Pitääkö pomon paapoa primadonnaa?

Share on twitter
Share on linkedin
Share on facebook
Share on whatsapp
Jari Parantainen
Jari Parantainen
Autan insinöörejä tuotteistamaan osaamisensa helposti ostettaviksi palvelupaketeiksi. Olen Suomen kokenein tuotteistaja. Palkittu Pölli tästä -blogi & bisneskirjoja. ✆ 050 5229 529

Aller Median digitaalisen liiketoiminnan johtaja Laura Avonius kirjoitti hiljattain diginatiivien metkuista jutussaan ”Vapaat työajat ja riittävästi kahvia”.

Avonius kertoo ohjelmistoalan ”ammattilaisesta”, joka ei viitsinyt saapua (nimenomaan häntä varten) sovittuun palaveriin.

Asiantuntija oli kyllä lähtenyt kotoaan pyörällä. Mutta sitten oli sade yllättänyt: ”Vitutti niin paljon, että käännyin takaisin.”

Avonius tuntui olevan suorastaan tyytyväinen siihen, miten hän oli reagoinut möksähtäneen freelancerinsa diivailuun:

”Miten olisit toiminut tilanteessa? Olisitko antanut varoituksen? Minä en antanut. En edes kovistellut.”

Jotta asia olisi mennyt vielä pahemmaksi, johtajamme ei suinkaan jättänyt asiaa tähän:

”Kysyin myös, että oliko jotakin mitä voisin tehdä, jotta häntä vituttaisi vähemmän. Yhdessä pääsimme jonkinlaiseen toimivaan kompromissiin.”

Avonius kuvaa mielestäni mainiosti sen, miten esihenkilön ei kannattaisi hölmöillä. Ensimmäinen ja tärkein syy on se, että hän rakentaa epätasa-arvoisen työyhteisön.

Mikään ei nakerra fiiliksiä yhtä pahasti kuin se, että johtaja suosii osaa työntekijöistään. Erivapaudet näkyvät kaikille. Ne rikkovat räikeästi muiden oikeustajua. Ne vievät porukan pomolta kaiken uskottavuuden saman tien.

Lisäksi on selvää, ettei kusipäitä kannata rohkaista. Osittain lapsen tasolle jääneet primadonnat kokeilevat jatkuvasti, missä raja kulkee.

Jokainen kuitenkin tajuaa, mihin ns. vapaa kasvatus johtaa. Se tuottaa vain entistä itsekkäämpiä änkyröitä, jotka eivät kestä edes vesisateen kaltaisia vastoinkäymisiä.

Avonius perustelee huonoa johtamistaan pakolla: ”Palvelu piti saada valmiiksi, satoi tai paistoi. Ja vaikka välillä vitutti.”

Törmään jatkuvasti yrittäjiin ja johtajiin, joiden on ihan pakko sitä ja tätä.

On pakko osallistua kannattamattomiin tarjouskilpailuihin. On pakko antaa alennuksia. On pakko myydä juuri Venäjälle, vaikka koko maailma olisi avoinna.

Nämä pakotetut pomot perustelevat mahoja päätöksiään ikään kuin heillä ei olisi vaihtoehtoja. Kuka tahansa ulkopuolinen keksii niitä heti vähintään puoli tusinaa.

Nykyisin monet johtajat suorastaan kilpailevat siitä, kuinka paapoa kusipäisiä työntekijöitään.

Palvelun tuotteistaminen opas, Jari Parantainen
Palvelun tuotteistaminen -käsikirja
Tämä e-kirja neuvoo, miten tuotteistat insinöörisi osaamisen helposti ostettavaksi sisäänheittopaketiksi.
Maksuton

36 kommenttia

    1. Totta tupiset! Leppoisa oleskelu on erittäin tärkeää. Luovuus kuulemma lisääntyy ja vaikka mitä. Esimerkiksi kymmenisentuhatta kadonnutta tietokonetta on pieni hinta moisesta.

  1. Hyvä pomo ymmärtää, että primadonnan luovuutta pitää ruokkia. Aivoille pitää antaa aikaa luoda uutta eikä vain aina pakertaa rutiinijuttujen kanssa kiireessä. Eli antaa vapautta aivokapasiteetin tehokkaalle käytölle. Antaahan Jari niminen pomokin Jarille oikeuden ajaa maastopyörällä pitkin metsiä. Eli vapauttaa aivot tuotteistamisesta metsäpolkujen koluamiseen.

