Lähetä viesti
Pölli tästä -blogi on ideavarkaan apaja

Yrittäjän vinkki työttömälle

Share on twitter
Share on linkedin
Share on facebook
Share on whatsapp
Jari Parantainen
Jari Parantainen
Olen Suomen kokenein tuotteistaja. Koulutan & konsultoin. Aiheina tuotteistaminen ja hinnoittelu. Palkittu Pölli tästä -blogi & bisneskirjoja. [email protected] ✆ 050 5229 529
New call-to-action
Tilaa hälytys

Vaani sinäkin Pölli tästä -blogia. Saat tiedon Jarin uusista kirjoituksista sähköpostiisi.

Palvelun tuotteistaminen -koulutus 20.4.2020 Turussa
Tuotteistamisen idea on tehdä ostamisesta helpompaa ja palvelun toimittamisesta kannattavaa. Samalla se tarkoittaa, että työstä tulee paljon mukavampaa. Koulutuksen järjestää Intoo.
KOULUTUS

Hankolainen Kati Heikkilä kirjoitti tänään Hesariin, ettei hän ole saanut töitä. Hän on valmistunut solu- ja molekyylibiologiksi puolitoista vuotta sitten.

Heikkilä kertoo hankkineensa jonkin verran työkokemusta. Lisäksi hän on harjoitellut itsensä myymistä uraohjaajan kanssa. Nirsokaan hän ei mielestään ole.

Mutta töitä maistereillemme ei vain ole löytynyt.

Jos olisin itse vastaavassa tilanteessa, tietäisin kyllä täsmälleen, miten toimisin. Työpaikka järjestyisi muutamassa päivässä.

Ensinnä on tietysti pohdittava kysyntää. Osaanko jotain sellaista, jota joku työnantaja tarvitsee?

Kukaan ei tietenkään palkkaa edes maailman parasta ammattilaista muuten vain. Hänen osaamisensa on muututtava rahaksi tai muuksi hyödyksi.

Jos kysyntää ei ole, vaihdan tietysti alaa. Olen tehnyt niin monta kertaa työurani aikana.

Seuraavaksi täytyy selvittää, miksi työnantaja ei palkkaa, vaikka tarvetta olisi. Vastaus on yksinkertainen: hän pelkää niin perhanasti.

Uusi työntekijä on aina valtava taloudellinen riski. Hän on sitä jo koeaikana, puhumattakaan kuukausista sen jälkeen.

Tähänkin ongelmaan on onneksi hyvin yksinkertainen ratkaisu. Poistan riskin. Sen jälkeen palkkaamiseni käy sormia napsauttamalla.

Miten saan riskin katoamaan kuin taikaiskusta?

No tietenkin joudun huolehtimaan, ettei palkkaamiseni maksa mitään. Sen vuoksi ehdottaisin liksaa, joka on nolla euroa kuukaudessa.

Jos työntantaja on tosi fiksu, hän ymmärtää, että aiheutan nollapalkkani lisäksi kuluja. Esimerkiksi perehdyttämiseni maksaa. Joudun korottamaan tarjoustani.

Lupaan maksaa pomolle kuukausittain siitä, että hän päästää minut työpaikalle. Summa olisi esimerkiksi puolet kaltaiseni duunarin palkasta.

Entä mistä tällainen työtön saisi muka rahaa, jolla maksaa työntantajalle? Se vasta helppoa onkin.

Myisin tietenkin autoni, asuntoni tai polkupyöräni. Tai hakisin pankista lainaa, jos luottotiedot ovat kunnossa. Tai pummaisin sukulaisilta.

Siirtäisin rahaa vastavirtaan niin kauan kuin koeaikani kestää. Tätä taloustieteilijät kutsuvat investoinniksi.

No niin kaikki demarihenkiset, puuskuttakaapa hetkinen pussiin.

Ehdotukseni saattaa tuntua poikkeukselliselta vain sellaisen ihmisen mielestä, joka ei tiedä elämästä paljon mitään.

Kuvaamallani tavalla me tuhannet yrittäjät tai ammatinharjoittajat hankimme itsellemme töitä harva se viikko.

Pelko on palkkaamisen suurin este. Saat varmasti pestin, kun poistat työnantajalta riskin tunteen.

Palvelun tuotteistaminen -opas, Jari Parantainen
Palvelun tuotteistaminen -käsikirja
Tämä e-kirja neuvoo, miten tuotteistat insinöörisi osaamisen helposti ostettavaksi.
New call-to-action
Lataa Palvelun tuotteistaminen -käsikirja
New call-to-action

201 kommenttia

  1. Tämä antisuomalainen ehdotuksesi poistaisi työttömyyden lisäksi maailmasta monta muutakin ongelmaa. Harmi vain, että niin moni takertuu senhetkiseen asemaansa ja käyttää vähäisen energiansa valittaakseen itse hankkimastaan olotilasta.

    Minä sanoin muutama vuosi sitten, että jokaisen palkkatyöläisen pitäisi ensin olla työnantajansa palveluksessa yrittäjä. Sen jälkeen työnantaja päättäisi, kenet ottaisi säännölliseen työhön lomarahoineen sun muineen. En osannut pukea ajatustani noin selkeäksi ja konkreettiseksi. Kuulijat meinasivat lynkata. Mietin vain mielessäni, että tiineeksi eivät saa ja tappaa eivät uskalla.

    Ei työ maailmasta lopu. Se vain muuttaa muotoaan. Moni pahvi ei ymmärrä sitä.

    1. Moni väittää olevansa älyttömän hyvä työntekijä. Mutta torvelot työnantajat eivät vain tajua sitä.

      No eivät tietenkään tajua, koska laadusta ei ole mitään näyttöä.

      Työttömän on siis todistettava kykynsä. Jos hän on niin loistava, totta kai työnantaja palkkaa hänet. Koeaika on riskitön puolin jos toisin.

      1. Muistelen nähneeni jutun GM:n dirikasta, joka lupautui nostamaan yrityksen tolpilleen ilman palkkaa. Aikoi toki ottaa parantuneesta (parantamastaan) tuloksesta aimo siivun. Otti kallispalkkaisena johtajana riskin pois työnantajalta. Molemmat voittivat.

      2. Ilmiöhän on sama kuin pääomasijoittajilta rahoitusta haettaessa: Prototyyppi pesee pelkän pitchauksen lähes joka kerta.

        Konkreettinen näyttö on kaikessa vakuuttavuudessaan niin eri levelillä pelkkiin puheisiin verrattuna.
        Ideoita kun on kaikilla ja lupaukset & spiikit voi aivan hyvin olla tyhjää täynnä.

        1. Kiitos Tuomas, hyvä vertaus!

          Sama juttu pätee myyntihommiin. Tärkeintä on päästä näyttämään kyntensä, maksoi mitä maksoi.

          Siksi paasaan asiakkailleni sisäänheittotuotteista. Sellaisen (jopa ainoa) tarkoitus on vain todistaa, että myyjä on kerrankin puheidensa mittainen.

          Ensiostaja on eri asia kuin asiakas. Kokeilija muuttuu asiakkaaksi vasta sitten, kun hän on tilannut toisenkin kerran.

          1. pemalautajurkele, näinhän se on, että kauppa pitää aina tyydyttää ostajaa sekä myyjää ja silloin se poikii uutta kauppaa ja uusia asiakkaita- Hyvä kello kuuluu kauas, paha kello vielä kauemmas (kansanviivautta)

  2. Kiitos Jari! Tulipa hyvä mieli yrittäjälle tästä kirjoituksesta. Radikaalilta kuulostava ideasi on tosiaan täysin totta, kun sitä katsoo yrittäjän näkökulmasta. Itse palkkaisin tuollaisen ehdotuksen tekevän ihmisen heti. Todennäköisesti hän olisi enemmän kuin hintansa arvoinen. Ja olettaen että näin olisi, niin hänethän pitäisi lopulta ottaa osakkaaksi normaalia kovemmalla palkalla. Näin hänenkin investointi maksaisi itsensä moninkertaisesti takaisin!

    1. Olen kanssasi aivan samaa mieltä. Jos työntekijälle olisi tarvetta, miten tuollaiseen tarjoukseen voisi olla tarttumatta. Jo se yksin kertoisi hakijan rautaisesta asenteesta.

      Käytännössä kuitenkin 99,99 % palkkatyötä etsivistä haluaa kaataa vastuun työnantajalle. Kun työtä ei irtoa, he alkavat parkua ikäsyrjinnästä, rasisismista, lasikatoista tai milloin mistäkin.

  3. ERITTÄIN mielenkiintoinen ajatus, josta on kenenkään täysjärkisen liki mahdotonta löytää mitään vikaa…

    1. Kuitenkin valtaosa ajattelee, että olisi jotenkin väärin ensin investoida muutama tonni, jotta saisi kymmeniä tai satoja tuhansia takaisin.

      Vain hetkeä aikaisemmin samat ihmiset ovat saattaneet sijoittaa koulutukseensa jopa parikymmentä vuotta ja kymmeniätuhansia omaa rahaansa.

  4. Erinomainen kirjoitus taas kerran Jari.

    Olisi ehdottomasti kokeilemisen arvoinen idea jokaiselle omasta mielestään pätevälle työnhakijalle, jolla takuuvarmasti myös erottuisi normaalista kasvottomasta työnhakijoiden massasta..

    Haluaisin ehdottomasti olla kärpäsenä katossa seuraamassa työnantajan ilmettä tämän lukiessa työhakemuksen palkkapyyntökohdasta: ”Maksan työnantajalle koeaikani ajan puolenkuun keskimääräistä työstä maksettavaa korvausta olevan rahamäärän kattamaan minusta aiheutuvia kuluja”.

  5. Hyvin konkretisoitu esimerkki. Jos joku näin reipas hakija tulee kohdalle, niin töihinhän hänet pitäisi ottaa. Mutta onkohan tämä Suomessa sallittua? Kieltäisikö joku laki tai työehtosopimus tekemästä näin? Tietenkin työtön työnhakija varmasti menettäisi työttömyysturvansa vaikka saisi miinusmerkkistä palkkaa työstään, jos työsuhdetta ei silti solmittaisi? Estääkö yhteiskuntamme näin maalaisjärjellä ajatellen järkevän työpanoksen markkinointikeinon käytön?

    1. Kyllä, ainakin yrittää!

      Meillä on tarjolla runsaasti sekundäärihyötyjä sairastamisesta ja itsensä syrjään sijoittamisesta.

      Toivottavasti maisteri on lukenut tämän blogin ja saanut jo haluamansa työn!

  6. Rikon keskustelusi sääntöjä ja varmaan tämän työttömän reppanan kommentti saa keikkua palstalla vain hetken trollaamassa ”hyvää keskustelua”.

    Haluan esiintyä nimettömänä, koska olen parhaillani siinä viheliäässä tilanteessa ja hakemassa töitä – erittäin lähellä jopa onnistumassa oman osaamisen matkkinointi casessa. En ole edes demarihenkinen vaan ihan riistomielellä liikkeellä oleva markkinointiroisto, silti minun korvaani kuulostaa aavistuksen diskriminoivalle, että maksaisim itseni palkkaamisesta – niin, vasta valmistuneena viiden vuoden työkokemuksella en tiedä elämästä paljon mitään vai mitä mieltä olitkaan?

    Jos minulla notkuisi tilillä nippu edellisen työnantajan tilittämiä erorahoja, minulla olisi se auto ja vaikkapa se asuntolainakin – maksaisin ehdottomasti työnantajalle, voi vaikka kahdelle, että saisin rakennettua kandidaattien välille aidon kilpailutilanteen.

    Varmasti yritykset myös pistävät parastaan, kun niiden välillä on pientä kilpailua. Näyttävät, että ovat ansainneet osaamiseni ja hyödyntävät kaiken potentiaalini.

    Maksaisin, vaikka olen jo avomielin tehnyt pari ilmaista harjoittelua alallani, sehän on investointi tulevaisuuteen.

    Maksaisin, mutta näin vastavalmistuneena täytyisi löytää jostakin vielä joku enkelisijoittaja rahoittamaan urani seuraavaa askelta.

    Eikö tämä todella kuulosta kenenkään korvaan oudolta?

    Mihis kurkkuun ne kyökkipsykologin kahvit menee, kun rekrykilpailussa toinen kandidaatti nokittaa oman tarjouksen moninkertaisesti – sitten kun perheen Volvon sijaan myydään Porsche, kaupantekijäisinä lisävarusteina tarjotaan osaamista, motivaatiota, tuoreutta ja potentiaalin?

    Vai oliko se voittaja sittenkin se, jonka ei tarvinnut maksaa itseään töihin?

    1. Kuten sanottu, tuhannet yrittäjät hankkivat töitä kuvaamallani tavalla joka päivä.

      Ja kyllä: työnantajat nimenomaan kilpailuttavat meitä työnhakijoita keskenämme niin paljon kuin ehtivät. Eikä se kuulosta kenestäkään mitenkään oudolta.

      Miksi tuo yrittäjille täysin arkinen tilanne olisi yhtäkkiä hirmuinen vääryys sinua kohtaan?

      1. En todellakaan väittänyt, että parhaan kandidaatin kilpailuttaminen olisi vääryys – päinvastoin itsehän sytyn kilpailusta. Virherekrytoinnit on resurssihukkaa kaikille, joten työnhakijat reilusti kisaamaan. Se millä keinoin kilpaillaan tekee tilanteesta epäreilun, rahalla ei mielestäni kilpailla tai ainakin se on tehokas keino vääristää kilpailua. tässä tilanteessa minulla ei yksinkertaisesti ole iskeä kahisevia pelimerkkejä pöytään, ja jos kilpailija iskee tiskiin kolmen kuukauden palkkaa vastaavan investoinnin, on tilanne epäreilu. You see? Mielelläni käyn kisaa taidoilla, osaamisella, motivaatiolla ja luovuudella. Itse myyn reippauteni ja karismani työnantajille toisin keinoin, toivottavasti lopulta valitsen kilpailijoista minulle parhaan vaihtoehdon tulevaksi työnantajakseni.

        1. Joudun jatkuvasti kilpailemaan upporikkaiden, omaa putiikkiani jopa satakertaisesti suurempien yritysten kanssa samoista keikoista.

          Ei ole tullut mieleenkään itkeä, että se olisi jotenkin epäreilua.

          1. Niin ei varmasti silloin, kun sinulla on jo jotain mitä iskeä pöytään – mieti nyt oikeasti tilannetta sen työttömän näkökulmasta, kun tili on tyhjä ja seuraavasta ei tietoa. Ja tässä ei kuule itketä, vaan keskustellaan. Mut näemmä gurumarkkunointia tuokin.

          2. En saanut vanhemmiltani tai mistään muualta markkaakaan lahjaksi. Kun valmistuin, niskassa olikin jo varsin muikea opintovelka.

            Sitten Suomeen iski lama. Tuli pankkikriisi ja vienti romahti. Asuntolainojen korot paukahtivat pahimmillaan lähes 20 prosenttiin!

            On se vain kumma, että nyt on muka jotenkin vaikeampaa.

          3. Mutta yrittäjänä olet saanut pankista rahoitusta yrityksellesi? Miten työtön saa lainaa? Mitä takuita vastaan?

      2. Tuo yrittäjälle arkinen tilanne on vääryys työntekijää kohtaan, koska työntekijä ei saa osuutta yrityksen voitoista, vaan ainoastaan mahdollisimman pientä palkkaa, jonka yrittäjä suostuu maksamaan.

        Esitetty tilanne johtaisi siihen, että työntekijä kantaisi yrittäjän riskiä ilman korvausta, jonka yrittäjä mahdollisesti saa riskin ottamisesta. Tilanne olisi toinen, jos työntekijä ostaisi itsensä yrityksen osakkaaksi heti taloon tullessaan ja sitä myöten osallistuisi voitonjakoon.

        Ostaisitko itse korkopapereita osakeriskillä? En minäkään.

        1. Mistä olet saanut päähäsi, että yrittäjä haluaisi maksaa työntekijöilleen mahdollisimman pientä palkkaa? Minä ainakin olen aina halunnut maksaa työntekijöilleni mahdollisimman isoja liksoja.

          Näitä jostain viime vuosisadalta kumpuavia, ammattiliittojen edelleen suosimia hokemia riittää.

          Kaikki ehdotukseni vääryyttä narisevat pysykööt kaikin mokomin työttöminä edelleen, jos se on muka niin järkevä vaihtoehto.

          Ne jotka ottavat riskin, saattavat saada siitä muhkean palkkion – eli työpaikan.

          1. No, pointti ei nyt ollut tuo pienin mahdollinen palkka, vaan se, että esitetyssä mallissa työntekijä kantaa yrittäjän riskiä saamatta siitä korvausta, jonka yrittäjä saa.

            Voit korvata mainintani pienimmästä mahdollisesta palkasta vaikkapa ”sopivalla palkalla”. En silti saanut järkevää vasta-argumenttia. Onko sinulla sellaista tähän?

            En ole työtön, vaan työssäkäyvä kapitalisti.

          2. Kapitalistiksi olet hämmentävän lujasti ay-retoriikan vanki. Eihän työntekijän palkkio ole se, että hän saisi satumaista palkkaa. Hänen palkkionsa on se, että hän saa palkkaa ylipäätään lainkaan.

            Se on sitten vielä toinen asia, että yli 90 prosenttia suomalaisista yrittäjistä on käytännössä ammatinharjoittajia. Heidän palkkansa on keskimäärin parikymmentä prosenttia suurempi kuin palkansaajilla. Sekin johtuu palkkatyöntekijöitä pidemmistä työviikoista.

            Toisin sanottuna ne satumaiset yrittäjäriskistä kertyvät palkkiot ovat pelkkää legendaa.

          3. Suurin osa yrittäjistä haluaa työntekijästä mahdollisimman suuren hyödyn mahdollisimman pienellä palkalla. TESsin taulukkopalkka on monessa firmassa enimmäispalkka. Joka muuta väittää, tietää valehtelevansa.

          4. Nuo työehtosopimusten enimmäispalkat ovat ay-porukan itse itselleen rakentama ansa. Ymmärrän kyllä, että ne ovat olleet (ja ovat edelleen) suoja älykääpiöyrittäjiä ja johtajia vastaan.

            Mutta nykyisin hyvistä työntekijöistä on monilla todellista osaamista ja asennetta vaativilla aloilla karmea pula. Siellä taulukkopalkoilla ei ole mitään sijaa

  7. Olisiko sitten myös yrittäjähenkisesti niin, että jos onnistuu henkilökohtaisen alkuinvestoinnin jälkeen pääsemään työnantajan palkkalistalle, voi myös näin ollen menestyksen myötä saavuttaa oikeuden nostaa keskimääräistä korkeampia ansioita, määrätä omat työaikansa ja mitä muita näitä menestyvän yrittäjän etuja nyt olikaan? Se kuulostaisi reilulta ja olisi linjassa Parantaisen peräänkuuluttaman ”yrittäjäyhdenvertaisuuden” kanssa.

    Jos sen sijaan oletetaan, että työntekijät kilpailisivat 2000 euron kuukausiansioista satsaamalla ensi alkuun muutamia omia (tai vanhempiensa) tonneja koeaikaan, niin voitaneen vastaavasti kysyä, motivoisiko moinen porkkana ketään ryhtymään yrittäjäksikään.

    Parantaiselle heittäisin vielä tiedustelun siitä, mahtaako hänellä olla käsitystä siitä, kuinka paljon Suomessa teetetään ilmaista työtä kaiken maailman harjoitteluiden, trainee-ohjelmien ja työelämävalmennusten merkeissä, ja moniko näistä työsuhteista jää tosiasiallisesti jatkumatta palkattoman jakson jälkeen nimenomaan työntekijän kyvyttömyydestä eikä työnantajan varoista johtuvista syistä? Suomeksi sanoen siis onko näyttöä siitä, että palkaton työnteko todella työllistää?

    1. Kuitenkin yrittäjäksi ryhtyvät sijoittavat aina omia tai vanhempiensa tonneja koeaikaansa, jota myös yrityksen kuolemanlaaksoksi kutsutaan. Miksi vastaava alkuinvestointi on niin outo ajatus palkansaajalle?

      Tiedän, että Suomessa ”teetetään” ilmaista työtä vaikka kuinka paljon. On se harmillista, että ihmiset joutuvat sillä tavalla riistetyiksi. Saavat siinä sivussa vielä työkokemusta ja kaikenlaista muuta haitallista. Paljon parempi olisi, että istuisivat kämpillä Salkkareita tuijottamassa.

      Muista postaukseni lähtökohta. Julkisuuteen putkahtelee jatkuvasti narinoita, että (omasta ja äitinsä mielestä) todella loistavat tyypit eivät saa töitä.

      Eikö ongelma ole silloin juuri se, että he eivät saa tilaisuutta todistaa erinomaisuuttaan? Ehdottamani järjestely varmistaisi, että se mahdollisuus järjestyy varmasti.

      1. Tässä jäi nyt edelleen vastaamatta siihen kysymykseen, että mitä hyötyä on työntekijälle tuon alkuinvestoinnin suorittamisesta. Yrittäjän näkökulmastahan käsittääkseni isompaan taloudelliseen riskiin sisältyy myös mahdollisuus isommasta tuotosta, mutta jos työntekijä tekee alkuinvestoinnin työuraansa – eikä jostain syystä tässä tapauksessa siis opiskelun rahoittamista ja sen aikaisia / jälkeisiä palkattomia harjoitteluja lasketa – niin mikä on se riskiä vastaava hyöty, joka työntekijälle koituu? Parin tonnin kuukausiliksa?

        Myös jätit kätevästi vastaamatta siihen, onko monen tällaisen palkattoman ”koeajan” jälkeinen työllistymättömyys tosiasiallisesti kuitenkaan työntekijän kyvyistä kiinni. Puuttumatta työkokemusaspektiin ja pureutuen tällä palstalla poikkeuksellisesti työnantajapuoleen, onko siis niin, että yrittäjien mahdollisuutta hyväksikäyttää huonoa työllisyystilannetta ei parane kyseenalaistaa ensinkään?

        1. Vastasin tähän kai jo pariinkin otteeseen: myös yrittäjät joutuvat tekemään paljon investointeja, jotka eivät koskaan tuota muuta kuin tappiota. Kilpailuttaminen on raakaa peliä.

          Riskiä vastaava hyöty on se, että työntekijä saa uransa alkuun. Se on poskettoman arvokas palkinto.

          Kaikki ideat voi torpata niin, että aina jostain löytyy moraaliton ihminen tai suorastaan rikollinen, joka kuitenkin käyttää tilaisuutta hyväkseen.

        2. Suosittelen, itse aikoinaan konkurssin tehneenä, yrittäjäsuvusta, rutiköyhänä aloittanut, uudelleen yrityksen perustaneena 05.2012.

          Ota saappaat eteisestä. Astu konkreettisesti niihin ja ajattele, että itse ryhtyisit yrittäjäksi. Tee itsellesi oma yritys.

          Mieti, mitä teet missäkin tilanteessa. Se ei maksa mitään. Käytä energiasi itsesi hyödyksi. Älä ota toisten energiamalleja itseesi, vaan anna lupa uudistua, uusia ajatuksia, uusia tuulia.

          Maailma oikeesti muuttuu ja työt sen mukana. Jokaiselle on jokin oma työ täällä kuitenkin olemassa ja tarkoitettu. Joskus vain täytyy osata sulkea vanhat ovet takanaan että uudet aukeavat.

          Itse tein aivan älyttömältä kuulostavan rohkean hyppäyksen tuntemattomaan, ja kas, elämä kannattelee. Tee sellaista, mistä oikeasti haaveilet. Ne kantavat aina.

    2. Määrätä omat työajat? Mitä toi tarkoittaa? Kyllä minä antaisin työntekiöille yrittäjän työajat.
      – yli 40h/vk
      – lomat (ei varmoja)
      – pekkaset (mitä ne on)
      – vapaapäivä (voi olla viikossa 7pv töitä)
      – ylityökorvaus ei koske työnantajaa.
      – sairasloma on työpäivä muiden joukossa (ei silloin kotona makoilla)

      Moniko työntekiä menettää omaisuuden ja jää velkojen kanssa yksin, jos saa potkut/työt loppuu? Entä jos yrityksellä menee huonosti? Olisiko työntekijä valmis laittamaan omia rahoja kiinni tarvikkeisiin tai työntekijöiden palkkaan?

