Yritystuki tuottaa lähinnä paskapuhetta

Share on twitter
Share on linkedin
Share on facebook
Share on whatsapp
Jari Parantainen
Jari Parantainen
Autan insinöörejä tuotteistamaan osaamisensa helposti ostettaviksi palvelupaketeiksi. Olen Suomen kokenein tuotteistaja. Palkittu Pölli tästä -blogi & bisneskirjoja. ✆ 050 5229 529

Kerrataanpas, mitä yritystuki tarkoittaa. Sehän on rahaa, jota valtio ensin kerää veroina hyviltä yrityksiltä ja hyvien yritysten työntekijöiltä. Sitten poliitikot, virkamiehet ja muut tunnetut bisnesnerot lahjoittavat rahat huonoille yrityksille.

Lopulta huonot firmat muuttuvat yllättäen hyviksi firmoiksi, koska niiden kassaan tupsahtaa rahaa vastikkeetta. Ihan niin kuin sammakko poksahtaa prinssiksi, kun pervo prinsessa rikkoo topatuilla törröhuulillaan luonnonsuojelulakia*.

Ei ihme, että hallituksen pahansuopa leikkauslinja on hoitotätien lisäksi järkyttänyt yritystukia työkseen kuppaavia johtajia. Kauppalehti (17.6.2015) kertoi, että Tekesin rahoittamat strategiset huippuosaamisen keskittymät – eli kotoisammin Shokit – joudutaan ajamaan alas.

Yksi näistä Shokeista on Fimecc Oy. Se on voittoa tuottamaton yhtiö, joka on erikoistunut kehittämään metallituotteita ja koneita. Putiikin rahoituksesta 40–45 prosenttia, eli noin 30 miljoonaa euroa on peräisin Tekesiltä.

Jutussa kerrotaan tehdasautomaatioon erikoistuneesta Fastems Oy:stä. Se on rahoittanut suurimman osan tuotekehityksestään Fimecc Oy:n kautta saamillaan valtion tukiaisilla.

Fastemsin toimitusjohtaja Tomas Hedenborg ”pelkää yhtiön t&k-toiminnan vähenevän olennaisesti, jos Fimeccin toiminta loppuu”. Lisäksi hän toteaa, että Shokit ovat saaneet alan toimijat verkostoitumaan:

”Fastems ei olisi yksin pystynyt nykyisen kaltaiseen innovaatiotoimintaan.”

Millainen yhtiö Fastems Oy sitten on? Sen verkkosivuilta löytyy napakka kuvaus:

”Fastems on vuonna 1901 perustettu suomalainen perheyritys. Henkilöstöä on noin 530 ja liikevaihto on noin 105 miljoonaa euroa. Pääkonttorimme sijaitsee Tampereella, minkä lisäksi meillä on tytäryhtiöitä seitsemässä Euroopan maassa sekä Yhdysvalloissa ja Japanissa.”

Luulisi, että firman väki olisi 114 vuodessa oppinut verkostoitumaan ilman verovarojamme. Sehän tapahtuu nykyään sillä tavalla, että yhtiön A johtaja soittaa matkapuhelimeksi kutsutulla laitteella yhtiön B johtajalle.

Entä eikö Fastems saisi rahaa markkinoilta, jos se haluaa investoida tuotekehitykseensä? Pienemmätkin suomalaiset yritykset ovat keränneet pääomaa listautumalla pörssiin.

Kaikkein kutkuttavin kysymys on tietysti tämä:

Jos Fastems uskoo keksivänsä hittituotteen, se odottaa saavansa tuokehityspanoksensa kymmen-, sata- tai tuhatkertaisena takaisin. Mihin firma siis tarvitsee valtion avustuksia?

Jos taas Fastems ei usko napakymppiin itsekään, miksi se ylipäätään haaskaa pätäkkää tuotekehitykseen? Entä miksi veronmaksajien pitäisi rahoittaa moista tuottamatonta turaamista?

Yritystuki ei paranna sairasta liiketoimintaa. Terve ei almuja tarvitse.

* Sammakko on suojeltu eläin, jonka tappamisesta on maksettava valtiolle 17 euron korvaus (ja mahdolliset sakot). Prinssi-nimistä otusta ei hinnastosta löydy.

