Vuosia sitten naputtelin asiakkaallemme yritysesitettä. Projekti oli henkisesti raskas. Läpyskä täyttyi yhdentekevästä höpinästä, kuten tavallista.
Vääntö sensorihenkisen asiakkaamme toimitusjohtajan kanssa huipentui lopulta yhteen lukuun. Olin nimittäin kirjoittanut, että firmalla oli 200 työntekijää.
Se oli paha virhe.
Sain kuulla puuduttavan esitelmän siitä, että toisaalta pääluku on 197 ja toisaalta se saattoi olla jopa 205. Se riippui vähän siitä ja tästä ja laskentamenetelmästä.
Yhtäkaikki lopputulos oli se, että missään tapauksessa esite ei saanut väittää, että porukkaa olisi tasan 200. Se kun ei olisi totta kaikissa tilanteissa.
Tapaus tuli mieleeni, kun yhtiökumppanini Antti kertoi eilen, miten muutamien uusien pikaoppaidemme kirjoitusprojektit etenevät.
Jokaiseen pumaskaan kuuluu tarina, joka sukeltaa jonkin asiakkaamme tuotteistusprojektin syövereihin. Firmat ovat sellaisia kuin Huoneistokeskus, Fortum, Finnair tai Stora Enso.
Sensuuri iskee haastattelujen pohjalta kirjoittamiimme teksteihin tosi hanakasti. Aina löytyy joku jostain, jonka mielestä esimerkki ei ole täsmälleen ottaen totta kaikissa tilanteissa.
Alun perin vauhdikas sankaritarina alkaa muistuttaa päivä päivältä enemmän Kittilän kiinteistölautakunnan toimintakertomusta vuodelta 1986.
Sattumalta idolini Seth Godin kirjoitti hiljattain blogissaan samasta asiasta (A true story). Hänen mielestään totuus on harvoin hyvä tarina – ja päinvastoin.
Godin muuten julkaisi vuonna 2005 tärkeän kirjan nimeltään All Marketers Are Liars, joka käsittelee hyvän tarinan voimaa. Yllättäen hän vaihtoi opuksen nimeä muutamia vuosia sitten.
Joku markkinoija oli kuulemma vetäissyt pakastevihanneksia sieraimiinsa siitä, että kirjailija väitti häntä valehtelijaksi.
Uusi kirjan nimi on suomeksi ”Kaikki markkinoijat kertovat tarinoita”. Kannessa vanha teksti ”ovat valehtelijoita” on viivattu ylitse. Näppärä temppu mielestäni vain korostaa alkuperäistä näkökulmaa – mikä lienee tarkoituskin.
Väitän, että suomalaisen asiantuntijan kirkasotsaisuus maksaa maallemme miljoonia joka päivä. Hän on juristihenkinen absoluuttisen totuuden metsästäjä ja näpertelijä, joka ampuu itseään jalkaan.
Amerikkalainen kilpailija sen sijaan kertoo tarinoita, jotka tarttuvat ja leviävät kuin tauti. Ehkä jokin numero jossain ei pidä kaikissa vuoroveden vaiheissa paikkaansa – tai se puuttuu kokonaan. Mutta mitä sitten? Ei yksikään ostaja halua hukkua hyödyttömiin yksityiskohtiin.
Molemmissa näkökulmissa on toki puolensa. Suomalainen on tyytyväinen ryhtiinsä. Amerikkalainen hekottelee matkalla verkkopankkiinsa.
Voit valita joko tieteellisen totuuden tai hyvän tarinan. Mutta samalla valitset, haluatko olla köyhä vai rikas.