      Ainakaan ennen yrittäjän perheenjäsen ei saanut työttömyyskorvausta. Yleensä yrittäjä haluaa maksaa hyvää – tai sanotaan kohtuullista palkkaa – mutta yrityksen on tehtävä voittoa, jolla se maksaa investoinnit yms.

      Palkoissa pitäisi näkyä sivukulut: paljonko työntekijästä kertyy kuluja (korttikoulutukset, palkanlaskenta, poissaoloista aiheutuvat kulut).

      Paljonko itse olet valmis maksamaan (euroa/tunti, muista että työntekijä maksaa tuntipalkan kertaa 1,8 työnantajalle.) siitä että kotiisi tulee harjoittelija remonttimieheksi?

      1. Luin ja luin näitä kommentteja silmät päästä ulkona roikkuen. Nyt on kyllä jo pakko kommentoida: MENKÄÄ TÖIHIN YRITTÄJÄT – jos se yrittäjänä oleminen on niin kamalaa. Ja lakatkaa valittamasta. Ainiin, eihän se töiden saanti taida olla teille sen helpompaa kuin muillekaan. Kuiva ja hapokas: hah.

        Ilmaista työtä olen tehnyt ainoastaan vapaaehtoisena elokuvajuhlilla ja siitäkin työstä vastineeksi tuijottelin monta leffaa ilmaiseksi. Työttömänäkin olen ollut. Ja töitä saanut välillä ihan sattumalta ja välillä siksi, että olen sattunut tuntemaan juuri oikeita ihmisiä, siis SUHTEILLA. Kun on kymmeniä korkeastikoulutettuja ja hyvää kokemusta omaavia hakijoita yhteen ja samaan paikkaan, niinkuin nykyisin on, niin ei siinä voi työtöntä työnhakijaa syyllistää epäonnisuudesta viime yt:issä, kun joku VIELÄ töissä oleva tulee ja nappaa SENKIN duunin suoraan nenän edestä. Been there, done that, got the t-shirt. Ihan oikeasti on ollut työhönottajia, jotka ovat vastanneet: ”ihan oikeasti oli niin hyviä hakijoita, että todella vaikea valinta oli, toivottavasti löydät taitojasi vastaavan paikan, olemme pahoillamme ettemme voi tarjota kuin yhdelle työtä tällä kertaa.”

        Kokeilisitte työttömyyttä ja työhaastatteluja. Se saattaa olla opettavampaa, ainakin inhimillisyyden ja nöyryyden osalta, kuin yrittäjyys koskaan.

        1. Kovin kauas tämäkin kommentti harhaili alkuperäisestä aiheesta. Muistaakseni kirjoitin, että jos joku on mielestään järjettömän hyvä työntekijä, hänen ehkä kannattaisi – voivottelun sijaan – pienentää työnantajan rekrytointiriskiä ihan oman etunsa vuoksi.

          Olen kyllä ollut työtön ja olen käynyt työhaastatteluissa. Eikä yrittäminen ole ollenkaan kamalaa. Tämähän on unelmaduunia. En ikinä vaihtaisi palkkatöihin.

          1. Mulla ei ole mitään syytä ”pienentää työnantajan rekrytointiriskiä”, etenkään jos työnantaja on sitä mieltä että pitää hakea pankkilaina, muuten duunia ei heru… (Millähän ilveellä muuten työtön saa lainaa ja mistä pankista – siihen Jari ei ole vielä vastannut? Kerran on kokeiltu, eipä onnistunut.)

            Töitä teen siksi, että saan palkkaa jolla saan maksettua vuokran, laskut ja ostettua ruokaa sekä vessapaperia. Toki on ihan mukavaa, jos työ on mieleistä, mutta köyhä ei voi olla kranttu. Ei ainakaan loputtomiin. Nyt on työnantajan markkinat, näppejään voi jäädä nuolemaan olipa kuinka pätevä tahansa. (TE-toimisto lähetti talvella työhonosoituksen, johon olin pätevä. Pieni yksityinen työnantaja, jolla sentään oli häpyä lähettää pahoittelukirje jossa kertoi yli kahdensadan ihmisen hakeneen tuota ainokaista paikkaa…)
            Ehkäpä sitten arvon pienyrittäjien mielestä työ kuuluu ainoastaan rikkaille, me muut voimme jäädä kituuttamaan työmarkkinatuelle…

          2. Näkemyksesi eivät ikävä kyllä tuo tähän keskusteluun mitään uutta. Kuulut selkeästi siihen joukkoon, jolle juuri mikään ei ole mahdollista.

            Poistin jo osan kommenteistasi, koska ne rikkoivat tämän blogin keskustelusääntöjä. Esimerkiksi muiden keskustelijoiden kirjoitustaitoja voit parjata vaikkapa Suoli24-palstalla.

  8. Lisäyksenä vielä esittäisin seuraavan huomion: jos oletetaan, kuten kirjoituksessa, että työnhakija työskentelisi palkatta ja työnantajan kulut kattaen esimerkiksi kolme kuukautta ”koeajalla”, niin työnhakija siis kattaisi rahallisesti sekä oman elämänsä kulut (asunto + ruoka) sekä osan työnantajan ajankäytöstä. Mikäli suvussa ei kerta kaikkiaan ole rahaa, jota pummata – itselleni ei näin hassusti ole päässyt käymään, eikä ilmeisesti blogistillekaan, mutta urbaanilegendan mukaan Suomessa on myös köyhiäkin sukuja – eikä esim. opiskeluaikana edellä mainitusta syystä johtuen ole siunaantunut suurempaa myytäväksi kelpaavaa omaisuutta, niin kuinka tällöin tulisi koeaika rahoittaa?

    Mikä esimerkiksi maamme pankeista myöntää lainan työttömälle, joka ilmoittaa rahan käyttötarkoitukseksi maksaa potentiaaliselle tulevalle työnantajalle työharjoittelusta? Miten tällaista rahasiirtoa verotettaisiin ja kenen hyödyksi sen katsottaisiin koituvan? Toisaalta: kattaako esim. polkupyörän jälleenmyyntiarvo yksinelävän henkilön elinkustannukset kolmelta kuukaudelta? Tai edes kuukaudelta? Ja mikäli muita rahanansaintatapoja ei löydy, onko hyväksyttävää käyttää rikollisia tai harmaan talouden keinoja koeajan rahoittamiseen, vai nollaako tämä nimenomaan yrittäjien ja yhteiskunnan kannalta hyödyn, vaikka työnhakija saattaisikin toiminnasta lopulta jotakin netota?

    1. Kommentistasi syntyy sellainen kuva, että mahdollinen luovuutesi kuluu näennäisten esteiden keksimiseen. Kommenttisi verotuksesta on juuri sitä sarjaa.

      Mitäs jos menisit toiseen työhön, jolla rahoittaisit sen ensimmäisen? Ainakin pääkaupunkiseudulla riittää duuneja vaikka kuinka paljon.

      Jos yksi työ ei riitä säästämiseen, tee kahta tai kolmea. Nukkuminen on yliarvostettua. Leikkaa kulujasi ja säästä etukäteen.

      Mutta totta kai aina löytyy ihmisiä, jotka eivät millään äkkää yhtään reittiä edes muutaman tonnin pesämunaan (rehellisin keinoin). Miksi joku palkkaisi sinut, jos ongelmanratkaisukykysi on näin vaatimaton?

      1. Työttömille lainaavien pankkien lisäksi myös sellaiset työnantajat ovat yllättävän vähissä, jotka haluavat työllistää henkilön, jonka tietävät lähtevän heti, kun oman alan töitä löytyy. Myönnettäköön, että niinkin kulutiedottomia yrittäjiä/liikkeenpyörittäjiä löytyy, mutta suurin osa kuitenkin ymmärtää menojen olevan aika suuret, jos jatkuvasti joutuu rekrytoimaan ja kouluttamaan uusia työntekijöitä hampurilaislinjastoon entisten lähtiessä töihin mainos- ja konsulttitoimistoihin.

        Kommentistasi syntyy sellainen kuva, että mahdollinen menestyksesi perustuu sokeaan yrittäjien hyveiden glorifioimiseen ja työntekijäpuolen (tai ihmisten yleensä) kritisoimiseen. Useat kommenttisi tänne kirjoittaneiden lukijoiden henkilökohtaisista attribuuteista ovat juuri sitä sarjaa. Itse en aivan ymmärräkään sitä, miksi joku haluaisi konsultoida liike-elämän asioissa ihmistä, jonka ongelmanratkaisukyky perustuu näiden kommenttien perusteella ns. ”soinismiin”: haukutaan vasta-argumentti, mutta ei ehdoteta parempaa (=toimivaa) ratkaisua tilalle.

        1. Luulin postaukseni olevan nimenomaan se ratkaisu. Epähuomiossa ajattelin, että yrität vain arvostella ehdotustani ilman, että tarjoat mitään rakentavaa ratkaisua tilalle.

          Vertailen yrittäjiä ja palkansaajia siksi, että olen viettänyt vuosia molemmilla puolin aitaa. Palkansaajat näkevät yllättävän paljon esteitä, jotka yrittäjät osoittavat joka päivä täysin kuvitteellisiksi.

          1. Tähän on kyllä pakko todeta, että myös työnantajat näkevät paljon esteitä, jotka eivät todellisuudessa sellaisia ole. Itselleni on pariinkin kertaan yllättävän suoraan sanottu, että lisääntymiskyvykkyyteni on esteenä työhönotolle, koska mahdollisen lapsenhankinnankustannukset kasaantuvat työnantajalle. Voisiko tämän luovasti ratkaista työnhakijana teettämällä sterilisaation ja esittämällä siitä todistuksen työhaastattelussa? Olisiko tämä sitä luovaa riskinottoa ja panostamista omaan uraan? Itse en omalla kohdalla sulkisi ajatusta pois mahdottomana, mutta mikäpä lienee tähän yrittäjä-työnantajan näkökulma?

          2. Pahan pistit. Niin se tietysti kylmän kliinisesti ajateltuna on, että ehdottamasi ”investointi” tasaisi puntit mieshakijoiden kanssa.

            Jos kokemuksissasi haluaisi nähdä jotain myönteistä, sait sentään kuulla todellisen syyn.

          3. Työnantaja tuskin vastustaa lapsia sinänsä, vaikka hänen kyllä kannattaisi.

            Sen sijaan hän pelkää niitä ylimääräisiä kuluja, joita työntekijän raskaus bisnekselle aiheuttaa. Ratkaisu on siis poistaa noiden kulujen pelko.

            Asia ratkeaa yksinkertaisimmillaan niin, että tarjoudut (koeaikasi jälkeen) töihin sataprosenttisella tulospalkalla. Se on aivan laillinen järjestely, jota jokainen yrittäjä tarjoaa asiakkaalleen joka tapauksessa.

      2. Hmm…toi on totta. Että töitä on oikeasti, jos vain ne kelpaavat. Olen itse ollut tiskarina, siivoojana, keittiössä, ravintoloissa, kahviloissa, hotelleissa tms. Mol.fi-sivuilla on paikkoja avoinna satoja. Sitten uskon, kun siellä näytetään 0-tilaa.

        Se mihin keskittyy itsessään, se aina lisääntyy. Eli, jos valittaa, saa samaa takaisin. Näin tuo energialaki vain toimii!

      3. Eli nyt työn saamisen ehto onkin ETTÄ ON TOINEN TYÖPAIKKA jonka palkalla se rekrytointikustannus hoidetaan.

        Tämä ajatusleikki meni kerralla rekursiiviseksi. Ja sitten ei ole rahaa.

        Ja ei, esim. minulla ei ole aina ’äkkiä äkättävää’ keinoa parin tonnin pesämunaan. Ei ole asuntoa eikä autoa, opintolainaa ei onneksi ole paljoa mutta ei varallisuuttakaan. Onneksi on työnantaja joka ei vaatinut tällaista älyttömyyttä jotta otti osaavan ja hyvän joskaan ei muodollisesti pätevän töihin. Riskillä.

        On sitä yrittäjänkin elämää tullut katsottua vierestä ja vähän osallistuttuakin perheenjäsenenä, ei, se ei ole herkkua. Yrittäjä ottaa merkittävän riskin toimeentulon saamisessa, eikä siinä aina mene tasan onnen nallekarkit ja voi jäädä esim. sata tonnia verovelkaa kuten vanhemmalleni. Voittopuolelle jää lähinnä mahdollisuus menestyä paremmin ja saada merkittävä voitto joskus sitten.

  9. Olipas mukavan turpaan vetävä kirjoitus.

    4 vuotta sitten päräytin ulos AMK:sta tradenomin paperit kourassa, henkselit paukkuen ja ajatellen että, nyt sitä vaan valitaan ala missä ollaan töissä ja plärätään itelle sopiva työpaikka. Tällainen mielikuva oli järjestetty useiden eri luentojen perusteella: oli tilaisuuksia missä työnantajat kertoivat, kuinka paljon heillä on tradenomeja töissä ja sen lisäksi useat valmistuneet tradenomit tarinoivat säkenöiviä juttuja työelämästään. ”Kyllähän tonne siis pääsee ihan helpolla!”

    Pian realiteetit iski päin näköä. Hain oman alan työpaikkaa 8 kuukautta ilman tulosta. Koska omaan toimivat jalat ja kädet, olin samaan aikaan töissä ”ei oman alan töissä”, kuten yrittäjänä myyden omia vaatteita ja tuntityöläisenä varastolla. Rahaa sain, mutta en oman alan kokemusta.
    Tein kuten Parantainen äsken korosti, vaihdoin ”alaa”. Tai no ainakin melkein. Keräämilläni rahoilla lähdin tänne toiselle puolelle maapalloa jatko-opiskelemaan ja erikoistumaan markkinointiin. Olen tähän mennessä sijoittanut tähän projektiin yli 30 000 itsetienattua eurorahaa.

    Nyt tuotan täällä videointipalveluja, konsultoin pienyrittäjiä, opetan markkinatutkimusta ja teen tutkimusta yliopistossa, sekä hoidan edelleen vaatemyyntiä Suomeen ja muualle maailmaan. Kaikki laskutan yritykselläni. Jos yksi asia ei riitä tuomaan leipää turvan alle, niin sitten hankitaan monia.

    Olen siis ylläolevasta keskustelusta seuraavaa mieltä: Oppilaitokset, sekä Suomessa että ulkomailla, antavat liian ruusuisen kuvan työelämästä. Oppilaat saavat sellaisen harhakuvan, että koska he ovat käyneet yliopiston, ovat he tarpeeksi tietäväisiä kyseisestä alasta ja heidät voidaan palkata vaikkapa markkinointiassistentiksi. Tämän lisäksi työnantajien luennot vahvistavat tätä kuvaa.

    Valmistuessani totesin itselleni, että en todellakaan tiedä mitä markkinointipäällikkö tekee kun hän saapuu maanantaina töihin. Kukaan valmistuva ei oikeasti tiedä mitä toimenkuvaan kuuluu. Siksi istuinkin silloin yhdessä työhaastattelussa ja vaikenin, kun kysyttiin, että mikä on se asia, jossa olen hemmetin hyvä ja joka auttaa tätä firmaa eteenpäin.

    Nyt yrittäjänä myyden omia tuotteita ja palveluitani osaan vastata tähän kysymykseen kuin apteekin hyllyltä. Ja niin teen koska palveluilleni on kysyntää.

    Mitä siis tehdä jos valmistuu, mutta ei halua yrittäjäksi? 1. Keksi jotain muuta tekemistä tai 2. Hanki peruste miksi sinut pitää palkata (esim parantaisen ”riskin kavennus” tai erinomainen osaaminen jostakin tietystä asiasta).

    Tai sitten voit lukea Gummessonin Many-To-Many Marketing kirjan, ja tiedät miksi esim. Parantaisella ja monella muulla yrittäjällä on keikkaa vuodesta toiseen. =)

    1. Ville, kiitos hienosta tarinastasi!

      Olen kanssasi täsmälleen samaa mieltä tuosta koulutuksen ylimyymisestä. Poliitikkomme ja virkamiehemme uskottelevat vuodesta toiseen, että se olisi jokin automaattinen reitti työelämään.

      Etenkin akateemiset tutkinnot ovat Suomessa yliarvostettuja. Monet niistä ovat työnantajan kannalta yhtä tyhjän kanssa. Kaiken kukkuraksi tehtailemme verorahoilla satamäärin tohtoreita työttömiksi.

      Oppilaitosten oma hehkuttelu ja markkinointi on tavallaan ymmärrettävää. Ne taistelevat keskenään hupenevista ikäluokista. Rahaa ne saavat värväämiensä opiskelijoiden tai putkesta valmistuvien nuppiluvun perusteella.

  10. Tarina siitä miten töitä saadaan.

    Olin koulukeikalla Tampereen Ahlmannin-ammattiopistolla. Puhuin yrittäjyydestä, asenteesta ja motivaatiosta. Annoin myös kuumia vihjeitä työhaastatteluun ja harjoittelupaikkojen metsästykseen.

    Tilaisuuden jälkeen yksi ainoa käsi nousee ylös.

    Tyttö salin perältä nousee ylös, esittelee itsensä ja esittää kysymyksen.
    ”Miten saan harjoittelupaikan ja kesätöitä. Olen soitellut ravintoloihin mutta mistään ei tärpää”.

    Annoin viisi kuumaa vihjettä.
    1. Tee kunnon CV ja tulosta niitä nippu
    2. Opettele kättelemään ja katsomaan silmiin
    3. Tee itsellesi myyntipuhe
    4. Aloita Hämeenkadun päästä (Tampereella)
    5. Kävele jokaiseen ravintolaan sisään ja kysy harjoittelupaikkaa.

    Tyttö esitti jatkokysymyksen ”Mitä jos ne ei ota”

    Annoin lisävihjeen. ”Sano että tulet ilmaiseksi töihin”

    Meni vuosi ja olin samalla koululla keikalla. Setin jälkeen salin perältä nousee ylös tyttö joka halusi kertoa tarinan.

    Hän oli sama tyttö vuoden takaa, joka halusi kiittää että autoin häntä. Hän oli toteuttanut jokaisen kohdan ohjeistani. Neljännessä ravintolassa päällikkö oli tajunnut nuoren naisen positiivisen asenteen. Hän oli saanut harjoittelupaikan, sen jälkeen kesätöitä ja nyt on ongelmissa kun ravintola-alan töitä olisi niin paljon että ei ehdi ottamaan kaikkea vastaan.

    Tarinan opetus, asenne ratkaisee.

    Samalla keikalla muuten sanoin että jos rahat on loppu ja työnteko kiinnostaa, minulla on joka perjantai tunniksi töitä. Annoin myös osoitteen. Ketään ei tullut.

    Suomessa on 40 tuhatta piilotyöpaikkaa ihan maisteristason oppineillekkin. Jos ei nähdä esimerkiksi tässä blogissa kommentoinnin mahdollisuuksia ja tehdään se nimimerkillä, tuskin niitä mahdollisuuksia nähdään muuallakaan.

    Hyvä avaus Jari!

    1. Koulutuksissani toistuu yllättävän usein vastaväite: ”Jos ratkaisu olisi noin helppo, kaikkihan niin tekisivät. Ei kannata edes kokeilla.”

      Mutta kun tieto muuttuu toiminnaksi aniharvoin. Niinpä harvat kokeilijat tyypillisesti yllättyvät. Näin helppoako tämä olikin!?

    2. Ilmaiseksi töihin tuleminen toimii ehkä niille ammattikoululaisille, jotka asuvat vielä kotona, vanhempiensa luona.
      Meidän muiden – aikuisten – on valitettavasti maksettava itse kaikki laskumme, yleensä jopa eräpäivään mennessä.

      Ellei sitten satu asumaan jossain Mikämikämaassa…

  11. Luin 4.5. ilmestyneestä Hesarista potkut saaneesta henkilöstä joka arvelee että työura on suunnilleen ohi. Aika toivottomalta tuntuu löytää laskutettavaa tekemistä jos mitään muuta ei CV:stä löydy kuin:

    – koulutukseltaan juristi ja MBA
    – 15 v. kansainvälistä työkokemusta teleoperaattorilta
    – puhuu sujuvasti 3-4 kieltä ja opiskelee venäjää

    Kaveri toteaa tilanteestaan että ”pirun kummalliselta tämä tuntuu”. No niin varmaan monesta muustakin moinen vaikerrus. Luulin että kyseessä on joku parodia mutta artikkelin pariin otteeseen luettuani pelkään ettei näin ole:
    https://www.hs.fi/talous/Pirun+kummalliselta+tämä+tuntuu/a1367563807209

    1. Olin kirjoittaa tämän postaukseni jo tuolloin 4. päivänä, mutta pystyin vielä hillitsemään itseni. Luin mainitsemasi kirjoituksen moneen kertaan.

      Ja mikä tyypillistä, taustalla tietysti jyllää ikärasismi. Se on mukava tapa ulkoistaa ongelma. Minkä ihminen vuosilleen mahtaa?

      Tästä tapauksesta muuten näkyy todellinen ongelma: työnantaja ei uskalla (tai voi) kertoa suoraan, miksi hän hylkää työnhakijan.

      On paljon hygienisempää vain todeta, että ”otamme sitten yhteyttä, jos aihetta ilmenee”.

      Suora palaute jää pois. Ihmekö sitten, että rannalle jäänyt alkaa kehittää syitä itse.

  12. Tunnen henkilökohtaisesti ihmisiä täällä Espanjassa jotka ovat jo joko menettäneet kotinsa pankille tai odottavat häätöä. Eilen vaimoni tuttu sanoi että on jo heittänyt toivonsa selvitytymisestä ja odottaa poikansa kanssa että lukkoseppä, poliisi + oikeuslaitoksen edustajat tulevat ja lemppaavat pihalle. Irtaimisto myyty ja kassit on jo pakattu.

    Kaksi miljoonaa kotitaloutta jossa ei yhtään työssäkäyvää, työttömiä yhteensä 6,2 miljoonaa ja nuorisotyöttömyys yli 50 %. Roskisdyykkareita pilvin pimein.

    En itse todellakaan ryve rahassa (vielä) mutta en myöskään hirveästi kehtaa täällä valittaa. Saan kuitenkin kaupata mainiota myynti- ja markkinointiosaamistani Suomeen, suomalaisena ammatinharjoittajana ja suomalaisin hinnoin ja maksuehdoin.

    Ei heru hirveästi ymmärrystä kirjoituksen Katajanokalle asuvalle juristille joka ”saa tehdä töitä vain 17 tuntia viikossa” ettei menetä irtisanomispakettia.

    Täältä katsoen nämä voivottelut ja itkut lähinnä naurattavat.

  13. Kylläpäs Jari räjäytti taas pankin! =)

    Pakko myöntää, että samansävyisiä ehdotuksia teen itse marmattajille. Se on jännä homma, että yllättävän monilla työnhakijoilla on käynyt niin, että haastattelussa puheiden pohjalta ovat intoa piukassa töiden saamiseksi. Sitten, kun haastattelun päätteeksi ehdottaa, että huomenna olisi ensimmäinen päivä (työparin mukana asiakkaan luona), murot menevät uikkareihin samantien tai ”vasta” illalla eli työnantajalle tulee tekstari, että sikainfluenssa iski (älkää naurako, ei ole yksi tai kaksi kertaa nimenomaan tuo termi käytössä). No, voihan se sikainfluenssa iskeäkin, mutta se on tähän mennessä vienyt 100%:lta samalla myös työnantajan yhteystiedot eli töiden tekeminen tervehtymisen jälkeen ei ole kiinnostanutkaan.

    Tämän tarinan kerron siksi, että työpaikkaa (=rahaa tapetusta vapaa-ajasta vastineena) ehkä halutaan, mutta töiden tekeminen on jo liian kova vaatimus. Työt eivät maistu! Ne pitäisi olla heti omalta alalta. Jos yliopiston suorittaminen kestää 5-7 vuotta niin olikohan ennen sitä tehdyt päätökset valintamäärien osalta relevantteja tähän päivään? Maailma muuttuu ja niinkuin Jari kertoi ainakin rivien välissä, eläkevirkoja ei nk. omalle alalle ole juurikaan tarjolla vastavalmistuneille.

