Jari Parantainen
Jari Parantainen
Olen Suomen kokenein tuotteistaja. Koulutan & konsultoin. Aiheina tuotteistaminen ja hinnoittelu. Palkittu Pölli tästä -blogi & bisneskirjoja. [email protected] ✆ 050 5229 529

Sain postia asiakkaaltani, joka tarjoaa upeita kokoustilojaan vuokrattavaksi. Paikka sopisi esimerkiksi tuotteiden julkistamiseen. Pakettiin saa myös tarjoilut ja muita palveluja.

Tuolla asiantuntijayrityksellä ei sinänsä ole mitään tekemistä tapahtumien järjestämisen tai tilabisneksen kanssa. Mutta kun huoneita on, miksei kapasiteettia myytäisi myös ulkopuolisille.

Uumoilen kuitenkin, että taustalla on ongelma. Johtajat ovat hankkineet firmalle liikaa tilaa.

Olen sortunut siihen itsekin monta kertaa. Omistajien pätäkkää on palanut satojatuhansia euroja. Kyse on inhottavasta muna-kana-ongelmasta.

Miten kasvattaa yritystä, jos väki on tungettava kanakopin kokoiseen kuutioon? Uusia työntekijöitä on vaikea palkata, jos toimisto ei houkuta – tai sitä ei ole lainkaan.

Tietysti kaikki tietävät, että monen menestyneen softafirman koodarit nikkaroivat kotonaan, kuka missäkin päin maailmaa.

Mutta useimmat yrittäjät haluavat konkretisoida liiketoimintaansa. Oikealla yrityksellä on hyvä osoite, hienoja seiniä ja hauskoja huonekaluja.

Toisaalta vuokrasopimukset ovat ehkä jäykimpiä, joihin yrittäjä koskaan törmää. Niihin on sitouduttava vähintään kolmeksi tai jopa viideksi vuodeksi. Se on hurja jakso ennustettavaksi.

Pitkä sopimus on helppo hyväksyä sillä verukkeella, että vuokraisäntä tekee kalliin rempan tulokkaan toiveiden mukaisesti. Tai sitten kiinteistömoguli osaa kaupata niukkuutta: ”Tälle tilalle olisi monta muutakin ottajaa.”

Kun yrittäjä on aikansa sulatellut järkyttävän kallista vuokrasummaa, häneen iskee perinteinen ”antaa mennä loputkin” -syndrooma:

”Otin saman tien vähän kasvuvaraa. Ei sitten tarvitse heti taas muuttaa, kun työntekijöitä tulee lisää.”

Siinä huumassa on helppo unohtaa budjetista muutamat yksityiskohdat, kuten kalusteet, biljardipöydät tai kaapeloinnit. Ne maksavat yllättävän paljon, vaikka kamat hakisi vain Ikeasta.

Oma palvelinhuone alkaa sentään olla historiaa. Aikanaan pelkästään sen jäähdytys maksoi kymppitonneja.

Päätösten taustalla vaikuttavat monet syyt, joista osa on jopa aivan järkeviä. Julkiset ja yksityiset motiivit risteilevät tähän tapaan:

  • ”Muillakin näyttää olevan varaa. Täytyy siis meilläkin olla. Eiköhän tästä jotenkin selvitä.”
  • Hienossa toimistossa on mukava käyttää isää ja äitiä. Vanhemmat näkevät, että jälkikasvu pärjää elämässä.
  • Tilat vaikuttavat tietenkin asiakkaiden, kumppaneiden ja rahoittajien mielikuviin. On aivan selvä, ettei menestyvä yritys voi toimia ladossa tai liiterissä.
  • Iso investointi tuntuu aina sinetöivän suuret päätökset. Tarkoitus on sama kuin sotapäälliköllä, joka polttaa laivansa rannassa. Kun paluureitti on poikki, taistelu on pakko voittaa.

Siinä sitä sitten ollaan. Kohta tyhjät neliöt ohjaavat monia muita päätöksiä, koska huoneista tai halleista ei pääse eroon enää millään.

Muikea potti kiinteitä kuluja on tosiasia. Firman on tahkottava pirusti rahaa, että edes vuokrat saisi katetuksi. Työntekijöistäkin pääsee edullisemmin eroon kuin toimistosta.

