Pölli tästä -blogi on ideavarkaan apaja

Lohen hinta kymmenkertaiseksi

Share on twitter
Share on linkedin
Share on facebook
Share on whatsapp
Jari Parantainen
Jari Parantainen
Olen Suomen kokenein tuotteistaja. Koulutan & konsultoin. Aiheina tuotteistaminen ja hinnoittelu. Palkittu Pölli tästä -blogi & bisneskirjoja. [email protected] ✆ 050 5229 529

Mikko-Pekka Heikkinen oli kirjoittanut mainion artikkelin Hesarin heinäkuun 2013 Kuukausiliitteeseen. Kuningas Koukkuleuka -jutun aiheena oli lohi, joka on ”Suomen kaloista suurin, kaunein ja halutuin”.

Heikkinen yritti arvioida lohikilon hintaa. Hän päätyi kahteen hyvin erilaiseen taksaan:

  1. Jos ammattikalastaja kiskoo lohen Itämerestä, hän saa siitä keskimäärin 3,50 euroa kilolta.
  2. Jos keskimääräinen lohituristi nappaa 10-kiloisen lohen Tornionjoesta, hän maksaa siitä 37 euroa kilolta.

Riista- ja kalataulouden tutkimuslaitos Rktl on laskenut, että lohituristi kulutti Tornionjoelle tekemällään matkalla keskimäärin 370 euroa vuonna 2012.

Tietysti moni käyttää reissuunsa jopa tuhansia euroja. Iso osa siitä jää Länsi-Lapissa toimivien yrittäjien kassaan.

Tosin aika harva loppujen lopuksi saa saalista lainkaan. Kolme neljästä lohen narraajasta joutuu palaamaan kotiin tyhjin repuin.

Jutun juoni on jo monista yhteyksistä tuttu. Ammattikalastajilla on lupa pyytää Itämerestä 35 000 lohta vuodessa. He karsivat ison osan vonkaleista, jotka eivät siis koskaan pääse vaeltamaan takaisin kotijokeensa.

Jos taas lohien määrä Tornionjoessa kasvaisi nykyisestä, tuloksena saattaisi olla varsinen turistirysä. Seudusta rakentuisi ehkä jopa maailmanluokan matkailukohde.

Kuulun itse siihen joukkoon, jonka mielestä muutaman ammattikalastajan sivubisnes on vähemmän tärkeä kuin suomalainen matkailuelinkeino. Merialueilla harjoitettava lohen ryöstökalastus pitäisikin kieltää.

Professori ja tutkija Hannu Lehtonen on laskenut mielenkiintoisia lukuja:

  • Lohisaaliin arvo suomalaisille ammattikalastajille oli noin miljoona euroa vuonna 2012. Tornionjoella vieraili noin 8 000 turistia, jotka kuluttivat rahaa yhteensä 3,2 miljoonaa euroa.
  • Tornion- ja Simojoen vapaa-ajankalastus työllisti yli kaksinkertaisen määrän väkeä ammattikalastukseen verrattuna vuonna 2008.

Maa- ja metsätalousministeriön kalastusneuvos Markku Aro pitää kuitenkin tällaista vertailua ”hieman lapsellisena”. Noin vastaa vain ihminen, joka ei keksi mitään järkevää sanottavaa.

Itse pidän jopa lohituristin maksamaa 37 euron kilohintaa todella alhaisena. Varsin yksinkertaisin keinoin taksa olisi vielä kymmenkertaistettavissa. Silloin se olisi jo satakertainen ammattikalastajan tienestiin verrattuna.

Hinnoittelijalle suomalainen lohibisnes tarjoaa erinomaisen esimerkin siitä, ettei omakustannushinta määrää tuotteen loppuhintaa. Näillä kahdella asialla on erittäin vähän tekemistä keskenään.

Kustannuspohjainen hinnoittelu ei ota huomioon tuotteen arvoa asiakkaalle.

