Suomalainen bisneshenkilö on kyllä merkillinen epeli. Niska ei taivu tuumaakaan, menivät hommat miten päin persettä tahansa.
Olen shoppaillut viime aikoina useissa palveluyrityksissä, joita en ole tuntenut ennestään. Moni niistä hehkuttelee olevansa alansa paras.
Paras-sanan pitäisi loukkaantua verisesti. Tai sitten suomalaisten ”paras” on jokin käännösvirhe.
En tietenkään kuvittele, että kukaan olisi täydellinen. Me kaikki sössimme vähän väliä.
Toisaalta olen päättänyt, että jos toimitus ei vastaa sovittua, reagoin heti.
Ensin huomautan asiallisesti. Jos se ei vaikuta, käännän nuppia. Ellei kaakko riitä, jatkan tarvittaessa vaikka rajoittimen yli lounaaseen.
Muuten suomalainen yrittäjä, myyjä tai asiantuntija yrittää jatkaa töitään ikään kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan.
Ei hyvityksiä. Ei anteeksipyyntöä. Mistään ei näy, että myyjää edes harmittaisi hänen ihan oma sekoilunsa.
Sekin on käsittämättömän harvinaista, että joku oma-aloitteisesti myöntäisi sählinkinsä – siis jo ennen kuin hänen asiakkaansa ehtii reklamoida.
Olen päätynyt siihen, että käytökseni on pakko olla jotain täysin poikkeuksellista.
Kukaan ei näytä uskovan sitä todeksi, että joku kehtaa pikkumaisesti valittaa.
Kuluttajille myyvät joutuvat kohtaamaan kaltaisiani narisijoita vähän väliä. Asiaa on ollut pakko harjoitella.
Mutta yrityksille tuotteitaan myyvän firman asiakaspalvelija menee aivan lukkoon. Puuttuu enää, että hän tunkee näppinsä sormuksia myöten korviinsa ja alkaa hokea kovaan ääneen laalaalaata.
Siilireaktioon täytyy olla jokin selitys. Ilmeisesti valtaosa petetyistä asiakkaista vain nielee harminsa. Sitten he vaihtavat toimittajaa kaikessa hiljaisuudessa.
Huono palvelu on sinun syytäsi. Sinä onneton nössö olet totuttanut myyjät siihen, ettei millään ole mitään väliä.
