Lentoyhtiö huomasi, että työntekijät vilpittömästi luulivat hoitavansa tehtävänsä hyvin. Todellisuus oli jotain aivan muuta. Yksinkertainen mittaus muutti lentorahdin pakkaajien tuloksia merkittävästi.
Vielä 1970-luvun alussa lentoyhtiöt saattoivat kuljettaa ison osan rahdistaan irtopaketteina. Emery Air Freight -lentorahtiyhtiön johto kuitenkin halusi, että työntekijät pakkaisivat kuljetettavan rahtitavaran alumiinikontteihin. Se on useimmiten selvästi ruumaan irrallaan lastattua tavaraa edullisempi tapa.
Pakkaajilta kysyttiin, kuinka suuri osuus rahdista tuli pakatuksi kontteihin jo entuudestaan. Tavanomainen arvio oli 90 prosentin paikkeilla.
Kun tilannetta mitattiin, todelliseksi lukemaksi osoittautui vain 45 %. Siis yli puolet tavarasta kulki irtopaketteina.
Yhtiön johto päätti käynnistää kannuste- ja palauteohjelman. Kunkin työpäivän päätteeksi jokainen pakkaaja sai itse laskea, paljonko hänen pakkaamastaan tavarasta kulki konteissa.
Ohjelman ensimmäisenä päivänä oikein pakatun tavaran määrä hyppäsi 90 prosenttiin. Siihen lukema myös jäi, se ei palannut enää entiselle alhaiselle tasolleen.
Emeryn johto laski, että tämä yksinkertainen muutos säästi yhtiöltä 2 miljoonaa dollaria kolmen vuoden aikana.
Toisaalta tarina kertoo, että Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen moni virolainen kaivo syttyi tuleen, jos sinne heitti tulitikun. Se johtui jo maasta poistuneiden neuvostolentäjien suorituskykymittareista.
Heidän lentotuntiensa määrää seurattiin sen perusteella, kuinka paljon kukin lentäjä oli käyttänyt koneessaan kerosiinia.
Mutta kun ihminen on ovela, lentäjät keksivät näppärän tavan saavuttaa tavoitteensa: he yksinkertaisesti lorottivat kerosiininsa suoraan maahan.
Johtaminen tarkoittaa myös mittaamista. Jos laadit sopivat mittarit, jo pelkästään tieto niistä saa ihmiset muuttamaan käytöstään.
Lähde: ”At Emery Air Freight: Positive Reinforcement Boosts Performance”, Organizational Dynamics, Winter 1973, s. 41-50
3 vastausta
En saata uskoa tuota lentäjätarinaa, siis nimenomaan sitä, että lentäjät olisivat lorottaneet pensaa maastoon. En keksi mitään siistimpää kuin lennellä hävittäjälentsikalla pitkin taivaita ja käsittääkseni ammatikseen sitä tekevätkään eivät hommaan leipäänny. Tuskin he välttelevät lentämistä.
Sen sijaan kyllä joku tukikohdan johtaja on saattanut parantaa omia boonuksiaan.
Saattaahan tuo olla vain hauska tarina. Sen kertoi eräs Virossa bisneksiään pyörittävä yrittäjä kerran eräässä koulutuksessani.
Tosin se lienee totta, että Neuvostoliiton armeija jätti jälkeensä melkoisen ympäristökatastrofin.
Joka tapauksessa periaate on sinullekin tuttu: on tosi helppoa sortua mittaamaan vääriä asioita.