Juttelin joitain vuosia sitten apteekin asiakaspalvelujohtajan kanssa. Hän kertoi mielenkiintoisesta ilmiöstä.
Asiakas valitsee hyllystä Aspirin-boksin ja marssii sen kanssa kassalle. Sitten hänelle valkenee, että laatikko maksaa hädin tuskin muutaman euron (nykyisin runsaat 4 euroa).
Hintatieto saa ostajan epäröimään:
”Käykö, että käyn vielä hakemassa jotain tehokkaampaa?”
Sen jälkeen asiakas marssii takaisin särkylääkehyllyn ääreen. Pian hän palaa tuplahintaisen, 400-milligrammaisia pillereitä sisältävän Burana-paketin kanssa.
”No nyt saa kipu kyytiä!”
Hyllystä toki löytyisi myös Aspiriinin kanssa samanhintaista Buranaa. Mutta se ei kelpaa. Kalliimpaa olla pitää. Jos muu ei auta, asiakas valitsee askin, jossa onkin enemmän pillereitä.
Samat piruetit toistuivat joka viikko. Kyse ei ollut yhdestä tai kahdesta satunnaisesta sekoilijasta.
Hauskinta tarinassa on se, mitä tapahtui, kun kuvailin tätä hinnoittelun psykologiaa ystävälleni Sepolle. Hän sattui asioimaan apteekissa vähän keskustelumme jälkeen.
Seppo kertoi myöhemmin, että hänenkin oli suorastaan pakko ostaa kalliimpaa särkylääkettä – ihan vain varmuuden vuoksi. Siis vaikka hän muisti ja ymmärsi keskustelumme aivan hyvin.
Särkylääkkeen hinta kertoo, miten tehokkaasti kipu saa kyytiä.