    Pitäisi olla valmis luovimaan ja vaihtamaan alaakin tarvittaessa, ellei sitten omalle alalleen osaa tehdä itsestään tarpeellista eli tuottaa arvoa/hyötyä asiakkaille/työnantajalle tms., joka siitä maksaisi. Pelkkä koulutodistus ei kyllä tätä arvoa takaa.

    Jarin karrikoitu esimerkki siitä, miten itsensä voisi työllistää on aivan normaalia yrittäjille. Isommat kilpailijat samalla alalla voivat halutessaan usein talloa varpaille ja käyttää isomman oikeutta. Ei niin pers’aukinen työnhakija (työtön) on paremmassa asemassa työnhaussa (Jarin kertomassa tilanteessa) kuin pers’aukisempi, eikä siinä ole kyse siitä, ettei se olisi reilua. Elämä on! Maasta se pienikin ponnistaa.

    Turha se on jäädä peukalo nimeltämainitsemattomaan paikkaan pystyssä istumaan ja marmattamaan. Halu keksii keinot!

    Itsekin olen ollut molemmilla puolilla aitaa eli työntekijänä että työnantajana/yrittäjänä. Ihmettelen tuota ilmaisten harjoittelijoiden hyväksikäytön puheita. Ilmaista harjoittelijaa ei ole olemassakaan! Sellaisia harjoittelijoita on kyllä, joille ei makseta palkkaa harjoittelusta, mutta samalla he syövät x tuntia jonkun resursseja yrityksestä, jolle kyllä maksetaan palkkaa. Ja jos/kun harjoittelija lähtee oppeineen toiseen yritykseen, opit menivät tavallaan kankkulan kaivoon perehdyttäneeltä yritykseltä. No, ehkä kyseinen yritys sai myös hyötyä irti esim. rutiinitehtävien teettämisellä ja joku toinen työntekijä sai keskittyä vaikkapa myyntiin sillä välin.

    Nostan hattua yrityksille, jotka ottavat harjoittelijoita. Niistä on oma vaivansa. Heitä varten on kehiteltävä perehdyttämisjärjestelmää, koululta käyvät tekemässä työssäoppimisen suunnitelmia, henkilökohtaistamisen suunnitelmia ja osaamisen arviointeja, joihin yrityksestä yleensä 2 henkilön resurssia varataan x tuntia vielä muun perehdyttämisen lisäksi. Ei ole ilmaista, ei todellakaan! Mutta en väitä, etteikö hyvin hoidetulla prosessilla voisi hyötyä saada irti harjoittelijasta! Yllättävän harva yritys on valmis ottamaan harjoittelijoita haitoille – uskokaa pois.

    Ehkä vielä takaisin asiaankin. 😉 Jarin herättely on erinomaista tässä topiikissa. Työntekijänä pitäisi tunnistaa kysynnän ja tarjonnan laki työtä hakiessa. Joillakin aloilla pääsee karrikoiden valitsemaan työpaikan, joillakin aloilla kilpailu on kovempaa. Varsinkin jälkimmäisessä tapauksessa hakijan pitäisi miettiä, miten madaltaa riskit ja osoittaa sitoutumisensa olevansa tuottelias työntekijä. Aivan samoin yritykset kilpailevat asiakkaista. Kun samaa palvelua tarjoaa yhä useampi, sitä enemmän on mietittävä, miten erottua kilpailijoista. Eikös tässä ole analogiaa?

    1. Juha, kiitos osuvasta pohdinnastasi!

      Eläkevirkoja ei tosiaan ole enää tarjolla. Silti monet nuoret pohtivat päänsä puhki, mille alalle pitäisi lähteä opiskelemaan.

      Totta kai on tärkeää, että opintojen aihe kiinnostaa. Mutta noin muuten ihmiset liioittelevat valintansa merkitystä.

      On aivan yhdentekevää, minkä alan maisteriksi joku valmistuu. Hän joutuu vaihtamaan alaa joka tapauksessa jossain vaiheessa.

      Tässä pätee Darvinin oppi aivan suoraan. Ne pärjäävät, jotka sopeutuvat muutoksiin parhaiten. Jääräpäisesti tiettyyn ekolokeroon jämähtäneet kärsivät.

  14. Olipa se ajatuksia herättelevä ja sopivasti provosoiva postaus, mikä itselläkin nosti sykkeet tehokkaammin kattoon kuin rivakka aamulenkki.

    Muutaman muun kommentoijan kanssa olen samassa tilanteessa – töitä hakemassa, kahden tutkinnon ja kohtalaisen työkokemuksen kera. Täytyy sanoa, että viikot rekrysirkuksessa nakertavat optimisinta luonnetta ja jopa luovuutta, joten kiitos vain ajatukset avaavasta tekstistä.

    Vaikka ei olisi vielä valmis heittämään tuhansien eurojen shekkiä rekrytoijan tiskiin, tiivistää tämä teksti mielestäni sen ajatuksen, että rekrytointi on kahden kauppa.

    Niin kuin keskustelussa on mainittu, korkeakoulujen ja yliopistojen käytävillä kaikuu ylioptimistinen paatos työllistymistä. Harvoin puhutaan siitä miten paljon työtunteja työnhaku vaatii. Monissa koulujen rekrytointi-oppaissa kerrotaan vain ”oman osaamisen markkinoinnista” ja minäminäminä-puheesta.

    Hyvä, cv:t sekä hissipuheeseen kiteytetty ydinviesti täytyy tulla selkärangasta, mutta sen lisäksi pitäisi muistaa se kenelle viestit (työnantaja) ja miten omat resurssit (osaaminen, motivaatio, koulutus, kokemus, potentiaali) rinnastuvat työnantajan riskeihin. Rekrytointi on riski työnantajalle.

    Kaikki keinot niiden riskien poistamiseksi ovat tarpeen, mutta moni hakija taitaa jo ihan alkuvaiheessa unohtaa haastattelupuheistaan sen, että prosessissa on kaksi osapuolta. Ei ihme, että haastattelu ei johda mihinkään.

    Itse odotan (enkä siis pelkästään kotona istu ja kädet ristissä odota, vaan teen töitä asian suhteen) että pääsen töihin ja olisin valmis työskentelemään määritellyn ajanjakson palkatta työnantajalle osana rekrytointiprosessia.

    Oli sikaflunssa tai vesirokko, jos pääsen hakemussorvin äärestä todellakin tekemään jotain, niin mikä ettei. Se, että pistetään kädet todellakin saveen kertoo sekä työnantajalle että minulle enemmän kuin hissipuheet, psykologiset testit, tunnin kestoiset haastattelut.

    Siinähän kumpikin osapuoli näkisi, kuinka yhteispeli toimii ja myös työntekijän on tärkeä huomata, että oman urakehityksen ja työssämenestymisen kannalta on hedelmällistä löytää oikea työnantaja.

    Pitää luottaa omaan osaamiseen ja siihen, että oma osaaminen todellakin vakuuttaa työnantajan ja mahdollisesti vielä ylittää työnantajan odotukset. Voisiko avoimen lähdekoodin menetelmä toimia myös rekrytoinnissa?

    Omissa suonissa virtaa yrittäjän verta, että jos saisin kokoon tarvittavat tuhat euroset maksaakseni yritykselle rekrytoinnistani, saattaisin miettiä asiaa vielä kerran ja perustaisin oman yrityksen.

    1. Moi Netta, kiitos kommentistasi!

      Tällaisen satoja työpaikkahaastatteluja vetäneen näkökulmasta vaikutat – ainakin kirjoittamasi perusteella – asenteeltasi sellaiselta, että tulet saamaan työpaikan aika pian.

      En sinänsä ihmettele sitä, että työpaikanhakijat sössivät tilaisuutensa. Niin alkeellisiin virheisiin myös kauan myyntityötä tehneet ammattilaiset sortuvat. Useimmiten on kyse juuri siitä, ettei kauppalopo jaksa paneutua ostajan tilanteeseen sitten pätkääkään.

      Toinen yleinen ongelma on se, että hakija ei osaa säädellä vuodatuksiaan. Joko hän istuu tuppisuuna (”emmä oikein osaa sanoa”) tai sitten hän jaarittelee ummet ja lammet. Sekin on yhden sortin kyvyttömyyttä ottaa huomioon vastapuolta. Haastattelun pitäisi olla vuorovaikutteinen tilanne.

      Tässä muuten aikaisempi kirjoitukseni, johon olen koonnut muutamia kokemuksiani niiltä ajoilta, kun olin vielä esimies: Kärpäsenä pomon katossa. Esimerkit kertovat, millaisia asenteita en ainakaan halua kuulla työnhakijan puheista.

  15. Keskustelu jatkuu hyvänä. 🙂 Netan kommentti itsensä myymisestä, mutta myös työnantajan tarpeen selvittämisestä on hyvä. Siihen kiteytyy myös Jarin alkuperäistä sanomaa yrittäjyyden ja työnhakijan analogiasta.

    Yrittäjän tulee tietää omat vahvuudet ja heikkoudet ja mennä vahvuudet edellä. Mutta myynti ei suju, jos prospekteilla (kohderyhmällä) ei ole tarvetta/ostohalua (sitä ei saada synnytettyä) eikä hyötyä onnistuta todistamaan.

    Samoin työnhakijan tulee kilpailla ja kolkuttaa niin kauan ja mahdollisesti luovia ja oppia matkan varrella, että ”oikea asiakas” = työnantaja löytyy.

    Se, mitä voisi korostaa vielä tässä yhteydessä on suhteiden merkitys. Vai onko joku toista mieltä suhteiden merkityksestä?

    Useat yrittäjät/myyjät tietävät, että varsinkin B to B:ssä pitää olla valmis tapaamaan jopa 5 kertaa ennen kuin asiakassuhteen saa luotua.

    Yrittäjien lapset saavat helpommin kesätyöpaikkoja, vaikkei isä ottaisikaan omaan yritykseen teini-ikäistä, sillä yrittäjä tuntee muita yrittäjiä, jotka päättävät työntekijöistä.

    Fiksut ja aktiiviset yrittäjät luovat suhteita jatkuvasti ja ovat Suomen Yrittäjien aluejärjestöjen ”kissanristiäisissä” ja esim. SMKJ:n koulutuksilla käyntikorttien kanssa liikenteessä ja tekemässä tuttavuuksia.

    Hyvä esimerkki tulee tästä pointista, kun olin eräässä esimies-/johtamisvalmennuksessa vastikään. Noin 8 esimiehen/johtajan kanssa vaihdettiin ajatuksia 1,5 tunnin ajan ja käyntikorttia heitettiin toisille lopuksi.

    Kuinka ollakaan viime torstaina eräältä ryhmäläiseltä sain LinkedIn -viestiä, että hänen 25-v. pojalla oli mennyt kesätyö nenän edestä ja että olisiko minulla yrittäjäverkostossa sopivia paikkoja hänen pojalleen (kertoi speksit).

    Annoin pari liidiä, joille saa ratsastaan nimelläni. En väitä, että nimeni on mikään Jorma Terentjeff, vaan pointti oli se, että kyseiset yrittäjät tuntevat minut tosi hyvin ja luottavat minuun. Näin asia saattoi edetä – pojan isän verkostoitumisymmärryksen johdosta.

    Toinen tarina: eräs opettaja lähestyi minua ja kysyi, olisiko tuttavapiirissäni joku töitä kaipaava koulunkäyntiavustajaksi sopiva huhti–toukokuuksi (kiireellinen tarve heidän koululle).

    Kuinka ollakaan eräällä lähipiirissäni opinnot olivat juuri siinä vaiheessa, että homma passasi kuin nenä päähän ja haastattelun kautta sai työn heti.

    Tällaista vain tapahtuu jatkuvasti. ”Näkymättömät” työpaikat menevät suhteilla ennenkuin ehtivät yleisiin hakuihin.

    No, voisivatko työttömät satsata suhteiden luomiseen? Jos haluavat, niin kyllä voivat. Jopa maksuttomia kursseja on tarjolla, mutta ylipäätään vain mielikuvitus on rajana.

    En halua syyllistää työttömiä, mutta luulenpa, että useimmille ei ole annettu syttöjä alkuperäisen tekstin kaltaisesta mindsetistä, puhumattakaan verkostoitumisen voimasta. Pitää nähdä mahdollisuudet ja olla rohkea!

    1. Kiitos Juha, erinomainen näkökulma! Miksi tosiaan pitäisi jättää tutustumiset koeajalle, kun asialle voisi tehdä paljon jo etukäteen. Eikä maksa mitään muuta kuin vaivaa.

      Niin se vain on, että jokainen työnantaja palkkaa tutun – tai tuttavan tutun – kymmenen kertaa mieluummin kuin ventovieraan.

  16. Jani Kaaro kirjoitti juuri tästä riskien välttelystä Hesarissa mielestäni myös tähän aiheeseen liittyen.

    Tietty jos pienyrittäjät keskustelevat keskenään, on järkevää tarjota freelancerointia ja muuta riskien ulkoistamista. Usein kuitenkin unohtuu, että nimenomaan yhden henkilön mikroyrityksen tulee pitää huolta asiakaskannattavuudestaan. Itse olen nähnyt ilmaisen työn/muun hyödykkeen useammin tuhoavan laatumielikuvaa kuin rakentavan sitä.

    Ja kun yksittäinen asuntovelallinen hakee töitä keskisuuresta tai suuresta yrityksestä, on perusteltua kysyä, kumman riski on suurempi. Kuten Kaaro kirjoittaa: luottamus on lihas, jota täytyy harjoittaa, ettei se surkastu.

    1. Kiitos Pyry, linkittämäsi Kaaron kirjoitus osuu asian ytimeen!

      Mielestäni myös yritysten arvosulkeiset ja kaiken siitä kumpuavan tuuban voisi korvata luottamuksella ja luotettavuudella. Kaikki muut arvot palaavat lopulta niihin.

      Luulen sitä paitsi, että emme enää ymmärrä, miten usein Suomessa voikin luottaa vastapuoleen. Monessa muussa kulttuurissa meno lienee aivan toisenlaista.

  17. Tämäpä oli päräyttävintä pitkään aikaan 🙂 Itse olen melkein koko elämäni mennyt hieman tuolla mallilla, edelllisenkin projektin sopimus kirjoiteltiin vasta kuukausia urakan aloittamisen jälkeen, koska oli kiire saada homma liikenteeseen.

  18. Mielenkiintoinen ajatus, joka jo onkin käytössä tässä maassa työnantajalle varsin edullisessa muodossa, jota kutsutaan työllistämistueksi. Käytännössä se tarkoittaa sitä, että valtio maksaa työnantajalle X-määrän euroja ja työllistettävälle noin 9 euroa/päivä, jotta työnantaja ottaa useinkin pitkän työuran jo tehneen työllistettävän ”harjoittelemaan” työntekoa yritykseensä. Kun ”harjoittelu” on ohi, ilmoittaa työnantaja harjoittelijalle että suksi kuuseen siitä ja pistää paperit vetämään seuraavasta ”harjoittelijasta”.

    Toki aloittajan ehdotuksessa työnantaja saa vielä suuremman euromäärän kouraansa kuin tukityöllistettyjä ”palkkaamalla”, joten voi olla että se hyvinkin herättää tiettyjen työnantajien mielenkiinnon.

    1. Jokainen yrittäjä kohtaa uransa varrella asiakkaita, jotka teettävät ilmaisia tarjouskierroksia, kuppaavat ideoita tai vedättävät jollain muulla tavalla.

      Jos yrittäjät iskisivät luonnehäiriöisten asiakkaiden vuoksi hanskansa naulaan, Suomessa ei olisi yhtään yritystä jäljellä.

    2. Yep, työllistämistuki on tuki jota suurin osa yrityksistä ei käytä, koska kokevat sen hankalaksi omasta näkökulmastaan. Itselläni, kuten monella muullakin on ollut periaattellinen este – yritystoimintaa ei voi rakentaa tukiin. Pieni % yrittäjistä ja yrityksistä on vedättäjiä, eikä sillekään voi mitään. Ihmisiä kun kaikki ollaan.

  19. Come clean Parantainen. Näytä kuinka paljon olet itse investoinut. Pankkitositteet viimeiseltä 5 vuodelta riittää minulle. Markkinavoimat voivat sitten arvioida mitä olet täynnä.

    1. Voit lueskella esimerkin investoinneistani vaikka tästä: Näin poltin sata tonnia.

      Ilmeisesti et tiennyt, että yritysten tilinpäätöstiedot ovat julkisia. PRH:lta vain tilailemaan tuloslaskelmia ja taseita.

  20. Perustin 3 vuotta sitten yrityksen yhdessä työkaverin kanssa. Ensimmäiseksi päätimme ottaa töihin pari työharjoittelijaa ”ilmaiseksi”, tarjottiin kuitenkin lounasetu, koska yhdestä projektista jäi itselle sen verran käteen, että mielestämme se oli vähintäänkin reilua. Meillä oli heti alusta alkaen se asenne, että palkkaa maksetaan sitten kun kaverit ovat laskuttavassa projektissa. Harjoittelijat aloittivat meillä Toukokuussa, työsuhde vakinaistettiin vakipalkan kera Heinäkuun alussa. Toinen heistä on ollut meillä nyt 3 vuotta töissä ja yrityksessä on tällä hetkellä 10 henkeä. Ensimmäisen vuoden osalta teimme päätöksen, että perustajat eivät nosta palkkaa, tuhlattiin omia säästöjä ja saatiin n. 6-700€/kk starttirahaa kumpainenkin. Meistä tämä oli pakollinen investointi, jotta pystyimme palkkaamaan muutaman henkilön ja mahdollistamaan kasvun. Ensimmäisen vuoden jälkeen palkkaa on tullut itsellekin, välillä enemmän ja välillä vähemmän. Meille kun on tärkeintä, että työntekijät saavat palkkaa ja itse sitten joustetaan omista, jos yrityksen tilanne sitä vaatii. Hyvin on mennyt, vaikka välillä töitä on joutunut tekemään PALJON.

    Tässäkin ketjussa nousi pari kertaa esiin se, että työntekijöiden pitäisi päästä osille yrityksen hyvästä tuloksesta, mutta yleisesti asenne tuntuu olevan se, että tappioita ei kuulu jakaa työntekijöiden kesken. Palkan pitäisi voida ”seilata” taloudellisen tilanteen mukaan ja oikein säädeltynä malli johtaisi varmasti yritysten(kin) menestymiseen.

    1. Kiitos Mikko, hyvä näkökulma! Tuohon tuloksen jakamiseen pätee hiukan sama epäsymmetrinen asenne kuin palautteisiinkin.

      Kaikki työntekijät ovat aina yhtä mieltä siitä, että esimiehen pitäisi antaa enemmän palautetta. Todellisuudessa se tarkoittaa, että esimiehen pitäisi antaa enemmän myönteistä palautetta.

      Tulospalkatkin kelpaavat silloin, kun liksa voi vain kasvaa. Huonoina aikoina ääni tosiaan muuttuu kellossa.

    1. Kiitos Ville, kiinnitin huomiota aivan samaan. Mies iski mieluummin hanskat tiskiin kuin jatkoi (ilmeisesti moraalilleen) sopimatonta b2b-myyjän uraa.

      Ei se työttömyys sitten niin kovin vastenmielinen vaihtoehto tainnut ollakaan.

      Kokemukseni mukaan markkinointihommiin pyrkii usein väkeä, jotka pitävät myyjän työtä alentavana. Markkinoinnissa on paljon hienompaa, siellä voi käsiään likaamatta tutkiskella tilastoja ja pohtia syntyjä syviä.

  21. Vinkiksi kaikille työhakijoille, jotka uumoilevat koulunpenkiltä käsin johtajan tai top managerin pestistä: kannattaa happotestata omaa kuntoa ja päänsä kestävyyttä. On väistämätöntä, että niissä hommissa tulee kova paikka eteen ja painetta on kestettävä halusi sitä tai ei. Kaveri, joka on vipannut tumput tiskiin kahden viikon jälkeen, on kyllä rekrylistalla viimeisellä rivillä. Miten voit olettaa, ettei hän tosipaikan tullen lannistuisi ja lähtisi maitojunalla äidin luo?

    Elettiin 2000-luvun IT-kuplan jälkimainingeissa ja oma tavoitteeni oli olla valmistumiseni jälkeen joku isompikin pohatta. Media luukutti, että suuret ikäluokat eläköityvät. Siellähän aukeaa tuhansia toimitusjohtajan vakansseja! Voisinko valita näiden joukosta sellaisen, mikä nyt sattuisi mielyttämään itseäni eniten?

    Haastattelin paria tuttua ja puolituttua, joilla oli sopivaa kokemusta asiasta, että mitkähän ne omat mahdollisuuteni olisivat heti valmistumisen jälkeen tällaiseen korkeampaan asemaan? Rivien välistä möllötti tärkeä kysymys: ”Miten voit osoittaa kestäväsi painetta, jota johtajalta kuitenkin aina edellytetään? Kesätöissä olet lähinnä ajellut nurmikkoa ja tämä ei vielä vakuuta ketään.” Tosiaankin, en tiedä. En myöskään tiedä, haluaisinko olla jatkuvasti löysässä hirressä, entä miten kestäisin todellista painetta?

    Sain seuraavana kesänä parempia kesätöitä (fyysistä perusduunia) ja otin riesakseni yrittäjälähtöisen projektin, sekä siihen päälle vielä kesäopinnot. Päättelin, että näistä saadaan leivottua kasaan kunnon paineistamo. Jos en kerran heti pääsisi johtajan töihin käsiksi, niin ainakin tulee hyvä tuntuma omasta paineensietokyvystä. Itseensä tutustumismatka oli siis tiedossa. Onnistuin! Jouduin nimittäin paiskomaan kuukaudenpäivät 80-110 tuntisia työviikkoja ja sen jälkeen loppukesä menikin 60-70 tuntisten viikkojen merkeissä. Kesän päätteeksi takki oli melko tyhjä, mutta pää kesti.

    Vuosia myöhemmin hain asiantuntijan paikkaa, haastattelussa kysyttiin kestätkö painetta ja onnistuuko duunit vaikeammassakin tilanteessa. Kerroin tarinani ja sain paikan.

    Opetus lienee se, että ihminen tietää mitä hän kestää, mutta hän ei tiedä sitä, mitä hän ei kestä. Omia rajojaan kannattaa etsiä, jos haluaa muutakin kuin pelkkää vettä ja leipää. Valitettavasti se on yleensä aika pitkä ajanjakso epämukavuusalueella elämistä. Sitä hintaa kaikki eivät halua maksaa.

  22. Kiitos vinkistä! Puolisoni on muuttanut Suomeen nelisen vuotta sitten. Viimeiset 2,5 vuotta hän on ollut navetalla töissä lapioimassa sitä itseään 150 km päässä muusta perheestä (autoton, ajokortiton, joten näemme kerran pari parissa kuukaudessa). Loppuvuodesta on perheenlisäystä tulossa ja olemme pohtineet, miten hänet saisi työllistettyä pk-seudulle. Varsinkin kun suomen kirjoitettu kieli ei ole täydellistä, mitä vaaditaan esim. siivoustöihin. Täytyy laittaa ideasi muhimaan ja kokeilla omien mahdollisuuksien mukaan työhakemuksia lähettäessä.

  23. Ymmärrän kirjoituksen pointin, kun kyse on yrityksestä, jonka omistajalla on todellisesti omat rahat pelissä ja työskentelee itsekin päivätyönään omassa yrityksessään. Isojen yritysten kohdalla kyseinen logiikka ei kuitenkaan päde, koska niiden osakkeenomistajilla ei ole samalla tavalla sitoutumista win-win -hengessä vaan tavoitteena on vain saada osinkoja. Tällaisissa yrityksissä varmasti otettaisiin ilolla vastaan maksavat työntekijät, jotka tietenkin potkaistaisiin heti pellolle, kun maksuliikenne olisi siirtymässä toiseen suuntaan. Ja ei kun uusia höynäytettäviä tilalle!

    1. Aivan samalla tavalla ne suurten pörssiyhtiöiden ostajat voisivat käyttää jokaista vastaan tulevaa yrittäjää hyväkseen. Mutta eivätpä he sitä tee.

      Ratkaisuni ei tarvitse olla täydellinen sen enempää kuin minkään muunkaan. Mutta kumpi mahtaa tuottaa työpaikan todennäköisemmin: kitinä kotisohvalla vai taitojen demoaminen työpaikalla?

