Mistä tunnistat huonosti laaditun palvelun vaatimusmäärittelyn? Mitä tekemistä USA:n rautateillä on asian kanssa?
Palvelun vaatimusmäärittely on erittäin huono, jos se perustuu vääriin, keksittyihin tai oletettuihin ajatuksiin asiakkaan tarpeista. Määrittelyn tekijä ei ehkä kirjaa alkuperäistä lähdettä ylös. Tai hän jättää vaatimuksensa muuten vain perustelematta.
Jälkikäteen on sitten mahdoton tietää, kuinka tosi kyseinen vaatimus on alun perin ollut. Klassinen esimerkki tästä on Yhdysvaltojen rautateiden kiskojen etäisyys toisistaan. Kuten kaikki tietenkin tiedämme, sehän on neljä jalkaa ja 8,5 tuumaa.
Miksi uudisraivaajat ovat aikanaan ovat valinneet näin oudon lukeman? Mikseivät he valinneet jotain mukavan pyöreää lukemaa, vaikkapa tasan viittä jalkaa?
Kuten arvata saattaa, hassu mitta on suoraa perintöä Englannista. Kun maahanmuuttajat rakensivat uuden kotimaansa rautatiet, he käyttivät samaa raideleveyttä kuin vanhalla mantereella oli tapana. Mitäpä sitä turhaan miksikään muuttamaan.
No kuinka kummassa englantilaisten rautateiden kiskojen etäisyys on juuri neljä jalkaa ja 8,5 tuumaa?
Rautateitä rakensivat ne samat raatajat, jotka olivat moukaroineet junien edeltäjien, eli kauramoottorilla toimineiden raitiovaunujen radat paikalleen.
Entä mistä topparoikat saivat epämääräisen mittansa?
He olivat tuoneet mukanaan samat työkalut, joilla rakennettiin raitiovaunuja edeltävät kulkuneuvot, eli hevoskärryt. Niiden rattaat pyörivät juuri tuon vajaan viiden jalan etäisyydellä toisistaan.
Mutta mistä kärryihin oli omittu näin erikoinen akseliväli?
Muuten kärryt eivät olisi sopineet vanhojen valtateiden pintaan kuluneisiin uriin. Vääränlaiset vaunut olisivat menneet helposti rikki tai ojan puolelle. Samasta syystä suomalainen ajaa lumisella tiellä edellä kulkevien autojen raivaamissa renkaan jäljissä. Se on helpointa ja turvallisinta.
Kuka sitten rakensi Englantiin vanhat, urautuneet valtatiet?
Vanhat roomalaiset rakensivat ne legiooniensa siirtelemiseksi Euroopassa. Samoja teitä oli käytetty siitä lähtien. Teiden painaumat syntyivät, kun kymmenettuhannet sotilaat kulkivat niitä vaunuineen. Roomalaiset kun olivat määritelleet, että kaikissa heidän vaunuissaan oli oltava identtinen akselileveys.
Siispä USA:n rautateiden raideleveys 4 jalkaa ja 8,5 tuumaa juontaa juurensa roomalaisten sotavaunuista.
Jos siis joskus ihmettelet, mistä hevon hanurista jonkin tuotteen tai palvelun ominaisuus on peräisin, saatat olla täsmälleen oikeassa. Roomalaisten sotavaunun leveys määräytyi alun perin siten, että aisojen väliin tuli mahtua juuri sopivasti kaksi sotahevosen takapuolta rinnakkain.
Vaatimusmäärittelyn pitäisi kuvata, mitä palvelun pitäisi saada aikaan, ei niinkään, miten palvelun pitäisi toimia. Varo erityisesti oletuksia, joita kaikki pitävät itsestään selvinä.
Lähde: Customer Centered Products, Ivy F. Hooks & Kristin A. Farry 2001
Yksi vastaus
Niin ihannemaailmassa … mutta kun kerran on johonkin standardiin on päädytty, niin se täytyy ilmaista vaatimuksena. Ettei sitten käy niin kuin eräälle laivostolle joka tilasi uivan telakan X metrin aukolla, valitettavasti vain telakkaa käyttävät laivat olivat X + 1 metriä leveitä. Yhteensopivuus olemassa olevien järjestelmien kanssa on siis validi vaatimus.
Toisaalta taas joskus niitä vaatimuksia joudutaan keksimään ihan itse: kun tehdään jotakin aivan uutta. Ongelma on tietysti se, että näitä vaatimuksia ei voi testata, koska asiakas ei tiedä omistavansa sellaisia tarpeita.
Se voittaa joka keksii sen joukon kuvitteellisia vaatimuksia joka lopuksi vastaa asiakkalle myöhemmin ilmentyviä tarpeita, muita emme muista koska he hävisivät.
————————————————-
Jari Parantainen vastaa (12.2.2008 klo 8:05)
Pekka, kiitos kommentistasi! Olen kanssasi ihan samaa mieltä standardeista. Palveluprojektiemme vaatimusmäärittelyissä puhumme asiakkaillemme yleensä infrastruktuurinäkökulmasta. Se sisältää sitten paitsi standardit, myös lakien, paikallisten tapojen ja kulttuurin asettamat vaatimukset.