Pölli tästä -blogi on ideavarkaan apaja

Perusta sinäkin Minä Oy

Share on twitter
Share on linkedin
Share on facebook
Share on whatsapp
Jari Parantainen
Jari Parantainen
Olen Suomen kokenein tuotteistaja. Koulutan & konsultoin. Aiheina tuotteistaminen ja hinnoittelu. Palkittu Pölli tästä -blogi & bisneskirjoja. [email protected] ✆ 050 5229 529
New call-to-action

Siirryin loppuvuodesta jälleen yksinyrittäjäksi. Myin Ediste Oy:n puolikkaani yhtiökumppanilleni Antille. Samassa rytäkässä ostin Noste Oy:n kokonaan takaisin itselleni.

Salakavalasti peräti nelivuotiseksi venähtäneen Ediste-savotan aikana vanha putiikkini Noste ehti näivettyä olemattomiin. Aloitin jälleenrakennustyöt joulukuussa.

Pohdin pitkään, olisiko tällä kertaa tehokkaampaa markkinoida reippaasti Jari Parantainen Oy:tä – siis Noste Oy:n sijaan. Vaikkapa ystäväni Katleena ”Kattis” Kortesuo on hoitanut homman esimerkillisesti.

Toinen oiva esikuva on tietotekniikan asiantuntija ja tietokirjailija Petteri Järvinen. Ei hänelläkään ole ollut tarvetta korostaa yritystään. Petterin oma nimi toimii tavaramerkkinä oikein hyvin.

Kaikki terveet ihmiset ovat aina toiseksi eniten kiinnostuneita muista ihmisistä. Lähimmäiset jäävät kakkoseksi enintään peilistä säteilevälle ihanalle persoonalle.

Tosin muutamat tuhannet suomalaiset insinöörit muodostavat poikkeuksen. He saattavat olla innostuneempia biteistä, yhtälöistä ja planeettapyöristä.

Yhtiö on harvoin kiinnostava sinänsä. Ilman ihmisiä ja heidän merkillisiä tempauksiaan se on vain hallinnollinen himmeli, jolla on kenties jotain omaisuutta.

Vain perverssi pesänhoitaja näkee märkiä unia tiiliseinistä ja tavaramerkeistä.

Päätin lähteä Jaakko Pöyryn, Vilho Väisälän ja Eila Kaislan viitoittamalle tielle. Mutta sitten törmäsin ongelmaan, joka tosin saattaa jyrsiä vain tuotteistajia: miten nimeäisin palveluni?

Olen myynyt jo vuosituhannen alusta saakka erilaisia tuotteistamiani paketteja, kuten Noste-tuotteistamo™, Noste-suolakaivos® tai Noste-törmäystesti™.

Järjestely on looginen ja arkityössä toimiva. Napakasti nimetyt tuotteet helpottavat sekä myymistä että ostamista. Lisäksi firman ja tuotteen nimiyhdistelmä on lähes poikkeuksetta rekisteröitävissä tavaramerkiksi saakka.

Käytäntö on hyvin yleinen. Esimerkiksi Microsoftin kaikki tuotenimet rakentuvat vastaavalla tavalla: Microsoft Word, Microsoft Excel, Microsoft Outlook jne.

Vertailun vuoksi: Pastori Parantaisen törmäystesti kuulostaa aika kornilta.

Lopulta päädyin kompromissiin: firmani olkoon edelleen Noste Oy. Mutta en edes yritä luoda sellaista mielikuvaa, että Noste olisi yhtään enempää tai vähempää kuin minä itse.

Käytännössä se tarkoittaa vaikkapa sitä, että Nosteen verkkosivujen valikossa ei lue ”tuotteet”, ”yhteystiedot” tai ”asiakkaat”. Puhumattakaan, että otsikot olisivat valheellisessa muodossa ”tuotteemme”, ”yhteystietomme” tai ”asiakkaamme”.

Sen sijaan naputtelin sisällön kautta linjan ensimmäiseen persoonaan. Valikotkin ovat siis muodossa ”tuotteeni”, ”yhteystietoni” tai ”asiakkaani”.

