Pölli tästä -blogi on ideavarkaan apaja

Laiska rakastaa ideoita

Share on twitter
Share on linkedin
Share on facebook
Share on whatsapp
Jari Parantainen
Jari Parantainen
Autan insinöörejä tuotteistamaan osaamisensa helposti ostettaviksi palvelupaketeiksi. Olen Suomen kokenein tuotteistaja. Palkittu Pölli tästä -blogi & bisneskirjoja. ✆ 050 5229 529

Kotini tuntumassa nököttää iso ostoskeskus. Parkkihallista yläkertaan nousee moottoroitu ramppi tai ”rullamäki”. Siis sellainen, johon voi huoletta puskea katumaasturin kokoiset ostoskärryt.

Nousu on niin loiva, että satavuotias satakiloinen jaksaisi tepastella sitä ylös. Silti 99 prosenttia porukasta lakkaa kävelemästä heti. Muka kiireiset kaupunkilaiset jämähtävät moottorimäkeen, joka etenee tuskallisen h-i-t-a-a-s-t-i.

Seminaariyleisö toivoo aina, että esiintyjä toimittaisi pauverpointtinsa sähköisenä jälkikäteen. Näin kuulijan ei tarvitse rasittaa rannettaan ja tuhertaa muistiinpanoja. On paljon mukavampi vain istua öllötellä.

Niin lyhyttä oikotietä ei olekaan, että se säästyisi ihmiseltä. Pari metriä riittää. Nurmikon kulman poikki ilmestyy polku.

Ei tässä sinänsä mitään uutta: homo sapiens on äärimmilleen viritetty kalori-imuri. Toisaalta pääkoppa pihtaa kropan polttoainevarastoja kuin vanhapiika neitsyyttään. Se on evoluution muokkaama mekanismi, jonka avulla lajimme on selvinnyt niukoista ajoista.

Esimerkkini olivat alkeellisia ja ilmeisiä. Mutta niiden lisäksi vuosimiljoonat ovat jalostaneet hienompia laiskottelun muotoja, joita ei ole yhtä helppo tunnistaa.

Kymmenenisen vuotta sitten pakersin konsulttina Sitran organisaatiossa, jonka tarkoitus oli seuloa rahoitettavia yritysideoita. Sain kuunnella 70 yrittäjän myyntipuheet.

Paria poikkeusta lukuunottamatta jokainen kandidaatti keskittyi vakuuttamaan, miten tehokas ideanikkari hän on. Harva heistä ymmärsi, että se oli raatimme mielestä tosi huono viesti.

Pääomasijoittajat nimittäin tietävät, että hyvistä ideoista on maailmassa hillitön ylitarjonta. Ideoiden testaajista ja toteuttajista sen sijaan on krooninen pula.

Entä miten tämä kaikki liittyy laiskotteluun?

Taustalla on yksi monista itsepetoksen muodoista. Aivomme toimivat niin, että hamassa tulevaisuudessa odottavat työt tuntuvat aina helpommilta kuin nyt välittömästi tarpeelliset tehtävät.

Arkisia sovelluksia riittää. Esimerkiksi asiakkaasi suostuvat buukkaamaan tapaamisen kanssasi sitä helpommin, mitä kauemmas tulevaisuuteen sitä ehdotat.

Kyse ei ole yksin siitä, että kiireisen kalenteri olisi lähipäivinä ruuhkaisempi kuin vasta kuukausien päästä. Tutkimusten mukaan ihmiset yliarvioivat järjestelmällisesti tulevan vapaa-aikansa määrän.

Vastaavasti 42-tuumainen taulu-tv heti tänään kotiin kannettuna tuntuu selvästi paremmalta vaihtoehdolta kuin säästösuunnitelma + vuoden odotus + telkkari käteisellä ostettuna. Ei ihme, että osamaksu puree – maksoi mitä maksoi!

Siksi myös ideointi koukuttaa. On paljon mukavampaa hahmotella mahtavia liikeideoita ja uneksia tulevasta menestyksestä. Sen sijaan vuosia kestävän tuotteistusvaiheen vastoinkäymisiä aivot eivät halua märehtiä.

Entiset yhtiökumppanini ovat kärsineet ryhtymisrajoitteisuudestani vuosia. Aikanaan katsoin viisaaksi keksiä vähintään yhden uuden bisnesmallin viikossa.

Mutta kun vuorossa olisi ollut viisi vuotta välttämätöntä raatamista, kehitin mieluummin (omasta mielestäni) vielä mahtavamman konseptin.

Näin mistään ei koskaan tule valmista. Mutta ei se mitään, mielessäni onkin jo roppakaupalla parempia ideoita!

Krooninen ideointi on vaarallinen itsepetoksen, lykkäämisen ja laiskottelun muoto. Keskity sen sijaan toteuttamaan jotain yksinkertaista nyt heti.

Lähde: The Willpower Instinct: How Self-Control Works, Why It Matters, and What You Can Do to Get More of It, Kelly McGonigal 2012.

