Pölli tästä -blogi on ideavarkaan apaja

Älä ryppyile Teksasille

Share on twitter
Share on linkedin
Share on facebook
Share on whatsapp
Jari Parantainen
Jari Parantainen
Tavoitteeni on lihottaa suomalaisen insinöörin lompakkoa niin, että hän saa osaamisestaan enemmän rahaa. Olen Suomen kokenein tuotteistaja. Palkittu Pölli tästä -blogi & bisneskirjoja. ✆ 050 5229 529

New call-to-action

Tilaa hälytys

Vaani sinäkin Pölli tästä -blogia. Saat tiedon Jarin uusista kirjoituksista sähköpostiisi.

Alennusmyynti kielletty -hinnoittelukoulutus 9.3.2020 Helsingissä + striiminä
Helsingin seudun kauppakamari järjestää hinnoittelukoulutuksen, jossa et joudu tuijottamaan tylsiä hintajoustokäyriä niin, että silmäsi kuivuvat päähän. Pian kampeat katteesi kohdalleen neljässä vaiheessa.
KOULUTUS

Hyvinkään verilöylyn vuoksi on taas muodikasta heristellä sormea tuliaseiden omistajille. Koska seuraan aikaani, olen syyllistynyt siihen itsekin.

Silti on epätodennäköistä, että yksikään metsästäjä tai kilpa-ampuja luopuisi aseestaan vapaaehtoisesti. Mäkätys vain ärsyttää. Kapinahenki kasvaa.

Nalkuttamiseen perustuvat kampanjat ovat kuitenkin suosittuja.

Viimeksi eilen kuulin radiosta nuorille suunnatun mainoksen, joka yritti nolata rattijuoppoja. Veikkaan, ettei se pysäytä ainoatakaan kännissä kaahaavaa kollia.

Löytyisikö saarnaavan nutturapään tilalle jotain tehokkaampaa? Se on tsiljoonan euron kysymys. Käännyttäminen eri muodoissaan lienee maailman arvokkain bisnes.

Vaihtoehtoinen näkökulma on kyllä tiedossa. Oiva esimerkki löytyy Teksasista.

Roskaajat olivat osavaltiolle melkoinen riesa 1980-luvun alussa. Tienvarsien siivoamiseen paloi muikeat 25 miljoonaa taalaa vuodessa. Kustannus kasvoi 15 prosentin vuosivauhtia.

Totta kai viranomaiset yrittivät parhaansa. Mutta tyypilliset ”Älä heitä roskia, ole hyvä” -kilvet eivät purreet. Pysähdyspaikkojen roskikset täyttyivät hitaasti.

Aiheeseen perehtynyt tutkija Dan Syrek sai tehtäväkseen miettiä jotain fiksumpaa.

Aluksi hän määritteli roskaajan prototyypin. Se oli 18—35-vuotias pickupilla ajava mies, joka piti urheilusta ja kuunteli radiosta kantria.

Syrek piti mukanaan valokuvaa punaniskasta, joka seisoi autonsa vieressä. Tutkijamme risti tuon kohderyhmänsä edustajan Bubbaksi.

Kuten arvata saattaa, välinpitämätöntä Bubbaa eivät vihreät arvot hetkauttaneet. Häntä ei jonkin söpön elikon näkökulma kiinnostanut. Lisäksi hän tietenkin vastusti auktoriteetteja.

Sitä paitsi miten Bubba hyötyisi, jos hän kiikuttaisi tölkkinsä roskikseen? Siitä koituisi pelkkää riesaa, ilman mitään välitöntä palkkiota.

Yksi vaihtoehto oli tietysti sakottaa roskaajia ankarasti, kuten monissa osavaltioissa on tapana. Mutta sehän olisi luultavasti vain lietsonut tosimiehiä kapinaan.

Syrek päätyi lopulta yksinkertaiseen ratkaisuun. Bubba oli vakuutettava siitä, että hänen kaltaisensa ihmiset eivät roskaa.

Osavaltio käynnisti Syrekin tutkimustulosten perusteella kampanjan. Sen idea tiivistyi nerokkaan kaksimieliseen iskulauseeseen ”Don’t Mess with Texas”.

Hanke ammensi voimansa kuuluisista teksasilaisista, jotka olivat Bubballe tärkeitä. Kaartiin kuului sellaisia julkkiksia kuin nyrkkeilijä George Foreman, blueskitaristi Stevie Ray Vaughan sekä kantrimuusikot Jerry Jeff Walker ja Willie Nelson.

Kaikki mainokset päättyivät aina samoin. Yksi jos toinen Bubban esikuvista täräytti varsin aggressiiviseen sävyyn, ettei Teksasille ryppyillä / Teksasia ei sotketa.

