Pölli tästä -blogi on ideavarkaan apaja

Asiakas on meille toiseksi tärkein

Share on twitter
Share on linkedin
Share on facebook
Share on whatsapp
Jari Parantainen
Jari Parantainen
Olen Suomen kokenein tuotteistaja. Koulutan & konsultoin. Aiheina tuotteistaminen ja hinnoittelu. Palkittu Pölli tästä -blogi & bisneskirjoja. [email protected] ✆ 050 5229 529
New call-to-action

Vuosia sitten ramppasin Xeroxin päämajassa Espoon Perkkaalla alvariinsa. Asiakkaille oli varattu pysäköintipaikkoja pihalta pitkä rivi. Mutta niistä oli pulaa.

Toiset olivat kuitenkin tasa-arvoisempia kuin toiset. Katselin usein siinä räntäsateessa, kuinka talon oma väki huristeli viereisestä ovesta sujuvasti parkkihalliinsa.

Vakuutusyhtiö Tapiola (nykyisin Lähi-Tapiola*) rakennutti muutamia vuosia sitten uuden komean toimitalon. Siellä järjestely on melkein samanlainen.

Jälleen asiakkaat saavat pysäköidä taivasalle pakkaseen. Nyt paikat on vain jätetty jo vähän kauemmas pääovesta.

Vakuutusyhtiön henkilökunta sen sijaan pysäköi omaan lämpimään pysäköintihalliinsa, jonne heitä päristelee jatkuvana virtana. Ovi on kuin kiusalla tällätty asiakaspaikkojen viereen.

Viime viikkoina olen vieraillut taajaan Helsingin Verkkosaarenkadulla. Toimitalon taakse on varattu iso sorakenttä autoja varten.

Vastaanotossa huomasin tutun järjestelyn. Tiskillä olevasta kartasta näkyi, että olin vahingossa pysäköinyt kotteroni B-alueelle henkilökunnan paikoille – jotka ovat tietysti lähimpänä taloa.

Myös Verkkosaaressa asiakaspaikat ovat mahdollisimman kaukana, jotta henkilökunta ei rasittuisi.
Myös Verkkosaaressa asiakaspaikat ovat mahdollisimman kaukana, jotta henkilökunta ei rasittuisi.

Kysehän ei ole siitä, että ylimääräiset metrit sinänsä haittaisivat ainakaan niitä, joiden jalat toimivat. He jaksavat kävellä satasen tai kaksi.

Luulen vain, että firmojen johtajat eivät ole taaskaan miettineet ihan tarkkaan, miltä järjestelyt näyttävät. Osa vieraista huomaa ainakin alitajuisesti, että emännän tai isännän oma napa on näköjään kaiken keskipisteessä.

Kaiken huippu on Alma-median* tuliterä toimisto Töölönlahden tuntumassa.

Asiakas tyytyköön sakkopaikkoihin. Muuta ei ole tarjolla lähimaillakaan.

Ainoa poikkeus on talon alla sijaitseva parkkihalli, jonne pääsevät – kuinkas muutenkaan – vain Alman omat työntekijät.

Myös vieraspaikkasi ovat firmasi markkinointia.

* Yrityksen nimi on kirjoitettu tahallaan oikein.

Lataa Palvelun tuotteistaminen -käsikirja
New call-to-action

12 kommenttia

  1. Mikä se oli se juttu jossa maastoautoja valmistava yritys etsi uutta mainostoimistoa. Tilin sai toimisto joka oli kasannut kiveä ja hiekkaa parkkiruutuun tulijoita varten? Jotenkin noin se meni..

    Jokatapauksessa…parkkipaikasta tuli osa markkinointia. Isojen kauppakeskusten lapsiperheiden parkkipaikat on jo sinnepäin..

    1. Kiitos JiiKoo, tässä muistelemasi juttu kolmentoista vuoden takaa. Nostin sen aikanaan esimerkiksi Sissimarkkinointi-kirjaani:

      Omassa asiakashankinnassaan John Huntin toimisto on yrittänyt noudattaa omia oppejaan. Kun brittimerkki Land Rover haki maasta toimistoa itselleen, Hunt Lascaris ei vastannut tarjouspyyntöön yhdelläkään mainosehdotuksella.