      Huomaan toki, ettei ehdottamani ajatus millään sovi useimpien agendaan. On paljon mukavampi inttää, ettei tämäkään keino tietenkään toimi. Eipä sitten tarvitse tehdä mitään eri tavalla kuin tähänkään saakka.

  24. Ihan hyvää pohdintaa kirjoituksessa ja kommenteissa! Olet Jari ihan oikeassa tuossa riskin poistamisessa – vaan onko se Suomessa mahdollista? Työskentely ilmaiseksi yrityksessä on kiellettyä ainakin Helsingissä. Perusteluna on, että se vääristää kilpailua markkinoilla. Olisiko negatiivinen työsopimus palkattomalla koeajalla mahdollinen, en tiedä. Työvoimapoliittinen työkokeilu on kyllä mahdollista tehdä seuraavin ehdoin – liian itsenäinen ei saa olla 🙂

    ”Koska työkokeilussa oleva ei saa korvata työsuhteessa olevia työntekijöitä, sopimusta työkokeilusta ei voida tehdä, jos työtehtävä on sellainen, että henkilö työskentelee pääsääntöisesti itsenäisesti ilman ohjausta ja valvontaa.” Lähde: TE-viranomainen 5/2013.

    Toinen asia, mistä harvemmin keskustellaan on kilpailukieltosopimukset. Olen nähnyt aika kattavia luonnoksia myös työkokeilussa. Kohtuus kaikessa, varsinkin jos henkilö on palkattomassa harjoittelussa.

    1. Kiitos Heli, hyviä kysymyksiä!

      Eiköhän suomalaisten virkamiesten mapeista löydy välittömästi tusinoittain pykäliä, jotka – ainakin sopivasti tulkittuna – kieltävät ehdottamani mallin.

  25. Hyvä kirjoitus. Itse olen kolmekymppinen veturinkuljettaja. Hain ensimmäisen kerran veturinkuljettajakurssille kymmenen vuotta sitten, mutta vasta pari vuotta sitten onnisti. Päivääkään en silti ole lukiosta pääsyyn jälkeen ollut työttömänä. Ensimmäinen kesätyö oli lakaista katuja. Toisena kesänä olin ravintolassa. Sen jälkeen armeija jonka jälkeen roska-auton rattiin. Sitten jotain aivan muuta, media-alalle radiohommiin. Vaikea ala, mutta silti töitä löytyi. Alkuun jouduin tekemään töitä niin ikään palkatta. Pari vuotta media-alaa riitti. Meitä ei oltu luotu toisillemme. Hetken aikaa olin myös freelancerina, mutta koska yrittäjälle tärkeä rohkeus puuttui päätiin tehdä jotain aivan muuta. Hain raitiovaununkuljettajaksi ja pääsin. Olin ensimmäistä kertaa työssä josta todella tykkäsin, sitten 10-vuoden ja 7 lähetetyn hakemuksen jälkeen tuli puhelu VR:ltä. Nyt elän omaa unelmaani. Sen tahdon vaan sanoa, että kyllä tässä maassa töitä tekevälle löytyy ja jos on unelmia niistä todella kannattaa pitää kiinni. Joskus unelman saavuttamiseksi joutuu näkemään hieman enemmän vaivaa, mutta kyllä se kannattaa. Oli se sitten oma yritys tai työpaikka. Mummonikin sen jo lapsena minulle kertoi: ”Mikään ei tule kuin Manulle illallinen.”

    1. Kiitos Lassi, kaltaisesi selviytyjät antavat esimerkin ja rohkaisua, jota tässä maassa totisesti tarvitaan.

  26. …tuota noin…
    Eri näkökulmista asiat näyttävät todellakin erilaisilta. Työllisyyden lisäämisen keinot, niiden painopistealueet ja rahoitus ovat jo pitkään olleet suurteollisuutta ja aluellisia keskittymiä suosivia. Todelliset työantajat (pk sektori ja makroyritykset) ovat jääneet kelkasta koska yhteistä ”edustavaa” rintamaa ei erinäisistä syistä (vaikkapa 7 kuoleman syntiä 😉 ) johtuen käytännössä ole.
    Rahaa ei tänään enää tarvitse ainoastaan ruokaan ja kattoon/seiniin vaan kaikenlaiseen hömppään mihin markkinavoimat ja suuret yritykset ovat maailman saaneet viisaudessaan johdettua.
    Niin kauniita ja kannatettavia kuin ajatuksenne ovatkin niin niiden toteutus vaatii radikaaleja ja voimakkaita keinoja toteutuakseen.
    Tämäkään käsiteltävä asia ei siis ole mustavalkoista vaan erittäin erittäin harmaata ja epämääräistä.
    Tulee mieleen jo Briteissä oleva malli yhteiskunallisesta yrittäjyydestä joka on vasta tulollaan Suomeen. Tämä ikäänkuin ”osuuskunta yrittäjyyden kehittyneempi malli” tarjoaa paremman mahdollisuuden osallistua omaa sydäntä lähellä olevaan liiketoimintaan jossa tämä keskustelun teema saattaisi jopa toteutua laajemminkin! 😉

  27. Tein useamman kuukauden töitä pilkkahinnalla, eikä se johtanut pitkäaikaisempaan työsuhteeseen. Aina kun olen ehdottanut työnantajalle hyvältä kuulostavaa diiliä, on tuntunut siltä, että uskottavuuteni hyvänä tekijänä on mennyt, eikä työpaikkaa ole irronnut. Jos samaa työpaikkaa hakee sata hakijaa, en usko että tyyppi joka keksii tarjota rahaa työantajalle saisi minkäänlaista etulyöntiasemaa. Kuinka moni teistä yrittäjistä olisi valmis palkkaamaan työntekijän, joka ei ole paras hakija, mutta tarjoaa rahaa pääsystä töihin? Miksi parhaan hakijan tarvitsisi maksaa työntekijälle? Hänen työpanoksensa arvo on kuitenkin huomattavasti isompi kuin maksettu palkka.

    Asunnon myyminen siinä toivossa, että pääsee johonkin firmaan töihin on oikea vuosisadan älynväläys. Nykypäivänä ei voi olla varma työpaikan säilymisestä edes seuraavan viiden vuoden ajan, oli yritys kuinka iso tahansa.

    Pieni firma voi palkatakin jonkun hyväuskoisen työstä maksavan työntekijän ja potkia tämän pihalle, kun rahantulo loppuu. Isommissa firmoissa työntekijän maksama raha on taas merkityksettömän pieni. Sitä paitsi nykyään monessa firmassa työnhakija laitetaan soveltuvuustestiin, eikä rekryprosessia hoitavia kiinnosta mikään muu kuin kuka hakijoista on paras.

    Jos työllisyystilannetta halutaan parantaa, yksi toimiva keino on heikentää irtisanomissuojaa ja vaika pidentää koeaikaa. Jos työntekijästä pääsee helposti eroon, palkkaamisen riski pienenee ja työllisyys nousee.

  28. Hei Jari!
    En tiedä mitä firmasi valmistaa, eikä minua erityisesti kiinnostakaan, mutta olen kyllä valmis ilomielin käyttämään firmasi palveluita jos se maksaa minulle tai edustamalleni yhteisölle kokeilemisesta. En tietenkään millään muotoa takaa, että jatkaisin tätä asiakassuhdetta koe-ajan jälkeen, mutta yrittäminenhän on riskinottoa! Tehdäänkö diili?

    Harva yrittäjä olisi niin tyhmä, että tarttuisi tähän, miksi siis työntekijäkään? Yrityksille saalistushinnoittelu ja lahjonta ovat lisäksi kilpailulainsäädännössä kiellettyjä hyvästä syystä. Kyllä Suomessa ilmaiseksi töihin pääsee, mutta markkinoiden häiritseminen tuotantokustannukset alittavalla hinnoittelulla ei palvele kenenkään etua.

    1. Moi Patrick!

      En tiedä, millaisessa bisneksessä olet. Mutta ainakin oma putiikkini ja monet muut suomalaiset yhtiöt maksavat siitä pitkän pennin, että pääsevät näyttämään uusille asiakkaille kyntensä.

      Karuimpia esimerkkejä ovat mainostoimistojen valintakierrokset, joihin jokainen osallistuja saattaa upottaa jopa satoja tunteja työtään ilman takeita euronkaan korvauksesta. Varmaa on vain se, että yhdeksän kymmenestä saa nuolla haavansa ihan omalla kustannuksellaan.

      Eräs asiakkaani laski, että heidän laatimansa it-ulkoistustarjoukset maksavat vähintään 30 tonnia / kierros. Jälleen varmaa on se, että vain yksi voittaa.

      Eräs toinen asiakkaani toimittaa tarjouksensa postin rullakoissa asiakkailleen. Se johtui siitä, että tarjousdokumentaatiota kertyy usein satoja mapillisia. En uskalla edes arvata, mitä se mahtaa maksaa.

      Sitä paitsi annan töilleni takuun niin, että jos asiakas ei ole toimitukseeni tyytyväinen, hänen ei tarvitse maksaa laskuani. Sikäli vastaukseni on, että tehdään ihmeessä diili – ainakin, jos kemiamme sattuvat sopimaan yhteen.

  29. Tässä yrittäjien logiikassa, eli yrittäjän riskin minimoimisessa työntekijää palkattaessa on yksi vakava puute. Tällä logiikalla orja olisi yrittäjälle sivistyneessä länsimaassa paras työntekijä. Eihän näin voi olla?

    Toisaalta jos tämänkin logiikan vie loppuun asti, orjastahan on työn teettäjälle vähiten taloudellista riskiä: Vain ruoka ja yösija. Ei palkkaa, ei palkan sivukuluja jne.

    Jatketaanpa päättelyä. Miksi tämä ei nykyään toimi?

    Syy on yksinkertainen: kansantalous on ympyrä, jossa osa kansasta saa palkkaa, tulonsiirtoja jne. Näillä tuloilla he ostavat – siis kuluttavat – juuri näiden samaisten yrittäjien palveluja.

    Työnantajien sivukuluista – siis niistä lakisääteisistä (ei esim. työntekijän oletetuista vessakäynneistä) – suurin osa on ”niitä pirun LEL:llejä ja TEl:llejä”. Suomeksi: niitä maksuja, joista maksetaan eläkkeet, joilla eläkeläiset ostavat juuri yrittäjien palveluja ravintoloista, partureilta ruokakauppiailta jne.

    Tämän kaiken tarkoitus on pyytää miettimään asioita – edes hetki – hieman laajemmin. Meidän jokaisen. Peace!

    1. Orjahan ei olisi paras, vaan orja joka on puolet ajasta, vähintään siis 40h/vk palkkatöissä ja antaisi sen palkan myös omistajalleen, sen lisäksi että tekisi 60h/vk töitä omistajalleen. Nukkuminen kun on kuulemma yliarvostettua…

  30. Nämä saavat minut raivon partaalle. Olen kassa-myyjän lapsi. Tällä hetkellä pyöritän toista yritystä ja yrityksen alkuinvestoinnit tein toista työtä tekemällä. Päivääkään en ole elämäni aikana ollut työttömänä. 12-vuotiaana aloitin työnteon kukkakaupassa. Ihme kyllä, jopa laman aikana löytyi ruokakaupasta töitä. En ole ollut nirso ja takapuolten peseminen ja lattioiden hinkkaaminen ovat tulleet tutuksi vuosien aikana. Kävin kouluni työn ohessa. Jossain vaiheessa tein jopa neljää eri työtä. (Verottaja ei pystynyt käsittemään tätä) Luotsaan tällä hetkellä hyvin menestynyttä yritystä ja vielä jokusen aikaa olen töissä toisella. En halua polttaa siltoja. (Kyllä, kaksi työtä samaan aikaan) Välillä ollaan alkuaikoina eletty kädestä suuhun, mutta tiedettiin, että yritys tulee tuottamaan, kunhan ensimmäisen vuoden selviää. Ne vuodet on takana ja pystyn nostamaan kahta liksaa. Toivottavasti parin vuoden päästä vielä enemmän osinkoja. Maksan veroja PALJON ja sivukuluja työntekijöistä, kuten kaikki muutkin yrittäjät. Perustyöntekijä ei vain näe sitä kuinka paljon työntekijään panostetaan rahaa. Kun se ei ole vain se palkka. On kilsakorvaukset, mahdolliset riidat liittojen kanssa, jos on unohtanut jonkun kohdan TES:istä tai mahdolliset muut yllättävät menot kuten raskaudet ym.. sairaudet, jotka ollaan ”unohdettu kertoa”.
    Työntekijän mielestä työnantaja on riistäjä ja nostaa jopa OSINKOJA. Siis työstä minkä eteen hän on uhrannut joskus oman elämänsä. On se niin väärin.
    Olin puoli vuotta 0-tuloilla (ottaen myös huomioon, että KELA ym.. muut putiikit eivät huomioi yrittäjää ihmisenä, joka voisi tarvita esim. toimeentulotukea) täysin yhteiskunnan ulkopuolella, koska olin yrittäjä. Samaan aikaan laiskat paskat valittavat, kuinka sossusta ei saanut edes lapsen ratsastusharrastukseen kuin 200 euroa ja pesukonekin piti ostaa halvempana sossun rahoilla.

    On tämä maailma niin kamala.

  31. Sitähän voidaan kokeilla, kauanko kaupat, ravintolat, parturit jne. pysyy pystyssä, kun ryhdytään palkkoja alentamaan. Veikkaan, että aika moni saa pistää lapun luukulle, jos vaikkapa pelkät lomarahat leikattaisiin pois. Ikävä tosiasia vain on, että kotimarkkinayritykset varsinkin pyörivät nimenomaan palkkojen ja erilaisia tulonsiirtoja saavien varassa. Mutta minun puolestani tätä yrittäjien reseptiä voidaan kokeilla.

    Tietysti paradoksaalistahan tässä on se, että nimenomaan he kärsivät omista ”hyvistä” ideoistaan. Loppupelissä yrityksen menestyksen ratkaisee idean hyvyys/huonous – eivät mitkään sivukulut. Tästä on näyttöä mm. 1990-luvulta, jolloin erilaiset työnantajien sivukulujen vähennyskokeilut eivät käytännössä tuoneet yhtään uutta työpaikkaa. Näitä kokeiltiin mm. nuorisotyöttömyyden hoitamiseksi.

  32. Niin entäs ne tulot? Yrittäjällä on tuloja. Mistä työntekijä saa tulonsa, jos ottaa yrittäjäriskin tuodessaan itsensä tekijäksi.

    Vai ei verottaja pystynyt käsittelemään sitä, että teit neljää eri työtä. Kuule, maksat ihan saman määrän veroja euroja, jos hankit neljästä työstä 500 euroa tai hankit yhdestä 2000. Lopullisessa verotuksessa kaikki tulot lasketaan yhteen eikä sillä ole mitään merkitystä, kuinka monesta työstä tulonsa hankkii. Progression vuoksi ihmiset vain kuvittelevat, että lisätyöstä maksetaan veroja enemmän kuin muista töistä, mutta samalla tavalla ne verot nousevat palkankorotuksenkin yhteydessä.

    Nämä, jotka eivät koskaan ole olleet työttömänä ovat aggressivisia ja työntävät kyynärpäillä muut pois. Tosin heitäkin heitetään pois kun ei enää tarvita ja he ovat kaikkein heikoimpia työttömänä. Näistä juuri tulee niitä alkoholisteja.

    Minulla on neljä tutkintoa, olen opiskellut työn ohessa, muuttanut työn perässä satoja kilometrejä jne. myös yrittäjyyttä on taustalla. Mutta silti ymmärrän, ettei kaikilla ole luonnetta samaan.

  33. Kuvitteletteko, että Jarin idea oli vaatia työntekijöitä tekemään työtä palkatta että yrittäjälle jäisi enemmän käteen?

    Jari antoi hyvän neuvon, miten saat hankittua sen unelmiesi työpaikan itsellesi, kun sellainen tulee vastaan. Eikö siitä lystistä kannattaisi muutaman kuukauden palkka maksaa, jos pääsee tekemään hyvällä liksalla unelmaduunia? En usko että tarkoitus oli ehdottaa, että mitä tahansa duunia kannattaa lähteä tekemään ilman palkkaa.

    Idea on se, että kun kilpailet siitä haluamastasi työpaikasta 100 muun hakijan kanssa, ratkaisevaksi tekijäksi voi nousta se, että poistatat työnantajan suurimman riskin. Tietysti sinun pitää olla varma, että olet niin hyvä, että tiedät että työnantajan kannattaa alkaa maksaa sinulle palkkaa ilmaisjakson jälkeen.

    En minäkään yrittäjänä tarjoa sisäänheittotuotetta asiakkaalle ilmaiseksi, jos en pidä todennäköisenä että saan myöhemmin oikeaa kauppaa.

    Tiedän että monet ovat oikeasti käyttäneet tätä työnhaussa menestyksellisesti, joten on turha väittää ettei tämä voisi toimia. Myös iso osa nuorista työllistyy nimenomaan sitä kautta, että on ensin palkattomassa harjoittelussa ja sen jälkeen pääsee palkalliseen työhön, kun työnantaja on nähnyt että tämä kaveri kannattaa palkata.

    Yhtä varmaa on se, että kukaan työnantaja ei potki hyvää ja tuottavaa työntekijää pois, jos ei ole ihan pakko. Sehän on sama asia kun heittäisi rahaa kaivoon.

    1. Kiitos Jussi, kiteytit asian erinomaisesti!

      Jaksan ihmetellä tuota samaa hokemaa, että yrittäjä muka heittäisi hyvän työntekijän muuten vain pellolle. Ongelmahan on juuri se, että sellaisten löytämiseen ei tahdo mikään raha ja vaiva riittää. Olisi hulluuden huippu nollata kalliin rekrytoinnin ja perehdytyksen tulokset kevytmielisesti.

      Sitä en epäile hetkeäkään, etteikö yrittäjissäkin ole kaikenlaisia kaheleita joukossa. Mutta voisiko työntekijältäkin edellyttää, että hän hiukan selvittäisi etukäteen, millainen track record hänen työntantajallaan mahtaa olla.

      1. Melko idealistinen kuva yrityksistä ja yrittäjistä.Tässä nyt minusta luodaan kuvaa yrityksistä/yrittäjistä pyyteettöminä,omaa etuaan ajamattomina kansakunnan sankareina.Ja työntekijöistä kuvaa sosiaalipummeina joiden pitäisi olla kiitollisia kun saavat jotain puuhasteltavaa.”Muutaman kuukauden palkka” on esmes perheelliselle melkoisen iso raha varsinkaan kun tuolla(kaan) keinolla siitä työpaikasta ei ole mitään takeita.Aika paljon saa lukea myös niitä tarinoita joissa yritys palkkaa ensin yhden työllistämistuella ”riskittömästi”,vippaa hänet pihalle ja ottaa taas uuden ”tuellisen” tilalle.Toinen asia mikä täällä joiltakin tuntuu unohtuvan on se ,että ne työantajan sivukulut ovat rahaa joka menee jonnekin (pääosin eläkemaksuja joilla siis kostannetaan eläkkeitä).Ja kuten aiemmin totesin tästä on tehty kokeiluja työllisyyden kannalta perin laihoin tuloksin.

    2. ”Kuvitteletteko, että Jarin idea oli vaatia työntekijöitä tekemään työtä palkatta että yrittäjälle jäisi enemmän käteen?”

      En tiedä oliko se Jarin idea ,mutta käytännössähän noin monesti käy.Se mikä palkassa/veroissa säästetään laitetaan käytännössä omaan taskuun eikä sillä suinkaan palkata uusia työntekijöitä.

      1. Kuten totesin, jokainen idea on aina helppo torpata sillä perusteella, ettei se ole aina ja kaikissa oloissa täydellinen. Ja niitä mahdollisia epäkohtia etukäteen lähes ainoaksi työkseen keksiviä Suomessa riittää.

        1. Edelleenkin: myös työntekijän on maksettava joka kuukausi asumis- ja elämiskulunsa. Ellei sitten työnantaja rakenna kanakoppi-asuntoloita työntekijöilleen Kiinan tai Bangladeshin malliin.

          …vai oliko tarkoituksena, että valtio/Kela/sossu antaa sitten työntekijälle elämiseen tarkoitetut rahat sillä aikaa kun hän on palkattomana työntekijänä..?
          Myös työntekijän eläkkeen karttumisesta ”nollapalkalla” olisin kiinnostunut kuulemaan.

  34. Käypä ehdotus! Tosin maassa, jossa koulutus ei ole vain ilmainen vaan siitä maksetaan palkkaa valtion pussista, voi olla hankala saada asialle laajempaa kannatusta. Pelkkä koulutuksen maksullisuudesta osaltaan ohjaisi ihmisiä alan valinnassa nykyistä markkinavetoisemmin.

    Jokainen yrittäjä ja työntekijä, joka on joskus ollut tarjoamassa palveluja toiselle yritykselle tai miksei yksityisellekin tietänee sen, että toisinaan palaa tonni poikineen pelkkään tarjousprosessiin ilman takeita kassavirrasta toiseen suuntaan. Usein vielä varsinkin asiantuntija-aloilla kilpailuttava yritys saattaa konkreettisesti hyötyä tehdystä tarjouksesta kun on pyritty konkreettisesti esittämään omaa osaamista referenssien kautta ja kerrottu mitä ja miten pitäisi tehdä. Eikös tämäkin ole ilmaista työtä, johon ay-väen tulisi puuttua pikimiten. Joku yrityksille suunnattu hävittyjen tarjousten korvausrahasto ay-liikkeen kassasta olisi jalomielinen teko. Jään odottamaan sellaista.

    Aina kun lukee tai kuulee väitteen ”sitten heti käytetään hyväksi ja potkaistaan pois kun palkaton jakso on päättynyt”, hieman riipaisee. Tietääkseni yritykset kilpailevat oikeasti kovista osaajista tänäkin aikana. Jos yritys tekee muutaman tällaisen lyhytnäköisen bluffin, niin varmaa on ettei pätevää eikä liene epäpätevääkään porukkaa saa taloon töihin vaikka vielä maksaisikin reilusti. Huijarimaineella ei mennä pitkälle ja aika monelle firmalle taitaa maine olla yksi tärkeimmistä asenteista, vaikkei sillä tasearvoa olisikaan.

    Semmoisia iltamietteitä. Vielä mainittakoon, että ainakin omassa tapauksessani palkaton harjoittelu jo valmistuneena akateemikkona toi varsin mukavan nosteen uralle ja ulkomaan opiskeluun poltetut tonnit on maksettu takaisin rahoittajalle. Kumpikaan kokemus ei kaduta…

    1. ”Aina kun lukee tai kuulee väitteen ”sitten heti käytetään hyväksi ja potkaistaan pois kun palkaton jakso on päättynyt”, hieman riipaisee. Tietääkseni yritykset kilpailevat oikeasti kovista osaajista tänäkin aikana. Jos yritys tekee muutaman tällaisen lyhytnäköisen bluffin, niin varmaa on ettei pätevää eikä liene epäpätevääkään porukkaa saa taloon töihin vaikka vielä maksaisikin reilusti.”

      Suomen toiseksi suurimmassa kaupungissa toinen johtava elintarvikekauppaketju on toiminut näin jo vuosia, 90-luvulta saakka. Harjoittelija otetaan markettiin kolmeksi kuukaudeksi, kun aika on kulunut liki umpeen, ilmoitetaan että henkilö ei saa oikeaa työtä ja pistetään pihalle. Seuraava harjoittelija kehiin ja sama toistuu.
      Näin muutamakin iso kauppa pyörii: halvemmat ja helpommin pihalle heitettävät harjoittelijat hoitavat kaikkea kalatiskistä kassoihin.