16 kommenttia

  1. Jokainen tarkastelee asiaa aina omasta näkövinkkelistään. Aikakaudet ja perinteet tuovat omat aineksensa soppaansa. Perinteisen kalastajakulttuurin ansaintalogiikan pääpaino tulisi muuttua ”bioenergiakalojen pyyntiin” ruokakalojen sijaan. Samalla Itämeri ja järvet puhdistuisi.

    Oma toiveeni on samalla linjalla kanssasi. Lohet tulisi hyödynnettään pohjoisen matkailuvalttina ja osin siksi ostan mieluummin Norjalaista ”kassilohta” kuin Itämeren vapaita lohia. Hinta ei ole määräävä tekijä. Haluan kuluttajana ohjata ostopäätöksillä kehitystä.

    Ilman kalalaskuria olevia kalaportaattomia patoja (vesivoimalat) tulisi rangaista vuosittaisella sakolla, jonka suuruus olisi samaa luokkaa kun kalaportaiden rakentaminen. Tulisi asia kuntoon kahdessa vuodessa. Ymmärrän vesivoimalan tärkeyden, mutta ympäristöystävällisyys on muutakin kuin hiilijalan jäljen seuraamista.

    1. Näinhän se on, että sopivat kannustimet hoitaisivat tuon voimalaongelmankin muutamassa hetkessä.

      Vanhan polven jurottavat kalastajajermut pitäisi vaihtaa turistien kalastusmatkoja järjestäviksi sosiaalisiksi versioiksi. Elanto olisi taattu, eikä vesille tarvitsisi edes lähteä kuin hyvällä säällä.

  2. Hieman samantapaisesta asiasta on kyse suomalaisessa puuteollisuudessa. Suomalaiset keittävät mielellään sellua, myyvät sahatavaraa ja raakapuuta, sekä paperia. Jalostamalla suomalainen puu kalusteiksi saataisiin tuhatkertaisia tuottoja.

    1. Jussi, olet aivan oikeassa. Olemme olevinamme puualan asiantuntijoita, mutta mitä tapahtuu käytännössä?

      Myynnin johtamisen professori Petri Parvinen sanoi hyvin Kauppalehdessä (21.6.2012), että ”puuteollisuus jauhaa edelleen yhä matalamman jalostusarvon karvalankkua, vaikka puu olisi parempaa bisnestä vaikka matkailunähtävyytenä.”

  3. Käyty keskustelu lohesta kertoo hyvin ketkä sitä käyvät. Kyse on lomasta ja kalastuselämyksestä enemmän kuin suomalaisen kalan saamisesta ruokakaupasta ympäri maata. Eikä lohi ole ainut mistä on pulaa.

    Tätä voi verrata siihen että jatkossa mustikka, puolukka ja hilla olisi kaupunkilaisenkin haettava itse kauempaa metsästä, tai tyydyttävä keinolannottein ja hyönteismyrkyin tuotettuun ulkomailla viljeltyyn marjaan. Näinhän olikin vielä vähän aikaa sitten.

    Kovalla työllä suomalaiset luonnonmarjat saatiin tuoreina ruokakauppoihin ja pakastealtaisiin. Toreilta niitä on aina saanut, ja saa edelleen, kotimaisena villimarjana.

    Mitä jos aitoa Lapin hillaa saisivat jälkiruokapöytäänsä vain ne, joilla on mahdollisuus ottaa muutaman päivän hillajahti pohjoisessa – lentää tai ajaa sinne omalla autolla, maksaa bensat ja hankkia hillat kokoinaiskilohinnalla joka vastaa luonnonlohen kalastamista omin välinein kala kerrallaan?

    Sitä ei saisi ammattilainen kerätä ja myydä eteenpäin, vaan ”pyynti” rajoitettaisiin vain niihin joilla on gps:t ja muotikumisaappaat hirvikärpässuojattujen ilmastoitujen poiminta-asujen lisäksi pohjoisen elämysmatkallaan.

    Poimintamaksu olisi 100e ja maksimimäärä 2kg per poimija per syksy. Niinkuin italialaisessa sienimetsässä.

    Kyse on oikeudesta ostaa tuoretta ruokaa siellä missä sattuu asumaan. Ja sen tuottamiseen tarvitaan ammattilaisia.

