Pölli tästä -blogi on ideavarkaan apaja

Suomen paras strategiakirja

Share on twitter
Share on linkedin
Share on facebook
Share on whatsapp
Jari Parantainen
Jari Parantainen
Autan insinöörejä tuotteistamaan osaamisensa helposti ostettaviksi palvelupaketeiksi. Olen Suomen kokenein tuotteistaja. Palkittu Pölli tästä -blogi & bisneskirjoja. ✆ 050 5229 529

Luin viikonloppuna poikkeuksellisen hyvän kirjan. Opuksen nimi on Lupa toimia eri tavalla. Sen on naputellut yli-innovaatioaktivisti Anssi Tuulenmäki.

Olen kahlannut tusinoittain stategiaopuksia. Mielestäni Tuulenmäen teos nousee kärkikahinoihin ilman muuta. Tai mitä tässä selvää asiaa kiertelemään: se on niistä toistaiseksi paras.

Erittäin harvoin strategiakirja liikuttaa muita kuin paatuneimpia masokistipervoja. Tuulenmäen pläjäys on aivan toista maata. Se on suorastaan innostavaa luettavaa!

Outoa kyllä, kustantaja Sanoma Pro ei ole luokitellut kirjaa strategiasarjaan lainkaan. Sen mielestä kyse on latteasti liiketoiminta-, organisaatiomuutos- tai johtamisteoksesta.

Olen nähnyt Anssin pari kertaa esiintymässä. Hän on siinä(kin) hommassa yksi parhaista. Hän on armoitettu tarinankertoja, joka saa monet (muka nykyaikaiset) toimialat näyttämään pystyyn kuolleilta ulkomuseoilta.

Samasta syystä kirjakin on aivoja muljauttelevaa luettavaa. Se on täynnä tarinoita ja napakoita esimerkkejä.

Tuulenmäki määrittelee strategia-käsitteen niin, että tällainen tavallinenkin ihminen sen ymmärtää. Hänen mukaansa yrityksellä saattaa olla strategia, jos

    1. se tekee eri asioita kuin muut tai
    2. samoja asioita eri lailla kuin muut

siten, että asiakkaat oppivat sitä arvostamaan.

Toisin kuin kirjailija johdannossaan väittää, teos on jaettu viiteen osaan:

1. Strategisen innovaation poskisuudelma

Johdanto määrittelee perusasioita. Toisin kuin yleensä, tämäkin jakso kannattaa lukea. Mieleeni jäi erityisesti Saku Tuomisen esittämä havainto, että toteuttamisen ideat ratkaisevat.

Toisin sanottuna ideoita maailmassa riittää. Mutta niiden toteuttajat vievät potin. Strategian toteutusvaihe vasta luovuutta vaatiikin. Silloin on ratkaistava toinen toistaan visaisempia ongelmia.

2. Strategisen innovaation esimerkkejä

Kirjan kakkososa oli itselleni tärkein. Anssi osaa pöllyttää kaavoihin kangistuneita bisneksiä tavalla, johon harvoin törmää. Hän näkee eri toimialojen vakiintuneet älyttömyydet riemastuttavan tarkasti.

Mikä on esimerkiksi vaatekaupan tärkein osa? Se on tietenkin sovituskoppi. Siellä asiakas päättää, ostaako hän uusia vermeitä.

No mitä rättikauppa on tehnyt tuolle tärkeimmälle osalleen? Eipä oikeastaan mitään sataan vuoteen. Jokainen voi käydä varmistamassa asian lähimmässä osto-onnelassa. Pölyistä ja ahdasta eriötä on vaikea kutsua strategiseksi innovaatioksi.

3. Miten löydät strategisia innovaatioita?

Seuraavaksi on aika pohtia, miten meistä itse kukin voisi heittäytyä poikittain. Kuinka löydät oman strategisen innovaatiosi?

Jos joku jättää kirjansa kesken, onnettomuus osuu tämän osan alkusivuille. Teksti nimittäin muuttuu monin paikoin akateemiseksi höpinäksi:

”Vertikaaliajattelun voi tietysti viedä pidemmälle kuin mitä ylös tai alas liikkuminen tietyllä arvosysteemin tasolla edustaa.”

