Sain eilen eräältä blogini lukijalta rakentavaa palautetta. Olen kuulemma ennakkoluulojeni vanki.
Lohdutin taiteensa puolesta loukkaantunutta primadonnaa, että hänkin toimii täysin ennakkoluulojensa varassa. Jos hän kadottaisi ennakkoluulonsa, hänet kärrättäisiin kiireesti pakkohoitoon.
Entinen CIA:n analyytikko ja analyyttisten menetelmien kouluttaja Morgan D. Jones kuvaa ennakkoluulojen merkitystä kirjassaan The Thinkers’s Toolkit: 14 Powerful Techniques for Problem Solving.
Ennakkoluulot ohjaavat miltei kaikkia toimiamme. Jos esimerkiksi marssit pimeään huoneeseen, kätesi hakeutuu valokatkaisijalle automaattisesti.
Räpyläsi vaistomainen liike perustuu alitajuiseen ennakkoluuloosi, että valot syttyvät katkaisimesta. Kuvitelma on syntynyt pitkäaikaisen kokemuksen ja tuhansien toistojen ansiosta.
Ennakkoluulot ovat niin luonnollinen osa elämäämme, ettei niitä monikaan tule tietoisesti miettineeksi.
Tilanne muuttuu, jos katkaisija ei toiminutkaan odottamallasi tavalla. Seisot yhä pimeässä. Yhtäkkiä tulet tietoiseksi ennakkoluulostasi, koska se petti sinut.
Mutta ei hätää, turvaudut välittömästi seuraavaan ennakkoluuloon: lamppu on ilmeisesti palanut. Sitä seuraava ennakkoluulosi saa sinut vaihtamaan lampun. Oletat, että sen jälkeen katkaisija toimii normaalisti.
Ennakkoluulot syntyvät alitajuisesti. Tietoisella mielellä ei ole asian kanssa mitään tekemistä. Ja hyvä niin, sillä ilman ennakkoluulojasi et pääsisi edes aamulla sängystä ylös.
Useimmat ennakkoluulot toimivat hyvin tarkasti. Ne sitä paitsi kehittyvät aina vain paremmiksi iän myötä. Ilmiö on todistettu monin tavoin.
Vaikka nuorella kuljettajalla ovat refleksit ja aistit teräkunnossa, kokeneet autoilijat aiheuttavat vähemmän kolareita. Se johtuu heidän harjaantuneista ennakkoluuloistaan.
Morgan D. Jones toteaakin, että ennakkoluulot ohjaavat suurimman osan ajasta ihmisiä järkeviin toimiin – ja erittäin nopeasti sitä paitsi. Ennakkoluulot tekevät ihmisestä älykkään.
Jos vanhemmillasi ei olisi ollut tiettyjä ennakkoluuloja, et olisi koskaan edes syntynyt.