Vähitellen tyhmempikin alkoi tajuta, ettei kotiseudustaan ylpeä macho roiski jätteitään pitkin maita ja mantuja.

Kampanja oli menestys. Sen vaikutukset alkoivat näkyä muutamassa kuukaudessa.

Ensimmäisen vuoden aikana roskaaminen väheni 29 prosenttia. Viidessä vuodessa tienposkessa näkyvä tauhka väheni 72 prosenttia. Bubba paiskoi 81 prosenttia vähemmän tölkkejä autonsa ikkunasta.

Totta kai myös muissa osavaltioissa kampanjoitiin samaan aikaan. Mutta yleensä viesti oli sitä samaa perinteistä mäkätystä.

Syrek laski vuonna 1988, että ero nalkutukseen panostaneisiin osavaltioihin oli raju. Niiden teiden varsille kertyi roskia yli tuplasti verrattuna Teksasiin.

Suomalaisten omistamien tuliaseiden määrä romahtaa sinä päivänä, kun torrakosta tulee munattoman pelkurin tunnusmerkki.

Lähde: Made to Stick, Chip Heath & Dan Heath 2007.

Palvelun tuotteistaminen -opas, Jari Parantainen
Palvelun tuotteistaminen -käsikirja
Tämä e-kirja neuvoo, miten tuotteistat insinöörisi osaamisen helposti ostettavaksi sisäänheittopaketiksi.
Maksuton

5 kommenttia

  1. Vähän menee asian ohesta: ei kai tuliaseiden omistukesessa ole mitään pahaa, eikä sitä ole tarkoitus millään kamppanjalla vähentää. Oikeastaan aika vaikea nähdä, miksi metsästäjä tai kilpa-ampuja olisi ”munaton pelkuri” sen enempää kuin sienestäjä tai pikajuoksijakaan.

    Tässä uusimmassa tapauksessa kai oli aseet varastettu. Ehkä joku ”minun aseitani ei varmasti varasteta” -kamppanja teksasin tyyliin voisi toimia ja ohjata ihmisiä pitämään aseitaan paremmin lukittuina. Tämä kamppanja pitäisi tietysti esittämäsi mallin mukaan toteuttaa ilman mäkätystä.

    1. Päinvastoin, monen mielestä harrastuskäyttöön hankittujen tuliaseiden omistaminen ei ole yhtä harmitonta kuin sienestäminen. Kuulun itsekin näin ajattelevien joukkoon.

      Kokemukseni on sitä paitsi se, että missä on tuliaseita, siellä on myös keskimääräistä enemmän tosimiehiä. En ole tässäkään näkemyksineni aivan yksin.

      Tulemme lähivuosina näkemään monenlaista kampanjointia tuliaseiden karsimiseksi sekä Suomessa että ulkomailla. Mieleen tulee ainakin neljä eri lähestymistä:

      1. Tuliaseita saa hankkia ja käyttää, mutta valtio tekee siitä entistä kalliimpaa. Silloin vain todella rautaansa rakastava pitää arsenaalinsa ennallaan. Osa luopuu ainakin osasta aseitaan.

      2. Valtio yrittää kieltää tuliaseet mahdollisimman kattavasti muilta kuin viranomaisilta tai sotilailta.

      3. Tuliaseiden vastustajat kampanjoivat syyllistämällä, mäkättämällä ja saarnaamalla. Tämä ei johda kaksisiin tuloksiin.

      4. Tuliaseiden käyttäjistä alkaa muodostua yleinen käsitys, että he ovat säälittäviä, akkamaisia pelkurihomoja. Tämä tehoaa kaikkein parhaiten.

      Esimerkki nelosvaihtoehdosta on jo kaikkien nähtävissä. Menestyjä ei nimittäin tupakoi. Vain luuserilla roikkuu sätkä suupielessä.

      Mielikuva vähentää tupakointia enemmän kuin kaikki keuhkosyövällä pelottelevat kampanjat yhteensä.

  2. Vaikea kuvitella kamppanjaa, jossa aseiden käyttäjien kuvaksi saataisiin ”pelkurihomo” – varsinkin kun aseiden imagoa puolustaa maailman tehokkain propagandakoneisto Hollywood. Tupakan imagon muutos lähti myös Hollywoodista…

    Uskottavampi mustamaalauskamppanja olisi brändätä aseiden käyttäjät maalaisjunteiksi, sillä se on lähempänä totuutta. Toisaalta maalaiset tuskin tällaiseen kamppanjaan reagoisivat halutulla tavalla. Edelleen uskoisin ”tosimies pitää aseestaan huolta” -tyyppisen positiivisen kamppanjan tuovan enemmän todellisia hyötyjä.