    Mutta Jari- niminen pomo ei anna Jarille oikeutta luistaa pakollista asiakastapaamisista. Ei vaikka aurinko paistaisi ja kostea aamukasteinen metsäpolku kutsuisi. Silloin saa korveta kun pakottaa itsensä pukuun ja asiakastapaamiseen.

    Tämähän on se diginatiivien johtamisen perusta. Eli silloin kun on mahdollista joustaa, niin joustetaan. Mutta toisaalta sama vapaus toimii toistepäin. Vapaus ei saa haitata toimintaa eli pakollisiin kokouksiin osallistutaan ja sovituista työmenetelmistä pidetään kiinni. Kukaan ei ole vielä tässä maailmassa ollut korvaamaton.

    Kuhan pohdin, Kari…

    1. Juuri tästä on kysymys: vaikka pomo joissain asioissa joustaa, hänen täytyy tehdä selväksi, että joissain muissa jutuissa kelvolliset selitykset ovat harvinaisia. Niitä ovat vain maanjäristykset, ydinsodat yms.

  2. Paras lahja, minkä sain täyttäessäni puoli vuosisataa, oli 26 vuoden työnantajaurani päättyminen. Työnantajauran päättämisprojekti vei pari vuotta ja vähän päälle – ei ihan strömsöprojekti mutta kuitenkin. Sain tilalle pystyyn rakenteen, jossa kaikki operoivat itsenäisinä yrittäjinä – omasta vapaasta tahdosta ja halusta, ei taloudellisesta pakosta. En ole sen koommin kuullut yhtään nillittelyä yrityksen toiminnasta, eduista, lomista, palkoista ja ties mitä ihmeellisimmistä asioista. Hyvästi kehityspalaverit, lomaltapaluurahat ja muut triviaalit potaskat, joilla ei ole mitään tekemistä itse työsuoritteen kannalta. Ei enää.

    En ilmeisesti ihan yksin ole. On tullut tavattua paljon yrityksiä viime aikoina ja enpä ole vuosiin kuullut, että joku olisi oikein työsuhteeseen jonkun palkannut. Kyllä siellä tuppaa olemaan toiminimi, osuuskunta tai vastaava, joka ne ”triviat” jollakin tapaa hoitaa – puhutaan isoistakin yrityksistä. Tuntuu olevan jo maan tapa ja vähän niinkuin julkinen salaisuus, että näin tehdään. Tässä valossa hieman huvittaa pääministerin ”yhteiskuntasopimus” ja eritoten, millaista soopaa ay-liike ja viherpuna sopulimedioiden kautta välittää. Kun puolet Suomen työntekijöistä – poislukien valtion palveluksessa olevat – tuntuvat jo olevan yhteiskuntadiilin ulkopuolella ”yrittäjäleirissä”.

    1. Vastasin puoli tuntia sitten kielteisesti jälleen yhteen työhakemukseen.

      Vaikka henkilö oli kaikesta päätellen sympaattinen ja innokas, en silti voinut välttää kylmiä väreitä, joita jo pelkkä ajatuskin työsuhteesta ja pomon hommasta sai aikaan.

      Jo käsite ”epätyypillinen työsuhde” on hauska esimerkki mainitsemastasi höpinästä, jonka tarkoitus on leimata muut kuin ns. vakituiset työsuhteet joksikin ö-luokan turaamiseksi.

      1. ”Epätyypillinen työsuhde” on SDP:n ja AY-liikkeen kieltä, jolla kätevästi saadaan maailma näyttämään sellaiselta kuin se oli 80-luvulla. Edelleen näillä tahoilla on ihanne siitä, että ”normaali työelämä” on sitä, että esimies palkkaa henkilön pysyvään (siis todellakin pysyvään, ei vain vakituiseen, toistaiseksi solmittuun) työsuhteeseen.

        Näin ei tietenkään ole ollut sitten 90-luvun.

