Tulevana tiistaina vedän Tuotepäällikön pelastuspakkaus -koulutuksen pitkästä aikaa. Edellisestä kerrasta ehtikin kulua yli vuosi.
Tauko oli kasannut kysyntää. Kurssi purskahti täyteen muutamassa päivässä. Oli järjestettävä uusinta. Myös se myytiin jo loppuun.
Toki tässä on vielä jonkin verran tekemistä ennen kuin yllän Cheekin lukemiin.
Stadionilla hillui elokuussa neljäkymmentätuhatta fania per keikka. Koulutuksiini osallistuu runsaat 30 ammattilaista kerrallaan.
Joka tapauksessa kolmas peräkkäinen Tuotepäällikön pelastuspakkaus on jo myynnissä. Päivä on keskiviikko 21. tammikuuta 2015.
Paikka on jo perinteisesti Rantasipi Airport Congress Center lentokentän tuntumassa Vantaalla.
Tuotepäällikön elämä on tyypillisesti yhtä sotkua ja kaaosta. Olisi siis noloa, jos itse koulutus olisi samaa maata – vaikka se siis osallistujien mielestä tuntuisi varmasti kotoisalta.
Yksi vaikeimmista hommista onkin pitää porukka kartalla koko päivän. Miten tuo yksityiskohta liittyy kokonaisuuteen? Missä me nyt olemmekaan menossa? Mitä tulee seuraavaksi?
Tietysti esitysmateriaaliin voisi upottaa navigaattorimaisia osia samoin kuin verkkosivuilla on tapana. Toisaalta haluaisin karsia kaiken ylimääräisen visuaalisen sälän.
Tällä kertaa päätin kokeilla sitä, että kasaan kurssilaisille kokonaan erillisen suunnistusvälineen.
Tuotteistajan tiekartta on A4-läpyskä, johon tiivistin tuotepäällikön (tai tuotteistajan) koko elämän tarkoituksen.
Pläjäys lähti hetki sitten painettavaksi ja laminoitavaksi. Toivottavasti et siis löydä siitä kovin ilmeisiä bugeja:
Lisäksi olen huomannut, että tuotteistajat jäävät helposti pyörimään paikoilleen. Mitä kaikkea pitikään ottaa huomioon? Eikä siinä kaikki: he syöksyvät aina samoihin seipäisiin.
Niinpä lisäsin tiekartan kääntöpuolelle tarkistuslistan, joka sisältää kolmekymmentä tuotteistajan tyhmintä kysymystä. Sivulla on kerrottu myös tuotteistajan viisi yleisintä virhettä.
Tiekartta saattaisi ratkaista toisenkin ongelman. Mitä lyhyen puheen tai koulutuksen osallistujille pitäisi jakaa käsimateriaaliksi?
Tyypillinen esitykseni ei oikein siihen sovellu, sillä se saattaa sisältää vain sata valokuvaa. Ei sellaisen paperille tulostamisessa ole mitään järkeä, etenkin jos salissa istuu 300 kuulijaa.
Esimerkiksi idolini Katleena ”Kävelevä Katastrofi” Kortesuo on ratkaissut asian fiksusti niin, että hän piirtää esityksestään miellekartan muistikirjaansa. Sitten hän nappaa sivusta valokuvan ja lähettää sen koulutuksen järjestäjälle.
Jos pahvini siis tuntuu toimivalta vielä viikon tai parin kuluttua, liitän sen myös lyhyiden tuotteistuspuheideni vakiomateriaaliksi.
Kukaan ei koskaan lue kurssimappinsa sisältöä jälkikäteen.