    Omakohtainen anekdootti on juuri toiseen suuntaan: olin aina pitänyt metsästysseuroja vanhojen ukkojen kerhoina, mutta parin kaverin aloitettua harrastus olen saanut paljon positiivisemman kuvan, metsästys sopii myös nuorelle Helsinkiläiselle.

    1. Näissä tuotteistajan töissäni ei mene päivää, ettei joku väittäisi, että muutos on mahdoton. Tai ainakin se on niin vaikea, että lähdetään mieluummin kotiin katsomaan telkkaria.

      Ideasi maalaisjunteista on oikean suuntainen. Tosin keskittyisin pelkästään juntti-sanaan. Toki se viittaa alun perin tyhmän maalaisen stereotyyppiin, mutta merkitys lienee hämärtymässä. Hyvä niin, sillä maalaisuudessa ei ole mitään vikaa sinänsä.

  3. Tämä on vähän sama asia kuin että polkupyörällä ei aja kuin punavihreän onnelan homot. Kun asiasta ei tiedä mitään, niin se pitää kieltää.

    Polkupyörällä kuolee vuosittain 19 ihmistä. Se on muuten yhtä vaarallinen laji kuin moottoripyöräily ja kaksi kertaa vaarallisempaa kuin mopoilu. Näin ollen tästä kamikaze-lajistä ei pääse eroon kuin:

    a. Valtio tekee siitä entistä kalliimpaa. Esimerkiksi polkupyörät pitää rekisteröidä ja niille on tehtävä vuosikatsastus. Samoin jokaiselle polkipyörälle pitää ottaa pakollinen liikennevakuutus, josta maksetaan polkupyöräilijöiden liikenne. että henkilövahingot.
    b. polkupyöräily on tokia sallittua, mutta siihen vaaditaan lääkärin todistus, ajokortti ja ajokoe. Alle 18 vuotiaat ei saa ajaa polkupyörällä ollenkaan, koska kuuluvat riskiryhmään.
    c. polkupyöräilijöistä on jo muodostunut yleinen säälittävä käsitys että he kuuluvat punavihreään onnelaan – mitä pidempi matka sitä tyhmempi mies.

    Ei en minä polkupyöräilystä enkä aseista tiedä yhtään mitään, mutta en silti ole kuitenkaan niitä ensimmäisenä kieltämässä enkä niiden käyttöä rajoittamassa. Yhteiskunnallisesti polkupyöräily on kuitenkin suurempi ongelma kuin aseet.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Aiheeseen liittyvät muut kirjoitukset

Syntyvyys saattaa romahtaa sitä nopeammin, mitä ahkerammin toimittajat jaksavat taivastella asiaa.
Jari Parantainen

Jos syntyvyys sakkaa lisää, se saattaa olla toimittajan vika

Syntyvyys Suomessa on syöksykierteessä. Se on saanut toimittajat keulimaan. Esimerkiksi Helsingin Sanomat uhrasi taas aiheelle kolme aukeamaa. Mutta jokainen psykologiaan perehtynyt tajuaa, miten älämölö kannustaa entistä useampia lapsettomiksi.

Pölli tästä -blogi on ideavarkaan apaja
Jari Parantainen

Muistatko ennustaneesi Trumpin voiton?

Ensi viikolla ainakin yksi tuttavasi alkaa väittää, että hän aavisti Donald Trumpin voiton etukäteen. Kuitenkin muistat aivan hyvin, miten hän nimenomaan löi vetoa Hillary Clintonin

Pölli tästä -blogi on ideavarkaan apaja
Jari Parantainen

Selkopuhe voitti asiantuntijan jorinan

Rooger Doodley pohti Neuromarketing-blogissaan jo kauan sitten, miksi Donald Trumpin viesti tuntuu uppoavan äänestäjiin. Uusimmassa tekstissään (Trump Surprise: Four Neuromarketing Takeaways from the 2016 Election) hän käy läpi muutamia

Palvelun tuotteistaminen -opas, Jari Parantainen

Palvelun tuotteistaminen

Pakerratko insinöörien esimiehenä?

Tämä 120-sivuinen e-kirja neuvoo vaihe vaiheelta, miten puserrat asiantuntijoittesi osaamisesta enemmän kate-euroja tuotteistamisen keinoin.

Teoksen vinkit perustuvat Suomen kokeneimman tuotteistajan käytännön kokemuksiin sadoista insinööritalojen tuotteistusprojekteista 17 vuoden aikana.

New call-to-action