  35. Huvittaa nämä yrittäjät, jotka luulevat, ettei työttömät tiedä yrittämisestä mitään. Kannattaisi muistaa, että työttömänä on vaikka kuinka paljon entisiä yrittäjiä ja yrittäjien lapsia. Itse olen ollut työtön, olen ollut yrittäjä, isäni oli sivutoiminen yrittäjä ja äitini päätoiminen. Yhteistä näissä yrittäjien jutuissa on aina liioittelu. Osa yrittäjistä tekee pitkää päivää, mutta iso osa ei tee. Kyllä minun pomoni hoitaa kaikki yrityksen asiat työaikana ja hän tekee tunteja n. 30 viikossa hallinnolliset työt mukaan lukien, minä olen se, joka tekee enemmän laskutettavia tunteja. Pomo on se, joka voi kesken päivän lähteä pariksi tunniksi lounaalle ihan kavereidensa, ei asiakkaiden, kanssa. Se sallittakoon, koska firma on hänen, kunhan ei VALEHTELE tekevänsä töitä 24/7. Ei äitikään tehnyt, vaikka kaupan alalla sitovuus on suurempaa kuin tällaisella alalla, missä ei varsinaisia aukioloaikoja ole. Kyllä äiti ehti mökilläkin käymään.

    Omaan yritykseeni ei lainaa tarvinnut. Ostin säästöilläni pari ohjelmaa, ja tietsikan otin käyttöön oman. Tuloja minulla oli heti ja ensimmäinen kuukausi jo plussalla. Miksi tällaiselle alalle palkkatöihin tullessaan työttömän pitäisi lainaa ottaa ja maksaa saadakseen töitä? Meillä on koeaika ja riski on pieni. Jos ostat uuden tietsikan, se on pieni riski, koska voit koeajalla heittää tyypin pois ja ottaa sen saman tietsikan ääreen paremman. Tuoleja ja pöytiä saa poistomyynneistä halvalla, sellainen minulla nykytyöpaikallanikin on.

    Mites äitini olisi saanut tukusta tavaraa, jos hän olisi auton myynyt pois aloittaessaan? Millä sitä kulkee töihin, jos lähellä ei ole vuokra-asuntoja ja myy auton tai polkupyörän pois? Mikä on kohtuullinen matka kävellä? 8 km? 30 km? Julkista liikennettä ei nykyään paljon varsinkaan kouluaikojen ulkopuolella pikkukaupungeissa kulje.

    Älä puhu puppua, Aina näitä juttuja lukee joku, joka tietää yrittämisestäkin jotain – ja jos olet yrittäjä yhdellä alalla, et silti tiedä monen muun alan yrittämisestä yhtään mitään. Yrityksenkin voi perustaa pienellä pääomalla ja riskillä, kunhan idea on hyvä. Samoin työntekijän palkkaamiseen on paljon erilaisia konsteja, joilla soveltuvuuden voi katsoa ja sekin on pieni riski. Joillakin duunarialoilla kustannukset ovat tosi pienet, esim. siivous tai kauppa. Kuten myös omalla alallani, jossa istutaan tietsikan ääressä ja tuloja tulee lähes heti.

  36. Lienee lisättävä, että oma yritykseni oli silloiseen elämäntilanteeseen sopiva, mutta halusin välillä ihmisten ilmoille ja palkkatöihin. Nyt laitan rahaa sivuun ja jatkan taas, jos ala näyttää vielä muutaman vuoden päästä kannattavalle. Lähdin palkkatöihin hakemaan vähän mainetta.

  37. …voi hyvänen aika. Tähän vinkkaajaan sopinee aika hyvin lausahdus ”on syntynyt kolmospesällä ja luulee lyöneensä kunnarin”. Mielestäni liikuttavimpia osuuksia tässä on esimerkiksi se, että oletetaan tyypillä olevan myytävänä auto, polkupyörä tai herraparatkoon asunto, tai että tarjolla on sukulaisia joilta noin vain pummata muutaman kuukauden toimeentulo. Pikkuisen ollaan nyt jossain myyttisessä kokoomusmaailmassa 😀

    Tahattoman ironian vuosipalkinto menee kyllä tälle. ”Ehdotukseni saattaa tuntua poikkeukselliselta vain sellaisen ihmisen mielestä, joka ei tiedä elämästä paljon mitään.” Tai ehkä se on tahallista, en nimittäin oikeasti vieläkään keksi, onko tämä kirjoitus parodia vai ihan vakavissaan väsätty.

    T. Entinen yrittäjä, joka laittoi firman pussiin koska töitä ja asiakkaita oli liikaakin, ja joka on ollut työttömänä tällä vuosituhannella kaksi päivää.

    1. Minä nyt tosiaan kommentoin tätä siitä näkökulmasta, ettei tämä ole mikään hassunhauska ja harvinaisen kömpelösti kirjoitettu allegoria siitä miten yrittäjä hakee firmalleen liiketoimintaa, vaan vakava ehdotus työttömälle. Näinä Schubak-kokkarilibertaaripäivinä tällaiset ulostulot joutuu ottamaan ihan vakavissaan.

      Mietin tässä nyt sellaista juttua, että oletetaanpa että meillä olisi sellainen työtön, jolla sattuisi oleman ylimääräinen asunto, auto ja rahakas mummu. Pistää ne rahoiksi, hakee ilmaiseksi duuniin ja puurtaa sitä puoli vuotta, rahoista suurin osa valuu elämiseen, mutta työ ei sitten natsaakaan. Pomo onkin mulkku tai työntekijä ei sovellukaan siihen. Ei huolta. Taskun pohjalla on vielä vähän pennosia, joten toinen puoli vuotta ilmaistyössä toisessa firmassa. Kas, se yrittäjä onkin hoksannut että näitä ilmaistyöläisiähän tuppaa ovista ja ikkunoista ja antavat vielä rahaakin, joten mikäs siinä jos kierrättää niitä häpeilemättä pari vuotta, ”ihan vaan kunnes saa firman plussan puolelle”. Ennen kuin sanotte, että eihän kukaan tee näin, mennäänpä vaikka yhdessä katsomaan kaikkia niitä PK-yrityksiä, jossa katetaan yksi tai useampi täysipäiväinen työntekijä kierrättämällä ilmaisia harjoittelijoita.

      Nyt ei ole työttömällä fillaria fillaria, autoa eikä kämppää, ja mummokin iskee luurin korvaan. Opintolainaa kyllä on muutama kymppitonni, eikä töitä vieläkään. Sitten voidaan yhtäkkiä oivaltaa sellainen juttu että ei saasta, tämähän se on se tilanne missä enemmistö etenkin nuorista työttömistä ihan oikeasti on. Mitäs sitten?

    2. Anteeksi nyt, että romutan illuusiosi. Mutta en aikanaan saanut vanhemmiltani tai sukulaisilta mukaan pennin jeniä. Tiedän vallan mainiosti, millaista on olla rutiköyhä. Enkä siis tarkoita nykyajan ”köyhiä”.

  38. Tässä ajatuksessa on vissi peränsä, mutta samalla se menee hieman pieleen yhdessä täsmällisessä kohdassa: yrittäjä joutuu investoimaan tällä tavalla koska kyseessä on osa yrittäjäriskiä. Jos palkansaaja joutuu tekemään samoin, hän muuttuu pohjimmiltaan yrittäjäksi, ja silloin niin duunin kuin siitä saatavan palkankin pitäisi heijastaa varjopuolen lisäksi myös yrittäjyyden lupausta. Toisin sanoen, jos omaksut yrittäjäriskin, kaupassa tulevat mukana myös yrittäjyyden hyödyt, kuten osuus lopulliseen tuotokseen, toisin kuin palkollisen kohdalla; jos palkkaava taho ei tee tuota alkuinvestointia vaan palkollinen tekee, investoinnin tuotto menee myös kokonaisuudessaan ”palkolliselle” eikä hänen sopimusasemansa muutenkaan asetu tavallisen käskytettävän kaltaiseksi vaan enemmänkin freelance-yhteistyökumppanin. Tuo järjestely ei sitten sovi läheskään kaikkiin duuneihin, kun firman käskyhierarkialle on kuitenkin taloudelliset syynsä sillekin. Kaikki hommat eivät mitattavuus-, kannustin- ja vastaavien ongelmien tähden nyt vain hoidu markkinarajapinnan läpi.

    Toisin sanoen, tässä ei ole kyse vain siitä kenelle työllistämisen riskit ja kulut distributiivisessa mielessä sälyttyvät, vaan siitä että järjestelyssä kulkevat mukana myös kannustimet ja vastaavat kovat, allokatiiviset, reaalitaloudelliset jutut. Tuohon distribuutiopuoleen ei tavalliseen tapaan edes markkinatasapainossa voi juuri vaikuttaa tarkoituksellisesti, kun työmarkkinoiden kysyntä- ja tarjontaelastisuuksistahan se lopullinen de facto -taakka tässäkin riippuu. Tuo onnistuu vain sopimussuhteen luonteen kautta, ja tasapainossa mukaan tulee silloin kuvioita jotka poikkeavat roimasti tavallisen palkansaajan asemasta, bona fide yrittäjän suuntaan.

    Pohjimmainen ongelma sitten tietysti on, että työpaikasta ylipäänsä on tehty tällainen investointi, ja vielä niin kallis sellainen. Eihän noin tarvitsisi olla jollei työnantajalle olisi sälytetty niin älyttömiä velvoitteita. Tilanne on hieman sama kuin että ostaaksesi kaupasta appelsiinin sinulta vaaditaan lakisääteisesti yhtiömiesvastuuta appelsiinitarhasta. Tuo pohjainvestointi siis on pitkälti keinotekoisesti synnytetty (toki poislukien perehdyttämiskustannukset). Se on ylimääräinen erä joka tuottaa välttämättä kiilan työn kysynnän ja tarjonnan välille niillä aloilla joilla tehokkain tapa organisoida asiat on vetää työntekijä markkinarajapinnan toiselta puolelta firman sisäisen komentotalouden osaksi. Distribuutiopuolella voidaan tapella maailman tappiin siitä kenen on oikeudenmukaista kantaa tuo kustannuserä, mutta allokaatiopuolella sen siirtely ei millään tavalla vaikuta sen tuottamaan kohtaanto- tai tehokkuusongelmaan, vaan korkeintaan muuttaa sitä missä muodossa turha kuluerä lopulta päädytään maksamaan.

  39. En koe että kirjoitus olis suoraa suunsoittoa palkkatyötä tekevälle siitä ja jos tällä tavalla menetellään niin voitot pitää jakaa. Vaan jutun varsinainen idea oli siinä millaisen riskin palkattava työntekiä muodostaa yrittäjälle ja avaa näkemystä toiselta puolelta pöytää.

    Tästä olisi hyvä saada keskustelua paljonko työntekiä maksaa ja miksi häneltä odotetaan tuottavuutta. Moni yrittäjä joita itse tunnen olisi valmis palkkaamaan apua mutta ongelmia/syitä miksi eivät palkkaa.
    1. Riittääkö töitä (lopputilin antaminen ei ole niin hohdokasta kuten vas. ja AY väki hehkuttaa). Ja töiden loppumisen riski.
    2 Yleensä yrittäjä haluaa maksaa hyvää palkkaa (huom. tuottavuus).
    3 Kulut mitä tulee (tilinauhassa kun näkyisi paljonko palkkoihin menee rahaa palkka+verot+muut lakisäänteiset maksut+epäsuorat palkanlaskenta yms.)
    4 Investointi kustannukset jotka riippuu alasta esim. autot, työkalut, vaatteet, kortit (ensiapu, tulityö)
    5 Millainen työntekiä on hyvä ja ahkera vai laiska ja osaamaton. (osaamaton=haluton oppimaan).
    6 Jokainen palkattava lisää yrittäjän työnpäivää. Etenkin jos työjohdossa ei ole palkollisia.

    Pari huonoa rekryä niin yrittäjältä menee autot, asunnot, mökit.

    Itsekkin muistan yrittäjä perheen jäsenenä että oma palkka viivästyi useita kuukausia sekä omia säästöjä käytettiin palkkoihin ja juokseviin kuluihin. Siis en itse ole yrittäjä, ”saanut kärsiä näistä haitoista”.

  40. Hauskaa läppää. Tollaisen sopparin kanssa voisi olla kiva vetää työnantaja oikeuteen puolen vuoden kuluttua. Huom. Taisi olla niin se niin että suusanallinen sopimus on pätevä. Jos jostain löytyisi edes joku dokumentti josta kävisi hiuksenhienosti ilmi että ajatus olikin työnantajan, vitsi vitsi vitsi. Sitäpaitsi, on sitä ennenkin ostettu firmoja ja pistetty niihin ihmisiä duuniin että ne saadaan siististi nurin. Niin että siitä vaan.

  41. Nojaa, on tässä asiassa muitakin arvoja kuin raha. Itse olen työtön maisteri, mutta siitä huolimatta ei tulisi mieleenikään tehdä ns. tuottavaa työtä. Tämä johtuu siitä että tutkimustyö on jo itsessään arvokasta, ja mielestäni rahan tekeminen sillä vain halventaa sitä. Mielestäni sivistysyhteiskunnan tulisi tunnustaa se iso vaiva ja työ jonka olen sijoittanut opiskeluun, ja arvostaa perustutkimusta sen verran että työpaikkoja järjestetään kaikille halukkaille – heitä kyllä olisi! Siihen asti koen olevani oikeutettu elämään sillä rahalla, jonka yhteiskubta on minulle velkaa.

  42. Jos olisin yrittäjä ja työntekijät alkaisivat maksamaan työharjoitteluistaan, kilpailuttaisin ehdottomasti työnhakijat. Ottaisin saman tien useamman hakijan kilpailemaan koe-ajalla samasta paikasta, kun koeaika olisi ohi, antaisin kenkää jokaiselle. Näin kätevästi saisin riistettyä harjoittelijoiden työn arvon minimikustannuksin, jonka jälkeen ottaisin uudet lampaat tilalle.

    Työntekijät tuntisivat koko ajan irtisanomisuhan selässään ja työskentelisivät paremmin sekä tehokkaammin eivätkä uskaltaisi vaatia mitään etuuksia työpaikan menettämisen pelossa. Työhaastattelussa antaisin vielä top 5 -hakijoiden tarjoamien korvausten määrän ja antaisin haastateltavalle mahdollisuuden nokittaa pottia muihin hakijoihin nähden ja sillä tavalla saisi jo työnhakijat tuottamaan voittoa vaikka he eivät tekisi mitään. Hakijat voisivat olla vielä kriisikunnista, jolloin olisi mahdollista saada tukijaisia vielä valtiolta ja avoimien työpaikkojen vähäinen määrä varmistaisi, että avoimista paikoista taistellaan kaikin mahdollisin keinoin.

    Opetelkaa ihmiset ajattelemaan oikealla tavalla ja muistakaa, että työ vapauttaa!

    1. Kuvittelet siis, että harjoittelijoiden työllä on jokin arvo? Ehkä jossain hevostallilla talikko kourassa, mutta muualla heistä kertyy vain armottomasti kuluja. Perehdyttäminen on sikakallis investointi useimmille yrittäjille.

      1. Ja sinä kuvittelet, että kaikissa töissä perehdyttäminen kestää ikuisuuden ja harjoittelijoista on aina vain kuluja? Itsekin olen ollut harjoittelijana ja hoitanut viikon jälkeen normaalin työntekijän työt. Ilman palkkaa. Toki opetusta ja perehdyttämistä on senkin jälkeen ollut, koska ei kaikkea hetkessä opi, mutta kun koulutusta ja taitoa on jo taustalla niin ei se mitenkään itsestäänselvää ole, että vain kustannuksia tulee. Vai miten lasket kustannukseksi sen, että harjoittelija tekee tuottavaa työtä täysin samoin kuin jos olisi työntekijä? Eli tulos nousee ja palkkaa ei makseta eikä perehdyttämiseen sitouteta kuin hetkeksi toinen työntekijä ja hänkin pääasiassa tekee työtään sinä aikana. Kyllä minä tuon näen ihan eri tavalla. Viikon aikana miinusta, sen jälkeen kertyi jo plussaa.

        Ja ei, en ollut hevostallilla vaan ihan muualla. Vieläpä alalla, jossa tarvitaan koulutusta ja osaamista.

        Muutenkin olisi kiva kuulla millä aloilla mielestäsi 1-2 kuukauden ajan ilmaiseksi harjoittelussa oleva on pelkkää miinusta firmoille. En meinaan oikein keksi äkkiä moisia. Toki jos kyse on alasta, jossa kaikki myynti on päänsisäistä ei tietenkään voi tuottoa tulla, ellei harjoittelijalla ole oikeaa ajatusmalia. Suurin osa ei ole tuollaisia.

        1. En tietenkään kuvittele, että kaikissa töissä olisi niin. Mielestäni sanoinkin niin.

          Esimerkiksi asiantuntijapalveluja tai huipputekniikkaa myyvissä firmoissa työntekijöiden tuottavaksi muuttumista pitää odottaa paljon pidempäänkin. Vuosi ei ole mitenkään harvinainen. Siitä voi itse kukin laskeskella, millaisen riskin yrittäjä joutuu kantamaan. Puhutaan kymppitonneista koka tapauksessa per rekrytointi.

          1. En tiedä yhtäkään firmaa, joka ottaisi työntekijöitä, ennen kuin jonkinlainen prototyyppi on saatu menemään läpi – eli ihan vaan varmuuden vuoksi. Miksi kukaan olisi niin hullu, että ottaisi lainaa mennäkseen töihin firmaan, jossa tuotteet ovat vasta kehitysasteella? Ota 10.000 lainaa, niin pääset meille töihin. Saat sitten palkkaa, JOS saamme tuotteen kaupaksi ja pärjäämme kilpailussa.

            Sulla nämä ideat ovat jääneet miettimättä loppuun asti. Vai onko tavoite, että tässähän on yrittäjälle uusi idea saada tuloja, pannaan yritysriski kokonaan palkkatyöläiselle, ei väliä vaikka menettää kaiken saamatta mitään. Joo, moni yrittäjäkin tekee niin. Se johtuu siitä, että yrittäjäksi ryhtyy henkilöitä, jotka eivät osaa yrittää. Kirjanpitoa ei osata hoitaa, verotuksesta ei ymmärretä mitään ja laki on tehty vain kiusaksi heidän mielestään. Tai sitten lähdetään hölmöyttä yrittämään alalle, jossa kilpailu on jo ennestään liian tiukkaa.

      2. Harjoittelijat tekevät monin paikoin ihan laskutettavaa työtä ja moni tosi hyvää työtä. Luuletko, että ihmiset leikkuuttaisivat tukkaansa harjoittelijalla, joka tekee työn alennuksella, jos tämä ei osaisi? Tai jos kaupassa harjoittelija myy tuotteen, niin se tuote on arvoton? Mielenkiintoinen näkökulma. Jos harjoittelijan työ on mielestäsi arvotona, niin eihän siitä silloin saisi asiakastaan veloittaa!!!

  43. Laitontahan tämä olisi. Suomessa työehtosopimukset ovat yleissitovia, ja heti kun työtä tehdään syntyy työnantajalle palkanmaksuvelvollisuus. Eli jos teet duunia alle TESsin palkoilla, niin laitonta on, oli sopimus minkälainen hyvänsä. Palkattomat harjoittelutkin onnistuvat ainoastaan, jos siitä on esim. oppilaitoksen tai TE-toimiston kautta sopimus. Tietysti jos oman firman perustaa, niin sitten onnistuu. Mutta sitten ei ollakaan työntekijäasemassa, vaan yrittäjä.

    1. Lue teksti vielä kertaalleen ajatuksella niin tajuat mikä oli idea. Ei liity millään tavalla TES yms. Vaan siinä verrataan yrittäjän arkea tavalliseen palkkatyöläiseen.

      ”Kuvaamallani tavalla me tuhannet yrittäjät tai ammatinharjoittajat hankimme itsellemme töitä harva se viikko.”

      Kyllä näille AY fanaatikoille tuntuu jotenkin pahalta jos ”duunari” arvostellaan tai saavutettuja etuja ollaa karsimassa edes ajatus leikillä. Miettikää monta yritystä Suomessa olisi jos jokainen yrittäjä saa itku potku raivarit, kun jokin etu menee (esim. urakka sopimus).
      Tai sitten et halua myöntää että yrittäjän arki on rankempaa kuin palkkatyöläisen?

      Laitonta pitäisi olla myös työnantajan rahoilla eläminen, aiheettomat sairaslomat (osa pilaa muiden maineen), laiskottelu, huono työnlaatu jne. Näistä työnantaja ottaa riskin monella tasolla.

      Loppuun vielä muista tälläinen asia:
      Moni yrittäjä on ollut työntekijä, harva työntekijä on ollut yrittäjä.

      1. Jutussa unohdetaan mainita, että yrityksestä on tuloja. Jos ei ole, yritys on entinen hyvin äkkiä. Aika oleellinen seikka, jonka moni haluaa sivuttaa. Yritys, joka ei tuota yhtään mitään on kannattamaton ja kuolee nopeasti pois. Miksi siis työntekijäkään ei saisi mitään? Entä sellainen seikka kuin motivaatio? Työntekijä maksaa siitä, että saa tehdä yrittäjälle töitä. Kun jo harjoittelussa on nähty, ettei hyväkään tulos riitä kuin uuteen harjoittelijaan, niin mikä on se motivoi mikä tekee parhaansa, jos siitä työstä ei saa itselleen kuin lupaus, jonka katteesta ei voi olla mitään takeita?

        1. Tottakai ”yrityksen ainoa tehtävä on tuottaa voittoa” joka on kasvu ja osingot. Näihin tavitaa hyvää ja osaavaa työvoimaa, mitä ei suomessa joka allalla löydy.

          Jotenkin en usko väittämää että harjoittelialle potkut ja uusitilalle periaatteeseen. Se on vasemmiston luoma legenda millä ainakaan itse ole havainnut. Itse olen ollut koulujen kautta työharjoittelussa 5 kertaa ja osa oli samana lukuvuonna eri yrityksissä syynä tähä oli koulu joka vaati monipuolista kokemusta alasta.
          Palkaa en ole koskaan pyytänyt mutta stipendin olen saanut usemman harjoittelun jälkeen.
          Joka harjoittelun jälkeen on pyydetty että jäisin kesätöihin ja kun viimein valmistuin niin kahdesta työpaikasta soitettiin että kiinnostaako tulla töihin.

          Nyt kun itse olen saanut päättää harjoittelijoista, niin kyllä hyvät olen ottanut kesätöihin (ei ole tullut hakemuksia vakituiseksi mutta kyllä harjoittelijat voi palkata) en tiedä olenko vaativa mutta vaadin harjoittelinjalta jonka palkkaan.
          1) ahkeruussa (=tuottava)
          2) ammattitaito (= halua oppia)
          3) motivaatio (=tekee tunnollisesti työnsä)
          4) soveltuvuus alalle. (fyysisesti raskasta)

          Nämä ei mielestäni ole mitkää kohtuuttomat vaatimukset, mutta toisaalta meillä on aika kovat vaatimukset jo toisten ”duunarien” toimesta. He eivät halua huonoa työkaveria.

          1. Oppilaitoksen harjoitteija on aika lailla eri asia kuin työvoimatoimiston kautta tullut harjoittelija jo pelkissä asenteissa. Minä taas olen ollut töissä, joisssa tietyt työtehtävät on korvamerkitty nimenomaan harjoittelijoiden tehtäväksi. Eräänä vuonna ei harjoittelijoita ollut koulusta tulossa ko. paikkaan, joten sitten ”jouduttiin” ottamaan työvoimatoimiston harjoittelija. Silloin palkataan, jos tarvetta on, mutta se on totta ettei ketään palkata jos tarvetta ei ole. Miksi sitten otetaan ketään tekemään ilmaiseksikaan mitään, jos tarvetta ei ole? Harjoittelijoiden kierrättäminen on tapana tietyillä aloilla ja monissa julkishallinnon paikoissa.

            Toivottavasti laskeudut joskus sinne duunaritasolle. Ei sitäkään ruohonjuuritasolla siedetä, että harjoittelijan osaaminen menee oman yli. Itse opin sen kantapään kautta, kun pomo tuli minulta kysymään neuvoa ohi vakkareiden. Sain vihat niskoilleni. En tajunnut, ettei kaikkea osaamista sovi näyttää kaikille, varsinkin jos heillä itsellään ei sitä osaamista ole. Tuossa tapauksessa oli kyse siitä, että minulla oli koulutus tiettyihin ohjelmiin, joihin työntekijöillä ei ollut. He olivat saaneet suunnilleen puolen päivän opastuksen firman atk-tukihenkilöltä. Siksikin tämä ehdotus huvittaa, kun joskus sillä uudella on enemmän osaamista kuin entisellä. Minä olen ollut inhottava työtön, kun olen kaatanut stereotypioita toistensa jälkeen. En ole makaillut sohvilla, vaan olen kouluttautunut. Tuistakaan minun ei tarvinnut yhdessä vaiheessa huolehtia, koska puolison tulojen takia olin tukien ulkopuolella, joten sain rauhassa opiskella niin paljon kuin jaksoin.