Samalla tietysti paljastan rivien välistä, etten haaveile mistään jättikonsernista. Pakko on jo vähitellen itsekin myöntää, etten saa (oman) organisaation pyörittämisestä pienintäkään tyydytystä.

Sooloura ei ole häpeä. Yhä useampi meistä päätyy yksinyrittäjäksi. Perusta sinäkin Minä Oy.

PS. Lue myös postaukseni Sinustako ihmiskauppias? vuodelta 2008.

Lataa Palvelun tuotteistaminen -käsikirja
New call-to-action

14 kommenttia

  1. ”Hyi hemmetti!” sanoisi kuka tahansa kasvutaloudesta huolestunut. Et siis aio työllistää muuta kuin itsesi? Voi kauhiaa, eihän se luo työpaikkoja!

    Siis muille kuin itsellesi. Työttömistäkin tykätään enemmän kuin hyvinpienyrittäjistä. Eiväthän he ole edes valtion tuloneuvotteluissa edustettuina.

    1. Näin se menee. Minun täytyy työttömänä hakea ensin opiskelemaan, että voisin aloittaa ensimmäiset hatarat askeleet yrittäjänä. Ainakin on aikaa kehittää, testata ja kuivaharjoitella asioita.

      Nimimerkit ja muut keksityt nimet ovat ainakin minulle paljon oikeita ihmisten nimiä helpompia muistaa. Erikoiset nimet jää kyllä helposti mieleen, mutta suurimmalla osalla meistä on aivan tavallinen ja tylsä nimi.

      1. Lasse, olet tietysti ihan oikeassa, että mattivirtaset kärsivät nimensä yleisyydestä. Toisaalta sille suomalaiset aina jaksavat nauraa, että joku vaihtaa nimensä vetävämmäksi.

        Jos esimerkiksi Lisa Sounio käyttäisi sukunsa vanhaa nimeä, hän olisikin Lisa Sonni. Tai ehkä Liisa Sonni? Ja kuten tunnettua, Sarasvuokin syntyi alun perin Jari Heinoseksi.

        Mutta jos vanhemmat yhtään ovat tutustuneet tuotteistamiseen ja henkilöbrändäämiseen, he antaisivat lapsilleen erottuvia nimiä. Enkä nyt tarkoita vain myötähäpeää herättäviä Elizabeth Alexandra Möttönen -tyyppisiä virityksiä.

    2. Vanha käsityöläisyys ja ammatinharjoittaminen tekee pikkuhiljaa paluuta. Se vain näyttää tällä kertaa hiukan erilaiselta: asiantuntijayrittäjiltä, jotka usein pakertavat yksin tai ehkä väljinä yhteenliittyminä tai osuuskuntina.

      Olin eilen puhumassa Akavan yrittäjäpäivillä. Siellä kuulin mielenkiintoista faktaa, miten esimerkiksi opiskelijat ovat kääntymässä selvästi aiempaa yrittäjämyönteisemmiksi.

      Itse luulen, että se johtuu siitä, että opiskelijat tekevät välttämättömyydestä hyveen. Jos loppututkintokaan ei johda työpaikkaan, yrittäjyys alkaa näyttää ainoalta järkevältä vaihtoehdolta.

  2. Hienoa tekstiä Jari! Hienoa nähdä että olet taas remmissä!

    Tuli mieleeni artikkelini, jossa siteerasin sinua juuri ko. aiheesta liittyen ”Pölli tästä” -kirjaan. Mielestäni asiantuntijuus ja sen tunnistaminen/tunnustaminen on kaiken ydin ja alku. Harva sen kehtaa myöntää ja harva sitä pääsee toteuttamaan. Liian monille oma imperiumi on kaiken tarkoitus, eikä nähdä mitä mahdollisuuksia löytyy ihan läheltäkin.

    Käy vilkaisemassa jos ehdit: https://mainosanttila.fi/yrittaminen-kielletty/

    1. Kysyin tapani mukaan eilen seminaarissa, kuinka moni yleisössä istuvista oli mielestään asiantuntija. Kuten tavallista, vain noin puolet käsistä nousi ylös.

