Kuulin kuolevan Martelan viimeisen korahduksen viikko sitten. Firma oli sähköpostittanut epätoivoisen avunpyyntönsä.
Liikutuin tutkaani osuneesta orvosta anomuksesta niin paljon, että lähetin vastaukseksi ostosignaalin heti. Olisin tilannut niin hyvän (ja luultavasti siis kalliin) tuolin kuin Martela pystyy toimittamaan.
Valitettavasti apuni ei ehtinyt ajoissa, vaikka se eteni lähes valon nopeudella. Yrityksen pumppu pysähtyi.
Martelasta ei ole näynyt mitään elonmerkkejä sen koommin. Vain kylmä kuolemanhiljaisuus.
Ehkä tuo tarjouskin oli vain hiipuvan robotin lähettämä kaiku menneisyydestä. Komeista kaluistaan tunnettujen martelalaisten rotu sammui kenties jo aikoja sitten.
Tavallaan tilanne oli ennakoitavissa. Lama sen kun syvenee. Sota riehuu aivan naapurissa. Luteet leviävät. Ebola rantautuu päivänä minä hyvänsä.
Iso M tekikin miljoonatappioita viime vuosina. Mitä siinä enää turhaan potkimaan tutkainta vastaan.
Yrityksen tehtävä on myydä. Jos johtaja on eri mieltä, hänen kannattaa lähettää konkurssihakemus käräjäoikeuteen.