          2. ”Jotenkin en usko väittämää että harjoittelialle potkut ja uusitilalle periaatteeseen. Se on vasemmiston luoma legenda millä ainakaan itse ole havainnut.”

            Ei valitettavasti ole legendaa tai työläisten keksimä satu. Ainakin toinen johtavista päivittäistavaraketjuistamme harrastaa tätä surutta.
            Ja tietääkseni myös eräs pääkaupunkiseudun lähellä sijaitsevista kunnista – syöpä on siis levinnyt julkisellekin sektorille…

    1. En nyt ainakaan heti äkännyt kommentistasi, mikä olikaan mielestäsi parempi idea.

  44. Hahhahhah, näyttää siltä että vahvaa ay-liikettä tarvitaan entistäkin kipeämmin, jos näin vammaiset ehdotukset yleistyvät. Ruhhah-hah-hah!

    1. Kommenttisi on mainio esimerkki turhakkeesta. Et osaa tai viitsi perustella kritiikkiäsi. Puhumattakaan, että edes yrittäisit ehdottaa jotain omaperäistä tilalle. Kaltaisiasi ”keskustelijoita” Suomessa riittää.

  45. Ihan ymmärrettävää, että tuollaisen hattarafirman täytyy antaa ilmaisia näytteitä asiakkaita kalastellakseen. Se on toista, kun asiakas on ostamassa jotain todellista.

    1. Jep, nämä hattarakäytännöt johtavat siihen, että toistaiseksi jokainen firmani on noussut vuodessa tai kahdessa parhaaseen mahdolliseen luottoluokittajien kategoriaan. Sinne yltää muutama prosentti suomalaisista yrityksistä.

  46. Sinä olet vähän kumma kaveri, kun sinä koko ajan dissaat ihmisiä, jotka kommentoivat tänne. Lieneekö syynä se, että joudut mielistelemään asiakkaitasi niin paljon, että tekee sitten täällä mieli haukkua ihmisiä? Kaltaisesi ihminen olisi varmaan aikamoinen rasite työyhteisössä, niin alaisena, esimiehenä kuin kolleganakin.

    1. Dissaan vain nimettömiä puskasta huutelijoita, joilla ei ole mitään rakentavaa ehdotettavaa. Onneksi tänne kertyy paljon myös aivan toisenlaisia kommentteja.

  47. Parantaisen ehdotus on sinällään hyvä, mutta siinä on mennyt kaksi asiaa sekaisin. Miksi kukaan menisi töihin toisen palvelukseen ”investointimielessä”, mutta ottaisi samalla olennaisesti yrittäjän riskin, mutta ei osakkuutta liiketoiminnasta? Sehän olisi kertakaikkisen nössöä toimintaa, ja jos jokin asia tässä maailmassa ei auta työelämässä eikä yrittäjyydessä, niin se on lepsuus.

    Parantaisen ehdotuksen todellinen sisältö lienee siinä, että työtöntä kehoitetaan ryhtymään yrittäjäksi. Siinäpä meillä on erinomaisen hyvä ehdotus, ja olisi suurenmoista mikäli se soveltuisi useammille. Valitettavasti koulujärjestelmämme kasvattaa vammaisuuteen ja epäaloitteellisuuteen vuosia kestävän pisa-marinoinnin seurauksena. Koulu ei ole asioiden oppimista varten, vaan pikemminkin luulojen poisotto- ja nujertamislaitos. On myös ihmisiä, jotka jopa synnynnäisestä henkisestä kapasiteetistään johtuen eivät sovellu yrittäjiksi.

    1. Jarmo, kiitos kommentistasi! Erehdyt, kun arvelet, että olisin sekoittanut yrittäjän ja työntekijän näkökulmat.

      Ensinnäkin se on alun perinkin silkkaa illuusiota, ettei työntekijä joutuisi ottamaan yrittäjän riskiä joka tapauksessa. Jos bisnes ei kannata, hän menettää sen ns. riskittömän työpaikkansa saman tien. Vain tietyt vakuutukset, kuten palkkaturva ja työttömyyskassat saattavat tarjota lyhytaikaista puskuria, mutta eipä muuta. Yrittäjän riski realisoituu pienellä viiveellä joka tapauksessa.

      Vastaavasti menestyvässä yrityksessä työntekijöiden parhaimmisto pääsee hyvin vikkelästi nauttimaan kaikenlaisista eduista, bonuksista ja uramahdollisuuksista. Heidän työmarkkina-arvonsa kasvaa koko ajan. Lisäksi työnantaja puskuroi palkkarahoja työntekijän puolesta niin, että hän saa tuottamaansa hyötyä vastaavan palkkion säännöllisesti kuukausittain tms.

      Se on outoa, että suuri osa tätä juttua kommentoivista ei näytä pitävän työpaikkaa minkäänlaisena palkintona, jonka tavoittelemiseksi kannattaisi ottaa omaa riskiä. Samaan aikaan vakituinen duuni kuitenkin tuntuu olevan tärkeä asia. Tässä on jokin looginen ristiriita, jota keskustelijat eivät ilmeisesti itse huomaa.

  48. Ja sekö ei ole ristiriitaista että vaaditaan itselle riskittömyyttä siten että joku toinen ottaisi sen?
    Minusta palkansaajaa koskee ihan sama riskinotto halukkuus kuin yrittäjääkin.

    Jos yrittäjää mietityttää se että uskaltaako ottaa työntekijää niin mitenkä se asia muuttuu siinä kohtaa jos palkansaajan pitää ottaa riskiä työnantajan kohdalla? Ei ne työnantajat ole yhtään yksiselitteisempiä, varmempia tai parempia kohteita sijoittaa riskillä kuin kukaan muukaan. Itseasiassa jos pitäisi valita meneekö kahden yrityksen välillä joista toinen vaatii maksua työnteosta ja toinen taas haluaa maksaa siitä niin varmasti kaikki menevät jälkimmäiseen. Normaalin riskien minimoinnin mukaan aina kannattaa mennä maksukyisempään yritykseen.

    Se että ihmisellä on toimimi tai osakeyhtiö ei tarkoita aukoton sekä sokeaa luottamusta siihen maksukykyyn tai toiminnan jatkuvuuteen. Itseasiassa keskiverto työntekijä tietää paljon vähemmän yrityksestä mihin hakee kuin se yritys tietää hakevasta työntekijästä. Tältä pohjalta ei ole edes markkinoita missä lähteä itse ottamaan rahallista riskiä jotta lähtisi maksamaan siitä että saisi töitä.

    Yleensäkin jos joku haluaa rahaa joltakin, vaikka pankilta, sen hakijan pitää antaa selvitys omasta taloudellisesta tilanteesta sekä avata toimintaansa mahdollisimman paljon ennenkuin kukaan uskaltaa antaa mitään rahaa. Jos palkansaajista halutaan sijoittajia riskirahalla niin sitten pitää heitä alkaa kohtelemaan myös niin.

    Eli taloudellsiet faktat pöytään, lähiajan suunnitelmat, yrittäjän/yrityksen historia ja tarkka organisaatio sekä laskelmat siitä mitä sillä investoinnilla saa. Eli todellinen työtuntimäärä, työolosuhteet, etenemismahdollisuudet ja todennäköinen työsuhteen kesto sekä tulojen kehitys. Yleensä kaikki mitä sillä ’investoinnilla’ ostetaan. Sitten sen jälkeen voidaan keskustella siitä varsinaisesta sopimuksesta yksityiskohtineen johon otetaan mukaan asiat mitkä vaikuttavat sen investoinnin ’kuolettamiseen’,

    Ja tämä olisi sitten ihan normaalia sopimista ilman niitä rajoittavia tessejä tai muutakaan josta niin kauheesti valitellaan.

    1. En vaadi riskien jakamista keneltäkään. Sanon vain, että jos joku haluaa epätoivoisesti töitä, ehkä kannattaisi ajatella, miten asiaan voisi itse vaikuttaa.

      Sekin tahtoo unohtua, että alun perin postaukseni käsitteli ihmisiä, jotka ovat mielestään älyttömän lahjakkaita, koulutettuja ja ahkeria – mutta eivät sittenkään saa töitä. Silloin kyse on markkinointiongelmasta. Työnantaja ei voi tietää työntekijän erinomaisuudesta, jos hän ei ole nähnyt työnäytettä.

      Olen kanssasi samaa mieltä siitä, että yritys on työnhankijalle riski. Mutta firmat ovat jo lähtökohtaisesti julkisempia otuksia kuin työntekijät.

      Tilinpäätökset löytyvät kaupparekisteristä. Firman asiakkaatkin ovat yleensä tiedossa. Luottotiedot ja avainhenkilöiden konkurssit ja kytkennät löytyvät Suomen Asiakastiedolta muutaman kympin hintaan.

      Jos työnhakija ei saa tietoa yrityksen taustoista, se on kyllä vain hänen omaa saamattomuuttaan. Se on sitten toinen asia, ettei firman historia ennusta tulevaisuutta sen enempää kuin missään muussakaan sijoituskohteessa. Tilanteet muuttuvat.

      Mikään ei estäne sitäkään, että kandidaatti ottaa ja soittaa yrityksen nykyisille työntekijöille ja kysyy heidän tunnelmiaan. Olen kerran itse hylännyt työpaikan sillä perusteella, mitä eräs ko. putiikin työntekijä kertoi, kun haastattelin häntä etukäteen.

  49. Jos työnantaja tarvitsee työntekijöitä, niin silloin jokin työsuorite vaatii tekemistä. Ja sen tekemisestä maksetaan luonnollisesti korvaus. Jos työnantaja ei osaa valita sopivaa työntekijää hakijoista, etenkin kun tarjontaa näinä päivinä on suurta, niin eikö vika ole siellä ottajapäässä, eikä hakijassa. Ja saahan sen laittaa pihalle koeaikana ilman mutinoita ammattiyhdistyksiltä.

    Tuntuu enemminkin siltä, että yrittäjä haluaisi uuden työntekijän tuovat ja keksivän uutta bisnestä hänelle – ilmaiseksi. Jos sellaista pystyy luomaan, niin sitten saa murusina itselleen palkkaa. Mutta tässä tapauksessa työnantajalla ei ole tarvetta työsuorituksille, vaan halu rikastua ja kasvattaa bisnestä.

    Nyt sekoitetaan keskenään työn ja uuden bisneksen tekeminen. Ei ole työntekijän velvollisuus kantaa riskiä, vaan yrittäjän. Tästä syystä yrittäjä myös rahastaa yrityksestään, jos se menestyy. Työstä pitää maksaa korvaus, jos on selvästi sellaiselle tarvetta.

    1. Olen lopen kyllästynyt tuohon ay-jorinaan kieli pitkällä rikkauksia vaanivista yrittäjistä. Ehkä sellaisia on muutama prosentti yrittäjistä, mutta enemmistö pakertaa aivan muista syistä.

      Sekin menee tässä jatkuvasti sekaisin, että yrittäjät vaatisivat työnhakijaa ottamaan riskiä. En sitä minäkään vaadi.

      Mutta jos joku haluaa, hän voi halutessaan edistää asioita niin, että hän poistaa ostamisen esteitä. Myyjän (= työnhakijan) on aivan turha vain hokea, että kyllä ostajan (= työnantajan) pitäisi kaiken järjen mukaan ostaa.

      Sitäkin on aivan turha jankuttaa, että koeaika jotenkin poistaisi rekrytoinnin riskit ja kustannukset. Uuden työntekijän perehdytys on aina kallis projekti joka tapauksessa.

      1. Jos puhut myyntityöstä, niin siinä on varmaan ongelmallisempi tilanne, koska työsuorite on myyminen, mutta sen lopputulos on tärkeämpi työnantajalle (ja varmaan pidemmän päälle työntekijälle) kuin miten sen tekee. Eikö tästä syystä myyntityötä tehdä pääasiassa provikkapalkalla, eli pieni peruspalkka ja sitten provikat jos saa kauppoja tehtyä.

        Toisaalta epäonnistunutkin myynti on tuotteiden markkinointia ja jos sen tekee hyvin, niin kyllä siitäkin jonkinlaista hyötyä on. Voihan yksinkertaisesti olla niin, että tuote ei kohtaa kysyntää, eikä se johdu myyjän taidosta tai motivaatiosta.

        Pitäisikö tässä tapauksessa myyntityössä epäonnistuneen jää tappiolle rahallisesti? Uudella työntekijälle ei voi olla täyttä tietämystä markkinoista ja tuotteista, mutta halua myydä sitä voi löytyä. Hän ei voi mitenkään etukäteen tietää, että juuri tämä myy hyvin ja hän saa tarpeeksi myytyä, jotta saa itselleen elannon jatkossa. Sen oletuksen tekeminen pitäisi olla työnantajan tekemä. Hän kuitenkin tuntee tuotteensa, markkinat ja uskoo että myyjä pystyy tienaamaan palkkansa ja saa vielä tuloksen tehtyä yritykselle.

        1. Puhun myyntityöstä vain siinä mielessä, että työnhakija myy tuotettaan, eli työpanostaan (tai sen tuottamia hyötyjä) työnantajalle. Siinä mielessä hänen kannattaa miettiä tilannettaan kuin kuka tahansa myyjä.

          1. Jos tilanne olisi se, että ihmiset joutuisivat pääasiassa myymään itsensä ja kustantamaan sen työnteon alun omasta pussistaan, niin koko työnhakujärjestelmä kokisi suuren muutoksen. Harvalla olisi mahdollisuutta yrittää ja epäonnistua kuin kerran, joten silloin pitäisi olla tarkkana mitä lähtee tekemään ja millaiseen työpaikkaan. Tässä tilanteessa lopulta varmaan tultaisiin siihen, että työnantajan olisi houkuteltava työntekijöitä hommiin ja korvaus voisi olla jopa suurempi kuin nykyjään, koska työntekijät olisivat valikoivempia ja karttaisivat riskiyrityksiä.

            Tässä esimerkissä ihmisillä olisi varallisuutta käyttää itsensä työllistämiseen. Oikeassa elämässä näin ei varmaan valtaosalla ole, joten käytännön toteuttaminen voisi olla mahdotonta. Niitä johtajia on kuitenkin loppukädessä aika vähän, jotka voivat käydä harrastelemassa yrityksiä pelastamassa ja ottavat sitten onnistuessaan kunnon korvauksen ja jos epäonnistuvat, niin varallisuuteen tällä ei ole mitään merkitystä.

            Tästä koko ehdotuksesta tulee mieleen 1930-luvun lama ja sen ajan työläiskäsitys, jossa ihmisen piti tyytyä siihen, että ensinnäkin sai tehdä työtä ja asua perheineen työpaikan lähellä parakkiasunnoissa. Jos työt loppuivat, niin muutto töiden perässä seuraavaan työläisleiriin oli ainut vaihtoehto nälkiintymisen välttämiseksi. Korvaus työstä annettiin tuoton perusteella ja usein kohtuuttoman vähän ja epäreilusti. Näin oli mahdollista toimia, koska oli lama, eikä työntekijöiden oloja ja sääntöjä työelämälle oltu mitenkään määritelty.

            Vaikka nykyinen tilanne voisi olla yrittäjän kannalta käänteisesti yhtä huono, niin onko todellinen syy kuitenkin ammattiyhdistyksissä ja heidän vaatimuksissa, vai yhteiskunnan verotuksessa ja muissa rasitteissa, jotka kertyvät työntekijöiden palkkoihin ja välillisiin kuluihin?

  50. Terve, Jari. Jos minä olisin työtön ja pyrkisin työllistämään itseni kuvaamallasi tavalla, mistä saisin päivittäiseni toimeentuloni, kun en saa työstäni palkkaa?

    Minulla ei muuten ole taloa, autoa tai muuta omaisuutta, jota myydä, jotta voisin maksaa työnantajalleni. Kaikilla ei ole. Eikä säästöjä. Akateeminen loppututkinto, työkokemusta ja kymppitonni opintovelkaa on.

    Mitä ehdotat? Pitäisikö minun ottaa lisää lainaa työntekoni rahoittamiseen? Miten maksan lainan takaisin, kun en saa palkkaa eikä minulla ole pantattavaa omaisuutta?

    1. Ehdotan, että teet toista työtä, jolla rahoitat ensimmäisen. Menet siis siivoajaksi, puhelinmyyjäksi, marjanpoimijaksi, mäkkärille tms.

      1. Tietänet kuitenkin hyvin, että näistä töistä käteen jäävällä toimeentulolla ei rahoita edes yhden ihmisen elämistä, vaikka työ olisi kokoaikainen. Puhumattakaan siitä, että rahaa jäisi yli toiselle työnantajalle maksettavaksi.

        Monet palvelutyönantajat muuten tarjoavat pelkkiä osa-aikaisia tai nollasopimuksia, jolloin työntekijän käteen jää vielä tätäkin vähemmän.

        Täytynee siis pysytellä pelkässä marjanpoiminnassa. Ai niin, ei sillä elä.

        1. Niinpä. Lisätään yhtälöön vielä se, että ei niitä siivous- tai puhelinmyyntitöitäkään ihan kuka tahansa saa. Ja mikäli se päätyö pitäisi tehdä vaikka kahdeksasta neljään ja työpaikalta toiseen siirtyminen veisi vähintään puoli tuntia, niin aika moni tarjolla oleva siivous- tai puhelinmyyntityö karsiutuu pois. Kahdessa paikassa kun ei epätoivoinenkaan työnhakija pysty olemaan yhtä aikaa.

          Olen itse ollut kaksi kesää puhelinmyyjänä. Meillä peruspalkka oli, jos oikein muistan, 840€/kk, ja päälle myynnin mukaan lisää. Käytännössä uusi työntekijä tienaa ainakin pari kuukautta vain peruspalkkaa. Miinustetaan tästä vuokra – kaikilla kun ei ole sitä velatonta omistusasuntoa – sekä pakolliset laskut, ja jonkin verran rahaa tietysti pitäisi jäädä ruokaankin (vai onko syöminenkin yliarvostettua niinkuin nukkuminen), eikä ylimääräistä jää kenellekään. Millä rahalla sille ykköstyöpaikan työnantajalle siis pitäisi maksaa koeajan kuluja, jos tuloina on puhelinmyyjän peruspalkka eikä myytävää omaisuutta ole?

          Eikä se myytävä omaisuuskaan välttämättä juuri auttaisi. Nykyisessä taloustilanteessa asunnon myyntikin voi olla pitkä prosessi.

          Tottakai idea maksullisesta koeajasta voi olla sillä tavalla hyvä, että sellainen voisi edistää työllistymistä. Mutta tällä ei ole sen enempää realistista merkitystä kuin sellaisilla ideoilla, että työttömien pitäisi hyväksyä 1000km päivittäinen työmatka tai osata monistaa itsensä: kyllähän siitäkin varmaan olisi hyötyä, mutta kun se ei ole mahdollista…

          1. Kommenttisi muistuttavat elävästi niitä mielipiteitä, joita kuuntelen kaiket päivät asiakkaideni luona. Kaikki ovat mestareita keksimään miljoonia syitä, miksi mikään ei ole mahdollista.

            Kuitenkin lähes aina mahdoton muuttuukin mahdolliseksi, kun hetken pohdimme asioita.

            Mutta en siis yhtään ihmettele, että suurimmalle osalle ehdotukseni on aivan käsittämätön. Kaikkinainen luovuus keskittyy vain esteiden märehtimiseen.

          2. ”Kaikkinainen luovuus keskittyy vain esteiden märehtimiseen.”

            Tai sitten kylmiin tosiasioihin. (Ihmettelen edelleenkin missä fantasiamaailmassa herra P. elää…)
            Jos puhelinmyyjän palkka on 840 euroa kuussa ja I:llä tai S:llä alkavan siivousfirman siivoojan palkka on 1200 euroa kuussa (tiedän tämän koska ystäväni ovat tehneet näitäkin hommia), ei niistä vuokralla asuvalta henkilöltä jää oikein mitään käteen.

            Voihan toki säästää pieniä murusia kerrallaan vuosien ajan, mutta viidessä tai kymmenessä vuodessa kehitys kehittyy ja siivoojan töihin jämähtänyt entinen ammattilainen huomaa äkkiä oman ammattitaitonsa vanhentuneen.
            Ja mitä sanoo potentiaalinen työnantaja, jos ehdokas on kuluttanut vuosia luutunvarressa eikä edes marginaalisesti omaa alaa liippaavissa töissä?
            Niin kutsuttuja ”kakkahommia” kannattaa ottaa maksimissaan kolmeksi tai neljäksi kuukaudeksi, jotta ne eivät haittaa oman alan töiden saantia, mutta säästöön niistä ei siinä tapauksessa rahaa saa.

  51. Jos muutkin hakijat tarjoutuvat maksamaan työpaikasta, silloin työnhakija menettää kilpailuetunsa. Työnantajahan laittaa työnhakijat hintajärjestykseen, koska muita eroja hän ei ymmärrä. Silloin täytyy erottua jollakin muulla keinolla.

    Ehkäpä sähköfirmaa kiinnostaisi palkata tavallisen sähkömiehen sijaan Suomen johtava 230 voltin kuluttajasähkölaitteiden asiantuntija, jolla on suosituskirjeet Björn Wahlroosilta ja Matti Nykäseltä.

  52. Hyviä ajatuksia Jarilta jälleen! Riskin poistaminen asiakkaalta toimii lähes poikkeuksetta, mutta olisivatko suomalaiset työnantajat valmiita moiseen? Itse tuota kokeilin 90-luvulla erääseen kansainväliseen huonekalualan yritykseen, jonka palveluksessa olin. Kauppa kävi mukavasti ja ehdotinkin työnantajalleni, että luovuttaisiin kiinteästä kuukausipalkasta. Ehdotin proviiisiomallia ilman pohjapalkkaa. Tällä systeemillä olisimme voittaneet molemmat. Ehdotukseni tyrmättiin suoralta kädeltä. Kauaa en sen firman palkkalistoilla sen jälkeen viihtynyt. Välillä tuntuu, että osa yrityksistäkin elää AY-sumussa”.

    1. Se on selvä, että suuri osa yrittäjistä yrittää taiteilla kieli keskellä suuta. Tavoitteena on vältellä virheitä ja mahdollista julkisuutta. AY-porukan hyökkäyksiä harva kaipaa riesakseen.

  53. En tiedä millaista duunia mahdat tällä hetkellä tehdä, mutta ihan selkeästi sinun katkeroitumisesi yhteiskuntaa kohtaan on ottanut sellaisen kannan, joka ei parane kuin vaihtamalla alaa. Tosissasiko väität, että jos haluaa oman alansa duuniin, pitäisi jaksaa tehdä kahta työtä kerralla, vain sen takia, että voisi toisella maksaa toisessa duunissa käymisen? Työmarkkinoilla on olemassa paljon asiantuntijoita, joiden kanssa pääsee kohtuulliseen sopimukseen ja mikä parasta, on olemassa sellainen käytäntö kuin koeaika, jona kumpi tahansa osapuoli voi päättää yösuhteen ilman minkäänlaista erityistä syytä. Veikkaisin enemmänkin, että olet juuri niitä ihmisiä, jotka on ehdollistettu tekemään väkisin työtä, vaikka veri valuisi jokaisesta ulokkeesta ja raajasta vaikka lopulta et olisi saamassa hommasta mitään muuta kuin vittuilua palkaksi.

    1. Neuvoni oli suunnattu lahjakkaille ja ahkerille ihmisille, jotka etsivät ja haluavat työtä jopa epätoivoisesti. Et taida kuulua kohderyhmään.

      1. Arvostan jollain tavalla täysin harhaista käsitystäsi minusta, tietämättä minusta mitään. Olen vuosien varrella tehnyt duunia kuin duunia samalla kun opiskelin ja yhden asian olen oppinut: kukaan ei arvosta työntekijää, ainoastaan sitä rahaa, mitä hänen nurkissa olemisensa tuo omistajien taskuun. Jokaisessa paikassa, vaikka olisin duunin kuinka hyvin hoitanut, on vain vittuiltu. Siitäkö pitäisi vielä erikseen maksaa?