      Merkin edustajien tullessa tapaamaan toimiston väkeä, parkkipaikka oli kahta ruutua lukuun ottamatta täynnä autoja. Kaksi vapaata paikkaa oli kärrätty täyteen kiviä, hiekkaa ja muuta roinaa. Land Roverin edustajien piti ajaa autonsa tämän keon päälle.

      Toimisto sai tilin, koska osoitti ymmärtävänsä tuotteen perusidean.

      ”Mainostoimiston tehtävä on muuttaa monimutkaiset asiat yksinkertaisiksi eikä päinvastoin, kuten nyt moni toimisto tekee voidakseen perustella jättimäiset laskunsa”, Hunt suomii kollegoitaan.

      – Eteläafrikkalaisen TBWA Hunt Lascariksen luova johtaja John Hunt, Taloussanomat 8.11.2000

  2. Asiakaskokemus on tunteiden ja mielikuvien summa. Ja niinkuin ihmisiäkin tavattaessa niin myös ekaa kertaa tultaessa mielikuva yrityksestä taidetaan luoda muutamien sekunttien tai kymmenien sekunttien aikana.

    Ja jos mielikuvaksi syntyy negatiivinen ajatus, niin ihminen taitaa vahvistaa omaa mielikuvaansa sitten ”järkiperusteilla”. Eli järkiperusteet eivät synnytä mielikuvaa vaan mielikuvaa vahvistetaan niillä.

    Ja ainakin palaverin saa alkamaan aika negatiivisesti, mikäli houtuu pikkukengissä talsimaan läpi loskaista parkkipaikkaa ja samalla näkee kuinka yrityksen omat ihmiset tuuppaavat niitä autoja parkkihalliin.

    Suomalaisessa insinöörivetoisessa yhteiskunnassa ei vain taideta ymmärtää tuota tunteiden vaikutusta asioihin. Mielikuvaa on aika haastavaa muuttaa jälkeenpäin.

    Kuhan pohdin, Kari…

    1. Sen kuuluisan ensivaikutelman voi tosiaan sössiä kovin monella tavalla.

      Vaikkapa jo mainitsemani asiakkaani Lähi-Tapiolan toimitalo on siitä hyvä esimerkki. Yhtiöhän on niin sanotusti keskinäinen, eli se on periaatteessa asiakkaidensa omistama.

      Olen monta kertaa viisastellut siitä, millainen ökylinnake uudesta toimistosta tuli. Sen aulatilatkin ovat niin mahtipontiset, että harvoin vastaavaan törmää.

      Toisin sanottuna vakuutusyhtiön väki näyttää vierailijoille kaikin mahdollisin tavoin, että omistajien rahaa riittää törsättäväksi kerskakulutukseen, joka ei tuota putiikin asiakkaille mitään hyödyllistä.

      Vastaava pönötyksen perinne elää tietysti julkisella puolella, oli siihen kenelläkään varaa tai ei. Jokainen myyjä tietää, että kun jonnekin on tulossa vaikkapa uusi julkinen rakennus, silloin ei olla köyhiä eikä kipeitä.

      Tarjouskilpailun päätteeksi on ostettu ”kokonaistaloudellisesti edullisinta” kuparikattoa ja design-huonekalua. Laitoksen palvelu ei tosin niiden ansiosta parane pätkän vertaa.

  3. Alman tapauksessa asiaa voi katsoa myös toisesta vinkkelistä, ekologisesti. Kun vierailijaliikenne on satunnaisempaa ja lyhyempää, niin talvikaudella edes se henkilöstön suurempi autokanta lähtee liikkeelle lämpimämpänä ja vähemmän saastuttavana.

    Toki tuo viesti ei mene kenellekään perille ilman, että Alma julistaa lukuja kuinka paljon vähemmän lämpimässä tallissa kykkivät autot kuluttavat 6 kuukautta kestävän talven aikana. Tämä nyt kävi mielessä, kun asiaa pohti.

    1. Jos asiaa lähtee pohtimaan ekologisesta näkökulmasta, luultavasti koko valitukseni aihe on järjetön.

      Halusinkin pohtia asiaa vain siitä kapeasta vinkkelistä, miten helposti yritysten mukahienot järjestelyt kääntyvät itseään vastaan.

