Asiantuntija otti yhteyttä sähköpostitse. Hän halusi ostaa koulutuksen.

Vastaan kyselyihin aina samalla tavalla. Alkukohteliaisuuksien jälkeen kerron heti hintani ja kysyn, kestääkö ostajan budjetti sen.

Osa toteaa, ettei massia löydy – ja alkaa saman tien keskustella vaihtokaupoista. Voisiko tilaaja tehdä sitä ja tätä vastalahjaksi Edisteelle?

Vastaukseni on poikkeuksetta kielteinen. Syy on ilmeinen.

Ensinnäkin raha on keksitty juuri vaihdon välineeksi. Kun hyperinflaatio ei vaivaa, en keksi mitään syytä, miksemme laskuttaisi toisiamme ristiin.

Me Edisteeltä lähetämme laskun koulutuksestamme. Kyselijä veloittakoon meitä palvelustaan hinnastonsa mukaisesti.

Järjestelystä on etua. Ensinnäkin kummankin firman kirjanpito kertoo totuuden toiminnan laajuudesta.

Sitä paitsi monet tavoittelevat mahdollisimman suurta liikevaihtoa. Se on monien mielestä yksi tärkeä liiketoiminnan arvostuksen mittari.

Arvonlisäveron ei pitäisi menoa haitata millään tavalla. Jos palvelumme maksavat yhtä paljon, niiden verot kumoavat toisensa. Ediste saa vähentää ostojensa alvit myyntiensä alveista. Sama pätee kauppakumppaniin.

Mitään verotettavaa voittoa ei synny kummallekaan. Vaihtokaupalle ei siis löydy mitään järjellistä syytä edes siksi, että joku haluaisi epäisänmaallisesti kiertää yhteisöveroja.

Käytännössä ainoaksi “ylimääräiseksi” kustannukseksi muodostuu muutama tilitoimiston laskuttama euro vienneistä kirjanpitoon.

Tästä pääsemme seuraavaan kysymykseen: miksi ylipäätään haluaisin jotain vaihtokauppana, jos en ole valmis maksamaan siitä rahaa?

Tietenkin ostaja toivoo, että hyvittäisin oravannahasta enemmän kuin sen todellisen arvon.

Parhaassa tapauksessa lennän vipuun ja suostun. Mutta totta puhuen suurin osa epämääräisiä ehdottelevista ei ajattele näin laskelmoivasti.

Sen sijaan vaihtokauppias ei halua kohdata todellisuutta. On mukavampi pitää pää pensaassa kuin hinnoitella oma palvelu.

Kun persaukinen ostaja alkaa puhua orvannahoista, hän aikoo pettää joko sinua tai itseään.