Tammikuun What Montain Bike -lehti haastatteli myhäilevää tuotepäällikköä. Chris Hilton on töissä firmassa, joka on monille pyöräilijöille tuttu.
SRAM valmistaa vaihteistoja sekä maantie- että maastopyöriin. Chicagolainen paja on noussut viime vuosina kovaksi kilpailijaksi japanilaiselle Shimanolle, joka sai kekkuloida kukkulan kuninkaana vuosikymmeniä.
Maastopuolella koko bisnes onkin nykyisin kahden kauppa. Kunnon fillarin voimansiirto tulee joko Shimanolta tai SRAMilta ja piste.
Miksi Hiltonin haastattelu pisti silmääni?
No siksi, että hän oli kovin tyytyväinen itseensä ja tänä keväänä markkinoille tulevaan uuteen XX1-vaihteistoonsa. Hilton unohti mainita, että tuotekehitysidea tupsahti syliin suoraan asiakkailta.
Oikeastaan SRAM vain toteutti voimansiirron, jollaista tuhannet maastopyöräilijät ovat yrittäneet nikkaroida jo vuosia.
Asiat ovat kulkeneet karkeasti siten, että ensin sekä Shimano että SRAM lisäsivät kilvan pykäliä. Vähitellen molemmat päätyivät peräti 30 vaihteeseen. Takana oli kymmenen ratasta ja edessä kolme.
Etenkin kilpakuskit saivat vispata vipujaan oikein urakalla. Myös monen harrastajan mitta alkoi täyttyä.
Yksi jos toinen ketjunkuluttaja alkoi viritellä välineitään autotallissa. Syntyi 1×10-koulukunta. Se tarkoitti sitä, että etuvaihtaja sai lähteä. Jäljelle jäi yksi kertaa kymmenen vaihdetta.
Ratkaisusta oli monenlaista etua. Ensinnäkin raaseri keveni mukavasti. Ohjaustankoon tuli lisää tilaa vaikkapa satulan korkeussäädön kauko-ohjainta varten. Rikkoutuvat osat vähenivät.
Sitä paitsi etuvaihtaja on aina ollut teknisesti aika onneton. Se on kankea ja äänekäs härdelli.
Mutta eipä 1×10-virityskään ollut täydellinen: välitysten skaala jäi suppeaksi.
Joko kevein vaihde oli liian raskas maastoon. Tai sitten kuski sai potkia järjetöntä 120–150 kierroksen minuuttivauhtia, jotta nopeus olisi riittänyt edes tasamaalla.
SRAM otti siis pään pensaasta ensimmäisenä. Uutuus on tarkoitettu suoraan 1×10-porukalle. Mutta nyt vaihteita onkin 1 x 11 kappaletta.
Suurin kaupasta löytyvä takaratas on ollut tähän saakka 36-piikkinen. XX1-osasarjasta löytyy peräti 42-hampainen rieska. Se tarkoittaa apua raskaisiin ylämäkiin.
Mutta ei siinä kaikki: SRAM on venyttänyt asteikkoa myös toisesta päästä. Pienin ratas on nyt enää 10-piikkinen. Se tarjoaa pykälän lisää vauhtia kiireisille.
Chris Hilton kertoo, että XX1-tuotekehitysprojekti oli todella salainen. Edes kaikki hänen esimiehensä eivät tienneet, mitä tuutista oli tulossa.
Uutuus on erittäin kallis. Pelkät takarattaat maksavat yli 350 euroa. Toimittaja yrittikin kysellä, koska SRAM toisi markkinoille edullisemman 11-vaihteisen osasarjan.
Hilton on hilpeänä. Eihän hänellä ole mitään syytä laskea hintoja, kun kädessä on ainutlaatuinen tuote.
Nokkelinkaan harrastaja ei yllä virityksillään samaan. Shimano on aivan aseeton. Nyt on tilaisuus vuolla kultaa kaikessa rauhassa – niin kauan kuin japanilaiset sen sallivat.
Ja mikä parasta, tuotekehitysidea tuli ja puraisi tuotepäällikköä persuuksista. Sitä ei voinut olla havaitsematta, kiitos fillareidensa modailusta innostuneiden harrastajien.
Älä kysy asiakkaalta, mitä hän haluaisi. Sen sijaan tarkkaile, kuinka hän käyttää tuotettasi väärin.