Ehkä kustannustoimittajalta on loppunut kofeiini kesken. Hän ei ole jaksanut puristaa suomennoksia loppuun saakka.

Onneksi sivut ovat edelleen täynnä hyviä näkökulmia ja konkreettisia ehdotuksia. Mutta jouduin monta kertaa tankkaamaan tekstiä kahdesti tai kolmesti.

4. Miten toteutat strategisen innovaatiosi?

Kuten Anssi itsekin toteaa, ideoiden toteutusvaiheesta täytyisi kirjoittaa kokonaan oma kirjansa. Ehkä sellainen onkin suunnitteilla, koska osuus typistyy kuuteen sivuun.

Jakson tärkeä havainto on se, että ideat on vietävä käytäntöön kokeilemalla.

”Kokeilut onnistuvat aina: joko syntyy se, mitä pitikin, tai syntyy ymmärrys, miten asia ei ainakaan onnistu.”

Ammattilaisten pitäisi olla ylpeitä kokeiluista, jotka ovat menneet pieleen. Niistä pitäisi kunkin laatia oma ansioluettelonsa. Veikkaisin, että sellainen olisikin aika vaikuttava lisä perinteiseen työhakemukseen.

5. Miksi Suomessa, juuri nyt, sinun tekemänäsi?

Viimeinen osa tarjoaa kannustusta suomalaisille. Se on kuitenkin selvää, ettei menestyksemme voi perustua määrään tai voimaan.

Suomessa syntyy keskimäärin joka kolmas vuosi yksi sellainen ihminen, joka saattaisi läpäistä parhaiden kiinalaisten tai intialaisten koulujen pääsykokeet.

Tuulenmäki suomii kotimaisia ”tehokkuusohjelmia”. Nehän tarkoittavat, että johtajat yrittävät tehdä samaa kuin ennenkin, mutta vähemmän tai hieman halvemmalla. Kutistamalla on vaikea nousta menestykseen.

No mistä se kilpailuetumme sitten voisi löytyä? Ehkä sen pitäisi lähteä luontaisista perusominaisuuksistamme:

”Siinä missä kiinalainen opiskelija on henkisesti kahlittu ja varoo kertomasta ongelmista, suomalainen opiskelija on maailmaa nähnyt, kielitaitoinen, utelias ja voi lähestyä vaikka tasavallan presidenttiä suoraan ajatustensa kanssa.”

Lopuksi Anssi muistuttaa, ettei kyse ole äidistäsi, presidentistä, opettajastasi, työkaveristasi, esimiehestäsi, naapureistasi tai puolisostasi. Kyse on siitä, että juuri sinä alat toimia eri tavalla.

En ole koskaan tainnut lukea yhtään bisneskirjaa kahteen kertaan – ainakaan kannesta kanteen. Mutta nämä vajaat 200 sivua ajattelin kahlata viimeistään ensi viikonloppuna uudelleen.

Anssi Tuulenmäen Lupa toimia eri tavalla -teos on strategiakirjaksi virkistävän konkreettinen ja innostava.

Palvelun tuotteistaminen opas, Jari Parantainen
Palvelun tuotteistaminen -käsikirja
Tämä e-kirja neuvoo, miten tuotteistat insinöörisi osaamisen helposti ostettavaksi sisäänheittopaketiksi.
Maksuton

21 kommenttia

  1. Mieleeni tuli sininen meri, avoin innovaatio ja mafiatarjous. Onko välähdyksessäni perää? Vaikuttaa mielenkiintoiselta kirjalta.

    1. Sininen meri ja muut ovat hyviä opuksia nekin. Mutta tietysti siinä on puolensa, että joku tarkastelee asiaa suomalaisesta näkökulmasta.

      Ei silti, ei Anssin kirja mitenkään häviä vaikkapa Sinisen meren strategialle. Se on sitä paitsi käytännöllisempi ja hauskempi, vaikka se on tietysti joillekin näin vakavan aiheen opiskelijoille huono asia.

      Kevytmielistä populismia selvästi, hyi helevetti!