Palvelun tuotteistaminen opas, Jari Parantainen
Palvelun tuotteistaminen -käsikirja
Tämä e-kirja neuvoo, miten tuotteistat insinöörisi osaamisen helposti ostettavaksi sisäänheittopaketiksi.
Maksuton

24 kommenttia

  1. Tapaus SHOK on esimerkki siitä, miten eri tuista tulee ajan myötä välttämättömiä. Fastems tuli ilman fimecciä toimeen n. 110 vuotta, mutta nyt se on välttämätön tai ainakin erittäin tarpeellinen. Sama ilmiö nähdään mitä tahansa tukea leikatessa.

    Ulkoinen rahoitus olisi tietysti hyvä vaihtoehto, mutta jos listautumista haluaa syystä tai toisesta välttää, niin luulisi 105 000 000 € liikevaihdosta jäävän vähän katettakin tuotekehitykseen sijoitettavaksi.

    Noin yleisesti taas suomalainen konepajateollisuus on pysähtynyttä, ehkä jopa sairasta. Firmojen kannattaisi välillä panostaa myyntiin, tuottavuuteen, rekrytointeihin ja viestintään. Nykysysteemi ei selvästikään toimi, joten siitä kannattaa luopua.

    1. Ja jos listautuminen ei huvita, ehkä sitä rahaa voisi irrota milli tai kaksi pankistakin. Vakuuksia varmasti löytyy.

      Monet merkit viittaavat juuri siihen, että tukiaiset vain heikentävät yrityksiämme. On helppo kuvitella, miksi löysä raha toimii juuri niin.

      Yritystukea kärkkyvän johtajan huomio kääntyy politikointiin, paperisotaan ja kerjäämiseen sen sijaan, että hän pohtisi asiakkaidensa asioita.

  2. Aaaah, ihanat SHOKit. Taidan muistaa kuulleeni yhdeltä ammattitutkijatuttavaltani (joka joskus osittain oman palkkansakin Fimeccistä nosti) kyseisen konsortion järjettömyydestä. Ilmeisestikin kaikki ”innovaatiot” jotka Fimeccin sisällä sattuvat tämän verkostoitumisen, strategisen pähkäilyn ja perustutkimuksen yhteisvoimilla syntymään, ovat IPR:nä kaikkien Fimecciin kuuluvien tahojen käytössä vapaasti ilman rajoituksia. Kuka tuotekehittäjä haluaa investoida firmansa rahaansa jotta omasta uudesta teknologiasta tulee valmistuessaan yhteishyvällistä ja julkista? Ja silti siitä maalataan oman innovaatiotoiminnan ja kilpailukyvyn perusta? Cloak & daggers anyone?

    1. Jos johtajat niin haluaisivat, firmat tekisivät yhteisprojekteja muutenkin. Mutta kun esimerkiksi mainitsemasi IPR-ongelmat ovat heti totista totta.

      Sitä paitsi olisi outoa, jollei joukkoon iskisi heti pahanlaatuinen Ringelmann-efekti.

  3. YRITYSTUET MYÖS AUTTAVAT PK-SEKTORIA

    ELY-keskuksella on huippukannattava tuote pk-yrityksille: Analyysi ja sitä seuraavat 1-15 konsulttipäivää. http://www.yritystenkehittamispalvelut.fi.

    Analyysipäivä maksaa pk-yritykselle vain 220 euroa ja konsultointipäivät 300 euroa päivä. Konsulteiksi on valittu noin 400 Suomen parasta pk-yrityskonsulttia. Itse olen tässä joukossa 22 vuoden kokemuksella.

    Yli 600 asiakastani kannattavat jokainen paremmin, kuin ennen konsultointia. He maksavat rutkasti enemmän veroja ja työllistävät tuhansia ihmisiä enemmän, kuin ilman konsultointeja.

    Siis kaikki yritystuet eivät ole turhia.

    Erkki J. Anttila
    ELY-konsultti vuodesta 1993
    tekn.tri, kauppat.maist.

    1. Erkki, väitteesi ei kuulosta uskottavalta. Suomesta olisi taatusti vaikea löytää yhtään 600 yrityksen ryhmää, johon kuuluvat firmat ovat kaikki nyt kannattavampia kuin vaikkapa viisi vuotta sitten. Siis vaikka asiakaskuntasi onkin toki tietyllä tavalla valikoitunut.

      Ja vaikka yksittäisen konsultin näkökulma tuo olisikin, oletko varma, että kuvaamassasi touhussa on järkeä koko Suomen mittakaavassa.

      Yritysten liepeillä pyörii jopa tuhansien erilaisten julkisella rahalla maksettujen auttajien armeija. Moni on kuitenkin sitä mieltä, että kannettu vesi ei kaivossa pysy. Ulkopuolisten neuvojen höyty kustannuksiinsa nähden on kaikkea muuta kuin itsestään selvää.

