Pölli tästä -blogi on ideavarkaan apaja

Neljä jalkaa ja 8,5 tuumaa

Share on twitter
Share on linkedin
Share on facebook
Share on whatsapp
Jari Parantainen
Jari Parantainen
Tavoitteeni on lihottaa suomalaisen insinöörin lompakkoa niin, että hän saa osaamisestaan enemmän rahaa. Olen Suomen kokenein tuotteistaja. Palkittu Pölli tästä -blogi & bisneskirjoja. ✆ 050 5229 529
Tilaa hälytys

Liity Pölli tästä -blogin lukijoihin. Saat tiedon Jarin uusista kirjoituksista sähköpostiisi.

Copywritereiden salaseura paljastaa -koulutus 4.–5.2.2020 Vantaalla
Koulutus on tarkoitettu asiantuntijalle, joka haluaa säilyttää työpaikkansa. Robotti on armoton kilpailija. Kirjoitustaidoton päätyy työttömäksi vihannekseksi ensimmäisten joukossa.
KOULUTUS
Kymmenen sivun myyntiesitys -koulutus vantaalla 11.2.2020
Mikä tahansa myyntiesitys mahtuu 10 sivuun ilman, että ne ovat edes täyteen ahdettuja.
KOULUTUS

Mistä tunnistat huonosti laaditun palvelun vaatimusmäärittelyn? Mitä tekemistä USA:n rautateillä on asian kanssa?

Palvelun vaatimusmäärittely on erittäin huono, jos se perustuu vääriin, keksittyihin tai oletettuihin ajatuksiin asiakkaan tarpeista. Määrittelyn tekijä ei ehkä kirjaa alkuperäistä lähdettä ylös. Tai hän jättää vaatimuksensa muuten vain perustelematta.

Jälkikäteen on sitten mahdoton tietää, kuinka tosi kyseinen vaatimus on alun perin ollut. Klassinen esimerkki tästä on Yhdysvaltojen rautateiden kiskojen etäisyys toisistaan. Kuten kaikki tietenkin tiedämme, sehän on neljä jalkaa ja 8,5 tuumaa.

Miksi uudisraivaajat ovat aikanaan ovat valinneet näin oudon lukeman? Mikseivät he valinneet jotain mukavan pyöreää lukemaa, vaikkapa tasan viittä jalkaa?

Kuten arvata saattaa, hassu mitta on suoraa perintöä Englannista. Kun maahanmuuttajat rakensivat uuden kotimaansa rautatiet, he käyttivät samaa raideleveyttä kuin vanhalla mantereella oli tapana. Mitäpä sitä turhaan miksikään muuttamaan.

No kuinka kummassa englantilaisten rautateiden kiskojen etäisyys on juuri neljä jalkaa ja 8,5 tuumaa?

Rautateitä rakensivat ne samat raatajat, jotka olivat moukaroineet junien edeltäjien, eli kauramoottorilla toimineiden raitiovaunujen radat paikalleen.

Entä mistä topparoikat saivat epämääräisen mittansa?

He olivat tuoneet mukanaan samat työkalut, joilla rakennettiin raitiovaunuja edeltävät kulkuneuvot, eli hevoskärryt. Niiden rattaat pyörivät juuri tuon vajaan viiden jalan etäisyydellä toisistaan.

Mutta mistä kärryihin oli omittu näin erikoinen akseliväli?

Muuten kärryt eivät olisi sopineet vanhojen valtateiden pintaan kuluneisiin uriin. Vääränlaiset vaunut olisivat menneet helposti rikki tai ojan puolelle. Samasta syystä suomalainen ajaa lumisella tiellä edellä kulkevien autojen raivaamissa renkaan jäljissä. Se on helpointa ja turvallisinta.

Kuka sitten rakensi Englantiin vanhat, urautuneet valtatiet?

