Nordean asiakas purnasi Hesarissa (23.11.2016), että pankki oli tentannut hänen tallettamansa käteisen alkuperää.

Puhelimitse asiaa ei voitu hoitaa. Kamreeri oli komentanut alamaisensa konttorille kuulusteltavaksi nenätysten.

Pari päivää myöhemmin Finanssialan keskusliitto puolusteli, että pankki vain noudattaa sääntöjä:

“Menettely johtuu laista rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen estämiseksi ja selvittämiseksi. Laki perustuu EU:n rahanpesudirektiiviin. Pankilla on lakiin perustuva velvollisuus kysyä asiakkaaltaan tietoja tämän pankkipalvelujen käytöstä sekä tarvittaessa myös tilille tulevien varojen alkuperästä ja käyttötarkoituksesta. Jos riittäviä tietoja ei saada, maksua tai muuta asiakkaan ehdottamaa liiketointa ei saa toteuttaa.”

Asia on siis loppuunkäsitelty, eikö niin? Jos laki kerta näin määrää, eiköhän toimita kuin kunnon kansalaiset. Tehtävämme on totella.

Se vain askarruttaa, miten näin typerä säädös on päässyt lakikirjaan saakka. Taustalla vaanivasta EU-direktiivistä nyt puhumattakaan.

Nordea uteli minultakin joitain viikkoja sitten, olenko poliittisesti vaikutusvaltainen henkilö. Vastasin jälleen kerran, että enpä taida sellainen olla. Vasta sen jälkeen pääsin pankin kellariin tyhjentämään tallelokeroni.

Mitä “poliittisesti vaikutusvaltainen” edes tarkoittaa?

Poliittisesti vaikutusvaltainen on henkilö, joka toiminut kuluneen vuoden aikana toisen valtion palveluksessa esimerkiksi ministerinä, parlamentin jäsenenä, korkeimman oikeuden tuomarina, kenraalina tai suurlähettiläänä.

Hupaisaa kyllä, edes pääministeri Juha Sipilä ei ole rahanpesulain tarkoittama poliittisesti vaikutusvaltainen henkilö. Silti Nordea on tivannut asiaa kaltaiseltani espoolaiselta yksinyrittäjältä jo kolme kertaa muutaman vuoden aikana.

Montako potentiaalista (jossain toisessa maassa) poliittisesti vaikutusvaltaista, terroristeja rahoittavaa kriminaalia Euroopasta voisi löytyä?

Ravistan nyt hihasta, että heitä haahuilee täällä EU:n alueella peräti viisi kappaletta.

Oletetaan lisäksi, että lähes jokaisella EU:n asukkaalla on asiakassuhde keskimäärin yhdessä pankissa. Pankin on tunnistettava ja haastateltava jokainen asiakkaansa ainakin kerran.

Kun EU:n väkiluku on yli 500 miljoonaa, se tarkoittaa, että pankit tenttaavat asiakkaitaan vähintään puoli miljardia kertaa.

Eurooppalaiset pankit haarukoivat siis asiakkaidensa poliittista vaikutusvaltaa täysin turhaan sata miljoonaa kertaa jokaista potentiaalista rikollista kohden.

Lisäksi kolmannen asteen kuulustelut käynnistyvät aina, kun asiakas yrittää tallettaa muutaman tonnin käteistä tililleen. Arvatenkin hälytys laukeaa vähintään kymmeniä miljoonia kertoja vuodessa.

Tästä kaikesta jokainen täysjärkinen näkee heti, että varotoimet eivät ole missään suhteessa saavutettuun hyötyyn.

Kaikkein huvittavinta kuviossa on tietysti se, että direktiivi koskee vain ihan helvetin tyhmiä terroristien rahoittajia.

Eiköhän jokainen aito rahanpesijä ole jo hoksannut, ettei ole kovin hyvä idea kärrätä käteistä mustissa jätesäkeissä Nordean konttoriin.

Jos saapastakin typerämpi kriminaali kuitenkin harhautuu epähuomiossa setelinippujensa kanssa pankin tiskille saakka, ehkä hän viimeistään siinä vaiheessa hoksaa valehdella poliittisesta vaikutusvallastaan.

Jälleen kerran totuus on tarua ihmeellisempää. Jopa legenda banaanien käyryyttä säätelevästä direktiivistä kuulostaa tosi fiksulta EU:n rahanpesumääräyksiin verrattuna.

Me suomalaiset pidämme itseämme muka jotenkin maalaisjärkisenä kansana. Silti suostumme tottelemaan tällaisiakin idioottimääräyksiä kuin määkivät lampaat.

Nordea ei käräytä ensimmäistäkään poliittisesti vaikutusvaltaista terroristien rahoittajaa koskaan.


Ilmoittaudu maksuttomaan Pölli tästä -lukupiiriin. Se käynnistyy perjantaina 9. joulukuuta klo 9:15.