Kierrätän seminaareissani tuhtia tuotelaatikkoa. Se on esimerkki tuotteistamisesta. Höttöinen palvelu kannattaa konkretisoida jopa esineeksi – eli vaikkapa paketiksi.

Usein yleisössä istuva nainen alkaa purnata.

“Ei tällaisia laatikoita pitäisi tuottaa, se on ympäristörikos!”

Joudun aina puremaan hammasta. Luultavasti valittaja on jo sössinyt. Hän ei loppuelämänsä aikana pysty korvaamaan tekoaan. Pahvilaatikko sinne tai tänne ei vaikuta tuon taivaallista.

Hän on nimittäin hankkinut lapsen – tai jopa useita.

Tiedemiehet laskivat muutamia vuosia sitten, että lapsettomuus olisi ehdottomasti ekotekojen ykkönen. Toisaalta jos joku hankkii jälkeläisiä, mikään vihervenkoilu ei riitä kompensoimaan vahinkoa.

Sähköautot, energiansäästölamput, passivitalot tai maalämpöpumput eivät auta edes yhdessä. Lapsen tuottamat hiilidioksidipäästöt ovat jopa 40-kertaiset arkisten ekotekojen tuottamiin säästöihin verrattuna.

Tutkijat ottivat huomioon sen, että lapset hankkivat itsekin lapsia. Esimerkiksi USA:ssa syntynyt vekara kehittää yli 9 000 tonnin hiilidioksidipäästöt. Se on noin 5,7-kertainen pläjäys äidin omaan hiilijalanjälkeen verrattuna.

Toki lapsen ilmastohaitta vaihtelee rajusti maittain. Yhdysvaltalaisen lisääntymispäätöksellä on seitsenkertainen merkitys kiinalaiseen vanhempaan verrattuna.

Aihe on tietenkin tabu. Se näkyi mainiosti vaikkapa tämän päivän Hesarissa.

Lehti oli järjestänyt ekotekoja suuruusjärjestykseen niiden ilmastovaikutusten perusteella. Normaaliin tapaan neuvot olivat tällaisia:

Ota laturi seinästä, kun et lataa kännykkää. Säästät sähköä noin euron vuodessa.

Pese eko-ohjelmalla pyykki ja astiat. Säästät vettä ja sähköä.

Viivy suihkussa korkeintaan viisi minuuttia.

Raskaimman sarjan ohjeet koskivat matkustamista. Lentokoneita ja kaukolomia tulisi välttää.

Perhesuunnittelusta kirjoittajat eivät uskaltaneet lausua halaistua sanaa.

Länsimaisen lapsen hiilijalanjälki vastaa yli miljardin kartongista valmistetun muropaketin ilmastokuormitusta.

Lähde: Reproduction and the carbon legacies of individuals, Paul A. Murtaugh, Michael G. Schlax 2009.