pari vuotta sitten marraskuussa Trainer’s House Oy jätti tarjouksensa Vantaan kaupungille myöhässä. Sen seurauksena tarjous hylättiin. Kyse oli verkkosivujen uusimisesta.
Oliko se tärkeää? Riippuu siitä, olisiko lähes puolen miljoonan myyntituloilla ollut väliä.
Talouselämä 37/2010 kertoi Visma Severan tekemästä tutkimuksesta. Sen mukaan asiantuntijayritykset, mainos- ja viestintätoimistot, konsultit, arkkitehti- ja insinööritoimistot sekä tilitomistot unohtavat laskuttaa noin 8 prosenttia tekemistään töistä.
Onko laskuttaminen tärkeää? No ei tietenkään, jos voittoa tulee muutenkin liikaa. Hukattu summa on Suomessa kaikkiaan arviolta 1,8 miljardia euroa vuodessa.
New Scientist -lehden mukaan USA:ssa kirurgit leikkaavat vuosittain 2 000 potilaalta väärän puolen jalan, käden, keuhkon tai muun elimen.
Onko se tärkeää? Ehkä ei, sillä pärjää ihminen yhdelläkin munuaisella. Harmi vain, että jäljelle jäi juuri se sökö osa. Ehjä kun lensi biojätteisiin. Tervemenoa dialyysiin.
Hoitovirheet tappavat ihmisiä sairaaloissamme paljon enemmän kuin liikenne. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos THL arvioi, että turhat lipsahdukset vievät hengen vuosittain 700–1 700 potilaalta.
Onko se tärkeää? Ehkä ei, sillä tekevälle sattuu. Eikä ihmishengen arvoa voi mitata rahassa. Tosin THL:n laskelman mukaan hölmöily maksaa meille veronmaksajille miljardin vuodessa.
Hesari kertoi pari viikkoa sitten (15.8.2012), että USA:ssa oli kuollut kahdeksan lasta kuumiin autoihin viikon sisällä. Mistä se johtui?
Isä tai äiti oli unohtanut lapsensa autoon esimerkiksi koko työpäivän ajaksi. Ipanat kuolivat lämpöhalvaukseen – tiukasti turvaistuimeensa vyötettyinä.
Onko se tärkeää?
No, aika monet sanovat, että lapset ovat heille tärkeintä maailmassa.
Ei ole olemassa niin tärkeää asiaa, ettei sitä voisi unohtaa.