      1. Terve taas, Jari

        Tutustu meihin ELYn pk-konsultteihin. Tämä on meille jokaiselle kutsumusammatti. Yllätyt, että joku tosissaan tekee merkittävää työtä ilman rahan kiiltoa silmissään.

        Ja Suomesta todella löytyy yli 100.000:n yrityksen yhtenäinen ryhmä pk-yrityksiä, joiden kannattavuutta pystyn parantamaan, useimpien kannattavuus alkaa parantua ensimmäisenä päivänä aamusta, kun tavataan.

        Sinulla on upea oma osaaminen, olen sinua kuunnellut ja lukenut kirjojasi ja arvostan kirjojasi ja sinua todella paljon.

        Arvosta sinä meidän työtämme äläkä laita meitä johonkin laatikkoon.

        Olen pystynyt auttamaan myös suuria yrityksiä merkittävästi, kuten KONEtta ja YIT:tä, mutta parhaan kiitoksen saan pk-yrityksistä.

        Erkki

        1. Ehkä meillä on erilaiset onnistumisen mittarit. Niin tai näin, itse en konsulttihankkeissa onnistu läheskään aina.

          Jälkiviisaasti on monta kertaa helppo nähdä, että konsultoinnistani on ollut vain haittaa. Kokematon yrittäjä tai johtaja on esimerkiksi saattanut ”poistua mukavuusalueeltaan” (= harhailla itselleen sopimattomille sivupoluille) vissin mielipiteeni perusteella.

          Mitä enemmän konsulttivuosia mittariini on kertynyt, sitä harvemmin uskallan taata esimerkiksi yrityksen kannattavuuteen liittyviä tuloksia. Mahdollisten sopimattomien neuvojeni lisäksi asiaan vaikuttaa sata muuta juttua.

          Pyynnöstäsi huolimatta on aika vaikea arvostaa jotain 400 konsultin joukkoa. Eiköhän siinäkin porukassa 20 prosenttia tee 80 prosenttia tuloksista. Loput ovat sitten enintään keskinkertaisia tai huonoja.

      2. Mulla on vähän erilainen kokemus ely-konsulteista. Meille tarjottiin käyntikortteja ja Powerpoint-pohjaa tuohon 500 euron hintaan. Ja ely taitaa maksaa tekijälle vielä 1500 € päälle?

        En ymmärrä miksi on valittu tällainen ammattilaisten joukko joille tarjotaan jatkuvalla syötöllä uusia asiakkaita ja jonka työn hinnasta valtio maksaa 80 %? Voihan joukossa olla paljon hyviä tekijöitä, mutta he varmaan saisivat asiakkaita muutenkin?

        1. Olen itsekin aikanaan ostanut saman palvelun. Vaikka toimittaja oli työssään hyvä, silti huomasin, etten suhtautunut tilanteeseen niin vakavasti kuin jos olisin maksanut paketista käyvän hinnan. Sitä paitsi hankkeeseen liittyvä byrokratia oli juuri sitä turhaa huttua, josta tässä maassa pitäisi hankkiutua kiireesti eroon.

          Myöhemmin ostinkin sitten kovan rahan palvelua kaksikymmenkertaiseen hintaan. Ja kas kummaa, monet jutut siitä projektista ovat edelleen päivittäisessä käytössä. Jopa firmani rekisteröity iskulause ”Ei laulua, ei leikkiä” syntyi saman rytäkän sivutuotteena.

      3. Voin asiakkaana vakuuttaa, ettei meidän kohdallamme onnistunut eli ainakin yksi poikkeus on, kaduttaa totisesti että annoin konsultoinnille ”vapaat kädet” enkä valvonut itse mitä tapahtuu. Olen nyt vuoden päivät korjaillut tuhon hedelmiä.

  4. Kyllä se on niin, että Suomen tilanteessa yritystuissa on dynamiikkaa vähentävä vaikutus ja verorasituksen keventämisellä parantava vaikutus.

    Varmasti hyvääkin on, mutta mistä johtuu, että olen itse valinnut mieluummin omalla osaamisella pärjäävän konsultin kuin halvan valtion tuella pärjäävän konsultin?

    Kuinka moni menisi mieluusti ”valtion kahvilaan”, jossa kahvi maksaisi vain 40 c, jos vieressä on Starbucks?

    1. Valtion kahvila -vertauksesi on erinomainen! Sitä paitsi periaate on tässäkin edelleen se sama: halpakonsulttien hinta perustuu tukeen, joka on kerätty menestyviltä yrityksiltä veroina.