    Ei se elämysmatkailijakaan sitä paria luonnonlohtaan syö kuin muutamalla aterialla, ja lopun vuotta joutuu itsekin tyytymään norjalaiseen soija-antibiootti-kasvissyöjäloheen tulevaisuudessa. Joten sahaa omaa oksaansa jos kukaan ei voi jatkaa kalastusta elannokseen tulevaisuuden Suomessa.

    Ei niitä työolosuhteita ja taitoja jatkossa kaupungin ammattikoulun kalatalouslinjalla hankita, joilla luonnonkala pyydetään lähikauppojen ja kauppahallien valikoimiin, sen jälkeen kun ammatin periminen tai työssaoppiminen on kadonnut.

    Mutta ei lohi ole tärkeä vain kalastajille tulon ja ilon lähteenä. Kasvatetun kalan ruoka vaikuttaa siihen, onko kalassa terveydelle tärkeitä kalaöljyjä. Ne kun tulevat kalaan eläinplanktonista. Kassilohi ei saa eläinplanktonia, ja rypsiöljy ei kasvikunnan tuotteena sitä korvaa.

    Kasvatetussa kalassa ei siis ole terveellisiä rasvoja ja kalaöljyä.

    1. Kiitos Anne, kommenttisi on mielenkiintoinen siksi, että lopulta suomalaiset kuluttajat ostavat mieluiten ulkomaista lohta.

      Kotimaiseen he päätyvät vain siinä tapauksessa, että se on likimain yhtä halpaa kuin norjalainen ”soija-antibiootti-kasvissyöjälohi”.

      Toisin sanottuna mainitsemasi suomalaisen kalan hyvät ominaisuudet ovat hyviä vain puheissa ja paperilla. Kaupan kylmäaltaiden ääressä ne eivät olekaan enää juuri minkään arvoisia.

    2. Tervehdys Anne,
      Hieno kommentti, valitettavasti sen perusteet on metsässä, jolloin kommentin sisältökin on väärä. Mielipiteesi on siis rakennettu puutteellisista tiedoista.
      Marjat on huono vertaus, koska ne ei ole uhanalaisia ja ne eivät vahingoitu keräillessä. Oikeampi vertauskuva olisi vaikka valaat. Ne ovat suurimmaksi osaksi uhanalaisia ja niiden kaupallinen pyynti on rajoitettu. Tosin niiden katselu oppaiden kanssa on aikamoista bisnestä. Jokainen meistä käsittänee, mikä ero näillä kahdella on valaiden tulevaisuuden suhteen?
      Norjalaiset ei käytä juurikaan antibiootteja kasvatuksessa. Suomalaiset käyttävät enemmän. Norjalaisen lohen kasvatuksessa käytetään nykypäivänä 1g/1000kg, Suomessa 10g/1000kg ja Chilessä 600-800g/1000kg.
      Lohi ei syö eläinplanktonia juurikaan, sen ravinnon muodostaa pääasiassa silakka, kilohaili ja kolmipiikki. Tietty opportunismi on tietty olemassa, että saattaa silloin tällöin jälkkärinä sujahtaa joku monoporeia tai mysis, mutta ei mikään yleinen ravinnossa.
      Kyllä kasvatetussa kalassa on ihan samat rasvat ja öljyt. Jos puristetaan vegaani ja lihaa syövä ihminen öljyksi, niin ihan samaa tavaraa se neste on pitoisuus-nyansseineen.

    3. Pakko myös puuttua tähän siten, että marjat eivät ole millään tasolla rinnastettavissa uhanalaisiin kaloihin joihin mm. lohikin kuuluu. Lisäksi lohessa ja muissa itämeren rasvaisissa kaloissa on ympäristömyrkkyjä huimat annokset. Suomella, Ruotsilla ja Latvialla on erikoislupa myydä myrkkykaloja kansalaisilleen (eli siis myrkyttää ja vaarantaa kansalaistensa ja sikiöiden terveys ihanalla lähikalalla joka on uhanalainen laji).