        Hauskaa onkin, että oikeastaan kaikki muut tahot – myös vasemmisto ja vihreät – ovat jo hyväksyneet maailman, jossa ”silpputyö” (mikä toki on hieman arvottava termi sekin) on standardi, ja sosiaaliturvaratkaisujen yms. tulee myös vastata tätä maailmaa.

        Ei ihmekään, että SDP:n kannatus laskee: se ei yksinkertaisesti ole enää nykypäivän maailmassa relevantti toimija, vaan kuuluu sinne 80-luvulle.

        1. Mielestäni on helvetin väärin, että mainitsemasi konklaavit luovat ihmisille katteettomia odotuksia. Uskooko joku todella, että ns. pysyviin työsuhteisiin olisi enää paluuta?

          Kuka niin kankeiden bisnesten ylimääräiset kustannukset muka haluaa maksaa? Ei tietenkään kukaan.

          Demaritkin muuten aloittivat juuri yt-neuvottelut puoluetoimistossaan. On se kumma, ettei edes vasemmiston kotikolo tarjoa viattomille duunareille mitään turvaa.

          1. Kiitos, lisää tämänkaltaista mainostamista heti!

  3. Mistä me muuten tiedetään, että Avoniuksen esimerkki on osa epätasa-arvoista johtamista? Mitä, jos Avonius kohtelee kaikkia työntekijöitään tuolla tapaa eli kaikki voivat hillua vapaasti, jättää tapaamisia välistä jne? En toki tiedä, miten sellainen työyhteisö toimii töiden kannalta, mutta näen ihan mahdollisena sen, että pomo toteuttaisi moista tapaa.

    1. Kuvittelin, että Avonius kuvasi työuransa yhden huipentuman – ja että se ei sikäli olisi ollut aivan tavallista arkirutiinia.

      Mutta toki moinen johtaja nimenomaan ajautuu siihen, että pian myös muut työntekijät haluavat elää kuin siat pellossa.

  4. Kiinnostaisi todella paljon tietää, onko aikaan saatu lopputulos millainen. Venyikö aikataulu? Oliko palvelu priimaa vai kuraa ja niin edelleen.

    On totta, että vuonna 2015 nuorempaa sukupolvea johdetaan hiukan eri tavalla kuin vanhempaa ja kokeneempaa väkeä. Mutta vastuu ei ole muuttunut tai hävinnyt mihinkään: molemmilla osapuolilla on edelleen vastuu tehdä sovitut asiat.

    Yksi parhaista johtamiskysymyksistä lienee ”mikä on sinun vastuusi tässä asiassa?” Sen jälkeen on vain hiljaa ja kuuntelee tarkkaavaisesti.

    1. Loistava vinkki! Olisipa ollut hauska esittää kysymyksesi Avoniuksen primadonnalle. Tosin epäilen, että koko vastuu-sana saattoi olla hänelle jotain fossiilista höpinää.

  5. Yksi osa ammattimaista johtamista on terminologia. Kaikkien pitää ymmärtää mitä tarkoittavat kummalliset sanat kuten ”vastuu”, ”deadline”, ”markkinointi” ja niin edelleen. Siitä se lähtee. Perusasioista.

    1. Kerran erään asiakkaan kahden eri divisioonan joukot väänsivät kättä siitä, mitä asiakas-sana tarkoittaa. Konsensuksen löytymiseen kului yli puoli päivää.

      Lieneekin vaarallista olettaa, että mikään käsite olisi kaikille itsestään selvä. Ehkä johtajan kannattaisi rakentaa aivan aluksi parin tusinan peruskäsitteen sanasto – ja puida sitä porukan kesken tarvittaessa vaikka päiväkaupalla.

  6. Onhan tuollainen teinimäinen käytös myrkkyä työyhteisölle, mutta miten tähän on päädytty? Vastaushan on tietenkin se että nämä ”diginatiivit” on niitä harvoja joiden duuneja ei voi terveellä järjellä ja parin kuukauden harjoittelulla tehdä ja esimiehet pelkää, että lähtee naapuriin duuniin.

    1. Totta tietysti, että nämä isot kakarat vedättävät päivähoitotätejä ja -setiä (= yritysten johtajia) aivan samoin kuin omia vanhempiaan aikanaan. Jos äiti ei suostu sätkimään oikuttelijan tahdissa, isä sitten varmasti suostuu.

