Tapasin tänään heti aamusta yrittäjän, jonka firma on pärjännyt aika mukavasti jo kymmenisen vuotta.
Tuli puhetta edellisestä nousukaudesta. Huomasimme potevamme samaa vaivaa.
Kun suhdanteet ovat suotuisat, meillä molemmilla alkavat munuaiset pumpata väärään suuntaan. Urea nousee päähän.
Kun kaikilla menee lujaa, on helppo uskotella itselleen, että minähän se vasta kova bisnesmies olen. Todellisuudessa myönteinen kierre syntyy siitä, että osa asiakkaista syytää löysiä rahojaan sinne sun tänne.
Mutta entäs tällainen ilmiselvä lama-aika? Siitäkin seuraa sekä hyvää että huonoa.
Hyvää on tietysti se, että selkäpuolen sisäelimet palaavat päiväjärjestykseen. Niskakin taipuu taas. Asenne muuttuu nöyremmäksi.
Heikoimmat kilpailijat lyövät lapun luukulle. Taantuma auraa tilaa niille, joiden hanuri kestää huonoja aikoja.
Kaikkein hankalinta on kuitenkin arvailla, miksei kauppa käy.
Enemmistö myyjistä, yrittäjistä ja johtajista alkaa välittömästi syyttää oloja. Lamasta tämä kaikki johtuu.
Reaktio on erittäin vaarallinen. Todellinen syy voi olla vaikkapa se, että oma tuote on mennyt muodista. Entiset ajat eivät palaa, vaikka pörssikurssit kääntyisivät koilliseen.
Uutta bisnestä käynnistävillä vasta vaikeaa onkin. Ovatko asiakkaat näin nihkeitä vain tilapäisesti? Vai onko liikeideamme kerta kaikkiaan maho?
Sen olemme kuitenkin Edisteellä päättäneet, että emme käytä lamaa verukkeena yhtään mihinkään.
Pikemminkin pitäisi ajatella, että taantuma on normaali tilanne. Nousukaudella yleistyvää helppoa elämää täytyy pitää vain ylimääräisenä bonuksena.
Tee virallinen päätös, ettei lama saa toimia perusteena yhdellekään firmasi bisnespäätökselle.
