Hesarissa 57-vuotias työnhakija ihmettelee, miksei hän olisi yhtä hyvä kuin joku nuori. Se johtuu siitä, että haastattelijat yleistävät. Yleistäminen on järkevää.
Helsingin Sanomat (17.3.2011) jatkaa yleisönosastollaan pitkää perinnettään. Lehdellä on tapana julkaista muutaman kerran vuodessa nimettömiä valitusvirsiä työnhakijoilta, jotka eivät kelpaa kenellekään. Rannalle jääneen mielestä syynä on hänen ikänsä, sukupuolensa tai milloin mikäkin.
Miksi haastattelijat sitten hyljeksivät vaikkapa yli 50-vuotiaita?
No siksi, että se on järkevää. Työnantajat osaavat yleistää. Se on taito, jota ilman ihminen olisi pahassa pulassa.
Tämänkertainen uhri on 57-vuotias terve ja energinen, akateemisesti koulutettu ja kansainvälisesti kokenut ICT-alan mies, jonka nimimerkki on ”Työtä tekisin, jos saisin”. Hän on lähettänyt lähes 400 työpaikkahakemusta. Töitä ei löydy.
Tavallisiin tehtäviin hänellä on työnantajien mielestä kuulemma liikaa ammattitaitoa. Hän ei viihtyisi rutiinihommissa kauan.
Akateemista työtä tarjoavat taas ihmettelevät, miksi ammattilaisemme on ollut niin kauan työttömänä. Hänet ulkoistettiin jo vuonna 2005. Sen jälkeen hän on ilmeisesti päässyt vain te-keskuksen rahoittamille harjoittelujaksoille.
Itse en ihmettele lainkaan, miksi nimimerkki ei saa työtä. En itsekään palkkaisi häntä. Se johtuu siitä, että yleensä 57-vuotiaat ovat huonoja työntekijöitä. Riski on liian suuri.
- Vaikka 57-vuotias olisi terve, hän sairastuu todennäköisemmin kuin nuori.
- Tyypillisesti 57-vuotias on jo aika kyyninen. Häntä on vaikea saada innostumaan mistään.
- Jos joku on 57-vuotias, hän ei välttämättä halua enää opetella uusia asioita.
- Usein 57-vuotias vetoaa kokemukseensa ja vaatii kohtuutonta palkkaa.
- Jos kaikki muut työntekijät ovat nuoria, 57-vuotias saattaa jäädä porukan ulkopuolelle.
- Luultavasti 57-vuotias lähtee eläkkeelle joka tapauksessa niin pian kuin mahdollista. Ei häneen kannata haaskata ruutia.
Listaa voisi jatkaa. Lihavoitu teksti kertoo, miten rekrytoija yleistää. Hän tekee niin, koska se on erittäin fiksua. Hän laskee vaistomaisesti epäonnistumisen todennäköisyyksiä.
Evoluutio on huolehtinut siitä, että me kaikki osaamme yleistää. Se johtuu siitä, että niin ihminen on säilynyt hengissä tilanteissa, joissa on täytynyt päättää nopeasti.
Kun savannilla on marssinut vieras vastaan, siinä ei ole ollut aikaa tehdä syvähaastatteluja toisen aikeista. On täytynyt päätellä yleisen elämänkokemuksen perusteella, mahtaako hän olla ystävä vai vihollinen. Väärä yleistys on vienyt hengen.
Jos varhainen ihminen on aprikoinut jonkin kasvin tai otuksen syömäkelpoisuutta, hänen on kannattanut päätellä se esimerkiksi ulkonäön perusteella. Muuten maistelu olisi saattanut jäädä viimeiseksi ateriaksi.
Yleistäminen on nopea tapa arvioida todennäköisyyksiä. On selvää, että se johtaa myös virheisiin yksittäisissä tapauksissa. Joskus aivan ystävällisissä aikeissa lähestynyt vieras onkin päätynyt erehdyksessä pataan.
Silti yleistäminen on kannattanut. Tärkeintä on valita vaihtoehto, joka useimmiten on se turvallisin.
Näin työntantajakin tekee. Henkilöstöjohtaja tietää vaaran merkit. Eläkeikää lähestyvä työntekijä muuttuu ongelmaksi paljon todennäköisemmin kuin nuori ehdokas.
Rekrytoija voi toki olla väärässä. Mutta elämänkokemus on opettanut, että on turvallista niputtaa hakijat esimerkiksi iän perusteella.
Jos asiakas ei ostanut, luultavasti jouduit yleistyksen uhriksi. Sitä on turha itkeä. Yleistät itsekin joka päivä.