        Yrittäjänä SINUN on muistettava, että kaikki rahat, jotka sijoitat toimintaasi, tuo 100% voitoista SINULLE. Eli kun vielä maksaisin sinulle siitä, että voisin vääntää duunia sinulle, repisit vielä nekin ylimääräisenä omaan taskuusi. Ei mikään järjestelmä toimi näin, paitsi huumekauppa ja se on tietääkseni vielä laitonta.

        1. Murheesi yrittäjän käärimistä voitoista ovat harhaisia. Toistan ties kuinka monennen kerran sen tosiasian, että uusi asiantuntijatehtäviin palkattu työntekijä tuottaa tappiota joka tapauksessa jopa ensimmäisen vuoden. Siis vaikka hän maksaisi työpaikastaan.

          1. Todellisessa maailmassa yrittäjä yrittää aina tehdä voittoa, se on faktaa, mutta jotta voi tehdä voittoa, pitää tehdä sijoituksia, jotka tuottavat voittoa. Se, että pitäisi lähteä orjatyö-linjalle siinä vaiheessa, kun on koulutusta ja näyttöä alla, on vain törkeää hyväksikäyttöä ja yrittäjän ahneutta. Ja ahneus on yksi suurimmista syistä, miksi mm. Suomi on tässä jamassa, missä se on tällä hetkellä. Sinunkin ajatusmaailmasi toimii sillä kvartaali-periaatteella, kun pitäisi ajatella paljon suuremmalla ja pidemmällä kaavalla. Tottakai palkkaaminen on aina riski, mutta riski on myös sijoitus. Ja kuitenkin on olemassa juurikin koeaika sen takia, että voi päästä eroon huonosta vallinnasta.

            Tietysti, kiiinnostaisi tietää millä periaatteella voit laskea, että asiantuntijatehtävään palkattu henkilö tekee tappiota vuoden? Tuo kuulostaa joltain hatusta revityltä luvulta, jolla voidaan luoda tilastoja, joilla ei ole mitään pohjaa alla.

          2. Asiantuntija tekee usein tappiota vuoden siksi, että hänen laskutuksensa ei kata edes omaan perehdytykseensä kuluneen ajan kustannuksia.

  54. Uusajattelu on tervettä, allekirjoittaneella iski kuitenkin inhorealismin puuska:
    Lopuksi käy kuitenkin niin, että isolla osalla myös työantaja osaa pelata nämä(kin) kortit omikseen. Varastotyöntekijöitä 3kk koeajalle vaan kerta toisensa jälkeen, koskaan ole ollut näin halpaa varastomiestä tms…

    1. Kuten olen jo monesti kommentoinut, kaikki ehdotukset voi torpata sillä perusteella, että joku kuitenkin rikkoo sääntöjä. Tosin kuvaamasi koeaikojen ketjuttaminen ei kai liity juttuuni mitenkään.

      1. Ketjuttaminen liittyy aiheeseen siten, että olet ilmeisesti aivan vakavissasi sitä mieltä ettei työnhakija ota mitään riskejä vaan on kammottavan ay-liikkeen mädättämä loinen tai että yrittäjät ovat rehellisen suoraselkäisiä, reippaita Suomen tukirankoja…

  55. Olihan stimuloiva blogaus! Sisältö taitaa jättää vain harvan kylmäksi.

    Edesmennyt futurologi Mika Mannermaa kirjoitti ”John Wayne”-työsuhteista. Pitkän työsuhteen sijaan tulevaisuuden työntekijä ratsastaa paikalle, tekee projektinsa ja poistuu ratkomaan seuraavan työnantajan ongelmia. Tällaisessa alihankintatyyppisessä tai standardissa, suorittavassa työssä ”asiakasriskin pienentäminen” voisi toimiakin. Jos palkkaamispäätös epäilyttää, työnäyte saattaisi olla molemmille osapuolille reilu diili. Vastavalmistunut baaritarjoilija voisi demota osaamistaan yhden illan – jos jälki kelpaa molemmille ja hommat luistavat, palkkaa työnantaja tarjoilijan vanhana työntekijänä ilman koeaikaa hommiin.

    Valkokaulustyössä tulee kuitenkin ongelmia. Itselleni tutulla IT-alalla projektit voivat olla isoja kokonaisuuksia, ja vastavalmistuneesta tulla firmaspesifin osaamisen selkärankaansa sisäistänyt huipputuottava tekijämies vasta vuosien saatossa. ”Palkkaamisriskin” ja ”opiskelukustannusten” jakaminen työntekijän ja työnantajan kesken johtaisi suoraan upside-riskin jakamiseen – ehkä nykykäytäntöä huonompaan tilanteeseen? Esimerkkitilanteena: Kun asiakkaan palvelimet ovat alhaalla tai projekti kusemassa 500ke:n sakoille, paiskii nyt firman jalostama asiantuntija töitä normaalilla palkallaan asian korjaamiseksi. Jos työsuhteesta olisi maksettu, vaatisiko asiantuntija vaikka 470ke:n kertapalkkiota, jonka jälkeen homma hoidettaisiin kuntoon?

    1. Meitä John Wayne – tai Free Agent -keikkaa tekeviä työntekijöitä on maa pullollaan. Meitä vain kutsutaan yrittäjiksi.

      Eipä kävisi mielessäkään kiristää asiakkaalta ylimääräistä sillä perusteella, että hän on liemessä. Paitsi että se olisi epäreilua, myös jatkoprojektit loppuisivat siihen.

      Yllättävän monien tämän viestiketjun kommentteihin liittyy jatkuva pohdinta, miten kukakin käyttäisi toisia hyväkseen. Itse en törmää moiseen yrityksissä haahuillessani koskaan. Taidan elää pumpulissa.

      (Järkytyin tästä viestistäsi, koska en tiennyt, että Mika Mannermaa on kuollut. Tapasin hänet aina toisinaan erilaisissa puhetilaisuuksissa ja seminaareissa.)

    2. ”Vastavalmistunut baaritarjoilija voisi demota osaamistaan yhden illan – jos jälki kelpaa molemmille ja hommat luistavat, palkkaa työnantaja tarjoilijan vanhana työntekijänä ilman koeaikaa hommiin.”

      Muuten hyvä, mutta tämä ei enää toimi. Lähes kaikki ravintolat kuuluvat johonkin ketjuun, ja niiden rekrytointi on ulkoistettu Sodexholle, Baronalle tai muulle välitysfirmalle joiden edustajia ei kiinnosta sen kummemmin nähdä miten homma tosielämässä toimii. Tarjoilijoita, baarimikkoja ja hyppyytetään ravintolasta toiseen ja viikkotunnit saa usein tietää noin neljä päivää aikaisemmin. (Tätä olen päässyt seuraamaan tarjoilijaystäväni seikkaillessa eri firmojen ja ketjujen välillä, joskus jopa sesonkiajan Lapissa asti.)
      Romanttinen ajatus ravintolasta, jossa on aina sama henkilökunta, joka vanhenee asiakkaiden kanssa on nykyään pelkkä romanttinen ajatus.

  56. Jos työllistyminen on vaikeaa ja on pitkäaikaistyötön erityiskoulutettuna, niin silloin pitäisi harkita ulkomaille muuttoa jossa työllistyminen on suhteellisen helppoa jos ei pidä kovin tiukkaa seulaa maista. Nykyään koulutetaan liikaa maistereita ja esim. duunarit tienaavat jo paremmin.

  57. Paluuviite: Nimetön
  58. ”Se koira älähtää, johon kalikka kalahtaa”, vai kuinka? 😀

    No, Jarin blogihan tämä on, ja hän saa poistaa täältä epämiellyttäviä kysymyksiä niin paljon kuin haluaa, jos ne eivät hänen mielestään tuo aiheeseen mitään uutta. Olisi vain hauska kuulla hänen vastauksensa edes joihinkin niistä… (Jäin miettimään, kuinkahan moni mm. Janoksen kommenteista on poistettu. Niitä olisi lukenut mielellään lisää, samoin sen maisterin.)

    1. Olen lukenut kaikki tähän keskusteluun tulleet kommentit. Sinä et ole siihen vaivautunut, koska toistat jo käsiteltyjä kysymyksiä.

  59. Viime perjantain (15.11.2013) taloustaidossa on juttu kaverista joka teki niin kuin Jari neuvoo. 90-luvun laman aikaan pyrki varastomieheksi, ei saanut paikkaa koska meni haastatteluun puku päällä. Kun ei onnistunut varastolla niin meni Finskille ja sanoi tulevansa ilmaiseksi hommiin jos vaan saa tehdä kaikkea mahdollista. Kakomisen jälkeen kaveri pääsi aloittamaan hanttihommat. Sen jälkeen on ilmailualalta löytynyt töitä, viimeksi reilu kolmekymppinen kaveri kipparoi Viron valtion lentoyhtiötä kurjalla 400 000 euron vuosipalkalla. Kannattikohan talkootyö 🙂

    Muuten olen sitä mieltä, että taitaa olla niin tänä päivänä että niiden (eikun meidän) joilla olisi tähän kanttia, ei tarvitse kokeilla tätä. Nimittäin niille jotka tekee yrittäjän asenteella palkkatyötkin. Ja sitten on ne joilla ei oo töitä, mutta hyviä syitä miksei voi, kannata jne.

    1. Kiitos Mikko, olen itsekin seuraillut Tero Taskilan mainiota asennetta ja uraa. Se tosiaan alkoi kuvaamallasi tavalla.

      Terosta löytyy juttua myös Talouselämän numerosta 7/2010 (26.2.2010).

  60. Kiitos Jari hyvästä ideasta! Maksan mielihyvin siitä, että pääsen näyttämään kykyni. Teinkin ilmoituksen Huuto.netiin, jossa lupaan ostaa takaisin huutokauppaamani klemmarin minut palkkaavalta 221,14 euron hintaan. Idea on sinällään hyvä, mutta summan pitäisin luultavasti olla kymmenkertainen toimiakseen. Palkkiosta pitäisi riittää nimittäin jaettavaa myös suosittelijalle. Ehkei ilmoituksesta käy tarpeeksi selvästi ilmi myöskään se, että olen todella valmis tulemaan töihin 100% provisiopalkalla. Ehkä ilmoitus kuitenkin edes vähän kertoo yrittäjämäisestä asenteestani.

  61. Täytyy sanoa, että harvinaisen typerä juttu ja harvinaisen typeriä kommentteja herra Parantainen. Siitä olen samaa mieltä, että osaaminen täytyy työntekijän myydä yrittäjälle. Mutta raha on tässä asiassa aivan väärä ratkaisu.

    Esimerkiksi voi tehdä diilin, että lähtee työpaikasta vaikka koeajan jälkeen, mikäli työn jälki ei miellytä. Työntekijä on yrittäjälle sijoitus. Tämä sijoitus alkaa poikimaan voittoa ehkä vasta vuodenkin jälkeen. Mutta alkaa kuitenkin. Kannattaa hajauttaa sijoitus sopivasti erilaisiin ihmisiin, jolloin minimoi riskin kuten osakemarkkinoilla.

    Jos taas ei ole varaa maksaa uudesta työntekijästä muutamaa kuukautta tappiota, ei kannata edes miettiä palkkaamista.

    1. Arvostaisin suuresti, jos kaltaisesi puskistahuutelijat ja pelkurit ryhdistäytyisivät sen verran, että laukoisivat mielipiteitään omalla nimellään. Jos ei edes siihen kantti riitä, kirjoittele vaikkapa Suoli24:ään.

      Huomaatko mitään kehäpäätelmän käryä omassa kommentissasi? Jos yrittäjillä olisi varaa kokeilla, mitään ongelmaa ei olisi olemassakaan.

      Entä mistä päättelit, että sijoitus työntekijään alkaisi poikia ”ehkä vasta vuodenkin jälkeen”? Olen itsekin rekrytoinut monta työntekijää, jotka eivät tuottaneet kustannuksiaan koskaan takaisin.

      1. ”Huomaatko mitään kehäpäätelmän käryä omassa kommentissasi?”

        Sanoo herra, joka käskee työtöntä rahoittamaan työpaikan kahdella muulla työpaikalla. 😀 Siinä vaiheessa kun palkkaa työntekijän, tulee olla jo laskelmat tehtynä siitä, kuinka paljon työntekijä tulee tuottamaan. Myös asiat, joita työntekijän tulee tehdä tuottaakseen pitää olla selvillä. Sitten vain etsii oikean henkilön tehtävään oikealla palkkausmallilla ja kassakone laulaa. Ei pitäisi olla vaikeaa näillä työnantajan markkinoilla löytää osaavaa ja kokenutta työvoimaa. Jos ei onnistu nuo yhtälöt, niin vika on täysin yrittäjässä.

        Vaikka täällä huutelet omaa nokkeluuttasi ja yrittäjän ongelmanratkaisukykyä, voin antaa sinulle pari vinkkiä, joilla ei ole nimeksikkään riskiä palkata: a) provisio b) tarvittaessa töihin kutsuttava c) vuokratyöntekijä d) työharjoittelu e) määräaikainen sopimus f) sijoittajien rahalla palkkaaminen… ja tätä listaa voi jatkaa loputtomiin. On vain mietittävä oikeat palkkausratkaisut eri työtehtäviin. Hyväksi todetun työntekijän voi sitten myöhemmin vakinaistaa/ sitouttaa yritykseen.

        ”Entä mistä päättelit, että sijoitus työntekijään alkaisi poikia “ehkä vasta vuodenkin jälkeen?”

        Irroitit lauseen asiayhteydestä. Halusin vain korostaa sitä, että työntekijä on yrittäjälle aina sijoitus. Se miten sijoitustaan hoitaa, on taas yrittäjän vastuulla. Mikäli sijoitusta hoitaa huonosti, se tuottaa tappiota. Esimerkiksi monella alalla voi mennä helposti vuosikin, jolloin saadaan vasta valmis tuote myyntiin. Tällöin kannattaa palkata tuotteen kehittelijät sijoitusrahalla (tai kupata valtion ja EU:n tukea) ja tähdätä kovaan kasvuun. Jos ei sijoittajilta rahaa heru, niin vika on huonossa yritysideassa, joka ei muutenkaan olisi menestynyt.

        ”Olen itsekin rekrytoinut monta työntekijää, jotka eivät tuottaneet kustannuksiaan koskaan takaisin.”

        Et saa edes itseäsi tuottamaan kunnolla*, joten eipä ole kummoinen yllätys. Tässä tapauksessasi vika on aivan täysin sinussa itsessäsi. Eipä ole kumma kun toivot, että työntekijät kantais sulle rahaa. 😀

        * https://yritys.taloussanomat.fi/y/noste-oy/espoo/1057612-6/

        En jaa virallisia tietojani pitkin nettiä spämmin takia, saat ne halutessasi laittamalla viestiä [email protected]. Jos kerrot tilanteestasi enemmän, voin antaa ilmaista konsultaatiota tilanteesi parantamiseen.

        1. En tiennytkään, että sähköposti kulkee nykyään pelkällä henkilön nimellä. Luulin, että siihen tarvittaisiin sähköpostiosoite.

          Mutta niinhän se menee, että ihminen selittää heikkouksiaan aina järkisyillä. Pelkurit myös.

          Esimerkkinä käyttämäni työnhakija ei ole etsimässä vuokratyötä, osa-aikaisuutta, harjoittelua, määräaikaista sopimusta tms.

          Pöytälaatikkoyhtiöni tulosta on turha tuijottaa. En ole ollut siellä töissä vuosina 2008-2012.

          1. ”Esimerkkinä käyttämäni työnhakija ei ole etsimässä vuokratyötä, osa-aikaisuutta, harjoittelua, määräaikaista sopimusta tms.”

            Mutta silti on valmis panostamaan omaa rahaansa työpaikkaan? Eikö olisi helpompaa ja halvempaa näyttää osaaminen juurikin osa-ajalla, vuokratyöllä, harjoittelulla tai määräaikaisella sopimuksella? Näinhän se nykyään meneekin, ei vakkarisopimusta saa enää heti mistään. Eikä yrittäjän sellaista ole järkevää heti tehdäkkään. Keinoja kyllä on näyttää osaamisensa ilman suurta rahallista riskiä.

            Pidän kyllä tuosta asenteestasi, että itsensä on osattava myydä. Pelkään vain, että tuo raha-asia aiheuttaa epätasa-arvoa työnhakijoiden keskuudessa. Jo nykyäänkin suhteilla mennään parhaisiin virkoihin (esim. H. Ahde). Tuossa kävisi niin, että varakkaiden perheiden lapset kuorivat kermat päältä. Ei työelämässä edetä sillä, että on paras. Tarvitaan parhaat suhteet.

            Pienellä yrittäjällä ei ole varaa äänestää kokoomusta.

  62. Yhden hengen yritysten määrä on Suomessa kasvanut 45 000 tuhannella vuosikymmenen aikana. Näiden pienyrittäjien määrä on nyt 170 000 ja tähän vielä päälle ns. osuuskunnat (esim. Eezy, yli 10 000 jäsentä), jotka eivät näy suoraan tilastoissa.

    Myös julkinen sektori pyrkii kaikin keinoin ulkoistamaan palveluitaan eli tekemään yritysten kanssa palvelusopimuksia. Johdannaisena ylläolevasta voinee todeta, että työntekijän palkkaamisesta on muodostunut yrittäjälle (ja julkiselle sektorille) riski, jota ei haluta ottaa millään muotoa.

    Enkä ihmettele. Jos palkansaajalle lupaat 3 000 euroa työaikavastikkeesta eli palkkaa, pitää tuo summa vähintään tuplata, jotta todelliset kustannukset vastaavat kokonaiskustannuksia. Eikä varmaan riitä sekään. Tähän vielä riski ei-soveltuvuudesta työhon, ay-riski jne.

    Työntekijä ei ole yritykselle sijoitus, hyvä ja hyvin verkostoitunut yhteistyökumppani sen sijaan on.

  63. ”Tähän vielä riski ei-soveltuvuudesta työhon, ay-riski jne.”

    Haastattelu, koeaika, määräaikainen ja sitten vakituinen. Kyllä varmaan selviää se soveltuvuus. AY-riski taas on jokaisen narsistipomon omaa kuvitelmaa ja täyttä höpötystä.

    ”Työntekijä ei ole yritykselle sijoitus, hyvä ja hyvin verkostoitunut yhteistyökumppani sen sijaan on.”

    Nyt kyllä puhut täysin höpöjä.

  64. Alla Kauppalehden uutinen erään tehtaan arkielämästä vuonna 2014. Siellä kukoistaa narsistipomon kuvitelmat ja höpötys.

    ”Finnprotein tiedotti yt-neuvotteluista viikko sitten maanantaina, ja niitä perusteltiin tuotannollisilla ja heikentyneillä taloudellisilla syillä. Neuvottelut kohdistuvat koko henkilöstöön ja saattavat johtaa kymmenen työpaikan vähenemiseen.

    Tänään maanantaina päättynyt lakko oli Finnproteinin soijatehtaalla vuoden neljäs, ja siihen osallistui noin 30 työntekijää. Työntekijät ovat pyrkineet saamaan korotuksia palkkoihinsa. Yrityksessä maksetaan työehtosopimuksen mukaista palkkaa.

    Toimitusjohtaja Mäen mukaan kysymys työntekijöiden palkkavaatimuksista ei ole ratkennut, mutta neuvotteluja hän ei halua raottaa tässä tilanteessa enempää. Työnteko jatkuu Mäen mukaan tehtaalla aiempaan tapaan, eli tilanne on Mäen sanoin ”normalisoitunut”.

    Työtuomioistuin tuomitsi Suomen Elintarviketyöläisten Liitto SEL:n ja Uudenkaupungin Elintarviketyöläisten ammattiosaston viime perjantaina 30 000 euron hyvityssakkoihin laittomasta lakosta. ETL:n mukaan kyseessä oli neljäs sakko, joka SEL:ille ja ammattiosastolle on tuomittu maaliskuun aikana laittomasta lakosta soijatehtaalla.

    Uudenkaupungin soijatehdas työllistää noin 70 työntekijää.”

  65. Tuohan on malliesimerkki luihusta yrittäjästä.

    ”Palkkalupaus petettiin

    Finnproteinin 31 prosessityöntekijää lakkoili pitkin talvea ja kevättä. He katsoivat työnantajan pettäneen antamansa palkkalupaukset.

    Vahlstenin mukaan työntekijöille oli luvattu 2 500 euron kuukausipalkka, jonka päälle olisi maksettu keskeytymättömästä kolmivuorotyöstä ansaittavat lisät.

    Yhtä työntekijää lukuun ottamatta kaikki prosessinhoitajat siirtyivät huomattavasti paremmin palkatuista työpaikoista Finnproteiniin. Työntekijöitä koulutettiin palkatta neljä kuukautta kunnan ja valtion maksaessa päivärahat. Työnantaja sai koulutuksen ilmaiseksi.”

    1. Olisi kyllä kiinnostavaa tietää, mikä Finnproteinin kahinassa on totuus. Tuntuu sekin oudolta, että jokin palkkalupaus on petetty. Eikö siitä löydy mustaa valkoisella?

      AY-johtajien toistuva selitys laittomille lakoille on joka tapauksessa aivan käsittämätön: ”Kyllä työntekijöillä on aina hyvä syy (laittomiin) lakkoihinsa.”

      Vastaavasti voisi sitten kai todeta, että jos pankkiryöstäjällä on hyvä syy rikokseensa, se on sitten ihan OK.

  66. Kyllähän varmasti kieroilla yrittäjillä harmittaa, kun liitto pitää puolia.

    1. Jos totuus on niin kuin työntekijät sanoo, niin oikeinhan tuo lakkoilu on moraalisesti, vaikka laitonta olisikin lakien mukaan. Jos yrittäjä olisi lupauksensa pitänyt, ei mitään lakkoa olisi tullutkaan. En jaksa uskoa, että työntekijät tuolla huvikseen lakkoilevat. Suomalaiset on sen verran rauhallista kansaa, että barrikadeille ei hevin lähdetä.

      Mutta tätä tapausta on hankala pitää esimerkkinä, koska ei ole varmuutta miten asiat ovat menneet. Niinkuin Parantainen tuossa totesikin, olisi kyllä mielenkiintoista tietää nuo syyt.

  67. Koukaburralle: Nimesit kuitenkin tuolla ylhäällä kritiikittömästi yrittäjän ”malliesimerkiksi luihusta yrittäjästä”. Tuosta vain, vapain käsin ilman konkreettista evidenssiä.

    Työtuomioistuimella lienee (kaiketi puolueeton) tästä selvä käsitys. Siksi kai näille ay-organismeille on sakot annettu? Johtaako näitä organismeja joku ylipäätään, vai tekevätkö mitä huvittaa? Milloin huvittaa?

    Onko sitten ihme (jos palataan alkujuurille), ettei kukaan halua palkata ketään vakinaiseen työsuhteeseen, ja että hyvä ja hyvin verkostoitunut yhteistyökumppani on parempi ratkaisu?

    1. Tuo Finnproteinin tapaus on mielestäni loistava esimerkki siitä, miksi mieluummin ammun itseni kuin palkkaan työntekijöitä. Mikään raha ei vain riitä korvaamaan moisen sotkun aiheuttamaa potutusta.

      1. Kannattaisko mieluummin kohdella niitä työntekijöitä hyvin/reilusti? ei tuommoista sotkua synny, jos on puhtaat jauhot pussissa. Linkatkaa yksikin tapaus, joss ay-liike on saanut tuottavan firman tappiolliseksi ilman perusteita. Aivan.

        1. Uskot liikuttavasti työntekijöiden järkeen. Kerronpa tositapauksen muutaman vuoden takaa.

          Erään yhtiön hyvin koulutetut asiantuntijat päättivät järjestäytyä. He ilmoittivat työnantajalle syyksi sen, että he haluavat alan yleiset työehdot voimaan.

          Näin sitten tietenkin toimittiin. Laki on laki.

          Pian duunarit äkkäsivät, että heidän työehtonsa heikkenivät. Esimerkiksi lomat vähenivät. Nämä akateemisen koulutuksen saaneet neropatit lähettivät luottamusmiehensä toimitusjohtajan luokse tivaamaan, että mitä helvettiä.

