Tapaaminen on sovittu. Myyjä on ajoissa paikalla. Osoite on oikea. Asiakasta ei vain näy mailla halmeilla. Kenen on syy?
Eilen iskuryhmä Apunen & Parantainen rynnisti Vantaalle asiakaskäynnille. Respa ei saanut isäntäämme kiinni. Virkailija neuvoi meidät suoraan kerroksiin.
Asiakasehdokkaan toimistolla syntyi keskisuuri hässäkkä. Johtaja oli juuri poistunut talosta viisi minuuttia sitten. Hänen puhelimeensa ei saatu yhteyttä.
Totesimme, että tuli tehdyksi hukkareissu. Ei auttanut muuta kuin luikkia häntä koipien välissä takaisin kotiin.
Joskus nuorempana otin tällaisessa tilanteessa pultit. Olinhan – tosin vain omasta mielestäni – niin helvetin tärkeä henkilö, suorastaan VVVIP. Kallisarvoista aikaani ei saanut haaskata.
Käämini kärähti nytkin. Kohde vain on tässä vuosien mittaan vaihtunut.
Tiuskin itselleni. Kyse oli nimittäin vain ja ainoastaan omasta laiskuudestani.
Jos olisin jaksanut lähettää aamulla tekstiviestin, koko hässäkkä olisi vältetty. SMS olisi näyttänyt yksinkertaisesti tältä:
”Moi Jussi, vahvistan vielä tapaamisemme tänään klo 15. Näkemisiin iltapäivällä, Jari”
Kävi vielä myöhemmin ilmi, että näin olisin säästänyt sattumalta Jussinkin aikaa tunnin tai pari. Lisäksi tekstari olisi saattanut antaa toimistamme jämerän kuvan.
Nyt touhustani oli ammattimaisuus kaukana. Vannon, että tämä oli viimeinen kerta, kun luistan moisista myyjän rutiineista.
Myyjä vastaa siitä, että tapaaminen onnistuu. Se ei ole koskaan ostajan ongelma.