      1. Sininen meri perustuukin heppujen tutkimuksiin ja hyvä niin, mutta sisältää ehkä liiaksi semmoista akateemista pyörittelyä (joka tietty kuuluu tutkimukseen). Pointti tulee lyhemminkin selväksi. Hyvä vaan jos joku tekee käytännöllisemmän ja hauskemman kirjan aiheesta. Ja vielä suomalaisittain.

    2. Sininen meri-ajattelua opetettiin TTY:ssä jo 1970-luvulla. Minäkin olen sen tenttinyt ja edelleen opettanut. Kurssin nimi oli arvoanalyysi, value analysis.

      1. Samat vanhat opit täytyy ilmeisesti ”julkaista” aina uudelleen ja uudelleen. Sinisen meren teho perustuu ihan selvästi simppeliin ja yllättävän tarttuvaan analogiaan.

    3. ”Sininen meri-ajattelua opetettiin TTY:ssä jo 1970-luvulla. Minäkin olen sen tenttinyt ja edelleen opettanut. Kurssin nimi oli arvoanalyysi, value analysis.”

      Tarkoittanet TTKK:ta, TTY on perustettu reilut kymmenen vuotta sitten. Arvoanalyysistä puuttuu muutamia juttuja joita BOS:ssä on, mm. ei-asiakkaiden käsite. Arvoanalyysi on vain osa sinisen meren ajatusta. Jos BOS olisi noin simppeli niin saman asian ajaisi mm. strategiakello..

  2. Anssin esiintyminen Elonmerkki-tapahtumassa vuonna 2011 jäi mieleeni. Olen käyttänyt sitä esimerkkinä omissa koulutuksissani. Akateemikoiden uusi genre on mahtavan erottuva. Tuulenmäki kuuluu omalla suosikkilistallani samaan aivoja ”muljauttelevaan” kööriin kuin Alf Rehn ja Petri Parvinen.

    Mitättömänä yksinyrittäjänä olen ollut Tuulenmäen kanssa samoilla linjoilla jo y-tunnukseni alusta lähtien. Firmani nimessä oleva i-kirjain on ylösalaisin, jolloin siitä tulee huutomerkki. Mitään strategiaahan minulla ei ole 🙂

    Kiitos Ripa erinomaisesta kiteytyksestä ja kirjavinkistä!

    1. Kiitos Jukka, Elonmerkki-sessiossa itsekin näin suharin ensimmäisen kerran. Oli ilman muuta päivän paras esiintyjä.

      Hauska sattuma sinänsä, että seuraava pinoni kirja onkin Petri Parvisen uutuus. Myös hänen live-esityksensä ovat aina yhtä riemastuttavia. Ei näy akateemisesta rutikuivuudesta häivääkään.

      Raportoin Parvisen teksteistä lähiaikoina.

  3. Anssi Tuulemäki taisi olla puhumassa 2012 Retoriikan kesäkoulussa, jossa kuuntelin hänen ajatuksiaan. Ja niissä oli vinha perä.

    Ja sitten tuohon jatkuvaan YT- neuvottelurumbaan. Itse olen aina jaksanut ihmetellä sitä, että kuinka toimintaa kasvatetaan jatkuvalla leikkaamisella. Jos ala on niin kilpailtu, että siellä ei meinaa pärjätä, niin miksi sitten ylimääräisiä paukkuja ei laitetaa uuden kehittämiseen tai tehdä aidosti jotain radikaalia.

    Harva tuntee esim. firmaa nimeltä Kimberly-Clark ja sen bossia Darwin E. Smithiä. Tai tietää kuinka he harrastivat jossain välissä hiukan riskaapelia toimintaa muuttuessaan paperitehtaasti melkoisen kuuluisaksi brandiksi.

    Siellä ei tehty ihan normaalien tehokkuusohjelmien mukaisesti kun homma meni tappiolle eli yritetty tehostaa paperitehtaiden tuotantoa ja leikata henkilökuntaa. Vaan pantiin homma kokonaan uusiksi eli myytiin paperitehtaat ja siirryttiin jatkojalostamiseen. Ja saatiin kuralla oleva liiketoiminta takaisin jaloilleen.

    Ja lopputuloksena oli sitten brandi, jonka lähes jokainen länsimainen ihminen tuntee eli Kleenex.

