Puhuvat päät kannustavat kansalaisia elämään niin kuin ennenkin. Lamapeikkoa ei saisi pelästyä. Ikävä kyllä hyssyttelijät tuhlaavat harvinaisen tilaisuuden.
Maaliskuun puoliväliin mennessä pitäisi naputella kirja sisäisestä markkinoinnista. Siksi olen viime aikoina lukenut aihetta sivuavia opuksia.
Yksi niistä on Leading Change, jonka John P. Kotter on kirjoittanut muutosjohtamisesta (Tommi, kiitos vinkistä!).
Kotter lienee yksi tunnetuimpia liikkeenjohdon strategiaguruja. Hän ei onneksi hienostele vaikeilla sanoilla. Vätysjohtajat saavat kuraa ja kylmää kyytiä.
Jokainen meistä tietää, ettei kukaan muuta tapojaan tuumaakaan vapaaehtoisesti. Uudet vinkeet saavat mahdollisuuden vain, jos siihen on jokin pakko. Tämä on meille kaikille tuttua yrityksistä, joilla menee (tai on vielä hiljattain mennyt) liian hyvin.
Mitä tässä turhaa hötkyillä? Vasta jouduimme avaamaan uusia tilejä, kun kassavarat eivät mahtuneet entisille!
Kotterin päätelmää harva uskaltaa lukea muuten kuin peiton alla taskulamppu tanassa.
Hän nimittäin neuvoo, että jos tarvitset muutoksen, kehitä ensin kriisi. Muuten työntekijäsi eivät viitsi kuunnella. Hyvätkin ideat jäävät aikeiksi.
Kriisin tarkoituksena on luoda yrityksesi väelle kiireen tunne. Jos jotain ei tehdä ja äkkiä, koko pulju on kohta kanttuvei. Löysäily saa riittää, tarttis tehdä jotain toisin!
Koska Kotter on käytännöllinen heppu, hän neuvoo muutamia kriisi-ideoita:
- Kehitä jostain kunnon tappiot (tai päästä ne päivänvaloon).
- Osoita, miten paljon parempia kilpailijat ovat.
- Nosta asiakkaiden ja päämiesten todellinen tyytymättömyys esiin.
- Lopeta puheet siitä, miten hyvin bisneksesi ovat aina sujuneet.
- Hävitä kaikki ökysymbolit (kuten hiihtomajat ja autonkuljettajat).
- Muuta koko firma selvästi nykyistä karumpiin tiloihin.
Keksi itse lisää kriisitunnuksia listan jatkoksi. Ainakin yhden apuvälineen äkkäät helposti.
Se on tietenkin lama.
Viime päivinä olet saanut lukea lehdistä, miten Jukka ”Bob” Kurttila on masinoinut ”Älä ruoki lamaa” -mainoskampanjan. Jos oikein tulkitsen, operaatio rohkaisee niin kuluttajia kuin yrityksiä jatkamaan kuin lamaa ei olisikaan.
Kampanjan ideaa on vaikea vastustaa. Talouden pyörien on parempi päristä. Paskahalvaus on pahasta.
Mutta johtajien näkökulmasta asia on toinen. Tässähän saattaa mennä hyvä kriisi hukkaan.
Ovatko yrityksesi asiat muka loistokunnossa? Vai olisiko aika vihdoin myllätä koko firman kulttuuri uuteen uskoon?
Jos et osaa kehittää porukoillesi kovin kaksista kiireen tuntua, nyt saisit lamapuheista loistavaa vetoapua. Kannattaako oiva – kaikesta huolimatta kohtalaisen harvinainen – tilaisuus jättää hyödyntämättä?
Entä onko Suomi-niminen organisaatio olevinaan parhaassa mahdollisessa iskussa? Käsittääkseni hallituksen työlistalla on loputon lista toinen toistaan hankalampia uudistuksia.
Mitä siis miettii pönäkkä poliitikko, joka rauhoittelee kansalaisia? Eikö olisi sen sijaan miljardien veroäyrien sauma rusikoida läpi kunnon muutoksia?
Entä jos jättäisit hyssyttelyn? Lietso sen sijaan paniikkia ja pelkoa. Kerrankin kaikki haluavat kuulla, mitä ehdotat seuraavaksi.