      Toisin sanottuna aina jostain löytyy joku epätoivoinen esimies, joka on valmis huoraamaan, kun primadonna häneltä sitä keksii vaatia.

      1. Eikö siinä ole lopuksi vaan kysymys kompromissistä.

        Johtajalla on sinänsä selvä tavoitus, elikkä paras lopputulos, ei se hänen tarve ole kehittää jotakin tarpeellista työntekijää eikä edes jäljelle jäävät työntekijöiden tyynnyttäminen.

        Aijat ovat muuttumassa ja vanhat tavat ei jatku mutta ei se ole luontainen tappio.

        Jos muu työväki on hallittu ja asiakkaat ei lähde köpötteleen niin kaikki on OK.

      2. Unohdin lisätä että jos on varaa niin nostaa palkkaa tai ’bonukset’ priimalle jos se kykenee parantaa tapoja. Jossain hetkellä asiat tulee tasapainoon.

  7. Siis hetkinen, eikö mittari olekaan kyseisen ohjelmistourpon tuottama lisäarvo suhteessa työnantajalle aiheutuneisiin kuluihin?

    Jos kaikin puolin tahdikas ja osaava, mutta nettona yhtään tappiollinen duunari joutaisi (syystäkin) heti kilometritehtaalle, eikö isosti tuottava ohjelmistourpo ansaitse juuri mainittua paijausta?

    Tiedän, Avonius ei tainnut (Jarin aineistoaineen perusteella) avata viivanalusta, mutta uskoisin sen olevan faktori tässä sotkussa. Vaikea uskoa, että todennäköisesti tulosvastuullinen Avonius nauttii näistä kultaisista suihkuista ihan vaan niiden itsensä vuoksi…

  8. Näin freelancer-koodaajana ja eräänlaisena diginatiivina (Commodore 128 sylissä maailman putkahtaneena) voin vain muistuttaa että puhe on tietysti erikoistapauksista. Näitä diivoja varmasti löytyisi muiltakin aloilta jos kysyntä olisi yhtä suurta kuin aiemmin mainittu ns. ”fronttiliidin” pesti. Se vähäinen ikävä porukka saa silloin valtaa olla epäammattimainen ja siten luo hiukan virheellisen kuvan omasta ammattikunnasta. Ihmiset mielellään kuulee tarinoita sankareista tai hirviöistä tunnollisten työntekijöiden sijaan.

    Minusta on hiukan erikoista, että johtaja pitää mieluummin ulkopuolisen oikuttelijan tyytyväisenä vaikka siitä on haittaa omille työntekijöille.

  9. MOI KAIKKI!
    Terveisiä täältä Joulupukin pääkaupungista! Hyviä kommentteja ja valaisevia mielipiteitä sekä näkökulmia olette saaneet aiheesta, jossa minun mielestäni näyttäisi olevan urpo käyttäytynyt kuin täys idiootti tai uhmaikäinen ja viittii vielä tunnustaa!
    Täällä Lapissa on liian vähän töitä, paljon sateisia päiviä ja pakkastakin, että tuommoista käytöstä läpi sormien katsottaisiin tai seliteltäisiin. Työt on vähissä, mutta ihmiset ovat kuitenkin inhimillisiä; pääsääntöisesti ainakin poikkeuksia löytyy.
    Toivoisin yleistä keskustelua aiheesta: mihin on kadonnut korrekti käytös ja kunnolliset käytöstavat ja toisten ihmisten huomioon ottaminen?

    1. Moi Kaisa, näkökulmasi paljastaa perimmäisen ongelman: yritys on ajanut itsensä tilanteeseen, jossa se on tullut riippuvaiseksi yksittäisestä henkilöstä. Sen taustalla on usein vaihtoehtojen ja kilpailun puute.

      Se onkin hankala juttu, koska ongelma pysyy helposti piilossa – kunnes sitten iskee kriittinen hetki, jolloin on myöhäistä etsiä vaihtoehtoja.

      Samasta ansasta on muitakin muotoja. Yrityksen bisnes saattaa olla yhden asiakkaan varassa. Tai esimerkiksi joissain maissa on pieniä ammattiryhmiä, jotka voivat pysäyttää koko vientibisneksen.