    Ja tästä tuohon kirjan sanomaan eli miksi aina toimia samalla tavalla ja todeta tien vievän kurjuuteen. Miksei joskus voisi oppia ja alkaa tekemään asioita erilailla ja etsiä toimivia ja kannattavia ratkaisuja. Leikkamisen sijaan pitäisi pohtia kuinka kasvaa.

    Hups, sanoinpa sekavasti, Kari…

    1. Onhan se säälittävää, miten avuttomia suomlaisten suuryritysten johtajat ovat noin keskimäärin. Kyllä hävettäisi selittää telkkarissa, että me nyt tässä vain supistelemme kaikenlaista. Ja että siitä maksetaan vielä melkoista palkkaakin.

      Leikkaus-, säästö- ja saneerausohjelmat olisivat jotenkin loogisia ja ymmärrettäviä, jos tilalle olisi keksitty jo pirusti uusia tuote- ja palveluideoita.

      Käytännössä pomot ovat vain (sinänsä varmaan tarpeellisia) saattohoitajia, jotka yrittävät pitkittää kituvan firman elämää mahdollisimman kauan. Jossain vaiheessa kassa on sitten siinä kunnossa, ettei edes vanhan liiketoiminnan tuotoilla ole enää mahdollista kehittää uutta bisnestä.

  4. Kari sanoi aivan asiaa. Eli Goldratt puhui tuosta ajatuksen muuttamisesta kustannusten jahtaamisesta tuloksen tekemiseen. Kustannusten leikkaamisella on aina alaraja, mutta tuloksen tekemisellä ei ole ylärajaa.

  5. Anssin kirja on yksi alleviivatuimmista omassa kirjastossani ja ehdottomia suosikkejani. Alla olevaa kirjan viisautta olen lukemattomissa tilanteissa käyttänyt esimerkkinä tuotteistuksen tasoista:

    “Jos muut myyvät raaka-ainetta, myy tuotetta.
    Jos muu myyvät tuotteita, myy palvelua.
    Jos muut myyvät palvelua, myy kokemuksia.
    Jos muut myyvät kokemuksia, myy uusia päämääriä.
    Jos kaikki muutkin myyvät uusia päämääriä, olet joko unessa tai taivaan portilla”

    1. Kiitos Mikko, kelailin samaa ketjua tosi pitkään itsekin.

      Olen jo jonkin aikaa miettinyt, pitäisikö siirtyä entistä selkeämmin välitysbisnekseen. Toinen Anssin kirjasta löytynyt vastaava polku olikin siksi ajankohtainen:

      ”Jos muut ovat luojia, ole jakelija.
      Jos muut jakelevat, ole vuokraisäntä.
      Jos muut vuokraavat, välitä.
      Jos muut välittävät, luo.
      Jos muut kiertävät myötäpäivään, kierrä vastaan.”

      1. Nonnii… tilasin kirjan, en ole tällaista hehkutusta nähnyt vähään aikaan. Tuskin maltan odottaa, että pääsen sanomaa sisäistämään – toivottavasti osaan.

        Uutta virtaa tähän maahan kyllä tarvitaan. Jotenkin pidän selviönä sitä, että kun tämä (talous) joskus asettuu edes vaakatasoon, on maailma aivan erinäköinen kuin nyt.

        Ja tätä myötä muuttuvat myös toimintatavat. Vanhat konstit ei vaan toimi enää, sen olen itsekin kokenut ja samoin moni yhteistyökumppanini. Ollaan kaikkki vähän kysymysmerkkeinä juuri nyt ja jotain pitäisi tehdä. Ehkä kirja antaa potkun anarkistiselle ajattelulle, joka romuttaa kaiken jo olevan ja luo kaaoksen kautta uutta. Ai että tekis hyvää…

  6. Mahtavaa lukea sekä Jarin alkuperäistä suositusta että myös teidän muiden kommentteja. Siis kiitos.

    Oli ilo olla kuulemassa vuosi sitten Mainontapäivänä Supercellin Ilkka Paanasta. Yksi mieleen painuneista Ilkan teemoista oli: ”ideat ovat arvottomia, toteutus on kaikki kaikessa”.