Toki pelkästään pääkaupunkiseudulla on tällä hetkellä yli miljoona neliömetriä tyhjiä toimitiloja. Luulisi siis vuoraisäntien joustavan. Itse kuitenkin olisin heidän kanssaan äärimmäisen varuillani edelleen.

Tänäänkin moni yrittäjä käynnistää huomaamattaan tilavetoista bisnestä, vaikka hänen toimialansa on jotain ihan muuta.

12 vastausta

  1. Mitä väliä oikeastaan sillä toimitilan sijainnilla on, ellei ole mukana sellaisessa kuluttajabusineksessa, jossa tulo tulee siitä että asiakas astuu ovesta sisään? Oikeastaan, voisiko nykyisen kaltaiset toimistokolossit muuttaa vaikka asunnoiksi, työn teon kannalta niitä ei tarvita. Nykymuotoiset viestintävälineet ja -ratkaisut mahdollistavat sen että useimmat työtehtävät voi hoitaa vaikka laiturinnokasta. Isossa maailmassa, New Yorkissa, porukka on kyllästynyt ajamaan tuntikausien työmatkoja konttoreilleen ja sen sijasta tekevät töitään lähikahviloissa.

    ”Pääkonttorilla” on tietysti itseisarvo, ainakin isoimmille konglomeraateille, mutta Nokian esimerkkikin osoittaa että ei sen tarvitse olla paraatipaikalla meren rannalla, vaan teollisuusalueen laitamillakin oleva kelpaa vallan mainiosti. Voi olla halvempikin vaihtoehto.

    1. Tuo amerikkalaisten kahvilakuvio on tosiaan mainio näyte siitä, miten sosiaalinen otus ihminen on. Näytti jo hetken, että koko etätyön idea hyytyy, koska niin harvojen ihmisten pää kestää kotona nököttämistä.

      Suomessa toimistoja kuitenkin pystytellään lähes entiseen tahtiin. Innovatiivisuuden huippua edustavat avokonttorit, joissa kellään ei ole kiinteästi itselle varattua työpistettä.

        1. Näin maallikon on tosiaan vaikea ymmärtää, miten usein ja pitkään tiloja kannattaa pitää tyhjänä. Luulisi, että omistajan kannattaisi vuokrata pytinkinsä mihin tahansa hintaan, joka kattaa muuttuvat kulut.

          Pahoin pelkään, että tässä on kyse suurten kiinteistönomistajien, eli eläkeyhtiöiden ”kilpailusta”. Kun ei ole kunnon tuottoja vaativaa omistajaa, tilat odotelkoot sitä seuraavaa nousukautta vaikka hamaan tappiin saakka.

          1. Kun mietin tuota oman työelämän huonontumisen lyhyttä historiaa niin tilantarve per nassu on koko ajan pienentynyt: 90-luvulla oli oma 9 neliön huone, sitten siihen tungettiin toinen henkilö samaan huoneeseen, kunnes tuli siirtymä avokonttoriin, jossa vuosi vuodelta (eli organisaatiomuutos organisaatiomuutokselta) sitä ”omaa aluetta” pienennettiin ja sermejä työpisteiden välillä madallettiin kunnes ne poistettiin kokonaan. Ja lopputulemahan tuosta kehityskulusta on se mainitsemasi ”yksi työpiste, kaksi duunaria”. Tätäkin kehitystä silmälläpitäen noiden uusien tyhjien tilojen rakentaminen tuntuu hölmöläisen hommalta.

  2. Hmm. Näinkö unta vai kommentoinko tänne aiemmin ja kommenttini vain poistettiin? Jos jälkimmäistä, saatoin eittämättä innostua liikaa.

    Toimitilasta – eikös pääkaupunkiseudulla ole aika paljon vuokraamatonta toimitilaa? Siitä on kai ollut puhetta, että ainakin osasta tehtäisiin asuntoja… Asuntopolitiikan kannalta olisi tietty parempi näin, mutta ehkä toimisto on tuottoisampi kuin asunto, silti.

    1. No niin, hyvä. Keskustelusäännöt, tietenkin. Olisi pitänyt tajuta. Tämä nyt harhautuu aiheesta, mutta haluan vain pahoitella, etten lukenut aiemmin. Tästä lähin pitäydyn aiheessa. (Nimimerkin käyttäminen on melkeinpä refleksi, mutta eipä siinä.)