  4. Auts. Näköjään me kaikki provosoidumme lohesta. Liekö se siis ollut sammen (saa myös jälleen kasvatettuna) tapaan muinainen pyhä kalamme? Eli tabu. Onhan tutuimman tähtikuviomme Otavankin muinainen merkitys (taivaan) lohiverkko.

    Nyt jos joutsenen metsästys (ja syöminen!) sallitaan, antaa sekin vielä lisää pyhää vettä myllyyn.

    Mies, joka pyydystää myyttisen (tabu)eläimen, on aina tarujen sankarihahmo.

    Mutta mitäs turhista – ja pienistä – ruokapulmathan on ratkaistu. Soylent Greeniä myydään jo:
    https://gluttoner.com/soylent-green-crackers-is-people

  5. Annella taitaa olla ongelma, kun asiapohja ei riitä, otetaan uskonasiat avuksi. Eipä niitä joutseniakaan taitaisi joka pöytään riittää? Vaelluskalojen, joihin myös lohi lukeutuu, kalastus, myöskin ammatti sellainen, on kaksipiippuinen juttu. Jos kalastus olisi järjestetty kestävälle pohjalle, jolloin pääosa kaloista kalastettaisiin jokialueilla, säästettäisiin melkoisesti ”markkoja” kalastuksen kustannuksissa ja kuitenkin kalatiskeiltä löytyisi myös kotimaista vaelluskalaa joihin kuuluvat lohen lisäksi siiat ja taimenet, nahkiaisia ja ankeriaita unohtamatta. Muuten, olen nähnyt naisiakin kalassa!

  6. Se oli tarkoitettu vahvan sarkastisesti, vaikkei netissä äänensävy oikein erotu. Viimeisen lauseen piti varmistaa se. Mutta edelleen kuuma peruna näemmä.

  7. Tämän päivän Helsinginsanomien yleisönosastokirjoituksessa on yksi harvoin palstatilaa saava silminnäkijähavainto siitä, että marjat vahingoittuvat marjastuksessa. Kun ammattimarjastajat keräävät niitä ja ne jatkojalostetaan ulkomailla, jää Suomeen vain vähän rahaa siitäkin ammatista. Ja samalta paikalta ei muutamaan vuoteen tule kunnon satoa varpujen vahingoittumisen vuoksi.

    Marjoista mesimarja on ollut uhanalainen jo pitkään. Harva pääsee sitä luonnosta poimimaan eikä sen viljely ole vielä oikein onnistunut. Ahomansikan kasvualueet ovat vähentyneet radikaalisti puolen vuosisadan aikana. Lajeja vähentyy eläinkunnan lisäksi kasvikunnassa ihmisen toiminnan seurauksena. Tietysti jos ei erityisesti ole kiinnostunut kasveista tai marjoista, asiaa tuskin huomaakaan.

    Ehkä nämä kaksi ruokaa eivät jonkun mielestä ole vertailukelpoisia keskenään, vaikka molempia pyytävät/keräävät sekä ammattilaiset, että jokainen itse vapaa-ajallaan, ja molemmat ovat luonnonvaraisia, ei kasvatettuja.

    Mitä saasteisiin tulee, Tshernobylin cesiumia ym. on Suomen marjoissa vielä pitkään. Fukushiman taannoinen onnettomuusaluekin vuotaa edelleen, ja nekin aineet kulkeutuvat suljetussa systeemissä kaikkialle, myös Suomeen, vaikka eivät suuria annoksia edelliseen verrattuna lienekään. Enkä ole kuullut onko lyijyttömään bensaan siirtyminen poistanut lyijyn maantienvarsien maaperästä vai vieläkö sekin vaikuttaa. Mutta kaikkiallahan jotain nykyään on ihmisten tuottamana.

    Mitä lohen ruokaan tulee, niin ympäristömyrkyt siis siirtyvät ravintoketjussa ylöspäin mutta eläinplanktonin ainesosatko eivät siirry loheen asti? En aivan ymmärrä mihin ne matkalla häviäisivät.