      Kuitenkin jokainen paikalla olleista oli käsittääkseni jonkin alan asiantuntija. Nimittäin ainakin 80–90 prosenttia porukasta oli akateemisen koulutuksen saaneita yksinyrittäjiä.

      No miksi ne kädet eivät silti nousseet?

      Ehkä joku kärsi jäätyneestä olkapäästä, mikä tekee viittaamisesta sietämätöntä. Toisaalta oli jo myöhäinen perjantai-iltapäivä, joten väsymys saattoi vaivata. Ja mitä sitä aina viuhtomaan, kun joku pelle sitä kyselee.

      Luulen kuitenkin, että tosi yleinen syy on se, että moni suomalainen (yksinyrittäjä) ei tosiaan ole itsekään ajattellut olevansa asiantuntija.

      Jos näin on, kyseisten yrittäjien elämä voisi parantua monin tavoin pelkästään niin, että he alkaisivat vahvistaa asiantuntijuuttaan.

      Esimerkiksi ammattiylpeys voisi lisääntyä ja myyntityökin helpottuisi. Yrittämisestä tulisi luonnostaan ja mukavalla tavalla tavoitteellisempaa.

  3. Kiitos tästä :)! Selvitti sopivaan saumaan ajatuksiani.

    En tiedä, liittyykö tämä oman nimen karttaminen esim. sellaiseen asiaan kuin suomalainen ideaali vaatimattomuudesta. On parempi piiloutua tuotteen nimen taa, ettei oma nimi ”liikaa” näy.
    Itse ”tuotteisduin” puoli vahingossa. Blogini liittyi aluksi opiskeluun. Työnhaussa ohjasin kappelineuvoston ( kirkon työntekijä siis) tutustumaan siihen. Myöhemmin kiinnitin huomiota hengellisen kentän omituisuuksiin, jolloin blogi ponnahti suuremman joukon tietoisuuteen. – Yritin väistää sitä, että olen komeasti nimelläni (ja välttää syytökset ylpeydestä) perustamalla blogeja, joissa nimeäni ei ole. Lukijat itsepäisesti pysyivät lukemassa omalla nimelläni olevaa blogia. No, ihmekö tuo – vielä some- aikanakin kuljemme omilla nimillämme ja toisiamme nimillä puhuttelemme…
    Mutta mitenkö pääsisimme tuosta ”ylpistymispelosta” ( joka on erityisen rajua ” hengellisyydessämme” ja ehkä sieltä peruina myös muualla)? Muualla lanseerataan paitsi tuotteita ja brandeja myös ihmisiä.
    Hienoa, että kirjoitat taas! Pöllimässä olen käynyt useasti, vaikka toimintaympäristömme vähän poikkeaa toisistaan. 🙂

    1. Pauliina, osut aivan oikeaan!

      Totta kai taustalla on – etenkin introverteille asiantuntijoille aivan luontainen – tarve vältellä itsensä korostamista.

      Tuore uutinen suomalaisten insinöörien suosikkiautoista liittyy samaan asiaan.

      Volkkari tai Skoda on juuri siksi niin kova juttu, että auto on a) samalla teknisesti laadukas, mutta b) kukaan ei pidä sitä pröystäilevänä.

      1. 🙂 Siinäpä sitä… Mitä se tuokin (naapuri, työkaveri, vastaantulija) MINUSTA ajattelee…jos minä menen/teen/ostan…? Moinen rajoittaa/suuntaa aika paljon omaa itsenäistä toimintaa…Lopulta pyörii ympäri kuin hyrrä – ja todennköisesti kohta ei tee yhtään mitään – ainakaan semmoista, mikä johtaisi johonkin nii radikaaliin, että esimerkiksi avaisi uusia ovia tai auttaisi löytämään ratkaisuja…
        Itse jään kehittämään omaa ”oy:täni” uudella virralla.