      1. Nimimerkillä täällä saa kyllä kommentoida, joskin suosin omalla nimellään esiintyviä. Mutta aivan ohi aiheen menevät tekstit lentävät tosiaan roskikseen, kuten huomasitkin.

  3. Miljoona neliömetriä vapaana pääkaupunkiseudulla – tämä on tavallaan karmea fakta.
    No miksi hinnat eivät laske? Eikö olisi edullista kaikille saada edes jotain tuloja tyhjillään olevista neliöistä?
    Kaksi perustelua:
    – hintojen lasku vaikuttaa tietenkin olemassaoleviin asiakassuhteisiin. Eivät asiakkaat aivan tyhmiä ole (maalaisjärkeä)
    – alaskirjauksen riski. Kiinteistöyhtiöille olisi paha paikka joutua alaskirjaamaan ja hintojen lasku loisi tilintarkastajan taholta painetta tähän (näin minulle on kerrottu – asiat paremmin tietävä korjatkoon)

  4. Mulla on nyt kotityöskentelyn kokeilujakso menossa. Kahvilatkin ovat olleet kovassa käytössä. Välillä musta tuntuu, että kaipaisin kuitenkin sitä ”paikkaa” johon aamulla pyöräilen töihin. Toisaalta nyt on hirveä henkinen paine todistaa itselle, että kyllä mää pystyn tekemään töitä kotonakin joten ehkä se lisää sitten tuottavuutta?

  5. Minusta tällaiset Reguksen kaltaiset tilat voisivat yleistyä eli paikat, joihin voin mennä kiinteällä kuukausimaksulla, käyttää perusinfraa, kuten tulostimia, postituspalveluita yms. ja saada laadukkaat toimistokausteet käyttöön ja tehdä sen eri päivinä eri kaupungeissa. Olen siitä valmis muutaman satasen maksamaan. Se on paljon kannattavampaa kuin omat toimitilat tai sellaisten välineiden hommaaminen, joiden tarve on satunnaista (suurien määrien tulostaminen ehkä kerran kolmessa kuukaudessa, samoin suurten määrien postitukset).

    1. Tähän päädyin itsekin aikoinaan. Olin nimenomaan Reguksen asiakkaana kaikkiaan kymmenisen vuotta.

      Tosin kyllästyin aika pian sahaamaan hienoon toimistooni aamuisin, joten muutin sopimukseni kokonaan virtuaaliseksi. Pidin vain neuvottelut Reguksen tiloissa. Muuten päivät kuluivat joko asiakkaideni luona tai kotitoimistolla.

      Mutta juuri tuollaisesta valinnan mahdollisuudesta kannattaa jotain maksaakin. Sitä paitsi toimistohotellin ”kovaa hintaa” valittavat eivät vain ole halunneet laskea auki oman toimitilansa todellisia kustannuksia.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Aiheeseen liittyvät muut kirjoitukset

Vinkit kriisijohtamiseen
Minna Elomaa

Nesteestä nosteeseen – TOP 10 vinkit kriisijohtamiseen

Tuotteistuksen kolme vaihetta on lupaus, lunastus ja paikkaus. Paikkausvaiheeseen päästään, jos jotain menee pieleen. Kokosin omista kokemuksistani vuosien varrelta kriisitilanteen haltuunottoon vinkit, joita olen arjessa

fossiili-3
Jari Parantainen

Valtuutetun vaarallinen johtamisvinkki

Päätä ensin tavoitteet ja vasta sitten resurssit. Jos annat resurssien ohjata tavoitteita, organisaatiosi päätyy muiden fossiilien seuraksi aika pian.

Palvelun tuotteistaminen

Pakerratko insinöörien esimiehenä?

Tämä 120-sivuinen e-kirja neuvoo vaihe vaiheelta, miten puserrat asiantuntijoittesi osaamisesta enemmän kate-euroja tuotteistamisen keinoin.

Teoksen vinkit perustuvat Suomen kokeneimman tuotteistajan käytännön kokemuksiin sadoista insinööritalojen tuotteistusprojekteista 17 vuoden aikana.