    Samalla tavalla eri ruokavaliolla olleiden ihmisten keho on koostumukseltaan erilainen. Toisilla on erilaista kolesterolia kuin toisilla, joillakin proteiinia lihaksissa ja luuston rungossa, sekä luustossa lisäksi hyvät mineraalit, joillakin enemmän varastoituja rasvoja, ja kaiken päälle eri ympäristömyrkkyjen ym lisäaineiden kudosreaktioiden vuoksi erilaisia kertymiä.

    Tosin en ole kuullut että ihmisiä olisi puristettu kirjaimellisesti kuiviin tutkimusmielessäkään, mutta olen kuullut krematorioiden hoitajien näkevän esim. kenellä on taloudessa astinapesukone, jne. Eli tuhka on kyllä erilaista sen mukaan mitä kehoon on kertynyt.

    Olin kuitenkin enemmän kiinnostunut siitä millainen keho on elävänä, kuin elämän jälkeen, joten kumpikaan tutkimustapa ei erityisesti houkuttele.

    Ostan kyllä yhtä mielelläni Tenon lohta kuin Itämeren lohta. Hirvikin on villi eläin, mutta silti sen lihaa saa ostaa kaupasta, aina kun ei itse ehdi metsälle. Olisi reilua että villi lohi säilyisi samalla lailla saatavilla. Markkinat kyllä määräävät sille sopivan kilohinnan.

    Mitä siitäkin tulisi, jos kaikki ryhtyisivät uudelleen metsästäjä-keräilijöiksi. Tyhjenisi moni kaupunki ja työpaikka. Ihan hyväksyttävää että tuoretta ruokaa saa ostaa myös lähikaupasta vaikka sitten välikäsien kautta.

  8. Edelleenkään ne marjat ei kuole pääsääntöisesti siihen poimintaan, se on aika perustavaa laatua oleva ero. Se on kuin C&R-kalastusta, poiminnan jälkeen se jää eloon. Se olisi eri asia, jos ne revittäisiin juurineen maasta.
    Ravintoketjussa ylöspäin siirtyminen ei ole noin musta-valkoista, siirtyäkkö vaiko ei. Se riippuu liukoisuudesta, kerääntyykö jotain tavaraa kumulatiivisesti vai pystyykö eliö dumppaa sen pihalle. Esim. eri raskasmetallit käyttäytyy eri tavalla, kuin toiset(esim. elohopea vs. uraani). radioaktiivisuus puoliintuvat aikanansa ja kemikaalien kertyvyydessä on suuria eroja.
    Ihmisillä on myös geeneillä suurempi osuus imeytyvyydellä, kuin alkeellisemmilla kaloilla. suuria yksilöllisiä eroja. Kumminkaiman kertomat tarinat kropan tuhkasta ei liene ihan kummikaan sieltä kärkipäästä luotettavaa ole?
    Eläinplanktonin se ”hyvä aine”, mitä halutaan on aksaksantiini, sitä annetaan rehussakin. Vaikka kasvispohjaisiin viljelyssä ollaan siirtymässä, niin ei sillä kokonaan voi korvata kalapohjaisia koskaan.
    Hirvi ei ole vaarantunut.

  9. ”Dioksiinin terveysvaikutuksia selvitellään. Meneillään olevassa tutkimuksessa verrataan Suomen kalastajaväestön terveyttä muuhun väestöön. Tarkoituksena on selvittää mm. dioksiini- yms. ympäristömyrkkyriskiä. Osatuloksia on jo tullut. Kalastajien elinikä on pidempi kuin muun väestön mutta tässä on hyvin paljon sekoittavia tekijöitä geneettisesti, elämäntavoissa, sosioekonomisesti ym.