  4. Nykyään kunkku on se, jonka luokse mennään. Tämä tarkoittaa sitä, että asiakas saa kököttää kotipesässään ja toimittaja pyyhältää vieraspaikalle tarjotakseen tuotteitaan. Ei vieraspaikalla näy asiakkaita kuin jossain kuluttajien automarketeissa.

    1. No niinhän sitä luulisi. Mutta suurin osa myyjistä näyttää olevan edelleen perinteisiä liimaperseitä. Kaikesta kuulee, ettei sitten millään huvittaisi tulla asiakkaan luo käymään.

      Itsehän järjestän asiakastapaamisia omalla toimistollani vain pari kertaa vuodessa – ja silloinkin vain, jos vieras erityisesti sitä pyytää. Muuten nuohoan asiakkaideni nurkkia päivät pääksytysten.

  5. Asia mikä hieman tässä arveluttaa on se että niin kirjoittajan kuin kommenttien äänen sävy on triviaali ja sarkastinen, siis vaikka tosiasiat tunnistetaan.

    Itse näen asian niin että oikeastaan kosketamme erästä peruspilaria suomalaisessa kulttuurissa, ja miksi esimerkiksi emme ymmärrä sitä tosiasiaa että myynti on jokaisen yrityksen ensimmäinen ja tärkein tekijä. Ja siitä seuraa se että asiakkaan olo saatetaan keinolla millä hyvänsä niin mukavaksi ja joustavaksi kuin mahdollista. Sillä pienennetään sitä riskiä että asiakas ei haluakaan ostaa tuotettamme – jokainen pienikin asia voi vaikuttaa, joko puolesta tai vastaan.

    Olen konkreettisesti kokenut senkin, että kun parkkipaikka on täynnä, asiakkaat ovat menneet muualle. Suomalaisten myyntikyvyt ovat kyseenalaisia. Löytyy kaikennäköisiä ”myyntieksperttejä”, jotka toinen toistaan paremmin osaavat kertoa kuinka esim. myyntiä tulisi harjoittaa teoriassa. Älyllisesti korkeatasoista ajattelua, mutta käytännössä tulokset ovat nolla. Parkkipaikan tilanne demonstroi asian varsin hyvin.

    1. Harri, kiitos kommentistasi! Mielestäni en kyllä viljellyt sarkasmia vähääkään. Ehtisitkö vielä tarkentaa, mihin sillä viittasit.

      Siitä lienemme samaa mieltä, että bisnes kukoistaa tai kuolee myyntityön mukana. Esimerkiksi suomalainen koulutususkonto pitäisi korvata myyntiuskonnolla.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Aiheeseen liittyvät muut kirjoitukset

Syntyvyys saattaa romahtaa sitä nopeammin, mitä ahkerammin toimittajat jaksavat taivastella asiaa.
Jari Parantainen

Jos syntyvyys sakkaa lisää, se saattaa olla toimittajan vika

Syntyvyys Suomessa on syöksykierteessä. Se on saanut toimittajat keulimaan. Esimerkiksi Helsingin Sanomat uhrasi taas aiheelle kolme aukeamaa. Mutta jokainen psykologiaan perehtynyt tajuaa, miten älämölö kannustaa entistä useampia lapsettomiksi.

MItkä ovat delegoinnin 12 vaihetta?
Jari Parantainen

Mitkä ovat delegoinnin 12 vaihetta?

Delegoinnissa on 12 vaihetta, joista suurin osa unohtuu aina. Asiantuntija harkitsisi ylennystään toisenkin kerran, jos hän ymmärtäisi, että suurin osa hänen päivistään kuluu sitten delegointitöissä.

Palvelun tuotteistaminen -opas, Jari Parantainen

Palvelun tuotteistaminen

Pakerratko insinöörien esimiehenä?

Tämä 120-sivuinen e-kirja neuvoo vaihe vaiheelta, miten puserrat asiantuntijoittesi osaamisesta enemmän kate-euroja tuotteistamisen keinoin.

Teoksen vinkit perustuvat Suomen kokeneimman tuotteistajan käytännön kokemuksiin sadoista insinööritalojen tuotteistusprojekteista 17 vuoden aikana.

New call-to-action