Yrittäjän kannattaa olla tosi tarkka siitä, mihin hänen tuntinsa kuluvat. Hukattu varttitunti päivässä tarkoittaa kokonaista työviikkoa vuodessa.
Kun pidän kahden tunnin seminaariesityksen Helsingissä, se maksaa 1450 euroa. Mutta kun pidän täsmälleen saman puheen Oulussa, se maksaakin 2600 euroa.
Sen vielä jokainen ymmärtää, että Ouluun on lennettävä. Finnair rokottaa hommasta noin 350 euroa. Taksimatkoihin menee enintään satanen. Silloin hinnan pitäisi olla tietysti 1450 + 450 euroa = 1900 euroa.
Mihin ihmeeseen sitten kuluu vielä 700 euroa!?
Tämä taajaan toistuva kysymys johtuu siitä, että ylivoimainen enemmistö asiakkaistani luulee, ettei heidän oma aikansa maksa mitään. Siksi monelle on aivan käsittämätöntä, että joku ajattelee asiaa aivan toisin.
Firmani liikevaihto on puoli miljoonaa euroa vuodessa. Tästä on helppo laskea, mitä aika maksaa. Jos vuodessa on 210 työpäivää, jokaisena työpäivänä on laskutettava keskimäärin 2380 euroa. Jos työpäivän pituus on 8 tuntia, tunnin hinnaksi tulee 300 euroa, oli se laskutettavaa aikaa tai ei.
Koska pyöritän yhden miehen nakkiputkaa, tuottavan aikani osuus ei tietenkään voi olla sata prosenttia. Useimmilla yksinyrittäjillä jo 50 prosentin laskutusaste on hyvä saavutus. Vähintään puolet ajasta kuluu myynti-, markkinointi-, tuotekehitys- ja hallintohommissa.
Mutta entä jos vain neljännes työtunneista on laskutettavaa? Silloin todellinen työtunnin hinta nousee 1200 euroon.
Niinpä joutokäynti alkaa käydä nopeasti tosi kalliiksi: jokainen tuhlattu minuutti maksaakin todellisuudessa 20 euroa. Jos kaivelen vain nenääni, kassasta jää uupumaan euro joka kolmas sekunti.
Virkamiehen kuukausipalkka tulee tilille, laski tunnille minkä hinnan hyvänsä. Mutta yrittäjällä on aina jonossa tekemistä. Hän voi nimittäin käyttää jokaisen liikenevän hetken markkinointiin ja tuotekehitykseen.
Markkinointi- ja tuotekehitystunnit ovat vielä paljon ”tavallisia” laskutettavia tunteja arvokkaampia. Se johtuu siitä, että panostukset tulevaisuuteen voivat tuottaa hintansa vuosien saatossa sata-, tuhat- tai ziljoonakertaisina takaisin.
Niinpä jokaisella vaikkapa matkustamiseen haaskatulla tunnilla on todellinen, jopa tuhansien eurojen vaihtoehtokustannus. Onneksi reissaaminen ei täysin estä työntekoa, vaikka se sitä usein haittaakin.
Espoosta Ouluun ja takaisin on väkisinkin varattava varoaikoineen 6-7 tuntia. Kun laskutan matkatunneistani vain 100 euroa kappaleelta, jokainen niistä tuottaa vähintään 200 euroa tappiota. Kutsuttakoon sitä sitten vaikka aluetueksi.
Jos olet yrittäjä, varaa aika tatuoijalle. Pyydä, että hän päristelee otsaasi peilikuvana seuraavan tekstin: ”Oma aikasi on kaikkein niukin luonnonvarasi!” Hiekka tiimalasistasi hupenee joka
sekunti, etkä voi asialle yhtään mitään.