    Ruotsalainen tutkimus (Anna Rignell-Hydbom ym. v. 2008) on asetelmaltaan paljon selkeämpi ja
    mielekkäämpi. Siinä verrattiin Ruotsin länsi- ja itärannikon kalastajaväestöä. Länsirannikolla Pohjanmeren kalojen dioksiinipitoisuus on paljon vähäisempi kuin Itämeressä. Tutkimuksessa todettiin ryhmissä merkittäviä eroja: Itärannikon kalastajamiesten siittiöiden liikkuvuus oli heikentynyt ja siittiösoluissa oli rakenteellisia muutoksia. Lapset syntyivät Itämeren rannikolla pienipainoisempina –ja pienipäisempinä. Tämä on huolestuttavaa, se voi olla merkki keskushermoston kehitysriskistä.

    Dioksiinipitoisuudet ovat laskeneet suomalaisten naisten äidinmaidossa neljännekseen rasvaisen merikalan syönnin vähentymisen seurauksena. Tämä on ilahduttavaa mutta ei riittävää. Väestön dioksiinitaakkaa on edelleen pyrittävä edelleen vähentämään.”

    Diokiini taulukko (lähtöisin Eviran pdf tiedostoista)
    https://www.facebook.com/photo.php?fbid=532850490083700&set=o.166161799308&type=1

    Suomen uhanalaiset kalat:
    https://www.rktl.fi/kala/tietoa_kalalajeista/suomen_uhanalaiset_kalat/

  10. Kiitos kaikille keskustelijoille, mutta emme jatka enää pohdintaa lohien terveellisyydestä tällä foorumilla. Se ei ollut juttuni alkuperäinen aihe lainkaan, kuten jokainen helposti näkee.

  11. On hieman lapsellista kuvitella, että lohen pyynnin lopettaminen muuttaisi Tornionjoen maailmanluokan turistikohteeksi. Se voi ehkä hyvällä onnella tuplata turistien määrän (valtaosa näistäkin Suomesta), mutta tuskin sen enempää. Maailmassa on tuhansittain parempia ja kiinnostavampia kalastusjokia, myös lohijokia. Lohia löytyy ympäri maailmaa, joten pelkkä lohien suurempi määrä ei taatusti turisteja houkuttele. Kalastusturismi ei muutenkaan ole mitään suuren luokan bisnestä missään maailman kolkassa.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Aiheeseen liittyvät muut kirjoitukset

Älykoti kannattaa tuotteistaa, vaikka se onkin aina räätälöitävä
Jari Parantainen

Älykoti kannattaa tuotteistaa, vaikka se onkin aina räätälöitävä

Älykoti saattaa sisältää jopa miljoonan arvosta tekniikkaa, jota älyttömän talon tai asunnon hintaan ei vielä kuulu. Mutkikas kokonaisuus on räätälöitävä aina asiakaskohtaisesti. Silti myös älykotiprojektin tuotteistaminen on täysin mahdollista.

Pelottaako hinnakorotus?
Jari Parantainen

Hinnankorotus hirvittää – 7 keinoa tunkata taksat taivaisiin

Hinnankorotus on psykologista peliä. Tarkoituksesi on nostaa hintoja niin, ettei se vaikuta kanta-asiakkaittesi näkökulmasta epäreilulta tai mielivaltaiselta. Kerron 7 erilaista strategiaa, joiden avulla hoidat asian fiksusti.

Sairaanhoitajan pieni palkka ei johdu arvostuksen puutteesta tai ilkeästä työnantajasta.
Jari Parantainen

Sairaanhoitajan palkka on hänen oma päätöksensä

Sairaanhoitajan palkka ei ole huono siksi, että hänen ammattinsa kärsisi arvostuksen puutteesta. Työnantajan tehtäviin taas ei kuulu huolehtia hoitajien sosiaaliturvasta. Sen sijaan sairaanhoitajan palkka on seurausta hänen omista päätöksistään, kuten jokaisen asiantuntijan liksa.

Palvelun tuotteistaminen

Pakerratko insinöörien esimiehenä?

Tämä 120-sivuinen e-kirja neuvoo vaihe vaiheelta, miten puserrat asiantuntijoittesi osaamisesta enemmän kate-euroja tuotteistamisen keinoin.

Teoksen vinkit perustuvat Suomen kokeneimman tuotteistajan käytännön kokemuksiin sadoista insinööritalojen tuotteistusprojekteista 17 vuoden aikana.