Sain kevään aikana postia monelta akateemiselta työttömältä. He olivat yleensä juuri niitä, jotka väittävät joutuneensa ikärasismin uhreiksi. Yli 50-vuotiaita ei kuulemma enää kukaan palkkaa.
Väitän, että ikärasismi on vain näppärä syntipukki. Sen kontolle on kätevä kaataa omia ongelmia. Näin uhrin hakijan ei tarvitse käsitellä puutteitaan.
Pyysin muutamia tuloksettomia hakemuksia nähtäväkseni. Lupasin kertoa näkemykseni niistä. Lisäksi kysyin, mistä yrityksistä tai organisaatioista hakijat olivat töitä kysyneet.
Useimmat valittajat a) eivät enää vastanneet tai b) kieltäytyivät lähettämästä hakemuksiaan arvioitavakseni. Ilmeisesti sisu valahti sukkiin heti, kun olisi ollut luvassa suoraa palautetta.
Muille ehdotin, että julkaisisin heidän tuotoksensa. Näin myös itseäni fiksummat olisivat päässeet arvioimaan hakijoiden myyntipuheita.
Yksikään ei antanut julkaisulupaa. En saanut ensimmäistäkään järjellistä perustelua. Ilmeisesti uransa loppupuolta lähestyvillä työttömillä on mielestään vielä jotain hävittävää.
Valitsin joukosta yhden akateemisen työnhakijan, joka mielestäni edustaa kirjeenvaihtokumppaneitani parhaiten. Olkoon hänen nimensä Pirjo.
En olisi palkannut Pirjoa. En olisi kutsunut häntä edes haastatteluun. Kerron seuraavaksi viisi syytä, joiden vuoksi olisin hylännyt hänet.
Pirjo ei kertonut täsmällistä ikäänsä, vaan totesi olevansa kypsässä iässä. Hänellä on kaksi loppututkintoa ja muitakin opintoja. Hän on omien sanojensa mukaan hakenut satoja työpaikkoja vuosina 2012–2014.
Ongelma 1: Hakemus ohi maalin
Pirjo oli hakenut ympäristökonsultin töitä Pöyryltä. Se oli mielestäni yllättävää, koska Pöyryllä menee huonosti.
Talouselämä-lehti valitsi Pöyryn kolmikkoon, johon kuuluvien yhtiöiden kurssikehitys on jäänyt eniten jälkeen Helsingin pörssin yleisindeksistä viidessä vuodessa. Firman liikevaihto putosi peräti 9 prosentilla alkuvuodesta. Liikevoittokin jäi melkein 2 miljoonaa pakkaselle.
Tiedustelin Pirjon motiiveja. Hän vastasi tavalla, joka kuulosti verukkeelta:
”Kyselin Pöyryltä, koska aloin sieltä kysellä jo viime syksynä.”
Mielestäni konsultiksi aikovan pitäisi ymmärtää liike-elämän logiikkaa. Miksi hän siis lähettää hakemuksensa esimiehelle, joka viettää päivänsä yt-neuvotteluissa?
Ongelma 2: Itsekeskeinen näkökulma
Ilmeisesti kaikenkarvaiset urakonsultit ja työelämävalmentajat uskottelevat työnhakijoille, että heidän täytyy rustata perinteisiä ansioluetteloita. Tarkoitan siis sitä umpitylsää läystäkettä, jota myös CV:ksi kutsutaan. Esimerkiksi Pirjon tuotos alkaa näin:
”TAVOITTEENANI on löytää yhteistyökumppani/työnantaja, jonka kanssa voin hyödyntää ja edelleen kehittää ohjaamisen, oppimisen ohjaamisen ja työyhteisöjen kehittämisen osaamistani. Haluaisin työskennellä joko henkilöstöhallinnon parissa tai ympäristöosaamisen kehittäjänä tai ympäristökonsulttina.”
Hylkään tällaiset hakijat heidän itsekeskeisyytensä vuoksi. Työnantajaa eivät kiinnosta hakijan halut ja mieltymykset. Häntä kiinnostaa oman firmansa näkökulma. Jos olisin itse myymässä osaamistani, puhuisin ostajan tarpeista ja hyödyistä.
Ongelma 3: Lampaan temperamentti
Pirjo kertoo olevansa rauhallinen, analyyttinen, empaattinen ja ahkera. Se kuulostaisi hyvältä, jos hän olisi hakemassa sairaanhoitajaksi.
Pöyryn tavoite on kuitenkin tahkota rahaa asiantuntijapalvelujen avulla. Silloin tarvitaan ärhäköitä myynnin ja projektityön ammattilaisia, jotka eivät kuvia kumartele.
Kiinnittäisin huomiota myös yksittäisiin sanoihin. Kehittäminen-termi esiintyy jo ansioluettelon kahdessa ensimmäisessä virkkeessä kolmesti. Kehittämisestä puhuvat mielellään näpertelijät, jotka eivät halua sitoutua mitattaviin tuloksiin.
Ongelma 4: Verkkaista viestintää
Parin ensimmäisen sähköpostin jälkeen Pirjon viestintä taantui. Kun kyselin vastauksia kysymyksiini, hän väisteli ja keksi tekosyitä:
”Olen ollut viikon flunssassa.”
Jos työnhakija ei ehdi vastata puolessatoista viikossa sähköposteihinsa, hänen ei kannata odotella kutsuja haastatteluihinkaan. Jos lentsu on ylivoimainen este, luultavasti saikkua kertyy keskimääräistä enemmän myöhemminkin.
Ongelma 5: Ei erityistä osaamista
Jokainen akateeminen työnhakija näyttää listaavan ansioluetteloonsa merkillisiä yksityiskohtia. Tarkoitan esimerkiksi mainintaa, että Microsoftin Word on tuttu. Joskus on näpytelty myös Exceliä – ja jopa PowerPointia.
Pitäisikö paljastaa myös, että hakija osaa solmia kengännauhansa ja ajaa fillarilla ilman apupyöriä?
Luultavasti monen akateemisen työttömän on pakko korostaa lumetaitojaan, koska kilpailevista hakijoista erottuva osaaminen puuttuu.
Jokainen näistä viidestä syystä riittäisi yksin siihen, että hylkäisin hakijan – etenkin kun valinnanvaraa riittää. Eikä yksikään perusteluistani liity mitenkään Pirjon ikään.
Toisaalta hakemus jätti täysin kylmäksi. Se oli harmaa, hajuton ja mauton. Mielikuvani Pirjosta on se, ettei hän ole erityisen luotettava, aloitekykyinen, rohkea tai huumorintajuinen.
Ikärasismi on kätevä veruke, kun työhakija saa pakit. Näin hänen ei tarvitse korjata omia puutteitaan.
