Piipahdin pärisemässä Seinäjoella viime viikolla. Koska paikalla oli parisataa kuulijaa, ihan kaikille ei ollut antaa omia tuotteistuskirjojaan. Arvoimme niitä kymmenen. Lupasin lähettää opukset postitse.
Eilen raapustin omistuskirjoitukset nimilehdille ja pakkasin kirjat. Päätin vielä tarkistaa, mikä mahtaisi olla passelin paketin postimaksu.
Niin, tai onkohan tässä nyt kuitenkin kyseessä kirje? Mikä on muuten kirjeen ja paketin ero?
Entä maksikirje? Se on tietysti iso kirje. Mutta miksei se ole oikeastaan paketti?
Postin sivuilta voi sitten lueskella tällaisia ”selkeitä” ohjeita:
Päätökseni syntyi lopulta Aku Ankan lanseeraaman höpsismin keinoin – eli summamutikassa arpomalla jälleen kerran.
Paiskasin kirjat menemään kakkospostissa kirjeinä. Paikallisen huoltoaseman yrittäjä veloitti niistä 5,40 euroa kappaleelta.
Sen verran asia jäi kuitenkin kaihertamaan, että haahuilin tänään Postin sivuille uudelleen. Päädyin kirje- ja pakettilaskuriin.
Koska kirjeeni olivat yli 3 senttiä paksuja, ilmeisesti käytin väärää tapaa. Laskurin mielestä vaihtoehtoja ovat vain paketit ja maksikirjeet.
Jostain syystä tämä ei kuitenkaan ollut asiamiespostin tiskillä mikään ongelma. Maksoin ”tavallisesta” kirjeestä. Ihan kivaa, mutta outoa.
Juu, olen selvästi uusavuton. Mutta väitän, että moni bisnes kaatuu nykyään pienempäänkin hämminkiin.
Toisaalta Postin hinnat eivät taatusti kestä sitä, että edes joka kymmenes asiakas kaipaisi konsulttia avukseen.
Posti on harjoitellut Suomessa vasta 376 vuotta. Ehkä se oppii ehdottamaan oikeaa tuotettaan jo ennen 500. syntymäpäiväänsä.