Palvelun tuotteistaminen opas, Jari Parantainen
Palvelun tuotteistaminen -käsikirja
Tämä e-kirja neuvoo, miten tuotteistat insinöörisi osaamisen helposti ostettavaksi sisäänheittopaketiksi.
Maksuton

5 kommenttia

  1. Kirjoituksesi jälleen osui ja upposi – aiheutti korvien punotusta, kuten monet kirjoituksesi (mm. Pölli tästä -kirjoissa).

    Kaikki nämä ”opetuksesi” ovat olleet lokeroituneena huonon omantuntoni aivolohkon ”mañana-mappiin” jo ennen kuin edes luin yhtään kirjaasi. Totuuksien lukeminen teksteistäsi laittoi ne kaksi hernettä korvien välissä kuitenkin liikkeelle. Kirjojen lukeminen aiheutti suurin piirtein saman reaktion kuin joku olisi avannut kesken tarpeiden bajamajan oven satapäiselle jonolle – kaikkihan me tiedetään, mitä siellä bajamajassa tapahtuu, mutta sen julki tuleminen aiheuttaa epäilemättä, housut nilkoissa kiinni jääneelle, häkeltyneen ja nolostuneen kuohahduksen kasvoille.

    Niin kuin myös tämä kirjoituksesi laiskuudesta – tai ”ryhtymisrajoitteisuudesta,” kuten asian kauniimmin paketoituna itsekin ilmaisit. Mutta kaikkeenhan löytyy laiskalta aina selitys ja diagnoosi (niitä riittää vähintään yhtä paljon kuin ideoita).
    Selitys kuin selitys, mutta jotta laiskuudesta voisi parantua, on tietysti ensin tunnistettava olevansa laiska. ”Hei! Olen Netta ja olen laiska.” Siitä alkaa parantuminen.

    Mutta mitä?! Minäkö laiska? TV:n kaukosäätimestä täytyy pyyhkiä pölyt kerran kuukaudessa ja päivät eivät tunnu riittävän mihinkään! Paljon tapahtuu, mutta silti tekemättömät ja kasaantuvat työt rasittavat taustalla enemmän kuin asioiden tekeminen.

    Tarinani ei mitä todennäköisimmin ole muillekaan vieras. Ei yhtään vieraampi kuin se syy, jonka varmasti yhtä moni tunnistaa. Mitä siis pelkäät eniten? Miksi lykkäät joitain asioita ja toisiin asioihin takerrut herkemmin? Koska siihen liittyy riski – epäonnistumisen riski.

    Epäonnistuminen voi olla myöskin sitä, että projekti ei etene toivotulla tavalla. Esimerkiksi projektia tehdessä kaapeista räjähtää silmille aina vain uusia kryptoja. Sitäkin moni pienessä mielessään pelkää. Pelkkä ajatuskin jo ahdistaa – eikö vain?

    Oireen hoitamisen sijaan kannattaisi siis alkaa hoitaa syytä. Valmentaa itseään. Miten tulisi suhtautua ja varautua mahdolliseen epäonnistumiseen? Tokihan kaiken järjen mukaan pitäisi tietysti keskittyä ennemminkin siihen onnistumiseen, mutta onnistuminenkin lähtee liikkeelle siitä, että tiedostaa faktat ja minimoi riskit.

    No, niin tai näin. Tässä mitä todennäköisimmin kuitenkin kyvytön opettaa halutonta tekemään tarpeetonta, joten epäonnistumisen riski lienee ilmeinen. Mutta siteeratakseni myös nuoria lääkäreitä kouluttavaa sisätautien erikoislääkäriä, Jorma Teittistä, niin ”pelastaa voit harvoja, auttaa monia, mutta lohduttaa voit kaikkia.”

    1. Netta, kiitos pohdinnastasi!

      Kaiken kukkuraksi aivotutkijat ja käyttäytymistieteilijät tarjoavat kokonaisen uuden ryhmän tekosyitä ja selityksiä. Olisi houkuttavaa todeta, että ihminen näyttää toimivan yllättävän usein vaistojensa vietävänä.

      ”Minkä siis sille voin, jos toimin vastoin omaa etuani. Käsky tuli jostain aivorungosta, en mahtanut sille mitään!”

      Jokaisen pitäisi siis treenata tunnistamaan niitä omia metkujaan, jotka kumpuavat alitajunnasta. Niin niitä olisi hiukan helpompi vastustaa.

      1. Olisi erittäin mielenkiintoista tietää, kuinka paljon nyky-yhteiskunta tuottaa sellaista käytöstä, jossa ihminen lakaisee vastuun pois itseltään.

        Tarkoitan siis sitä, että monissa yhteiskunnallisissa valinnoissa on jokin takaportti, jonka vuoksi oman valintansa tuloksen voi poistaa ja valita uudestaan. Esimerkiksi nykyään ammattikoulustakin voi päästä yliopistoon, toisin kuin vielä noin 15 vuotta sitten. Jos mieli yliopistoon, homma piti ratkaista 3 vuotta etukäteen ja valita lukio.