    Noh, vaikkakin Ilkka tottakai karrikoi, niin pakkohan se on ääneen sanoa, että tuskin ne ideat arvottomia ovat. Mutta painotus on toki tuo, kuten jo aiemmin Jarin suulla todettu. Toteutus se on missä meillä kaikilla herkästi mättää.

    Samoin tuohon osuvaan sovituskoppiin on kommentoitava ihan tuoreen kokemuksen kera. Menkääpä uuteen Kauppakeskus Kaareen ja siellä Sokoksen sovituskoppiin. Ei sinänsä mitään ihmeellistä mutta osui ja upposi minuun. Ihan erilainen kuin muut sovituskopit missä meikäläinen pyörii. Ja tulee nimittäin jonkin verran pyörittyä. Siinä ainakin minulle kokemus oli erittäin positiivinen. Eli > tuossa kohtaan sama palvelu kuin muilla mutta kokemukseni aivan loistava. – Jälleen siteeraten: kun muut myyvät palvelua, myy kokemuksia.

    Summa summarum – Kiitos vain, kirjajonoon tuli yksi runner-up. On nimittäin vielä mm. tuo Parvisen loistava kirja kesken. Samoin kuin Robert Cialdinin killeri The Psychology of Influence.

  7. No tulipa ostettua ja luettuakin. Jari, kirjoitat lukeneesi paljon strategiakirjoja. Eikö sinua Anssin kirjassa häirinnyt ollenkaan se, että olet lukenut kaiken jostain jo aikaisemmin ja jäsennellymmässä muodossa? Omissa kirjoissasi myös lainaat sumeilematta, mutta luot lisäarvoa keventämällä, kansanomaistamalla ja omia esimerkkejä viljellen. Anssi ei sitä tee.
    Sisältö on kyllä asiaa, muttei uutta. ”Lupa toimi eri tavalla” kiteytyi siinä, että kirjan tuottamisessa on hutiloitu. Rahastuksen makua.

    1. Teppo, kiitos vastakkaisesta näkemyksestäsi! Se tasapainottaa mukavasti yltiömyönteistä arviotani Anssin teoksesta.

      Kirja-arvioihin liittyy kesto-ongelma. Se näkyy erityisesti, kun arvostelun laatii vaikkapa toimittaja. Hän ei ehkä ole törmännyt koskaan omassa työssään umpikujaan, johon teos tarjoaa ratkaisuja.

      Sama homma näkyy usein tilanteissa, joissa copywriterin pitäisi kirjoittaa toimitusjohtajille. Jos sanaseppo ei ole koskaan työskennellyt toimarina itse, hän ei yleensä millään tahdo tajuta, mikä olisi kohderyhmälle aidosti tärkeää.

      Vastaavasti isoja mediabudjetteja pyörittävä markkinointijohtaja ei löydä aikanaan köyhille yrittäjille naputtelemastani Sissimarkkinointi-kirjasta mitään itselleen käyttökelpoista.

      Arviooni vaikutti siis varmasti se, että Anssin kirja sattui tarjoamaan osuvia ratkaisuja moneen ajankohtaiseen ongelmaan, joita olen pähkinyt viime aikoina.

      Toki monet teoksessa esitetyt esimerkit olivat tuttuja muualta. Mutta Anssi on kyllä mielestäni tarkkanäköisempi kuin monet muut. Hän äkkää idioottimaisia luutumia sieltäkin, missä muut eivät niitä näe lainkaan – ja lasken siis itseni tuohon sokeiden joukkoon.

      Mitä rahastukseen tulee, itse lähden siitä, että jos kirjasta löytyy yksikin käytäntöön soveltuva, vastavirtaan potkiva mielipide, idea tai esimerkki, se on heti haukkunut muutaman kympin hintansa moneen kertaan. Jo pelkästään Anssin käyttämä strategian määritelmä on mielestäni tosi arvokas.

      Tosin olen päättänyt niellä nurisematta senkin pettymyksen, että monista ostamistani kirjoista ei irtoa edes sitä yhtä uutta näkökulmaa.

      Mikä muuten olisi mielestäsi Anssin kirjaa parempi strategiateos? En tarkoita hyökätä näkemystäsi vastaan, vaan kysyn ihan aidosta mielenkiinnosta.

