Viime talvena istuin Tampereella seminaarissa, jossa puhui myös amerikkalainen myynnin konsulttiguru Brian Tracy. Hän aloitti esityksensä väitteellä, jota hän on toistanut vuosikymmeniä:
”Jos haluat pärjätä elämässä, katsot vain, mitä menestyvät ihmiset tekevät. Sitten teet samat asiat. Et voi olla onnistumatta.”
Periaate on ärsyttävän looginen. Kyse on syistä ja seurauksista. Jos soitat sadalle asiakkaalle, lopulta heistä ainakin yksi ostaa. Jos taas et jaksa tai uskalla toimia, voit syyttää vain itseäsi.
Toisaalta Tracyn oppi on aivan älytön. Sen tajuaa jokainen, joka on vaikkapa a) ensin katsonut ammattilaisten pelaavan golfia tai tennistä ja b) sitten kokeillut heilutella mailoja itse.
Monet urheilulajit näyttävät todella helpoilta. Mutta ne ovatkin kaikkea muuta – ainakin tavallisille ihmisille. Liikunnallisesti lahjakkaat on asia erikseen.
Useimmat meistä eivät osaa ajaa edes polkupyörää. Alppien rinteitä kipuava ammattilainen vispaa pedaalejaan tavalla, jota moni ei opi millään.
Oikeaa tekniikkaa ei voi äkätä niin, että katselee toista pyöräilijää. Aivoista jalkoihin sinkoilevat signaalit ovat ulkopuoliselle näkymättömiä.
Sama pätee bisneksiin. Kopiointi ei vain onnistu, koska menestys syntyy usein katveessa ja varjoissa.
Toki esikuvan voittokulku saattaa perustua hänen nerokkaisiin ideoihinsa ja rohkeisiin päätöksiinsä, jotka saavat julkisuutta. Tiedotusvälineet tarvitsevat sankareita. Ne ylentävät yrittäjän tai johtajan jumalasta seuraavaksi.
Veikkaan kuitenkin, että paljon useammin menestys on työvoitto. Se tarkoittaa valtavaa määrää prosesseja, toistoja ja matkatunteja. Harva hoksaa kopioida oikeita asioita, koska ne eivät näy ulkopuolisille. Sitä paitsi rutiinit ovat niin pirun tylsiä.
Tilanne kärjistyy aina, kun yrittäjä myy elämäntyönsä.
Suuri yleisö näkee vain ”kohtuuttoman” rahapalkinnon. Se unohtuu, että epäreilusti tuloeroista nauttiva kapitalistisika on saattanut ensin pakertaa 50 000 – 60 000 tuntia paskaduunia 25 vuodessa.
Parturini Jari Koivisto kertoi, että vaivattomuuden illuusio vaivaa hänenkin ammattikuntaansa. Hän käytti esimerkkinä polkkatukkaa.
Maallikko luulisi, että sepä vasta simppeli kampaus. Potta vain asiakkaan päähän ja latvat poikki.
Totuus on toinen. Polkkatukka on yksi vaikeimmista tapauksista. Moni keskinkertainen saksiniekka turaa sen kimpussa puolitoista tuntia. Tuloksena on silti mitätöntä takkua.
Todelliset ammattilaiset hoitavat homman vartissa. Se vaatii kokemusta ja näkemystä.
Mutta nyt seuraa juonen traaginen käänne.
Puolitoistatuntisensa lusineet maksavat laskunsa mukisematta. Sen sijaan vartissa selvinneet asiakkaat alkavat kitistä hinnasta. Se on kuulemma aivan kohtuuton, koska operaatio näytti niin helpolta.
Ajattelitko apinoida esikuvaasi? Luultavasti kopioit aivan vääriä asioita.