          Toimitusjohtaja vastasi hämmentyneenä, että porukkahan oli halunnut yleissitovan sopimuksen ehdot voimaan. Ne nyt vain sattuivat olemaan monin osin heikommat kuin entiset säännöt.

          Seuraavaksi työntekijäpuoli alkoikin kysellä, voisivatko he sittenkin noudattaa niitä vanhoja ehtoja. Olisi siis pitänyt saada rusinat molemmista pullista.

          Tällaisten tapausten jälkeen ei ole siis lainkaan vaikea kuvitella, miten vaikkapa Finnproteinin työntekijöitä on ”petetty”.

      2. ”Tuo Finnproteinin tapaus on mielestäni loistava esimerkki siitä, miksi mieluummin ammun itseni kuin palkkaan työntekijöitä. Mikään raha ei vain riitä korvaamaan moisen sotkun aiheuttamaa potutusta.”

        Suosittelen kyllä vahvasti ennemmin tuota ensimmäistä vaihtoehtoa teille mollemmille. Jos edes kuumottelee jostain ay-liikkeen ”terrorista”, niin parempi kun ei ikinä palkkaa ketään.

        1. Eikö palkka yleensä merkitä työsopimukseen? Se lienee paperin tärkein kohta. Jos jotain suurempaa palkkaa on luvattu, miksi työntekijät eivät ole kirjanneet sitä?

          1. Lainausta muualta:
            ”lähes kaikki työntekijät rekrytoitiin muista alueen yrityksistä ja useammalla oli parempi palkka entisessä työpaikassa. Työhönottohaastattelussa luvattiin kohtuullista palkan nousua kunhan koulutusjakso on hoidettu.”

          2. Tässä on kyllä työntekijät tehneet ison virheen, kun eivät ole tarkasti ehtoja kirjanneet ylös. Voi kyllä kuitenkin katsoa, että työnantaja on omalla toiminnallaan nämä lakot saanut aikaiseksi.

    2. ”Koukaburralle: Nimesit kuitenkin tuolla ylhäällä kritiikittömästi yrittäjän “malliesimerkiksi luihusta yrittäjästä”. Tuosta vain, vapain käsin ilman konkreettista evidenssiä.”

      Konkreettinen evidenssi on kolmisenkymmentä työntekijää ja niiden sana. Kyllähän tuossa jotain häikkää on työnantajapuolella. Työtuomioistuin antaa sakot, koska lakolle ei ole laillista perustetta, sillä palkka on minimin mukainen yms. Mutta moraalisesti työnantaja on kussut ilmeisesti työntekijöitään silmään ja tästä ei työntekijöillä ole mustaa valkoisella. Luihu yrittäjä siis.

      ”ja että hyvä ja hyvin verkostoitunut yhteistyökumppani on parempi ratkaisu?”

      Yrittäjäjyyden tunnusmerkit on täytyttävä, jottei katsota työsuhteeksi. Monella alalla ainoastaan työsuhde on mahdollinen ratkaisu. Joillain aloilla tuo sinun hokema mantrasi toimii kyllä, mutta ei lähellekkään kaikilla.

  68. Tämä keskustelu ylittää hauskuudessaan (järkyttävyydessä) hauskimmankin kapitalismista tehdyn sketsin tason kyllä mennen tullen!
    Luin puolet kirjoituksistanne ja oletan, että loppu-osa oli kirjoituksistanne oli vastaavantasoista ja tämän pohjalta lähdin kirjoittamaan teille.
    Ymmärrän hyvin, että yrittäjä kantaa (niin, minäkin kokoomuslainen) aina sen viimeisimmän vastuun ja riski yrittämisessä on kova. Valtiokaan ei kai kovin hyvin yrittää katso..
    Se kuitenkin, että kirjoittajat keskustelussa antaa ”sinisin silmin” ohjeita siitä, että työtön voisi maksaa itse koeajan tms. ajan lisäkulut yrittäjälle, niin hei c’moon. Eräs kirjoittaja kirjoitti esimerkkinä suuryrityksen johtajasta joka näin oli tehnyt. Hienoa häneltä, mutta olisikohan siinä vaiheessa kyseisellä johtajalla tuo ”pinkka” ollut jo kunnossa, että näin pystyi tekemään. Itsekin voisin tämän tehdä ja mielellään tekisinkin, mutta…
    Sen enempään omaan pinkan paksuuteen menemättä voin taustoittaa kuitenkin, että kotona 2 lasta vipeltää jaloissa, vaimo (onneksi) töissä ja itse työttömänä (nyt jo päivärahalla). Työttömyys jatkunut jo pitkään ja olen näiden vuosien aikana lähettänyt teille yrittäjille päivittäin tänä aikana n. 2 hak./päivä. Kyllä, kyllä olen muokannut myytävää artikkelia kulloinkin avoinna olevaa paikkaa varten, että siitä se ei jää kiinni.
    Toki minussakin varmaan ja on aivan varmasti ”vikaa”, mutta olen huomannut, että on myös muutama sellainen asia, joka on pistänyt kovasti esille. Ensimmäinen on tuo kirjoittamanne ”pelko”. Yrittäjät karsastavat hyvin paljon henkilöitä, jotka ovat joutuneet työttömäksi tai jääneet vapaaehtoisesti.. Toinen on se, että nämä ammattimaiset (no, niinpä..) rekrytointiryritykset antavat henkilön käydä kerran haastattelussa ja syystä tai toisesta, jos naama ei ole mielyttänyt, niin eipä tule sieltä yrityksestä enään kutsuja haastatteluun vaikkakin juuri se yrittäjille annettava työpanos/taito on sitä mite haetaan.

    Yrittäjät: Palkatkaan työttömiä töihin niin saadaan työttömyys vähenemään sekä Suomi taas nousuun!!

    UGH, olen puhunut!

    Jossain vastaavassa (vai oliko tässä) puhuttiin siitä konsultista vaiko myyjästä, että mikäli ei sitä

  69. Uskomaton ”scheissemyrsky” tästä kirjoituksesta tulikin, ja kuten yleensä raivostuneilla kirjoittajilla menee pointti TÄYSIN ohi.

    Ei tässä oltu etsimässä uusia tapoja työnantajien ”riistää” työntekijöitä saati kääriä lisää tuottoa osakkeenomistajille. Oltiin etsimässä keinoa työntekijälle saada jalka oven väliin ja päästä näyttämään leijonankyntensä työllistyäkseen unelma-ammattiinsa. Tarvitseeko työnantajalle maksaa harjoittelusta? No ei toki, sehän oli vain idean pallottelun yksi kohta johon nyt tuntuu suurin osa kirjoittajista keskittyvän.

    Koska aihe sivuaa niin tavattoman läheltä omaa elämääni ihan viime vuosina niin kerron lyhyesti miten itse toteutin saman perusidean mukaisen prosessin vähintäänkin onnistuneesti:
    – Tausta-asetelma: Takana n 20v ura ja takki tyhjä. Ei tunnu enää kivalta, Saman alan eri tehtäviä tehnyt eri firmoissa mutta silti hommat kypsyttää ja raatamisestani huolimatta tuoreinkaan firma ei ota tarpeeksi ilmaa siipiensä alle kantaakseen koko organisaation. Tehtyämme liki siivoojan palkoilla hommia 1,5 vuotta tulevien tuotto-odotusten toivossa proggis ei vaan breikkaa millään ja lopulta osasto lakkautetaan.
    – Näen tilanteen maailmanlopun sijasta mahdollisuutena joten haen nuoruuden unelma-ammattiin; runsaan kahden vuoden koulutus ja niin tuli opistotason koulutuksen käyneestä ylioppilaasta alimman koulutustason asentaja.
    – Koulutukseen kuuluu noin kahden kuukauden palkaton harjoittelu. Koska kyseessä on käsityövaltainen ammatti jota ei kirjoista opi, annan koulun opettaa teorian ja teen koulun luppoaikoina yli kolminkertaisesti enemmän palkatonta harjoittelua kuin pitäisi; harjoittelupaikassa jossa pääsen alusta asti tekemään ihan oikeita hommia pitkää päivää eikä mitään kahvinkeittelyä. Opin alan niin teoriassa kuin käytännössä hemmetin hyvin.
    – Valmistun erinomaisin arvosanoin ja olenkin jännän paikan edessä. Nelikymppinen vastavalmistunut vailla päivääkään (palkallista) alan työkokemusta. Harjoittelufirma on ajautunut talousvaikeuksiin laman myötä ja ei pystykään työllistämään minua vaan irtisanoo vähiä vanhojakin työntekijöitään. Kyseisellä alalla ei ole edes laki/lupateknisesti mahdollista alkaa suoraan koulun penkiltä yrittäjäksi. Kotiseudun ja koko läänin työtilanne on katastrofaalinen.
    – Ratkaisen ongelman lähtemällä viereiseen lääniin isompaan kaupunkiin vuokratyöläisenä. Ajamista kertyy n 250km päivä ja koska tulin töihin jollakin TES minimillä työllistyäkseni ihan oikeasti heti (ja se toimi: alle viikko haastattelusta, kaksi viikkoa valmistumisesta ja täydessä vauhdissa työmaalla) jää käteen jopa vähemmän rahaa kuin markkinatuella/toimeentulotuella opiskellessa. Myyn jopa rakkaan harrasteautoni rahoittaakseni samaan aikaan tulleen ison yllätysmenon. No, onko ihan kaistapäistä maksaa työssäkäymisestä? EI. Tämä, kuten persaukinen opiskeluaikakin, on INVESTOINTI tulevaisuuteen. Venytän penniä, viivytän laskuja, teen maksusopimuksia, syön nuudelia. Jatkan asuntolainan lyhennysvapaata kalliilla rahalla (nostivat vielä pankissa marginaalia).Teen 4x10h päivää (matkoineen 4×16+) jotta säästän tuhat kilometriä ajamista kuukaudessa.
    – Sen sijasta että purnaisin työpaikalla naama norsun v*tulla ajaessani liki 4h päivässä ruuhkassa räntäsateessa poratakseni proppua seinään niin huonolla palkalla että vastaavaa en ole tienannut sitten 90-luvun puolivälin, otan työtilaisuuden mahdollisuutena näyttää leijonankynteni. Teen töitä tosissani, huolellista jälkeä hyvällä ”urakkatahdilla”, en sluibaa ylipitkillä kahvitunneilla yms vaikka se tuntuu olevan kyseisen työmaan ”maan tapa”, olen töissä ajoissa ja vapaaehtoinen joka hommaan, kohtelias, kekseliäs, avulias ja hyväntuulinen. Teen yllättävän paniikkitilanteen iskiessä päivätolkulla ympäripyöreää päivää jotta firma säästyy sakoilta. Pidän hyvät suhteet asukkaisiin, esimiehiin, mestariin, kohoan pikavauhtia luottomieheksi ja hyvä sana alkaa kiiriä portaissa ylöspäin.
    -Hakattuani persnetolla duunia vajaat neljä kuukautta ottaa minua vuokrafirmalta vuokranneen yrityksen tj yhteyttä ja pyytää työneuvotteluun. Aloitan sanoilla ”En ole ikinä kuulunut mihinkään liittoon enkä tule kuulumaan. Mä haluan istua samalla puolen pöytää ja puhaltaa samaan hiileen. Firman etu on aina pitkässä juoksussa myös työntekijän etu. Omistaudun työlleni 100%, lukuisat luottamustehtävät, harrastukset ja perhe eivät tule työsuorituksen tielle. TES on liiton miehille, minä maksan X.
    En todellakaan ole halpa mutta helvetin edullinen”.
    – Jumppasimme palkkaa ja työsuhde-etuja edestakas pompotellen pari viikkoa, olin luonnollisesti pyytänyt enemmän kuin oikeasti halusin jotta tunnetusti pihi tj sai hyvän mielen saadessaan tinkiä satastolkulla kk-palkasta, ja työllistyin ko. firmaan vakituisella työsopimuksella.
    – Koska jatkoin samaa ahkeraa tahtia ja asenne on kohdallaan ylenin ennätysajassa (2kk) asennushommista usean työmaan työnjohtajaksi ja nyt tienaan paremmin kuin aikaisemman elämän parhaiten palkatussa esimiestehtävässä – sillä erotuksella että olen alalla josta tykkään ja työssä josta tykkään. Myhäilen yleensä hymy korvissa kun jyristelen työpäivän jälkeen kotia kohti.
    – Kyllä, ensimmäinen puoli vuotta paloi kaikkia orjatyöaikojen myöhästyneitä laskuja ja perintäkuluja lyhennellessä mutta kyllä sekä uudelleenkouluttautuminen että ”kengän oven väliin saaminen” oli ehdottomasti hintansa arvoista. Jollen olisi usean lapsen isä jolla on iso asuntolaina niin ei todellisuudessa olisi ollut tarvetta edes myydä harrastekalustoa rahoittaakseen opinnot ja orjatyöt.

    Toki sitä olisi vain voinut jäädä työttömänä kotiin valittamaan ja keksimään selityksiä siitä miten mikään ei ole mahdollista.

    Toki sitä olisi voinut vastavalmistuneena jäädä kotiin valittamaan miten ei ole mahdollista työllistyä ja keksiä syitä miksei ole.

    Tai sitten tekee vaan tekee asioille jotakin ja investoi omaan tulevaisuuteensa.

    Jokainen ON oman onnensa seppä ja joka muuta väittää ei tule onnea saavuttamaankaan.

    (PS: Kirjoitan nyt halpamaisesti nimimerkin takaa koska kaikki oman ja yhteistyökumppanien yritysten väki tuntuu olettavan että olen vuosikymmeniä toiminut alalla ja minun puolestani ihan hyvä niin)

    1. Kommenttisi on sikapitkä, mutta mitä sitten: tarinasi on silkkaa asiaa. Se uhkuu taisteluhenkeä, josta kaikki suomalaiset kitisijät saisivat ottaa opiksi. Tuhannet kiitokset!

      1. Kiitoksia kehuista 🙂
        Toivottavasti kokemukseni inspiroi jotakin työnhakijaa koska sillä ajatuksella päätin sen julki tuoda.
        Myönnän etten todellakaan odottanut näin nopeaa urakiitoa; toivoin nousevani kolmen vuoden sisällä työnjohtajan tehtäviin mutta yhtä kaikki vanha sanonta piti taas paikkansa.
        Jokainen on oman onnensa seppä ja kun tarpeeksi takoo, tekee suunnitelmat a) b) ja c) eikä vaivu epätoivoon niin kyllä ne hommat siitä lutviutuu.
        Hyvin taottua onnea kaikille työnhakijoille!

        1. Työnantajasi ei ole varmasti uskonut todeksi, että hän on kerrankin onnistunut rekrytoimaan asennetta uhkuvan työntekijän. Siksi en ihmettele urakiitoasi.

  70. Parantainen elää omassa kuplassaan. Kaikki muut ovat väärässä, mutta Parantainen ei oo väärässä milloinkaan, ei ikinä.

    1. Kommenttisi on paraatiesimerkki tyhjänpäiväisestä nalkutuksesta. Siitä puuttuvat perustelut, näkemykset, tieto, anekdootit, oma näkökulma – siis kaikki sellainen, josta voisi olla jollekulle hyötyä tai iloa.

      Kaiken kruunaa se, ettet uskalla edes esiintyä omalla nimelläsi.

  71. Näkökulmasi ei ole markkinataloutta. Se tuo kyllä hyvin esiin osan siitä. Niin tuo sosialismikin (mutta se on toinen juttu se). Pointtini:
    Jos odotat toisen tekevän ilmaiseksi työtä sinulle, mitä tarjoat? Kirjoituksessa et vielä yhtään mitään. Epäsuorasti viittasit johonkin lupaukseen, kun mainitsit ”Siirtäisin rahaa vastavirtaan niin kauan kuin koeaikani kestää”. Et sinä neuvottele kauppoja yritysten kanssa niin, ettet tarjoa vastineeksi selvästi jotain. Ongelma on, että yrittäjätkin ovat Suomessa omaksuneet, ettei työvoimaa koske kysynnän ja tarjonnan lait. Niinpä lausunnoista unohtuu se työnhakijalle tehtävä tarjous, koska työmarkkinoitamme on johdettu keskitetysti. On unohtunut, että työvoimaa säätelevät markkinatalouden lait myös meillä.

    Toinen huomio: joka kuukausi 20000 suomalaista työskentelee tarttuneena ehdottamaasi tarjoukseen. Eivät kylläkään maksa lystistä, koska ei ole millä maksaa. Puolihintainen palkanmaksu on käytännössä ulkoistettu veronmaksajille. Valtaosa tarjoukseen tarttujista tarttuu turhaan, vain pieni osa pääsee palkkatyöhön. Ainakin yhdenlaisena empiirisenä kokeena tuo kertoo, etteivät tarjouksesi kaltaiset tarjoukset kannata. Syy on siinä, että noita töitä tarjotaan palkanvälttelytarkoituksessa.

    Kolmas huomio: puhut investoinnista. Jos ostat koneen, maksat myyjälle esim. heti tai liisaat. Et ehdota, että maksapa sinä minulle, niin saan käyttää konetta hyödykseni. Tietysti tutustut koneen ominaisuuksiin ja niiden perusteella uskot koneeseen. Sama koskee työvoimaa. Tutustut siihen, kuten tietotaitoon ja motivaatioon. Ei ole varmaa, onnistuuko rekry, ei varsinkaan, jos työnantajalla on vähän rekrykokemusta, saati että tuntee TES:it ja lait. Ei ole koneen hankintakaan varma nakki. Riskejä on. Se on yrittämistä.

    Neljäs huomio: jos työnantaja ei ole valmis maksamaan ja ottamaan riskiä, tuskin on odotuksia tuotoistakaan. Näin ollen tarvettakaan ei ole. Miksi siis edes yrittää sisään.

    Viides huomio: minimissäänkin harjoittelijan tuottavuudesta tulisi maksaa, jotta edes joku tasapaino sopimuspuolten välillä olisi. Työnantaja on tyypillisesti vahvemmassa asemassa, jos työntekijä ei tiedä tai uskalla.

    Kuudes huomio: siinä missä unohdit työnhakijan näkökulman, unohtui myös se, ettei työntekijä tyypillisesti odota voittoa työstään. Yrittäjä saa toiminnan kaikki mahdolliset ylimääräiset tuotot verojen jälkeen, mutta tavallisesti työntekijä saa vain peruspalkan. Toisin sanoen, kehotat toista ottamaan ison riskin ilman, että hän voi saada mitään provisiota saati ”windfallia” riskinotolleen. Hän esimerkiksi saattaa vain saada peruselämisen menot kattavan palkan. Ei ihme, jos moni ei tartu, jos mitään ei vastineeksi tarjota. Se on markkinataloutta.

    Tiivistetysti: jos työnantaja ei halua maksaa, ei se odota tuottoakaan, joten ei tule palkkaamaan.

    Mitä tulee solu- ja molekyylibiologiaan, on ala hyvin pieni ja siten työpaikkojen vähyydestä johtuen työvoiman ”kiertonopeus” matala. Työpaikkoja avautuu harvoin. Niitä voi joutui siksi odottamaan pitkään. Tutkijan ura lienee parempi vaihtoehto.

    Insinöörinä kolme vuotta työttömänä olleena tuli tutuksi jutussasi selvästi esiin tuomasi riskinoton pelko. Olin ns. hyväosainen akateeminen työtön, sillä pääsin melko usein haastatteluihin. Koskaan en kuitenkaan siitä eteenpäin. Joku voisi olettaa syyksi epäonnistumisen haastatteluissa, mutta siitä ei syytä ole onnistuttu löytämään. Ainoa syy on akateemisten pitkäaikaistyöttömien syrjintä työhönotossa. Vaikkei hakuprosessissa tule esiin mitään vikaa, työttömänä olet epäilty, kunnes toisin todistetaan. Siksi monien akateemisten työttömyydet venyvät. Itsellä se ratkesi siihen, että lopetin työnhaun, koska totesin sen haittaavan työllistymistä. Insinöörinä oli turha yrittää asentajaksi tai muuksi, koska työnantajat eivät halua hetken päästä hakea uutta tekijää samaan hommaan, kun olenkin vaihtanut alani hommiin. Kaiken jälkeen: tein ilmaiseksi duunarihommia (olin onnekas ja insinöörinä pääsin poikkeuksellisesti sittenkin sellaisiin hommiin) ja pääsin insinöörin töihin. Satojen turhien hakemusten jälkeen. Yhtäkkiä olinkin palkan arvoinen, vaikken siinä välissä muuttunut mitenkään. Työhönottajien arvonmääritys oli pielessä. Provosoivan kärjistetysti: työttömän ei kannata töitä hakea.

    1. Jos odotat toisen tekevän ilmaiseksi työtä sinulle, mitä tarjoat? Kirjoituksessa et vielä yhtään mitään.

      En odota, että joku tekisi töitä ilmaiseksi. Mutta jos tekisi, se tietysti kertoisi poikkeuksellisesta asenteesta. Siis sellaisesta, jota esimerkiksi sinulta ei löydy.

      Entä mitä tarjoaisin?

      Harmi, etten osannut sitä selittää. Luulin olevan itsestään selvää, että tarjoaisin työpaikan.

  72. Hyvä kirjoitus. Itse myyntityötä aloittaessani lupasin tehdä pelkällä provisiolla ilman pohjapalkkaa, kunhan ottavat töihin. Työpaikka oli sellainen, että tiesin haluavani sinne. Ei ollut rekryä auki tai mitään, niin ajattelin tehdä itsestäni mahdollisimman riskittömän vaihtoehdon ja kokeilla miten menee. Uuden myyjän ensimmäisessä myyntityössä ei ollut muutamaan kuukauteen odotettavissa palkkaa, mutta onneksi opintolainaa sai vielä nostettua. Kesäksi jäin palkattomalle lomalle ja menin kesätöihin siivoamaan mökkejä. Syksyllä alkoi myynti vihdoin luistaa ja puhuttiin ekaa kertaa pohjapalkasta.

    Nyt vajaan viiden vuoden päästä tuosta olen ko. firmassa osakkaana ja johtajana. Jos joku tulisi nyt mulle tekemään saman tarjouksen, niin ottaisin heti hommiin ihan asenteen takia.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Aiheeseen liittyvät muut kirjoitukset

Sairaanhoitajan pieni palkka ei johdu arvostuksen puutteesta tai ilkeästä työnantajasta.
Jari Parantainen

Sairaanhoitajan palkka on hänen oma päätöksensä

Sairaanhoitajan palkka ei ole huono siksi, että hänen ammattinsa kärsisi arvostuksen puutteesta. Työnantajan tehtäviin taas ei kuulu huolehtia hoitajien sosiaaliturvasta. Sen sijaan sairaanhoitajan palkka on seurausta hänen omista päätöksistään, kuten jokaisen asiantuntijan liksa.

K-kauppiaan mahdollinen riistohinnoittelu oli houkutellut toimittajat luokseen.
Jari Parantainen

Riistohinnoittelu on mainettaan parempi asia

Ilta-Sanomien jutun aiheena oli K-kauppiaan (ehkä) harjoittama riistohinnoittelu, vaikka tuota ikävää termiä ei tekstissä mainittukaan. Mutta mitä tuo haukkumanimi oikeastaan tarkoittaa? Onko se edes paha asia?

Burana-pillereitä on saatavana myös punaisina.
Jari Parantainen

Miksei pilleri ole punainen?

Usein tuotteistaminen tarkoittaa juuri sitä, että tuotteen ulkoisilla ominaisuuksilla on mahdollista kasvattaa myyntiä. Miksi sitten lähes kaikki särkylääkkeet ovat edelleen valkoisia pillereitä? Toivottavasti lääketehdas ei ole kysynyt asiaa asiakkailtaan.

Palvelun tuotteistaminen -opas, Jari Parantainen

Palvelun tuotteistaminen

Pakerratko insinöörien esimiehenä?

Tämä 120-sivuinen e-kirja neuvoo vaihe vaiheelta, miten puserrat asiantuntijoittesi osaamisesta enemmän kate-euroja tuotteistamisen keinoin.

Teoksen vinkit perustuvat Suomen kokeneimman tuotteistajan käytännön kokemuksiin sadoista insinööritalojen tuotteistusprojekteista 17 vuoden aikana.

New call-to-action