Piipahdin tänään myyntikäynnillä isossa lakitoimistossa. Kohta naputtelen sinne tarjoukseni tuotteistusvalmennuksesta.
Eräs johtajista kuvasi elävästi, miten alan konkarit esiintyvät seminaareissa ja alan muissa pippaloissa. He paasaavat kollegoilleen hyvin painokkaasti, miten lakibisnestä kannattaa pyörittää ja piste.
Menestyjien viesti uppoaa erityisen herkästi nuoriin lakihenkilöihin. Jos joku on hoksannut reitin vauraaksi onnistujaksi, totta kai häntä kannattaa kuunnella – ja myös matkia.
Ammattikunta on muutenkin kuin yhtä suurta sisäpiiriä. Lakitoimistojen vetäjät tietävät toistensa tekemiset tarkasti.
Lakitoimistot ovat kuuluisia juuri siitä, että ne ovat kuin toistensa klooneja.
Suomessa lienee vain yksi tunnettu, alan vakiintuneita käytäntöjä määrätietoisesti rikkova poikkeus, nimittäin Fondia Oy.
Kerroin isännilleni esimerkin miehestä nimeltään Abebe Bikila (1932–1973). Hän oli etiopialainen maratoonari, joka voitti kahdesti olympiakultaa 1960-luvulla.
Olimme kaikki suloisen samaa mieltä, että Bikilan asenteesta kannattaisi monen kilpailijoitaan peesaavan asiantuntijan ottaa opiksi:
”En pelkää ketään, en tiedä edes vastustajieni nimiä. Ihmiset, jotka haluavat tietää nimiä ja kasvoja, pelkäävät häviävänsä. Minun ei tarvitse tietää niiden kasvoja, jotka voitan.”
Voimme vain aprikoida, mistä Bikila oli tylyn linjansa oppinut. Hänet nimittäin löysi ja valmensi maailmanmestariksi ruotsalainen, mutta suomalaissyntyinen Onni Niskanen.
Kun johtaja on taitava pelkuri, hänen yrityksensä ajautuu usein toimialan kärjen (halpa)klooniksi.