  8. Otan vähän takaisin. Lupa toimia eri tavalla on ”ihan ok”. Sisältöä on ja löytyyhän siitä uusia avauksiakin, kuten suomalaisten luottamusinnovaatioiden idea. Harmitti vaan lukiessani tuo suuri päälle liimatun oloisten lainausten määrä, paikoitellen jo aiemmin kerrotun toisto ja rakenteen sirpaleisuus. Tietenkin nuo lähes valkohehkuiset ylistykset tällä palstalla olivat synnyttäneet valtavat odotukset, mutta eipä tullut pakonomaista tarvetta lukea tätä kirjaa uudelleen. En ole vielä kuullut Anssia livenä, mutta toivon, että hän on parempi esiintyjä kuin kirjailija.
    En ole mikään himolukija – varsinkaan strategiakirjojen suhteen. Olen pitänyt erityisesti Jim Collinsin kirjasta Hyvästä paras. Se vaatii kylläkin lukijaltaan enemmän sitkeyttä kuin kevyesti kirjoitettu Lupa toimia eri tavalla. Muutama vuosi sitten suomeksi ilmestynyt Sinisen meren strategia oli veret seisauttava. Molemmat ovat olleet tässä Tuulenmäen lähteinä. Chris Anderssonin kirja Ilmainen – radikaali hinnan tulevaisuus (Terra Cognita 2009) on mielenkiintoinen. Luulen, että saisit siitä kicksejä.

    1. Taidan olla keskimäärin niin kielteinen ja kriittinen, että myönteiset kommenttini korostuvat suhteettomasti (kontrastiperiaatteen mukaisesti).

      Mutta tässä sen nyt näemme, miten erilaisia fiiliksiä kirjat herättävät. Luin Collinsin kirjaa joskus ammoisina aikoina. En jaksanut sitä koskaan loppuun saakka. En vain löytänyt siitä mitään käytäntöön sovellettavaa. Ehkä pitäisi ottaa opus uudelleen kouraan ja katsoa, joko sen viesti nyt kolahtaisi.

      Sinisen meren strategia on tietysti nasakka paketti. Mutta olen havaitsevinani merkkejä, että seuraavaksi tulee muotiin ajatus, jonka mukaan (pysyvän) kilpailuedun etsiminen on päätön ajatus jo sinänsä. Se tekee firmoista kankeita ja haluttomia luopumaan vanhoista hyvistä bisneksistään ajoissa.

      Anderssonin opus onkin odotellut Kindlessä jo jonkin aikaa. Täytynee tarttua siihen viimeistään joululomalla.

  9. Valitettavasti kirjan onneton fonttikoko ylitti reilusti kirjan kiinnostavuuden. Mutta kirjailijallakin on lupa toimia toisin. Samoin kustantajalla.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Aiheeseen liittyvät muut kirjoitukset

Vesihana solmussa
Jari Parantainen

Tieteilijät vinkuvat kuin viljelijät

Tunnustan, etten ymmärrä tieteellisestä julkaisutoiminnasta tuon taivaallista. Mutta se saattaa olla pelkästään hyvä asia. Nimittäin tieteilijöille aihe saattaa olla liiankin läheinen. Ainakin sellainen vaikutelma syntyy,

MItkä ovat delegoinnin 12 vaihetta?
Jari Parantainen

Mitkä ovat delegoinnin 12 vaihetta?

Delegoinnissa on 12 vaihetta, joista suurin osa unohtuu aina. Asiantuntija harkitsisi ylennystään toisenkin kerran, jos hän ymmärtäisi, että suurin osa hänen päivistään kuluu sitten delegointitöissä.

Palvelun tuotteistaminen opas, Jari Parantainen

Palvelun tuotteistaminen

Pakerratko insinöörien esimiehenä?

Tämä yli 100-sivuinen e-kirja neuvoo vaihe vaiheelta, miten puserrat asiantuntijoittesi osaamisesta enemmän kate-euroja tuotteistamisen keinoin.

Teoksen vinkit perustuvat Suomen kokeneimman tuotteistajan käytännön kokemuksiin sadoista insinööritalojen tuotteistusprojekteista 17 vuoden aikana.