      Valtio siis siirtää hyvien firmojen tuottoja mm. sellaisten suorien kilpailijoiden paapomiseen, joiden liiketoiminta on kannattamatonta.

      Mikähän suuri viisaus tällaisessa puliveivauksessa piilee? Eikö huonojen firmojen nimenomaan pitäisi kuolla pois?

  5. Tein aikanaan muutaman ELY-tuetun projektin kaukana kehäkolmoselta. Osaamiseni oli toki tervetullutta yrityksiin, mutta se laiskistutti enemmistön asiakasyrityksistä siltä seisomalta. ”Konsultti tekee kuten konsultti parhaaksi näkee”, oli asenne. Mitäpä sitä sitoutumaan kun saa pilkkahinnalla ostaa konsulttipäiviä.

    Paperityöt ja ELY-raportit saivat minut ostamaan vaseliinia ja hamppuköyden. Ei kukaan täysjärkinen a) tee tai b) lue niitä sepustuksia, paitsi jos se on rahan saamisen tai maksamisen edellytys.

    Olen vierestä seurannut yrittäjäkollegaani, joka suhaa länsirannikon ja itärajan väliä siinä toivossa, että jostain paikallisesta tukituutista työntyisi rahaa hänenkin konsulttipäiviään varten. Toistaiseksi saldo on nolla, mutta kuulemma ”on verkostoiduttu”.

    Tein sitten kategorisen päätöksen olla myymättä mitättömiä palveluitani yrityksille, jotka tekevät sitä jonkun muun rahoilla. Huomasin, että valintani teki myynnistäni paljon vaikeampaa, mutta mielenkiintoisempaa. Joudun voittamaan joka kerta sen sijaan, että tyytyisin tasapeliin ennen kuin peli on edes alkanut. Ne asiakkaat, jotka nyt ostavat, tekevät sitä omilla rahoillaan. Ovat mukana täysillä ja vaativat minulta parasta suoritusta.

    Paras kommentti oli pörssiyhtiöasiakkaalta, joka totesi että tuotteistamani palvelu oli floppi, eikä sitä enää myydä. Saman puhelun aikana hän tilasi yhden tuotteistuksen lisää, jotta saavat suuntaviivoja myyntiinsä eivätkä myyntiodotukset perustu mutuihin.

    1. Huomiosi asiakkaiden vaatimuksista on oleellinen. Kun ostajan omat rahat ovat pelissä, myös toimittajan on pantava parastaan.

      Toisin sanottuna konsultti pääsee kuin koira veräjästä, jos hänen veloituksensa on asiakkaalle suolarahoja. Sanoohan sen järkikin, ettei tuloksella ole silloin niin suurta merkitystä.

  6. Katsokaapa tukien saajien listaa suurimmasta alkaen! Ensimmäisenä komeilee kaikkien tuntema innovatiivisuuden keskittymä ja patentointien määrässä maailman kärkiyhtiö Viking Line!!!

    1. Varustamot kuuluvat tosiaan eniten yritystukia nostaviin yhtiöihin. Järjellisiä perusteluja vuodesta toiseen jatkuvalle käytännölle on mahdotonta löytää.

  7. Suomessa on toinenkin tunnettu konsulttiporukka. Nämä, jotka täyttävät puolestasi Tekes-hakemuksia ja ottavat kymmenykset tuesta/lainasta.

    ELY-hankkeissa ja miksei muissakin tuntuu olevan kotiinpäin vetämisen makua. Yritys joka ei tukea tarvitse (vrt. Fastems), junailee paikallisen kontaktin kautta tuet.

    Jos ELY-konsultti saa 300 euroa päivä yritykseltä, niin paljonko valtio laittaa päälle? Aika monta keikkapäivää saa tehdä, että tuollainen konsultointi kannattaa. Halpa on hintansa väärti – vai miten se meni?

    1. Sitä paitsi tuetut palvelut koukuttavat. Avustusten hakemiseen on helppo harjaantua – oli kuviossa mukana mainitsemiasi hakemustehtailijoita tai ei.

      Toista hakemusta on helpompi nikkaroida kuin ensimmäistä. Ja kolmas helppo onkin, koska silloin on jo hyvin tiedossa, millainen tuuba puree parhaiten hakemusten käsittelijöihin.

      Eiköhän olisi kaikkien kannalta viisaampaa, että byrokraattien maanittelun sijaan yrittäjät ja asiantuntijat käyttäisivät aikansa johonkin asiakkaita hyödyttävään puuhaan.