Vanhat roomalaiset rakensivat ne legiooniensa siirtelemiseksi Euroopassa. Samoja teitä oli käytetty siitä lähtien. Teiden painaumat syntyivät, kun kymmenettuhannet sotilaat kulkivat niitä vaunuineen. Roomalaiset kun olivat määritelleet, että kaikissa heidän vaunuissaan oli oltava identtinen akselileveys.

Siispä USA:n rautateiden raideleveys 4 jalkaa ja 8,5 tuumaa juontaa juurensa roomalaisten sotavaunuista.

Jos siis joskus ihmettelet, mistä hevon hanurista jonkin tuotteen tai palvelun ominaisuus on peräisin, saatat olla täsmälleen oikeassa. Roomalaisten sotavaunun leveys määräytyi alun perin siten, että aisojen väliin tuli mahtua juuri sopivasti kaksi sotahevosen takapuolta rinnakkain.

Vaatimusmäärittelyn pitäisi kuvata, mitä palvelun pitäisi saada aikaan, ei niinkään, miten palvelun pitäisi toimia. Varo erityisesti oletuksia, joita kaikki pitävät itsestään selvinä.

Lähde: Customer Centered Products, Ivy F. Hooks & Kristin A. Farry 2001

Palvelun tuotteistaminen opas, Jari Parantainen
Palvelun tuotteistaminen -käsikirja
Tämä e-kirja neuvoo, miten tuotteistat insinöörisi osaamisen helposti ostettavaksi sisäänheittopaketiksi.
Maksuton

Yksi kommentti

  1. Niin ihannemaailmassa … mutta kun kerran on johonkin standardiin on päädytty, niin se täytyy ilmaista vaatimuksena. Ettei sitten käy niin kuin eräälle laivostolle joka tilasi uivan telakan X metrin aukolla, valitettavasti vain telakkaa käyttävät laivat olivat X + 1 metriä leveitä. Yhteensopivuus olemassa olevien järjestelmien kanssa on siis validi vaatimus.

    Toisaalta taas joskus niitä vaatimuksia joudutaan keksimään ihan itse: kun tehdään jotakin aivan uutta. Ongelma on tietysti se, että näitä vaatimuksia ei voi testata, koska asiakas ei tiedä omistavansa sellaisia tarpeita.
    Se voittaa joka keksii sen joukon kuvitteellisia vaatimuksia joka lopuksi vastaa asiakkalle myöhemmin ilmentyviä tarpeita, muita emme muista koska he hävisivät.

    ————————————————-
    Jari Parantainen vastaa (12.2.2008 klo 8:05)

    Pekka, kiitos kommentistasi! Olen kanssasi ihan samaa mieltä standardeista. Palveluprojektiemme vaatimusmäärittelyissä puhumme asiakkaillemme yleensä infrastruktuurinäkökulmasta. Se sisältää sitten paitsi standardit, myös lakien, paikallisten tapojen ja kulttuurin asettamat vaatimukset.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Aiheeseen liittyvät muut kirjoitukset

Sorcolorin hinnoittelu poikkeaa alan käytännöistä edukseen. Se jää kerralla mieleen.
Jari Parantainen

Sorcolorin hinnoittelu jää jokaiselle mieleen

Sorcolorin hinnoittelu on maalausliikkeelle poikkeuksellinen. Asuntonsa maalaamista pähkivän asiakkaan ei tarvitse pyytää myyjää edes arviokäynnille, koska urakan hinta on jo etukäteen tiedossa. Selkohinta helpottaa ostamista ja poistaa riskin tunnetta.

Palvelun tuotteistaminen opas, Jari Parantainen

Palvelun tuotteistaminen

Pakerratko insinöörien esimiehenä?

Tämä yli 100-sivuinen e-kirja neuvoo vaihe vaiheelta, miten puserrat asiantuntijoittesi osaamisesta enemmän kate-euroja tuotteistamisen keinoin.

Teoksen vinkit perustuvat Suomen kokeneimman tuotteistajan käytännön kokemuksiin sadoista insinööritalojen tuotteistusprojekteista 17 vuoden aikana.