  10. Parahin Parantainen, osut ytimeen. Kuvaamasi on tietysti joku erityistapaus ja varmasti ainut täällä Länsi-Siperiassa… No, täytyy sanoa, että ei varmaankaan! Eiköhän se lähde ihan kotoa ja koulusta ja korkeakoulusta. Tullaan ja mennään sillein kuin huvittaa, ei koputeta oveen, eikä pyydellä anteeksi, jos kumminkin ilmaannutaan paikalle. Jos kysyt, mikäs nyt niin, kyllä se on se sama, kun ”väsyttää ja vituttaa”. Joskus sitä miettii, että onko mun elämäntehtävä herätä klo 06:20 ja ajaa ajoissa 30km paikan päälle kuuntelemaan näitä selityksiä. Jos voisi, niin tekisi mieli sanoa, että ei ole pakko tulla. Mene kotiin ja tule sitten, kun ei väsytä eikä vituta. Tosin näillä eväillä ei oikeissa duuneissa sitten pärjää, ainakaan meillä päin, varsinkin jos on sovittu milloin ollaan koolla ja missä. Eli, Eli lama sabachthani!

    1. Toki myönnän, että olen karkuri ja raukkis. Jätän itsekkäästi monet johtamisongelmat muiden huoleksi. Täältä rannalta on helppo huudella, kun merellä on myrsky.

      Samasta syystä en enää nykyisin jaksa aukoa päätäni poliitikkojen touhuista. En itse olisi valmis hyppäämään heidän saappaisiinsa. Olen vain kiitollinen, että joku suostuu niitäkin hommia hoitamaan.

  11. Näitä primadonnia on kyllä nähty ennen diginatiivejakin (jotka ovat todella harvinaisia, suurin osa nykynuorisosta on some-natiivena, osaavat viestiä keskenänsä, mutta heillä ei ole harmaintakaan aavistusta siitä miten systeemit toimivat konepellin alla). Taustalla on se, että ohjelmistotyössä tuottavuuserot ovat usean magnitudin luokkaa, hyvän ohjelmoijan tuottavuus voi olla satakertainen verrattuna keskivertokoodariin ja huonon tuottavuus negatiivinen.

    Joten kysymys saattaa olla ”pidätkö primadonnan, vai palkkaatko sata koodaria lisää”?

    Mutta juttu ei ole ihan niin yksinkertainen. Mikäli kyseinen taituri ei osaa kirjoittaa selkeätä, ylläpidettävää ja dokumentoitua koodia, päästään helposti tilanteeseen, jossa firman koko toiminta on lukossa yhden ihmisen takana. Jos tyyppi kävelee rekan eteen, firma on liemessä kaulaansa myöten. Olen nähnyt miten tällainen taituri saa kenkää ja hänet korvataan riittävän osaavalla työvoimalla, joka myös osaa noudattaa sääntöjä. Näin luodaan firmaan kestävää omaisuutta, joka ei ole yhden henkilön osaamisen varassa.

    Avauksen esimerkistä on sen verran vähän tietoa, että paha arvostella tarkemmin, usein joudutaan tasapainottelemaan lyhyen ja pitkän aikavälin hyötyjen kanssa. Jos palvelua rakennetaan liian huolellisesti ja hitaasti, voi joku muu ehtiä nurkkaamaan markkinat ja siinähän ihmetellään. Mutta jos vain hosutaan että saadaan toiminnallisuus jotenkin pelittämään, rakennetaan isoja ongelmia tulevaisuuteen. Taitava johtaja osaa luovia näiden kanssa ja esim. nykyiset ketterät menetelmät lähtevät siitä, että tuotteella on tukeva runko ja sitten sen päälle kehitetään ominaisuuksia hallitusti.

    kiravuo

    1. Tämä on erittäin hyvä huomio. Työelämän sankari-ihannointi ja yli-ihmisten kasvatus paitsi tuottaa onnettomia ihmisiä (marttyyreja, kyttääjiä, motivaationsa menettäneitä taviksia jotka alkavat sitten itsekin lepsuilla kun kerran muutkin), muodostaa myös älyttömän liiketoimintariskin.

