Haastattelen työnhakijoita toisinaan. Jos vieraani myöhästyy, käännytän hänet jo tuulikaapista kotiinsa. Toivotan mukavaa loppuelämää.

Tyly käytökseni johtuu siitä, että tutkaani osui jäävuoren huippu. Jos näen sellaisen, tiedän heti, että pinnan alla vaanii 90 prosenttia lisää epämieluisia asioita. Yleistäminen on fiksua.

Jos työhaastattelu ei tunnu hakijan mielestä tärkeältä, tuskin hän ottaa mitään muutakaan tosissaan.

Van Halen oli 1980-luvulla luultavasti ensimmäinen bändi, joka alkoi rakentaa megatuotantoja. Heidän kiertueensa rekvisiittaa varten tarvittiin yhdeksän 18-pyöräistä rekkaa. Muut pärjäsivät kolmasosalla siitä.

Yhtyeen laulusolisti David Lee Roth on kertonut, miten hän tuotteisti jäävuoren huipun.

Monet esiintymispaikat olivat Van Halenin näkökulmasta aivan alamittaisia. Rakennukset olivat usein peräisin 1950- tai 1960-luvulta. Niiden ovetkin olivat niin pieniä, että kalusto oli kärrättävä sisään tuskallisen pienissä erissä.

Etenkin bändin sähkönkulutus oli hirmuinen. Koko osavaltion valot himmenivät, kun konserttilavan jättispotit täräytettiin päälle.

Tekniset asiat menivätkin usein aivan pieleen. Romahtelevat rakenteet ja savuavat sulakkeet johtivat jopa hengenvaarallisiin tilanteisiin.

Niinpä myös yhtyeen raideri paini omassa sarjassaan. Jos se muilla muistutti vihkosta, Van Halen lähetti keikkajärjestäjälle kiinalaisen puhelinluettelon paksuisen sopimuksen.

Keskellä tuhtia paperikasaa vaani yllätyspykälä: backstagelta oli löydyttävä tölkillinen m&m-karkkeja. Mutta purkissa ei saanut olla yhtäkään ruskeaa m&m:ää. Muuten promoottori joutuisi maksamaan sakkona koko palkkionsa takaisin.

Kun David Lee Roth marssi keikkapaikalle, hän kävi ensimmäiseksi tarkistamassa m&m-tilanteen.

Jos purkissa oli ruskeita nappeja – tai purkkia ei ollut lainkaan – hän tiesi heti, ettei järjestäjä ole lukenut raideria!

Roudariporukka osasi varautua vaikeuksiin. Sillä aikaa Van Halen pani huoneensa backstagen puolella päreiksi*. Se oli kuulemma välttämätöntä, jotta järjestävä seura alkaisi suhtautua tilanteeseen vakavasti.

Kun tapaat asiakkaan ensimmäistä kertaa, hän etsii vaistomaisesti jäävuoren huippuja. Jos sellaisia osuu hänen tutkaansa, tuotteesi laatumielikuva romahtaa.

* David Lee Roth kertoo videolla eräästä tapauksesta, jonka vahinkojen arvoksi hän väittää pariasataa taalaa. Muista lähteistä löytyy suurempiakin summia, jotka nousevat yli kymppitonnin. Mutta pääasia onkin hyvä tarina.