Marssin K-Rautaan ostamaan oksasilppuria. Myyjä esitti liian vaikean kysymyksen. Valintahalvaus iski saman tien.
Jäniksen perhanat kalusivat omenapuiden rungot talven aikana. Tilasimme paikalle puutarhurin, joka lupasi istuttaa uudet puut. Päätin hoidella kuolleet niin, ettei niitä tarvitse lähteä kärräämään tontilta pois.
Kuten jokainen tosimies tietää, ennen töihin ryhtymistä on tarkoin pohdiskeltava, millainen arsenaali uusia työkaluja on hankittava.
K-Raudan markkinointipäällikkö aavisti jotenkin telepaattisesti, että saattaisin olla kiinnostunut puutarhahommista. Aloin selata hänen lähettämäänsä mainosläpyskää.
Hoblaa, sieltähän se ratkaisu löytyi!
Boschin oksasilppuri vaikutti lupaavalta. Huomasin, että olen aina halunnut nimenomaan Turbine-Cut-leikkuujärjestelmän. Vaikken tietenkään ymmärrä pätkän vertaa, mikä se sellainen muka on.
Ampaisin lähimpään rautakauppaan. Ei näkynyt oksasilppureita. Kysyin palvelupisteestä, löytyisikö värkkejä varaston nurkista.
Tiskin takana seisova poika kysyi napakasti: ”Pitäisikö sen olla 2300- vai 2500-wattinen?”
Äää, ööö, jaa, häh? Koska olen sentään sähköinsinööri ja muutenkin luomakunnan kruunu, tämän pitäisi olla naurettavan helppo rasti. Silti rattaani alkoivat heti rouhia tyhjää.
Siinä sutiessa mietin kuumeisesti, miksi ihmeessä on edes olemassa kahta kokoa. Entä miksi tehoero on noin mitätön, alle 10 prosenttia?
Lopulta päädyin siihen, että on otettava lakki kouraan. Kysyin nöyrästi, mitä merkitystä teholla mahtaa olla.
Poika katsoi kuin vähämielistä.
”No kun se 2500-wattinen tarvitsee 16 ampeerin sulakkeen. Pienempi 2300-wattinen toimii talossa, jossa sulake on vain 10-ampeerinen. Kumpiko laitetaan?”
Varmasti jokainen muu omakotiasuja tietää tasan tarkkaan, monenko ämpärin sulakkeet sattuvat suojaamaan ulkoseinän pistokkeita. Mutta itselläni siitä ei ollut harmaata aavistusta.
Pienempi silppuri olisi tietysti heikompi. Jotta tilanne olisi erityisen ärsyttävä, molempien versioiden hinta oli sama. Saisin siis enemmän tai vähemmän tehoa ihan siitä riippuen, mitä päättäisin.
Toisaalta selvisi, että tarjouksessa mainitut rakkineet alkoivat olla lopussa. Jos halusin jotain mukaani heti, kannattaisi napata boksi peräkonttiin saman tien.
Myyjän kärsivällisyys alkoi loppua. Pakoonkaan en kehdannut lähteä. Pakko oli päättää jotain.
Ilmoitin rehvakasti, että tietenkin otan 2300-wattisen. Se olisi taloni sähköjärjestelmän kanssa yhteensopiva joka tapauksessa.
Kun pääsin kotiin, singahdin ensimmäiseksi sähkötaulun ääreen.
Tietenkin sulakkeet olivat 16-ampeerisia! Olisi sittenkin pitänyt valita se tömäkämpi malli.
Ostin siis aivan turhaan vain 2300-wattisen silppurin. Vaihtamaankaan en viitsinyt enää lähteä. Siitä lähtien ”alamittainen” mylly on potuttanut joka kerta, kun vain näenkin Boschin logon jossain.
Jos K-Rauta olisi pitänyt valikoimassaan vain yhtä mallia, olisin ollut tyytyväinen. En olisi edes tiennyt, että oli olemassa jokin vaihtoehto.
Huvittavinta jutussa on tietenkin se, että pilipalikevytsilppurini nielaisi kaikki käsivartta ohuemmat rungonpätkät kuin tyhjää vain. Jostain syystä se ei lohduta yhtään.
Huono myyjä kertoo, mitä kaikkea asiakas voisi ostaa. Hyvä myyjä kertoo (jo mainoksessaan), mitä asiakkaan kannattaisi ostaa – ja miksi.