  4. Upeaa Jari, onnittelut uusimman askeleen ottamisesta. Ja esimerkin näyttämisestä muillekin asiantuntijayrittäjille.

    Konsultin kompastuskivi on useimmin juuri se, että hän ei halua ”tehdä itsestään numeroa” ja kätkee persoonansa sekä asiantuntemuksensa yrityksen taakse.

    Uskottavuus murenee kasvottomasta monikkomuotoisesta yritystekstistä kun yhteystietosivuilla selviää, että yrityksen taustalla on vain yksi ihminen.

    Asiantuntijayrittäjänä tärkeimpiä päätöksiä on valita yrittämisen suunta – haluatko rakentaa yritys-brändiä vai asiantuntija-brändiä? Oman kokemukseni mukaan oman nimen tunnettuuden ja asiantuntijuuden vahvistaminen on se kevyempi ja nopeampi tie.

    PS. Kiitos paluusta blogi-aalloille ja virikkeiden antamisesta arkiseen aherrukseen!

    1. Tuo piilottelu näkyy konkreettisesti niin, että monet asiantuntijat haluavat olla hyvin diplomaattisia.

      Kuitenkin asiakkaat haluaisivat asiantuntijalta nimenomaan selkeitä ohjeita ja mielipiteitä. Toisaalta ja toisaalta -tyyppinen jaarittelu ei ostajaa paljon lämmitä.

      Vaatimaton asiantuntija reagoi tällaiseen niin, että hän alkaa selitellä ja vähätellä näkemyksiään. No, siinä sitä sitten ollaan: myyjä tuhoaa tuotteensa ihan itse.

  5. Jari, kiitos päivän parhaasta palautteesta!

    Olen muuten ihan samaa mieltä kanssasi nimien suhteen:

    a) Jos asiantuntijalla on tavallinen nimi, hänen kannattaa muuttaa se erikoisemmaksi.

    b) Vanhempien kannattaa antaa lapselleen harvinainen nimi, kunhan se ei ole kikkailua.

    Olen muuten saanut oman nimeni helmikuussa 1976, jolloin minut kastettiin isoäitini kirjoittaman romanttisen tyttökirjan mukaan. Opuksen nimi oli ”Katleena lähtee maailmalle”. Onneksi olin tyttö, sillä muuten olisin todennäköisesti saanut nimeni kirjasta ”Luunyrkin poika”.

    Luunyrkki Kortesuo. Siinä vasta nimi asiantuntijalle.

    1. Mielestäni blogin ympärille rakentamasi verkkosivut ovat esimerkilliset. Siksi kyselin taannoin lupaasi niiden apinoimiseksi soveltuvin osin.

      Vanhempani eivät 1960-luvulla olisi saattaneet kuvitellakaan, että jonain päivänä heidän poikansa joutuisi taistelemaan huomiosta jossain merkillisessä netissä.

      Nykyään tilanne on toinen. Vanhempien kannattaa miettiä sekunti, miten heidän pikku palleronsa välttää aikanaan törmäykset täyskaimojensa kanssa. Niitä syntyy väistämättä yhä helpommin.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Aiheeseen liittyvät muut kirjoitukset

tarkistuslista-M
Jari Parantainen

Anna palautetta tapahtumajärjestäjän pikaoppaasta

Tapahtumajärjestäjän pikaopas on rakennettu kuuden tarkistuslistan ympärille. Yhteensä listoista löytyy 62 tärkeää tehtävää, joista moni unohtuu alan ammattilaisiltakin. Sivuja oppaassa on 30.

Palvelun tuotteistaminen -opas, Jari Parantainen

Palvelun tuotteistaminen

Pakerratko insinöörien esimiehenä?

Tämä 120-sivuinen e-kirja neuvoo vaihe vaiheelta, miten puserrat asiantuntijoittesi osaamisesta enemmän kate-euroja tuotteistamisen keinoin.

Teoksen vinkit perustuvat Suomen kokeneimman tuotteistajan käytännön kokemuksiin sadoista insinööritalojen tuotteistusprojekteista 17 vuoden aikana.

New call-to-action