      Itse asiassa taitava primadonna kannattaisi patistaa yksityisyrittäjäksi ja muodostaa alihankintasuhde. Ei tarvitsisi paimentaa ja kytätä, eikä maksaa hoitamattomista hommista, ja voisi tilata vain sen, missä tietää tyypin olevan mies tai nainen paikallaan. Työilmapiirikin paranisi. Jopa primadonna voisi oppia olemaan paremmin, koska hän ei voisi paeta omaa vastuutaan lähimmän esimiehen selän taakse. (Todennäköisesti tuloksena olisi ainakin väliaikainen sotku, mutta siinä vaiheessa se olisi primadonnan ongelma.)

  12. Primadonna on ja pysyy primadonnana koska pomonsa ei ymmärrä/osaa ko. primadonnan ”osaamisaluetta”. Primadonna ei ehkä myöskään arvosta pomoaan, koska pomo ei ymmärrä primadonnan ”osaamisaluetta”. Homma on mahdollisesti luisunut kuraan jo siinä vaiheessa kun primadonnan on annettu yksin rakennella arkkitehtuurejaan. Ja scrum master ja tuotteen vetäjä eivät tiedä mitä ollaan rakentelemassa ja miten?

    1. Totta tupiset: ainakaan primadonna ei arvosta pomoaan. Empatiataitojen puute paistaa kauas joka tapauksessa.

      Sitä paitsi tuo asiantuntijan ilmeinen ”korvaamattomuus” vaikuttaa hiukan samalta kuin firma pyörittäisi it-järjestelmiään ilman varmuuskopioita. Kaikki menee hyvin vain niin kauan kuin kaikki menee hyvin.

  13. Väistämättä tulee miettineeksi, ettei duunipaikassa kaikki ole kohdallaan työtehtävissä, johtamisessa, rekrytöinnissä ja työilmapiirissä, mikä motivoisi tarpeeksi työntekijää tulemaan paikalle palaveriin sateesta huolimatta. Pään silittäminen ehkä auttaa tällä kerralla, kunnes työntekijä siirtyykin seuraavaan duunipaikkaan satoi tai paistoi.

    1. Ainakin tuon tapauksen jälkeen kaikki firmassa tietävät, että itsekäs sooloilu on ihan OK. Ei moinen kyllä porukkahenkeä kasvata, vaikka asiaa miten pyörittelisi. Erioikeudet nakertavat primadonnan kollegojen työmoraalia rajusti.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Aiheeseen liittyvät muut kirjoitukset

MItkä ovat delegoinnin 12 vaihetta?
Jari Parantainen

Mitkä ovat delegoinnin 12 vaihetta?

Delegoinnissa on 12 vaihetta, joista suurin osa unohtuu aina. Asiantuntija harkitsisi ylennystään toisenkin kerran, jos hän ymmärtäisi, että suurin osa hänen päivistään kuluu sitten delegointitöissä.

Jo alle kaksivuotias tajuaa, mikä on reilua
Jari Parantainen

Jo alle kaksivuotias tajuaa, mikä on reilua

Osmo Soininvaara on mielestäni terävä heppu. Seuraan hänen blogiaan tiiviisti, vaikka en aivan aina hänen päättelyketjujaan täysin ymmärräkään. Paljon olen häneltä kuitenkin oppinut. Joulukuussa 2018

Image of camel in desert Wahiba Oman
Jari Parantainen

Jahtaako Porin Jazz väärää kamelia?

Porin Jazzin toimitusjohtajaksi valittu Aki Ruotsala tuntuu uskovan, että homoudesta voi ”parantua”. Niinpä festareiden hallitus reagoi ripeästi eilen. Se hyvästeli toimarinsa, siis ennen kuin tämä

Palvelun tuotteistaminen opas, Jari Parantainen

Palvelun tuotteistaminen

Pakerratko insinöörien esimiehenä?

Tämä yli 100-sivuinen e-kirja neuvoo vaihe vaiheelta, miten puserrat asiantuntijoittesi osaamisesta enemmän kate-euroja tuotteistamisen keinoin.

Teoksen vinkit perustuvat Suomen kokeneimman tuotteistajan käytännön kokemuksiin sadoista insinööritalojen tuotteistusprojekteista 17 vuoden aikana.