  8. Luulisi tosiaan, että myös kansantaloudellisesti kannattavinta – ja byrokraattisesti yksinkertaisinta – olisi rahoittaa tutkimusta yliopistoissa ja tutkimuslaitoksissa. Ja että niillä ei olisi suoria tulostavoitteita siinä mielessä, että jokaikisen tutkimustuloksen pitäisi olla hyödynnettävissä. ”Tämä ei ainakaan toimi” on sentään tulos sekin. Akateemisen tiedon kuitenkin ainakin pitäisi olla vapaasti muidenkin toimijoiden saatavilla.

    Kivahan se tietysti on, jos saa kulunsa sosialisoitua ja voittonsa pidettyä yksityisinä. Samat ihmiset vain usein väittävät olevansa kapitalistisen markkinatalouden eivätkä sosialismin kannattajia. Yrittäisivät päättää.

    Mitenhän paljon noilla yritysten t&k-tuilla on muuten tuettu päällekkäistäkin tutkimusta?

  9. Sinänsä en jää SHOKKeja tai muita yritystukia kaipaaamaan. Mutta mielenkiintoisempi kysymys on taa se, että suurin osa muista teollisista maista tukee suoraan tai epäsuoraan merkittävää osaa omasta teollisuudestaan; onko Suomella varaa jättää tämä tekemättä?

    1. Kommenttiisi sisältyy sitkeä oletus, että tuetut yritykset saavat aikaan jotain Suomen kannalta hyödyllistä.

      Mutta onko todella niin? Sehän ei ole lainkaan selvä asia.

      Yhtä hyvin saattaa olla niin, että yrityksemme olisivat hankkineet enemmän myyntituloja ilman tukiaisia. Löysä raha laiskistaa. Sen avulla nikkaroidaan niin huonoja tuotteita, etteivät ne olisi koskaan vapailla markkinoilla pärjänneet.

      Usein tuki valuu suoraan menestyvälle yritykselle, joka olisi investoinut tuotekehitykseensä joka tapauksessa. Olen itsekin aikanaan vetänyt yritystä, jonka saamat Tekes-tuet jaoimme käytännössä suoraan osinkoina yhtiömme omistajille. Suomen ei pitäisi kilpailla muiden maiden kanssa näin idioottimaisilla tavoilla.

      Edes jokin yksittäinen onnistuminen todistaisi hyvin vähän. Lottopottikin osuu kohdalle toisinaan. En usko sekuntiakaan, että esimerkiksi Supercellin menestys olisi jäänyt Tekes-rahoista kiinni.

  10. ”Luulisi, että firman väki olisi 114 vuodessa oppinut verkostoitumaan ilman verovarojamme. Sehän tapahtuu nykyään sillä tavalla, että yhtiön A johtaja soittaa matkapuhelimeksi kutsutulla laitteella yhtiön B johtajalle.”

    Huutonaurua!!! Mikä oivallus! Aivan loistavaa tekstiä. Kiitos tästä. Ei kiitos energiajuomasta näppäimistöllä.

    Ps. Komppaan: Löysä raha todellakin laiskistaa.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Aiheeseen liittyvät muut kirjoitukset

Vesihana solmussa
Jari Parantainen

Tieteilijät vinkuvat kuin viljelijät

Tunnustan, etten ymmärrä tieteellisestä julkaisutoiminnasta tuon taivaallista. Mutta se saattaa olla pelkästään hyvä asia. Nimittäin tieteilijöille aihe saattaa olla liiankin läheinen. Ainakin sellainen vaikutelma syntyy,

MItkä ovat delegoinnin 12 vaihetta?
Jari Parantainen

Mitkä ovat delegoinnin 12 vaihetta?

Delegoinnissa on 12 vaihetta, joista suurin osa unohtuu aina. Asiantuntija harkitsisi ylennystään toisenkin kerran, jos hän ymmärtäisi, että suurin osa hänen päivistään kuluu sitten delegointitöissä.

Palvelun tuotteistaminen opas, Jari Parantainen

Palvelun tuotteistaminen

Pakerratko insinöörien esimiehenä?

Tämä yli 100-sivuinen e-kirja neuvoo vaihe vaiheelta, miten puserrat asiantuntijoittesi osaamisesta enemmän kate-euroja tuotteistamisen keinoin.

Teoksen vinkit perustuvat Suomen kokeneimman tuotteistajan käytännön kokemuksiin sadoista insinööritalojen tuotteistusprojekteista 17 vuoden aikana.