        Tietyissä asioissa näiden takaporttien olemassaolo on ihan järkevää, koska esimerkiksi nämä 9-luokkalaiset eivät varmaankaan ole kypsimmässä mahdollisessa iässä eivätkä välttämättä tiedä, mitä isoina tahtovat tehdä – eli pitäisikö valita lukio vai ammattikoulu.

        Mutta kun yhä useampi valinta on sellainen, jossa valintansa vaikutukset voi ”resetoida”, väitän, että se vaikuttaa myös siihen, kuinka pitkälti ihmiset ylipäätään jaksavat vertailla vaihtoehtoja ja oikeasti miettiä, mitä ne tarkoittavat.

        Esimerkki: 24-vuotias tuttuni haki opiskelemaan. Hän haki vain kahteen paikkaan, koska ne olivat ainoat, jotka kiinnostivat. Ei päässyt kumpaankaan. Mutta kiitos työttömyystukien muutoksen, alle kolmeen paikkaan hakenut alle 25-vuotias saa alennettua työttömyyskorvausta.

        Voidaan keskustella siitä, onko tämä alle 25-vuotiaisiin kohdistuva ”kyykytys” oikeudenmukaista, mutta KUKAAN ei voi väittää, etteikö asiasta olisi mediassa jauhettu, ja etteikö asiasta olisi ollut tietoa saatavissa.

        Tuttuni ei vain ollut ottanut asiasta selvää.

        Kun ihmiset on opetettu siihen, että asioista ei tarvitse ottaa vastuuta (koska valinnan vaikutukset voi aina poistaa!), eivät he myöskään OSAA ottaa vastuuta.

        1. Juuri eilen juttelin exäni (Apusen) kanssa vanhasta tarinasta, joka liittyy samaan asiaan.

          Sen mukaan Keski-Amerikan rannikolle vuonna 1519 rantautunut espanjalainen valloittaja Hernán Cortés olisi polttanut* laivansa rannassa. Näin hän esti miehistöään karkaamasta.

          Monet yrittäjät polttavat laivansa niin, että he ostavat aivan tahallaan järkyttävän kalliin rekan, painokoneen tai sorvin velaksi. Sen jälkeen ei enää tarvitse pohtia, huvittaisiko raataa yötä myöten.

          Takaportti on sekin, että opiskelijoiden pitäisi saada vetkutella oppilaitoksissaan niin pitkään kuin mieli tekee. Kuitenkin kaikki tietävät, että tiukka määräaika kasvattaa motivaatiota kummasti.

          * Ilmeisesti tuo polttaminen on väärinkäsitys. Sen sijaan Cortés upotti alukset. Tulos oli tietysti sama, paluutie oli poikki.

        2. Omien havaintojen mukaan vastuun lakaisua tapahtuu todella paljon. Vastuunoton lisäksi myös aloitteellisuus ja ahkeruus on niitä asioita, joita yritetään lakaista maton alle.

          En osaa sanoa millainen vaikutus takaporteilla olisi vastuun lakaisuun, sillä itse olen törmännyt usein hyvin suoraan ”vastuu, aloitteellisuus ja ahkeruus kielletty karenssin, täystyrmäyksen tai huonon arvostelun uhalla”-asenteeseen niin virastoissa, kouluissa, työpaikoilla, kaveriporukassa ja vapaa-ajan toiminnassakin. Minäkin olen ollut aikamoinen venkula, mutta onneksi tilanne on paranemaan päin 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Aiheeseen liittyvät muut kirjoitukset

Vesihana solmussa
Jari Parantainen

Tieteilijät vinkuvat kuin viljelijät

Tunnustan, etten ymmärrä tieteellisestä julkaisutoiminnasta tuon taivaallista. Mutta se saattaa olla pelkästään hyvä asia. Nimittäin tieteilijöille aihe saattaa olla liiankin läheinen. Ainakin sellainen vaikutelma syntyy,

MItkä ovat delegoinnin 12 vaihetta?
Jari Parantainen

Mitkä ovat delegoinnin 12 vaihetta?

Delegoinnissa on 12 vaihetta, joista suurin osa unohtuu aina. Asiantuntija harkitsisi ylennystään toisenkin kerran, jos hän ymmärtäisi, että suurin osa hänen päivistään kuluu sitten delegointitöissä.

Palvelun tuotteistaminen opas, Jari Parantainen

Palvelun tuotteistaminen

Pakerratko insinöörien esimiehenä?

Tämä yli 100-sivuinen e-kirja neuvoo vaihe vaiheelta, miten puserrat asiantuntijoittesi osaamisesta enemmän kate-euroja tuotteistamisen keinoin.

Teoksen vinkit perustuvat Suomen kokeneimman tuotteistajan käytännön kokemuksiin sadoista insinööritalojen tuotteistusprojekteista 17 vuoden aikana.